Toimiva vesihuolto vaatii muutakin kuin teknologista osaamista

Jarmo Hukka, Tapio Katko ja Pekka Pietilä ovat tehneet pitkän uran vesihuollon tutkimuksen parissa. Kesäkuussa Tampereella julkaistiin kirja, joka käsittelee kolmikon elämäntyötä vesihuollon parissa Suomessa ja maailmalla. Senioritutkijat muistuttavat, että vesihuollon ylläpitoon ja kehittämiseen sijoitettu euro tulee moninkertaisesti takaisin.

Dosentit Jarmo Hukka ja Tapio Katko sekä tekniikan tohtori Pekka Pietilä ovat uransa aikana nähneet monia vesihuollon menestystarinoita, mutta myös joitakin epäonnistumisia.

Suomalaisilta saattaa helposti unohtua, kuinka merkittävä asia suoraan hanasta tuleva puhdas vesi on. Esimerkiksi vuonna 1916 Tampereella sairastui yli 3 000 ja kuoli lähes 300 ihmistä, kun juomaveden kautta levinnyt lavantautiepidemia iski kaupunkiin. Vuoden 2007 Nokian vesikriisi muistutti jälleen kaikkia siitä, mikä merkitys luotettavalla vesihuollolla on.

Nykyisin suomalainen vesihuolto on maailman huippua. Tilanteeseen ei kuitenkaan tutkijoiden mukaan pidä tuudittautua.

– Saneerausvelka on Suomen vesihuollon isoin ongelma. Rahaa pitäisi panostaa 2-3 kertaa enemmän. Tähän ongelmaan ei ole vielä riittävästi tartuttu, Katko toteaa.

Korjausvelan kasvaminen ei kuitenkaan ole yksin Suomen ongelma.

– Tuskinpa löytyy yhtään maata koko planeetalta, jonka korjausvelka olisi Suomea pienempi. Ajatelkaapa, millainen tilanne on muualla maailmassa, Hukka lisää.

Tekniikkaa ei riitä, jos yhteiskunta ei toimi hyvin, Hukka toteaa.

Vesihuollon puutteet ovat globaali ongelma

Maailman noin 7,7 miljardista ihmisestä 2,1 miljardilta puuttuu puhdasta vettä. Turvallinen sanitaatio puuttuu peräti 4,5 miljardilta ihmiseltä.

– Väestö on tietenkin kasvanut valtavasti viime vuosikymmeninä, eli määrällisesti yhä useampi ihminen saa onneksi puhdasta vettä juodakseen, Pietilä toteaa.

Monet maailman köyhimmistä maista kamppailevat jatkuvasti puhtaan veden riittämättömyyden ja puhdistamattomien jätevesien kanssa.

– Monet kehittyvien maiden vallanpitäjät ajattelevat siten, ettei köyhimpien ihmisryhmien etuja ole tarpeen edistää. Tämä näkyy vesihuollon heikossa tasossa, Katko kertoo.

Tutkijoilla on myös paljon omakohtaisia kokemuksia siitä, millaista on elää maassa, jossa vesihuolto on retuperällä.

– Olen asunut yhteensä kaksitoista vuotta kehitysmaissa, enkä ole noiden vuosien aikana kertaakaan tahtonut voinut juoda hanavettä, Hukka lisää.

Sijoitus vesihuoltoon maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin

Vesihuollon infrastruktuurin laiminlyönti on lyhytnäköistä toimintaa.

– Ongelma on siinä, että vesihuollon kehittäminen ja ylläpito nähdään kustannuksina, ei investointeina. Jokainen vesihuoltoon sijoitettu euro tulee kuitenkin 3–5-kertaisena takaisin. Tätä infrastruktuurin merkitystä ei usein ymmärretä, Katko sanoo.

Toimiva vesihuolto kuuluu niihin asioihin, joiden merkityksen huomaa vasta niiden puuttuessa. Jos jokainen yksityinen firma tai yksittäinen ihminen joutuisi itse rakentamaan omat sähkö-, kommunikaatio- ja vesijärjestelmänsä alusta pitäen, yhteiskunnan tehokkuus romahtaisi.

– Vesihuollon järjestäminen on huomattavasti tehokkaampaa, kun se järjestetään yhteisillä varoilla ja suunnitellaan ajatuksen kanssa alusta pitäen, Hukka toteaa.

Tapio Katkon mukaan korjausvelka on suomalaisen vesihuollon suurin ongelma.

Toimiva vesihuolto on hyvinvoinnin perusta

Nykyisin 80 prosenttia ihmiskunnan jätevesistä lasketaan puhdistamattomina takaisin luontoon. Joet, järvet ja meret pilaantuvat, mikä aiheuttaa luonnolle suuria vahinkoja. Vain kymmenesosa ihmiskunnan jätevesistä puhdistetaan tehokkaasti.

Puutteellinen vesihuolto nakertaa kuitenkin myös ihmisten elämänlaatua. Jos puhdasta vettä ei ole saatavilla lähellä ihmisten asuinpaikkoja, vettä haetaan kauempaa. Tämä vie aikaa, joka voitaisiin käyttää tehokkaammin muihin asioihin.

Myös terveydenhuolto kuormittuu. Sairaalat ympäri maailmaa ovat täynnä ihmisiä, joiden oireet johtuvat puhtaan veden puutteesta.

