Lauantai 26.1.

Infoa päivää varten

Päivän ohjelma

Alustukset ja paneelikeskustelut
Pieni sali ja Duetto 1+2

  Pieni sali Duetto 1+2
10.00 – 11.45 Kaupunkisuunnittelu – Toisin tekemisen rohkeus kaupungeissa Rohkeus työyhteisössä
12.00 – 13.45 Asukasaktivismi ja rohkeus nähdä kaupunki toisin Rohkea tekoäly
14.00 – 15.45 Rohkeus tieteissä Rohkea mieli rohkeissa aivoissa

 

Lasten akatemia
Sorsapuisto-sali

11.00 – 12.00 Mitä on rohkeus

 

Pieni sali

Pieni sali 1: 10.00 – 11.45
Kaupunkisuunnittelu – Toisin tekemisen rohkeus kaupungissa
Paneelikeskustelu

Alustusten ja paneelin aiheena on kaupunkisuunnittelun rohkeat kokeilut, visiot, ideat ja ratkaisut. Millaista kaupunkisuunnittelua tarvitaan 2020-luvun urbanisoituvissa kaupungeissa? Miten kaupunkisuunnittelu vastaa tällä hetkellä asukkaiden moninaisiin tarpeisiin ja luo hyvää kaupunkiympäristöä? Entä millaisia uudenlaisia kaupunkisuunnittelun ja osallistumisen tapoja on nähtävissä? Lisäksi paneelissa keskustellaan siitä, miten suomalaisessa kaupunkisuunnittelussa ilmenee toisin tekemisen rohkeus.

Paneelin puheenjohtaja:
professori Liisa Häikiö, sosiaalipolitiikka, Tampereen yliopisto

Osallistujina:
Jenni Airaksinen, Tutkimus- ja kehitysjohtaja, Kuntaliitto
Minna Chudoba, yliopistonlehtori, arkkitehtuuri, Tampereen yliopisto
Anna-Kaisa Ikonen, valtiosihteeri, Tampereen kaupungin valtuuston pj.
Lauri Lyly, pormestari, Tampereen kaupunki
Marjaana Niemi, professori, historia, Tampereen yliopisto

 

Pieni sali 2: 12.00 – 13.45
Asukasaktivismi ja rohkeus nähdä kaupunki toisin
Alustukset ja paneelikeskustelu

Aktiiviset asukkaat muokkaavat kaupunkia monin tavoin: Kirjoituksin ja keskusteluin vaikutetaan mielikuvaan kaupungista. Maankäytön prosesseissa ja aktiivisella kaupunkitilan haltuunotolla taasen vaikutetaan suoraan kaupunkikuvaan ja -tilaan. Aktiivinen kansalaisuus kysyy rohkeutta ja kykyä nähdä asioita vallitsevasta poikkeavalla tavalla. Lisäksi pitää pystyä tarttumaan toimeen kriittisten havaintojen pohjalta.

Puheenjohtaja:
Eveliina Asikainen, HT, lehtori, Tampereen ammattikorkeakoulu

Osallistujat:
Pieta Hyvärinen, YTM, väitöskirjatutkija: Ruokaa kaupungista – puuhastelua vai politiikkaa?
Jere Nieminen HT, puheenjohtaja Villi Vyöhyke ry: Sissiniittyjä ja istutusiskuja – Omatoiminen luonnonhoito kaupungissa
Eeva Puumala (tutkijatohtori) ja Henna Kuitunen (YTK) Kaupunki nuorten maahanmuuttajien kokemana ja kertomana
Juhana Suoniemi (HM, pyöräilyaktiivi) Rohkeus toteuttaa autokaupunki ja luopua siitä

Alustusten kuvaukset:

Ruokaa kaupungista – puuhastelua vai politiikkaa?
Pieta Hyvärinen, YTM, väitöskirjatutkija

Kaupunkimehiläishoito ja muu urbaani ruoantuotanto on arkista, usein huomaamatontakin kaupunkitilan haltuunottoa ja muokkaamista. Mehiläistarhat, viljelypalstat ja pihojen omenapuut ja marjapensaat tuottavat pientä toimeentuloa ja sitäkin suurempaa hyvinvointia monille kaupunkilaisille. Mutta millaista aktiivista kaupunkilaisuutta on mehiläishoito, viljely tai urbaani sadonkorjuu? Voiko urbaani ruoantuotanto olla muutakin kuin harmiton harrastus?

