Kevään pilottien painopiste oli vallitsevan trendin mukaisesti digitaalisuus, digitaaliset sovellukset sekä tekoäly. Digipilottien pyrkimyksenä oli tarjota verkoston jäsenille erilaisia ja erimuotoisia tapoja oppia sekä löytää uusia toimintamalleja oman työn tueksi.
Suunnittelemme parhaillaan syksyn digipilotteja, joihin otamme mielellämme sisältötoiveita vastaan tuottajaverkostolta.
Virtuaalitanssikoulu
Kevään aikana Tuottajakeskus Living Lab -hankkeesta tarjottiin Luovasti liikkuen-hankkeen pilottikokeiluun käyttöön liikuteltava striimauskalusto sekä koulutus kaluston käyttöön. Suomen Nuorisoseurat ry:n hanke järjesti yhdessä Street Art Dance Essentials eli SADE ry:n kanssa hybriditanssikoulukokeilun Keski-Suomen kolmessa kunnassa. Kuusikertaisessa hybriditanssikoulussa tanssiopetus tapahtui yhdessä kunnassa kerrallaan ja kahdesta muusta kunnasta osallistuttiin tunnille hybridinä striimauksen välityksellä. Tanssikoulun opettaja vieraili vuoroviikoin eri kunnissa. Lisäksi hybriditunnilla oli mukana vertaisohjaaja, joka ohjeisti tunnille osallistuvia paikan päällä. Liikuteltava striimauskalusto on kehitetty Humakin Ajuri-hankkeessa, jossa vahvistettiin Keski-Suomen kunnissa toimivien kulttuuri- ja vapaa-ajanpalveluita tarjoavien tahojen digitaalista tuotanto-osaamista. Kalustosettejä tuotettiin hankkeessa useampi mukana oleville kunnille sekä Humakille. Suurin osa mukana olleista Keski-Suomen kunnista lunasti kaluston Ajuri-hankkeen päätyttyä käyttöön kunnan kulttuuritoimijoille.
Tuottajakeskus Living Labin tavoitteena hybriditanssikoulukokeilussa oli paitsi lisätä digiosaamista kaluston käyttökoulutuksella, myös tutkia digitaalisen tuotannon mahdollisuuksia tanssikouluympäristössä. Kokeilussa todettiin, että Ajuri-hankkeessa kehitetty kalusto oli turhan raskas kasattava suhteessa tanssikoulutuntiin kuluvaan aikaan. Kalustosta pystyttiin kuitenkin ottamaan käyttöön esimerkiksi siihen sisältyvät kontaktimikit. Hybriditanssikoulu itsessään oli onnistunut kokeilu.
Luovasti liikkuen -hankkeen kanssa todettiin jälkimietinnöissä, että tekniset tarpeet ja mahdollisuudet olisi voitu kommunikoida tarkemmin ja näin laitteiston soveltumattomuus ennakoida. Myös pienissä tuotannoissa kannattaakin varata teknisen toteutuksen suunnittelulle aikaa ja striimatuissa tuotannoissa erillinen striimaukseen keskittyvä henkilö, jotta mahdollistetaan onnistunut kokemus myös striimin kautta osallistuville osanottajille. Lisäksi hankkeen kanssa pohdittiin, että kalustoa ja siihen kuuluvaa käyttökoulutusta voisi kehittää suuntaan, jossa kalustoa lähestytään ennemmin yksittäisinä työkaluina kuin kokonaisuutena. Tällä kertaa kaluston käyttökoulutus sisälsi ainoastaan laitteiston kasaamisen ja käytön, kun mahdollisuus olisi ollut myös irrottaa ainoastaan kalustoon sisältyvät mikrofonit käyttöön. Onkin hyvä miettiä, mitä lisäarvoa digitaaliset työkalut tuovat: mikäli esimerkiksi Zoom-yhteys toimii läppäriin sisäänrakennetulla kameralla ja mikillä, on tarpeetonta lisätä kalustoa enempää. Toisaalta tanssikoulukontekstissa puhtaampi äänenlaatu teki kokemuksesta paremman striimin välityksellä osallistuville.