– Päivittäin 5 000-10 000 ihmistä kuolee maailmanlaajuisesti likaisesta vedestä ja huonoista hygieniaoloista aiheutuneisiin sairauksiin, Hukka kertoo.

Yksityistäminen voi johtaa ongelmiin

Tutkijoita huolettaa joidenkin päättäjien halu yksityistää vesilaitoksia.

– Yksityistämisestä on ympäri maailmaa saatu huonoja kokemuksia. Vesihuollossa julkisen sektorin omistus tai osuuskuntamalli on parempi. Silloin tuotto menee toiminnan kehittämiseen, Katko sanoo.

Hukka muistuttaa, että yksityiset firmat eivät investoi infrastruktuuriin yhtään julkisia laitoksia enempää.

– Kaikki meidän tutkimuksemme osoittavat, että yksityinen vesihuolto ei ole tehokkaampaa kuin julkinen. Esimerkiksi Englannissa kollegat kertovat, että siellä vesimaksussa on neljännes liikaa. Tämä johtuu siitä, että vesihuolto on pitkälti yksityistetty, Hukka sanoo.

Esimerkiksi Lontoon asukkaiden vesihuollosta vastaava Thames Water, joka palvelee 15 miljoonaa ihmistä, on laiminlyönyt pahasti infrastruktuurinsa.

– Kun tulee seuraavan kerran poikkeuksellinen kuiva kausi, Lontoon alueella ollaan nopeasti hankalassa tilanteessa, Pietilä kertoo.

Pekka Pietilä muistuttaa, että isompi vesilaitos ei automaattisesti tarkoita parempaa lopputulosta.

Vesilaitosten voitontavoittelu saa tutkijoilta kritiikkiä

Vesihuoltolaissa todetaan, että vesihuollon kustannusten kattamiseksi perittävien vesimaksujen täytyy olla kohtuullisia ja että maksuihin saa sisältyä enintään kohtuullinen tuotto pääomalle.

– Missä määritellään, mikä on kohtuullinen tuotto? Esimerkiksi Tampereen veden liikevaihto vuonna 2017 oli 60,7 miljoonaa. Kaupungin kassaan kilahti kuitenkin 10,5 miljoonaa euroa voittoa. Tämä on mielestäni aika kohtuutonta, Hukka toteaa.

Lahden toisella puolella Ruotsissa vesihuolto perustuu ajatukseen, jonka mukaan toiminnan tulee olla voittoa tavoittelematonta.

– Onhan se ihan filosofisestikin outo tilanne, kun ollaan verovaroilla ja palvelumaksuilla ensin rakennettu vesihuolto, ja sitten samojen kansalaisten, jotka ovat nuo verot ja maksut maksaneet, täytyy vielä maksaa vedestä voittoa itse ”omistamilleen” kunnallisille laitoksille, Hukka toteaa.

Isompien vesilaitosten luominen ei sekään automaattisesti johda parempaan lopputulokseen.

– Vesihuollossa isompi ei aina tarkoita tehokkaampaa. Esimerkiksi Helsingin seudun ympäristöpalvelut eli HSY, joka vastaa yli miljoonan ihmisen vesihuollosta, on saanut kasattua korjausvelkaa noin 200 vuoden edestä, Pietilä sanoo.

Laadukas vesihuolto vaatii muutakin kuin teknologiaa

Jo antiikin roomalaiset osasivat rakentaa akvedukteja, joissa vesi virtasi painovoiman avulla. Tekniikka on kehittynyt vuosituhansien aikana, mutta siitä huolimatta toimivaa vesihuoltoa ei monissa maailman maissa ole onnistuttu luomaan. Mistä tämä johtuu?

– Jos toiminta ei yhteiskunnallisella tasolla ole kunnossa, mikään määrä tekniikkaa ei ratkaise asioita, Hukka toteaa.

Yhdyskuntien vesiensuojelu on Suomessa menestystarina, joka toteutui 20 vuodessa.

– Se vaati lainsäädäntöä, valvontaa, teknologian kehittämistä, rahoituksen järjestelyä sekä alan osaamisen kehittämistä. Samankaltaisia toimia tarvitaan, jotta vesihuollon infrastruktuuri pystytään uusimaan, muistuttaa Katko.

Maailmalla haaste onkin juuri yhteiskunnallisella tasolla. Teknologiaa ja osaamista on saatavilla, mutta vedenjuoksu tyrehtyy huolimattomuuteen, välinpitämättömyyteen ja korruptioon.

– Kyllähän jokaisessa maassa osataan panna kaljaa. Ja onhan se paljon monimutkaisempi juttu kuin veden pumppaaminen putkeen, Pietilä toteaa leikillisesti.

Teksti: Jaakko Kinnunen
Kuvat: Jonne Renvall

UNESCO:n kestävät vesihuoltopalvelut -oppituolin vuosiseminaari pidettiin Tampereella Hervannan kampuksella 6.6.2019. Teemana: Vesihuollon yhteistyön edistäminen kohti kestävyyttä.

Lisätietoja:
Jarmo Hukka: omraj@jarmohukka.fi 040-5966 466
Tapio Katko: tapio.katko@tuni.fi: 0400-737407
Pekka Pietilä: pekka.pietila@tuni.fi 040-8323 112

TAMPEREEN YLIOPISTON TIEDOTE 4.6.2019, muokattu 2.9.2019/ES