Sissiniittyjä ja istutusiskuja – Omatoiminen luonnonhoito kaupungissa
Jere Nieminen HT, puheenjohtaja Villi Vyöhyke ry

Villi vyöhyke -yhdistyksen jäsenet ovat kylväneet luonnonkukkien siemeniä omatoimisesti kaupunkien viheralueille useiden vuosien ajan. Tavoitteena on rikastaa kaupunkien biodiversiteettiä, lisätä harvinaistuvien luonnonkukkien selviämisen mahdollisuuksia ja luoda pölyttäjille parempia edellytyksiä kaupungeissa sekä myös tuottaa monimuotoista luontoa kaupunkilaisten lähiympäristöihin. Lisäksi toiminta tarjoaa mahdollisuuksia kaupunkitilan valtaamiseen ja osallisuuteen.

Kaupunki nuorten maahanmuuttajien kokemana ja kertomana
Eeva Puumala (tutkijatohtori), Tampereen yliopisto ja Henna Kuitunen (YTK),Tampereen yliopisto

Kaupunkitilan avoimuus ja saavutettavuus ovat tärkeitä elementtejä kuulumisen tunteen muodostumisessa. Olemme toteuttaneet tutkimuksen nuorten maahanmuuttajataustaisen aikuisten kanssa. Puheenvuorossa valotamme, miten osallistujien arkipäiväiset kohtaamiset vaikuttivat heidän havaintoihinsa yhteiskunnasta ja ympäristöstä ja esittelemme tulosten pohjalta laaditun ”Koettu Tampere” karttasovelluksen.

Rohkeus toteuttaa autokaupunki ja luopua siitä
Juhana Suoniemi (HM, pyöräilyaktiivi)

Autokaupungin valtakausi ei ollut sattumaa eikä luonnonlaki, vaan se toteutettiin aikanaan rohkeilla päätöksillä. Autokaupunki levisi ympäri maapallon. Nyt, kun tiedämme autokaupungin lukuisat ongelmat, on löydettävä rohkeus luopua siitä.

Pieni sali 3: 14.00 – 15.45
Rohkeus tieteissä
Alustukset ja paneelikeskustelu

Puheenjohtaja:
Seppo Parkkila, LT, erikoislääkäri, anatomian professori, Tampereen yliopisto: Rohkeasti geenien kimppuun

Osallistujat:
Mikko Kaasalainen, DPhil, sovelletun matematiikan professori, Tampereen yliopisto: Tiede on liikkeessä pysymistä
Heikki Saxén FT, bioetiikan tutkija Tampereen ja Lapin yliopistoista, Bioetiikan instituutin hallituksen pj: Saisiko olla geenimuokattuja lapsia? Geenimuokkaus haastaa ihmiset ja yhteiskunnat perimmäisten kysymysten äärelle.
Tuula Tamminen LKT, lasten psykiatrian emerita professori, Tampereen yliopisto: Villejä ajatuksia ja viisaita vastauksia

Alustusten kuvaukset:

Rohkeasti geenien kimppuun
Seppo Parkkila, LT, erikoislääkäri, anatomian professori, Tampereen yliopisto

 Geeniteknologiset menetelmät ovat laajalti ja monipuolisesti käytössä tieteellisessä tutkimuksessa. Jo tuhansien vuosien ajan ihmiset ovat jalostaneet eläimiä ja kasveja, jolloin molekulaarisia mekanismeja tuntematta on pyritty parantamaan geneettisesti lajien ominaisuuksia. Yksi varhaisista läpimurroista tehtiin 1950-luvun alussa, kun osoitettiin että virukset voivat välittää geenejä toisiin soluihin. Tämä raportoitiin samoihin aikoihin DNA:n rakenteen selvittämisen kanssa. 1960-luvulla ehdotettiin, että viruksia voitaisiin käyttää apuna terapeuttisissa tarkoituksissa. 1970-luvulta lähtien olennaisen osan molekyylibiologisia menetelmiä ovat muodostaneet yhdistelmä-DNA-tekniikat, joilla tuotetaan DNA-molekyylejä, joissa on osia useammasta kuin yhdestä lähteestä.

