Kriittiset jälkisanat

Kootessamme raporttia saimme runsaasti rakentavaa ja kannustavaa palautetta, jota olemme pyrkineet huomiomaan osana raportin kehittämistä. Haluammekin julkaista muutamia relevantteja, kriittisiä huomioita kestävyyden osa-alueista, SDG-kehikosta ja tällaisen raportoinnin hankaluuksista. Kiitämme kaikkia kommentoijia ja erityisesti Elli Aaltosta, Eija Vinnaria ja Annina Lattua seuraavista huomioista:

Kestävyyden osa-alueet eivät ole itsenäisiä, vaan toinen toisiinsa yhteydessä ja jollakin osa-alueella onnistuminen vaikuttaa siihen, menestytäänkö toisilla alueilla. Taloudellinen kestävyys on varmasti se vaikein todentaa ja erityisesti olemme alkutaipaleella siinä, miten taloudellista kestävyyttä mitataan.

Nykyisessä maailmassa ei esimerkiksi BKT kuvaa kokonaiskestävyyttä kuin osittain. Talouskasvu ja taloudellisuus on osittain aina syömässä ekologista ja sosiaalista kestävyyttä ja tämä tulisi siksikin nykyistä paremmin määrittää ja löytää oikeita mittareita. Vaurauden polarisaation uhka on uhka sosiaaliselle kestävyydelle ja ekologiselle kestävyydelle. Suuri haaste taloudelliselle kestävyydelle on tuloerojen kasvu ja vaurauden kasaantuminen samalla, kun sosiaalinen kestävyys heikentyy. Samalla voidaan talouskasvulla heikentää ekologista kestävyyttä. Kestävä talouskasvu onnistuessaan lisää tasaisesti hyvinvointia ja parantaa ympäristön tilaa.

–  Elli Aaltonen, työelämäprofessori, sosiaalipolitiikka

Yhteiskuntavastuuraportoinnin tutkijana voinen ilmaista kevyesti kriittisen mielipiteeni SDG-kehikosta. Ensinnäkin monet sen tavoitteet ja indikaattorit eivät sovellu kovin luontevasti niin sanottuihin länsimaihin. Olen havainnut tämän käytännössäkin tutkiessani Suomen valtion vastuullisuusraportointihanketta, ja luultavasti teidänkin oli välillä vaikeaa sijoitella hankekuvauksia eri tavoitteiden alle.

Toisekseen tavoitteet on laadittu poliittisessa prosessissa eikä niitä ole lähtökohtaisesti mitenkään priorisoitu. Näin ollen niistä saa helposti sen (väärän) käsityksen, että talouskasvun tavoittelu on yhtä tärkeää kuin ilmastonmuutoksen tai lajikadon estäminen.

–  Eija Vinnari, professori, julkinen talousjohtaminen

Olette varmaan huomanneetkin, että kaiken yliopistossa tehtävän tutkimuksen ja koulutuksen voisi laittaa tähän kestävän kehityksen raporttiin ja, että yliopisto ja sen yhteisö jo itsessään, tuottamalla tutkimusta ja opetusta sekä kolmannen tehtävän kautta, kontribuoi kestävämpään tulevaisuuteen. Toki tuo, että raportissa on nostettu erityisesti ja alleviivaten kestävään kehitykseen liittyviä hankkeita on ihan perusteltu juttu.

Toivoisin, että korkeakoulujen kestävän kehityksen raportit rakentuisivat tulevaisuudessa siten, että raporteissa olisi esim. kvantifioituna yliopiston ympäristövaikutukset oman toiminnan ja epäsuoran toiminnan (esim. sijoitusportfolion ympäristövaikutukset) kannalta ja sitten mallinnettuna kvantitatiivista ja kvalitatiivista aineistoa hyödyntäen, miten tutkimus, opetus ja yhteiskunnallinen vaikuttavuus toteutuvat. Tämän lisäksi raportissa olisi tärkeää arvioida yliopiston sosiaalista kestävyyttä (yliopisto työnantajana sekä opiskelijoiden näkökulmasta) sekä tietoa tuottavana instituutiona (millainen sosiaalinen ja kulttuurinen vaikutus yliopistolla on ympäröivään yhteiskuntaan).

–  Annina Lattu, väitöskirjatutkija, hallintotieteet