Suomalaisten journalistien koulutuksen satavuotisesta historiasta on tekeillä kokonaisesitys. Kokeneet historian tutkijat Mervi Kaarninen, Marko Tikka ja Sami Suodenjoki kirjoittavat parhaillaan teosta, jonka on määrä valmistua vuoden 2026 aikana. Journalistikoulutuksen historia on yksi Suomen kulttuurirahaston SKR:n Pirkanmaan rahaston kärkihankkeista.
Historiateoksessa käydään kronologisesti läpi journalistikoulutuksen vaiheet vuonna 1925 aloittaneesta Kansalaiskorkeakoulun sanomalehtimiestutkinnosta nykyaikaan, jolloin journalistin ammattiin johtavaa tutkintokoulutusta annetaan kuudessa korkeakoulussa: Tampereen yliopistossa, Jyväskylän yliopistossa, Helsingin yliopistossa (Svenska social- och kommunalhögskolan), Haaga-Helia ammattikorkeakoulussa, Turun ammattikorkeakoulussa ja Oulun ammattikorkeakoulussa.
Kanadalaisia journalisteja opettanut Enn Raudsepp kiteytti aikoinaan journalistikoulutuksen aseman akateemisen ja ammatillisen kentän ristipaineessa: ”Se ei ole lintu eikä kala, koska opettajat kokevat, ettei toimialalla pidetä siitä ja yliopistotkin sietävät sitä vain vaivoin.” Suomalaisen koulutuksen historiaa tutkiva yliopistonlehtori Marko Tikka tunnistaa opettajiin kohdistuneet paineet, joita on tullut niin ammattikentältä kuin politiikoilta ja yliopistomaailmasta.
– Koko olemassaolonsa ajan journalistien koulutus Yhteiskunnallisessa Korkeakoulussa ja Tampereen yliopistossa on herättänyt julkista debattia ja kritiikkiä, joka on suurelta osalta perustunut ennakkoluuloihin, Tikka kertoo.
Emeritusprofessori Kaarle Nordenstreng muistuttaa, että Suomi on ollut hyvin varhain liikkeellä korkeakoulutasoisen toimittajakoulutuksen tarjoajana. Kansalaiskorkeakoulu oli Pohjoismaissa ensimmäinen korkeakoulu, jossa saattoi suorittaa toimittajan ammattiin tarkoitetun tutkinnon. Maailmallakaan ei ollut 1920-luvun puolivälissä kovin monta alan oppilaitosta; uranuurtajia olivat Euroopassa Zürichin, Leipzigin, Lillen ja Pariisin yliopistot ja Yhdysvalloissa Missourin yliopisto.
Nordenstreng on parhaillaan toimittamassa sähköisesti julkaistavaa kokoelmateosta Tampereen yliopiston ja sitä edeltäneiden Yhteiskunnallisen Korkeakoulun ja Kansalaiskorkeakoulun journalistikoulutuksen vaiheista. Elo–syyskuussa julkaistavassa Muistoja sadan vuoden varrelta -teoksessa on katsauksia muun muassa toimitusharjoittelusta, työelämäprofessoreista, visuaalisen journalismin koulutuksesta ja ainejärjestöistä. Lisäksi teoksessa on opettajien ja opiskelijoiden muisteloita: esimerkiksi Yrjö ”Agapetus” Soini ja Juhani Konkka kertovat omat näkemyksensä journalistikoulutuksen ensivaiheista. Kaikkiaan teoksessa on 39 kirjoitusta, joista muodostuu hyvin moniääninen kuva journalismia opettaneiden ja sitä opiskelleiden arjesta.
Poliittisia kiistoja, digiloikkia ja dekkareita Journalistikoulutus on näkyvästi esillä myös Journalismin Suomi -blogissa. Blogissa luvataan kertoa siitä, miten uutismedia on kuvannut Suomea ja vaikuttanut sen muutoksiin. Kyse on mediahistoriaan liittyvien tekstien vähitellen täydentyvästä kokoelmasta. Blogiin kirjoittavat emeritukset Ari Heinonen, Heikki Luostarinen ja Raimo Salokangas ovat vaikuttaneet Tampereen ja Jyväskylän yliopistojen journalistikoulutuksessa.
Luostarinen käsittelee juttusarjassa toimittajakoulutukseen liittyviä poliittisia kiistoja ja tiedotusopin opiskelua Tampereen yliopistossa 1970-luvun lopulla. Hän ei esimerkiksi muista, että harjoitustoimituksessa olisi laulettu Kansainvälistä tai luettu Pravdaa, vaan ihan tavallisia juttuja siellä naputeltiin. Heinonen puolestaan kertoo varhaisista digiloikista, joita tehtiin 1990-luvun puolivälin tietämillä Tampereen yliopiston toimittajakoulutuksessa ja sen liepeillä. Juttusarjassa muistellaan esimerkiksi Campus-verkkolehden syntyä ja ensimetrejä. Salokangas puolestaan arvioi ”kaikkien alojen asiantuntijan”, tiedotusopin professorin Pertti Hemánuksen dekkareita. Hemánuksen dekkareissa seikkaili fiktiivisten hahmojen lisäksi todellisia henkilöitä. Yliopistoväestäkin löytyi lopulta yksi kunnollinen.
Teksti: Kari Koljonen