Yhdistelmä-DNA-tekniikkaa käytetään hyödyksi mm. kloonauksessa eli tietyn DNA-sekvenssin eristämisessä ja monistamisessa jossakin elävässä systeemissä. 1980-luvulla tuotettiin ensimmäiset siirtogeeniset ja poistogeeniset hiirikannat. Niiden avulla pystyttiin aikaisempaa paremmin selvittämään eri geenien ja niiden koodaamien valkuaisaineiden merkitystä selkärankaisilla. Viimeisten kymmenen vuoden aikana on kehitetty CRISPR/Cas9 menetelmä eli ns. geenisakset. Se on aikaisempia geenimuokkaustapoja tehokkaampi, tarkempi ja edullisempi menetelmä.

Geeniteknologisten menetelmien avulla voidaan tutkia monipuolisesti ja kohdennetusti tiettyjen geenien ja valkuaisaineiden tehtäviä, tuottaa terapeuttisia molekyylejä ja parantaa sairauksia. Kääntöpuolena on, että uudet menetelmät ovat usein kalliita ja biologiset systeemit monimutkaisempia kuin etukäteen ajateltiin. Uusien menetelmien kehittäminen ja hyödyntäminen vaatii rohkeutta, mutta uhkarohkeus ei kuulu tutkijan kammioon.

Tiede on liikkeessä pysymistä
Mikko Kaasalainen, DPhil, sovelletun matematiikan professori, Tampereen yliopisto

 Ilman rohkeutta ei tieteessä luoda uusia ajatuksia tai innostuta jokapäiväisestä puurtamisesta. Rajojen ylittämisen, näkökulman vaihtamisen, mukavuusalueelta poistumisen tarve on hyvälle tutkijalle kuin sananlaskun haille liikkeessä pysyminen: ilman sitä ei henki kulje. Tuskinpa sitä tarvitsee erityisesti rohkeudeksi kutsua. Mutta koska tiede on ihmisten luoma ilmiö, rohkeutta tarvitaan myös tiedekulttuurin ja siihen liittyvien rakenteiden jatkuvaksi haastamiseksi. Tällaisia rakenteita ovat monenlaiset ryhmät, joukot ja paradigmat, tai vaikkapa rahoituskäytännöt, tiedepolitiikka ja julkaiseminen. Nämä elävät ja muuttuvat jatkuvasti kuten tiedekin, valmista ei tule koskaan. Rohkeus kaikenlaisen liikkeen ylläpitämiseen onkin tieteen perusta.

Saisiko olla geenimuokattuja lapsia? Geenimuokkaus haastaa ihmiset ja yhteiskunnat perimmäisten kysymysten äärelle.
Heikki Saxén FT, bioetiikan tutkija Tampereen ja Lapin yliopistoista, Bioetiikan instituutin hallituksen pj

 Geenimuokkausteknologia on lyönyt vauhdilla läpi viime vuosina ja on jo nyt arkipäivää monella eri saralla aina lääketieteellisestä tutkimuksesta tuotantokasvien jalostukseen. Geenimuokkauksen avulla on mahdollista muuttaa ihmisten, eläinten ja ympäristön perimää lähes kirurgintarkasti. Geenimuokattuja hyttysiä, jotka eivät välitä eteenpäin malariaa, dengue-kuumetta ja zika-virusta, on jo päästetty luontoon. Lääketieteellisessä tutkimuksessa otetaan ensiaskelia ihmisen geenimuokkauksen saralla, tavoitteena parantaa sairauksia kuten hiv:iä. Kenties ensimmäiset geenimuokatut ihmiset ovat jo syntyneet innokkaiden tutkijoiden käsissä. Sanomattakin on selvää, että noin vuodesta 2013 alkaen ihmiskunnan saatavilla ollut geenimuokkausteknologia muodostaa äärimmäisen inhimillisen ja yhteiskunnallisen haasteen: toisaalta teknologia on hyvin uutta ja tietoisuus siitä vasta orastavaa, toisaalta taas uudella teknologialla on mahdollista tehdä muutoksia ennen näkemättömässä mitassa, niin hyvässä kuin pahassakin.

Uuden teknologian riskit ja mahdollisuudet alleviivaavat aihetta koskevan bioeettisen tietoisuuden ja pohdinnan herättelemisen tarvetta. Mihin käyttöön uusia teknologioita on inhimillisesti ja yhteiskunnallisesti suotavaa ottaa? Voimmeko ennustaa ja hallita sitä, miten uusia teknologioita tosiasiassa tullaan käyttämään? Kuka voi päättää tällaisista asioista, tai minkä prosessien kautta päätöksiä tulisi tehdä? Edessä siintävät kaikki mahdolliset tulevaisuuden kuvat alkaen aina ennennäkemättömistä mahdollisuuksista parantaa sairauksia tulevaisuuteen, jossa geenimuokatut ihmiset ja ympäristö armotta syrjäyttävät heikommat edeltäjänsä tieltään. Saammeko siis maailman, jossa rikkaat geenimuokkaavat lapsistaan ei ainoastaan terveempiä vaan kaikin puolin geneettisesti ylivertaisia muihin nähden?

Villejä ajatuksia ja viisaita vastauksia
Tuula Tamminen LKT, lasten psykiatrian emerita professori, Tampereen yliopisto

Pitää osata piirtää tai maalata todella hyvin, jotta voi luoda uuden taiteellisen tyylin. Pitää tietää todella paljon, jotta voi rakentaa tieteellisen läpimurron. Kyky etsiä uutta tietoa, halu katsoa ja nähdä toisin, uskallus haastaa vallitsevaa näkemystä eivät riitä, tarvitaan tieteen tekemisen taitoa, vahvaa osaamista ja rohkeutta.

Rohkeuskaan ei yksin takaa menestystä, viisas nöyryys auttaa ihmistä aina.

 

 

Duetto 1 + 2

Duetto 1+2: klo 10.00 – 11.45
Rohkeus työyhteisössä
Alustukset ja paneelikeskustelu

Sessiossa käsitellään tutkimuksen ja käytännön kannalta, mitä rohkeus on, miksi sitä tarvitsemme ja kuinka se voi parhaimmillaan edistää hyvinvointia. Työolobarometrin mukaanhan työtä koetaan olevan liikaa, se rasittaa henkisesti ja voimia haaskaantuu huonon johtamisen ja yhteistyön sekä kiusaamisen vuoksi.  Sessio koostuu neljästä puheenvuorosta ja keskustelusta yleisön kanssa. Sessio koostuu neljästä puheenvuorosta ja keskustelusta yleisön kanssa. Professori Jari Hietanen käsittelee rohkeutta katsoa silmiin. Dosentti Marja-Liisa Manka puhuu rohkeudesta katsoa itseään peiliin ja olla yhteistyötä rakentamassa.

Puheenjohtaja:
Marja-Liisa Manka, FT, dosentti, Tampereen yliopisto: Rohkeus katsoa itseä peiliin.

Osallistujat:
Jari Hietanen, professori, Tampereen yliopisto: Rohkeus katsoa silmiin.
Jaakko Kauppila, psykologi, yliopettaja, Poliisiammattikorkeakoulu: Ammatillisuuden ylistys – rohkeutta työyhteisöelämään
Stiina Storvik-Sydänmaa, Sairaanhoitajakoulutuksen lehtori, Tampereen ammattikorkeakoulu: Rohkeus olla heikomman puolella

Alustusten kuvaukset:

Rohkeus katsoa itseä peiliin
Marja-Liisa Manka, FT, YTM, työhyvinvoinnin dosentti, Tampereen yliopisto

Suomessa asuu maailman onnellisin kansa YK:n onnellisuusraportin mukaan. Ulkoiset puitteet  kuten bruttokansantuote asukasta kohti tai terveen eliniän odote eivät kuitenkaan takaa hyvinvointia, vaan siihen  tarvitaan omiakin toimia. Miten olla aktiivinen työyhteisön jäsen, mutta huolehtia samalla itsestäänkin uupumatta? Ratkaisuna voi olla näkökulman vaihdos ongelmakeskeisyydestä voimavarakeskeisyyteen. Työn voimavaroja voi kasvattaa tuunaamalla työtä, johtamista ja yhteishenkeä. Omat voimat lisääntyvät omien asenteiden ja stressin tunnistamisesta sekä työn ja muun elämän tasapainosta.

Rohkeus katsoa silmiin
Professori Jari Hietanen, Tampereen yliopisto

Kun kaksi ihmistä katsoo toisiaan silmiin, syntyy katsekontakti. Kohdatessamme toisen katsekontaktin saaminen tuntuu jotenkin välttämättömältä. Ilman sitä toinen tuntuu etäiseltä, hänestä ei saa otetta ja vuorovaikutus ei ota sujuakseen. Jos sen sijaan toinen vastaa katseeseen, tuntee pääsevänsä lähelle toista, saa hänen ajatuksistaan kiinni, ja keskustelu etenee luontevasti. Katsekontaktin vaikutuksia selvittäneet tutkimukset ovat osoittaneet, että toisen suora katse vetää havaitsijan tarkkaavaisuuden puoleensa ja saa aikaan positiivisen tunnereaktion. Katsekäyttäytymisellään voi vaikuttaa niin omiin kuin vuorovaikutuskumppaninsa tunteisiin.

Ammatillisuuden ylistys – rohkeutta työyhteisöelämään
Jaakko Kauppila, psykologi, PsL, psykologian yliopettaja, Poliisiammattikorkeakoulu

Miten monipaineisessa työtilanteessa saadaan pidettyä ammatillista, erityisesti ammattieettistä, linjaa yllä ja miten siihen tarvitaan rohkeutta, joskus myös rohkeutta omien impulssien hallintaan, vaikenemiseen ja tilan antamiseen muille? Rohkealle, eettiselle ammattitoiminnalle on paljon vastavoimia. Yksilön muut kuin ammatilliset tarpeet ja motiivit voivat tulla työelämässä liikaa esiin – puuhataan muuta kuin työtavoitteen mukaista toimintaa. Työryhmä voi taantua perusoletustilaan ja jopa kääntyä toiminnaltaan työtavoitteiden vastaiseksi. Organisaatiokulttuuri voi olla byrokraattista, ongelmia peittelevää ja kriisitilanteissa syyllisiä metsästävää.  Johtajilta voi puuttua rohkeutta tehdä linjakkaita päätöksiä ja kantaa vastuuta.

Rohkeus olla heikomman puolella
Stiina Storvik-Sydänmaa,Sairaanhoitajakoulutuksen lehtori, Tampereen ammattikorkeakoulu

Ihmisen sairastuessa voimavarat ja toivo voivat olla koetuksella, kuinka jaksaa. Huolta voi olla sekä sairastuneella että hänen perheellään. Terveydenhuollon työntekijän osaamista on nähdä potilaan tarpeet ja kyky tukea potilasta ja hänen perhettään. Työntekijällä on siksi oltava uskallusta kehittää työtä ja työyhteisöä potilaan hyvän hoidon takaamiseksi. Uskallusta tarvitaan myös puuttua epäoikeudenmukaisuuksiin, jos työntekijöiden välillä tai potilasta kohtaan tapahtuu huonoa käytöstä tai kohtelua. Potilaan hyvä hoito mahdollistuu hyvien työntekijöiden ja hyvän työyhteisön avulla.

 

Duetto 1+2: klo 12.00 – 13.45
Rohkea tekoäly
Alustukset ja paneelikeskustelu

Paneelikeskustelussa pureudutaan tekoälyn ja rohkeuden suhteeseen. Aluksi panelistit esittävät kymmenen minuutin puheenvuorot teemasta. Tämän jälkeen tilaisuus jatkuu keskustelulla, johon voivat osallistua myös yleisön jäsenet. Keskustelu käsittelee mm. seuraavia teemoja: Voiko tekoäly olla rohkea, ja jos voi, millainen on rohkea tekoäly? Millaisia ovat rohkeat visiot tekoälyn tulevaisuudesta? Millaista rohkeutta tekoälyn kehittyminen vaatii kehittäjiltä, päättäjiltä ja käyttäjiltä? Kuinka tekoälyä kehitetään rohkeasti niin, että se palvelee mahdollisimman suurta osaa ihmiskunnasta? Millaisia riskejä tekoälyn kehittämiseen liittyy ja millaista rohkeutta niiden torjuminen vaatii?

Puheenjohtaja:
Katja Valaskivi, YTT, tutkimusjohtaja, Tampereen yliopisto

Osallistujat:
Joni Kämäräinen
, Associate professor, signaalinkäsittely, Tampereen yliopisto
Jaakko Kuorikoski, apulaisprofessori (new social research), Tampereen yliopisto
Thomas Olsson, Associate professor, Tampereen yliopisto
Meeri Haataja, Suomen tekoälyohjelman Etiikka-työryhmän puheenjohtaja
 

Duetto 1+2: klo 14.00 – 15.45
Rohkea mieli rohkeissa aivoissa

Puheenjohtaja:
Harri Melin, YTT, sosiologian professori, Tampereen yliopisto

Osallistujat:
Antti Tikkanen,
Poliisikoiralaitos, Poliisiammattikorkeakoulu: Rohkea Poliisikoira
Heini Saarimäki,
filosofian tohtori, Aalto-yliopissto: Rohkeus aivoissa
Marika Vapaavuori,
ohjaaja, Tampereen teatteri: Koskaan ei voi tietää, aina täytyy luottaa. Vaisto on ohjaajan tärkein työkalu

Lasten akatemia

Sorsapuisto-sali: 11.00 – 12.00
Mitä on rohkeus

Kaija Puura, LT, ylilääkäri, lastenpsykiatrian professori, Tampereen yliopisto

Katso tarkempi ohjelma Lasten akatemian -sivulta

Muuta koettavaa ja nähtävää

Ennakkoilmoittautuminen Planetaarioon ja Yhteiskuntasimulaattoriin Tieteen päivien infotiskillä.

Planetaario, URSA
Tila: Sorsapuisto-sali
Kesto: 20-30  minuuttia
Henkilömäärä: max 25

Planetaarioesitys tarjoaa ajanmukaisen käsityksen maailmankaikkeudesta. Valojen sammuessa planetaarion sisällä paljastuu kosmos pienoiskoossa: silmien tottuessa pimeään taivaalta erottuu tuhansittain tähtiä. Esityksissä käsitellään yötaivaan ilmiöitä ja perusasioita tähtitaivaan liikkeestä.

Näytös 1 klo 10.00
Näytös 2 klo 11.00
Näytös 3 klo 12.00
Näytös 4 klo 13.00
Näytös 5 klo 14.00
Näytös 6 klo 15.00

Yhteiskuntasimulaattori
Tila: Riffi
Kesto: 40 minuuttia
Henkilömäärä: max 50

Yhteiskuntasimulaattori on yläkouluihin, lukioille ja ammatillisiin oppilaitoksiin suunnattu oppimispeli, jonka tarkoituksena on herättää luokassa keskustelua ja lisätä ymmärrystä yhteiskunnan toiminnasta, äänestämisestä ja yhteiskunnallisesta eriarvoisuudesta. Pelin tarkoituksena on osoittaa nuorille, että heidän äänellään on merkitystä ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen kuuluu kaikille.

Pelin aikana päästään äänestämään monista ajankohtaisista yhteiskunnallisista kysymyksistä ja niiden seurauksia simuloidaan yhdessä. Samalla nuoret pääsevät kokeilemaan elämää erilaisten ihmisten saappaissa. Minkälaisen yhteiskunnan te luotte?  Ennakkoilmoittautuminen.

Lue lisää Yhteiskuntasimulaattorista.

Työpajat:
Työpaja 1 klo 12.00
Työpaja 2 klo 13.00
Työpaja 3 klo 14.00

 

Muumimuseon rohkeustyöpaja varjoteatterin keinoin

Hylätyn metsän synkeät hirviöt

Tila: Sonaatti
Työpaja nonstop klo 10-15

Muumimuseo © Moomin Characters

Muumikirjojen seikkailuissa kohdataan niin jännittäviä hahmoja ja tapahtumia, että suuri annos rohkeutta tulee usein hyvään tarpeeseen. Miten sinä pärjäisit yksin hämärällä jättömaalla tai pyrstötähden kuumotuksessa, kuinka selviäisit kohtaamisesta muurahaisleijonan tai mustekalan kanssa? Tule tekemään oma sankarisi ohjattuun varjoteatterityöpajaan ja käy rohkeana seikkailuun näyttämöillämme!

 

Nukketeatteri

Roska-aarre
Tila: Sorsapuisto-sali
Esitykset klo 13 ja 14 (ei ennakkoilmoittatumista), esityksen kesto 30 minuuttia

Roska-aarre on lasten nukketeatterinäytelmä, jonka aiheena ovat luonnonsuojelu ja kestävän tulevaisuuden ratkaisut.
Meeli onkii Tessu-koiran kanssa rannalla, kun tuuli tuo muovipussin. Mitä sille pitäisi tehdä? Mitä sanoo filosofi-eno, mitä äiti, joka tutkii jätteiden kierrätystä? Entä mitä vastaa mummi?

Näytelmä kertoo tärkeästä aiheesta: jätteiden kierrättämisestä haaskaamisen sijaan. Yhden roska voi olla toiselle aarre.

Näytelmässä kerrotaan positiivisista ja lohdullisista ratkaisuista jätemuovien ongelmaan. On hyvä tietää, että jokainen meistä voi tehdä maailmaa vähän paremmaksi paikaksi.

Roska-aarre on suunnattu lapsiperheille ja koululaisille. Sen on kirjoittanut kirjailija, FT Paula Havaste, joka työskentelee tiedekeskus Heurekassa.

Käsikirjoitus: Paula Havaste
Ohjaus: Iivo Barić
Näyttämöllä: Anne Lihavainen, Elina Vehkaoja ja Antero Reinistö
Nuket ja lavasteet: Anastasia Schmidt
Musiikki: Antero Reinistö
Puvustus: Kristiina Jokinen

Ensiesitys Tieteen päivillä Helsingissä tammikuussa 2019.

 

LUMATE-keskuksen tieteentekijän työpaja

Tila: Puistolämpiö 1
Työpisteet ovat avoinna välillä 10-15 (ei ennakkoilmoittatumista)

Saatko banaanit soimaan tai robottipallot liikkeelle? Entä voitko luottaa näkemääsi vai voivatko omat aivomme huijata meitä? Ole ennakkoluuloton tieteentekijä ja tule rohkeasti kokeilemaan ja kokemaan Tampereen LUMATE-keskuksen työpajaan. Tarjolla hauskaa tiedetekemistä kaiken ikäisille lapsille. Tervetuloa koko perheen voimin!

Esittelypisteillä kosketeltavaa, testattavaa ja ihmeteltävää

Pepper ja Nao humanoidirobotit

  • Uuden ajan asiakaspalvelija Pepper on humanoidirobotti, joka ottaa kontaktia ihmiseen. Tällä hetkellä yliopistossa on muun muassa hanke Sosiaalinen robotti asiakaspalvelijana. Siinä tarkastellaan ihmisen ja robotin välistä vuorovaikutusta ja asiakkaiden käyttökokemusta. Tutkimuksessa selvitetään, kuinka sosiaalinen robotti voisi toimia asiakaspalvelijoiden työkaverina, oppia kohtaamaan erilaisia ihmisiä ja vastaamaan heidän tarpeisiinsa. Nao-robottia on käytetty apuna esimerkiksi hoivatyössä ja Nao osaa ohjata vaikkapa robottijumpan.

Pullonlajittelurobotti

  • Robotti pystyy erottamaan voimaohjauksen avulla täyden ja tyhjän pullon toisistaan ja tekemään lajittelun sen perusteella.

TUTLab AR hiekkalaatikkodemo

  • Kyseessä on lisätyn todellisuuden (Augmented Reality AR) sovellus, jossa yksinkertaisella järjestelyllä demotaan kyseisen toiminnon mahdollisuuksia.

Iän arviointi

  • Tietokone arvioi ikäsi ja sukupuolesi kasvokuvan perusteella. Uskallatko kokeilla? Ihmisen iän arviointi on esimerkki ihmiselle helposta mutta tietokoneelle haastavasta tehtävästä. Viime vuosina saavutetut läpimurrot koneoppimisessa sekä kuva-analyysissä ovat kuitenkin mahdollistaneet tarkkuuden viemisen uudelle tasolle, joka on tarkkuudeltaan jo lähellä ihmisen tekemää arviota. Menetelmä perustuu datalähtöiseen syväoppimiseen: tietokoneelle on näytetty eri ikäisten ihmisten kuvia ja se on oppinut erottelemaan piirteet, jotka antavat viitteitä testihenkilön iästä. Oppiminen ja opitun pitkäkestoinen muistaminen ovatkin ajankohtaisia teemoja koneoppimisessa.
  • Uutena ominaisuutena demoon on liitetty kokeellinen julkkishaku, joka etsii suomalaisten julkimoiden tietokannasta samannäköisimmän kasvokuvan.

Legorobotti

  • Legorobotti on kolmen opiskelijan projektityö, joka hyödyntää UR5 yhteistyörobottia ja edullisilla komponenteilla toteutettua konenäköratkaisua halutun Lego-rakennelman kokoonpanossa.Robotti koostaa käyttäjän luoman 3D mallin pohjalta rakennusohjeet, joita seuraten se kykenee löytämään ja asettamaan oikean kokoisen ja värisen Lego-palikan omalle paikalleen rakennusalustalla.

Energiatehokas ledivalaistus

  • Tässä kokeessa huomaat, kuinka paljon pienemmällä työllä saat LED-valon palamaan kuin hehkulampun. LED-valoilla voidaankin pienentää huomattavasti valaistuksen energiankulutusta.
  • Perinteisessä hehkulampussa ohuen metallilangan läpi kulkee sähkövirta. Koska lanka vastustaa virran kulkua se alkaa lämmetä, ja säteillä valoa ja lämpöä. Hehkulampun säteilemästä energiasta vain 5 % on valoa, loput menevät yleensä hukkaan lämpönä.
  • LED perustuu kahden erilaisen puolijohteen liitokseen. Kun tämän liitoksen läpi kulkee sähkövirta, syntyy pelkästään valoa, eikä juurikaan hukkalämpöä. Lisäksi ledeillä on pidempi käyttöikä.

Musiikkia lasersäteessä

  • Internetin tietoliikenne on toteutettu laservalolla optisia kuituja pitkin. Informaatio voidaan ”koodata” (eli sopia kuinka lähetetty data tulkitaan) mukaan valonsäteeseen usealla eri tavalla. Eräs tapa on muuttaa lähetettävän valon voimakkuutta. Optisien kuitujen lisäksi on toki mahdollista lähettää valo suoraan ilmassa vastaanottajalle. Oheisessa laitteistossa musiikin informaatio lähetetään ilmaa pitkin laserilla vastaanottajan kaiuttimeen.

Etäläsnäolorobotti

  • Etäläsnäolorobotti on kauko-ohjattava tietokonetablettia kantava yksipyöräinen kuljetin, joka mahdollistaa käyttäjänsä omatoimisen liikkumisen ja videopuheluyhteyden, vaikka maapallon toisella puolella. Kuljettimen tabletilla näkyy ohjaajan kasvot. Kameroiden ja mikrofonien välityksellä syntyy molemminpuolinen yhteys ohjaajan sekä etäällä olevan paikan ja ihmisten välillä.
  • Tule ohjaamaan etäläsnäolorobottia ja koe uusi tapa kiertää Tieteen päivien esittelypisteitä.

Virtuaalitodellisuus / VR-lasit

  • Virtuaalitodellisuus-demossa pääset kokeilemaan VR-laseja ja vierailemaan niiden avulla virtuaalisessa maailmassa. VR-laseilla näet virtuaalimaailman ympärilläsi aivan kuin olisit itse paikalla. Demossa voit vaikkapa kokeilla virtuaalista vuoristorataa, vierailla viidakossa tai pelata ohjaimen avulla.

Mehiläiskasvatuspiste Tampere-talolta

  • Tampere-talon kattopuutarhan ja mehiläisten kasvatuksen esittelyä