Tekoälykerhot yhdessä oppimisen muotona
Huhtikuussa toteutetuissa virtuaalisissa tekoälykerhoissa kulttuurikentällä toimivat vierailevat tuottajat pääsivät alustusten muodossa esittelemään omassa työssä käyttämiään tekoälytyökaluja. Noin 20 minuutin mittaisten alustusten jälkeen osallistujilla oli mahdollisuus pienryhmissä harjoitella ja testailla näiden sovellusten käyttöä. Virtuaalisten kerhotapaamisten tarkoituksena oli tarjota osallistujille mahdollisuus löytää uusia omaa työtä sujuvoittavia tekoälyratkaisuja sekä harjoitella näiden käyttöä matalalla kynnyksellä ryhmätoteutuksena Teamsissa.
Ensimmäisessä tekoälykerhossa tutustuttiin Humakin lehtori Mayreth Wolffin alustuksella HeyGen ja Coconote Brainrot -työkalujen käyttöön. HeyGenillä voi tehdä tekstisisällöistä lyhyitä videoita, joihin työkalu pystyy itse generoimaan visuaalisen osuuden. Coconote taas toimii hyvin visuaalisten muistiinpanojen tekemisessä. Alustuksen jälkeen kerhokerralla keskityttiin tutustumaan HeyGeniin. Osallistujat jaettiin 2–3 hengen pienryhmiin tekemään lyhyitä videoita itse valitsemistaan aiheista. Lopuksi katsoimme toistemme tekemät testivideot ja keskustelimme käyttökokemuksista osallistujien kanssa. Videoiden aiheet vaihtelivat hyvin leikkisistä kokeiluista tulevien tapahtumien markkinointiin
Tekoälykerhon toisessa tapaamisessa copywriter Taru Norrena puolestaan alusti osallistujille erilaisia tekstin tuottamisessa hyödynnettäviä tekoälysovelluksia sekä tekoälyavusteisen kirjoittamisen hyötyjä ja haittoja. Alustuksen fokus oli varsinaisten sovellusten (ChatGPT, Claude, Jasper AI & Koala AI) lisäksi yleisemmin kirjoittamisessa tekoälyn avulla sekä kehotteiden käytössä ja valinnassa. Alustuksen jälkeen osallistujat jaettiin pienryhmiin tutustumaan työkaluihin ja vertailemaan erilaisten kehotteiden aikaansaamia lopputuloksia. Työkaluista tehtiin myös pientä hintavertailua ja keskusteltiin ilmaisversioiden vaatimista kirjautumistiedoista ja tähän liittyvistä riskeistä.
Tekoälykerhot herättivät runsaasti kiinnostusta ja alustusosuuteen osallistui molemmilla kerhokerroilla noin parikymmentä henkilöä. Suurin osa osallistujista kuitenkin poistui alustuksen jälkeen, ja ryhmätyöskentelyosuuteen jäi vain muutamia osanottajia. Jäimmekin pohtimaan, tulisiko kerhokertoja markkinoida tulevaisuudessa verkostotapaamisina eikä koulutuksina, jolloin osallistujat olisivat jo osallistumispäätöstä tehdessään paremmin orientoituneita yhteiseen työskentelyyn.
Saadun palautteen perusteella kerhoille on myös jatkossa kysyntää. Yksi kerhoon osallistuneista totesi palautteessaan, että ”Lisää vaan tekoälyaiheisia kerhoja. Niitä tarvitaan.” Tekoälykerhotoiminta jatkuukin siis mahdollisesti taas syksyllä – vielä askeleen jalostuneemmassa muodossa.
Opens – kokonaisnäkemys tapahtumien tila- ja aluesuunnitteluun
Kevään kolmannessa digipilotissa fokuksena oli Opens-verkkokurssi, joka on suunnitteluohjelma tapahtumien tila- ja aluesuunnitteluun. Opens on Feelbeat Oy:n Vesa Waldenin kehittämä tapahtumien suunnitteluun ja toteutukseen tarkoitettu kotimainen pilvipalvelu, jolla käyttäjä voi luoda toisinnettavia tapahtumasuunnitelmapohjia ja näin automatisoida projektin eri vaiheita.
Pilottiin kerätty pienryhmä sai kokeilun lisenssin Opensin käyttöön sekä Opensin kahden opintopisteen laajuisen verkkokurssin. Kokeilu aloitettiin yhteisen aloitustilaisuuden jälkeen verkkokurssin itsenäisellä suorittamisella. Kun verkkokurssi oli suoritettu, pääsivät osallistujat testaamaan oppimaansa sekä Opensin toimintoja ryhmätyötehtävässä. Tehtävän tarkoituksena oli harjoitella tapahtumien aluesuunnittelua verkkokurssin aineiston pohjalta Opens-työkalulla. Ryhmätyöt purettiin Vesan luotsaamassa purku- ja päätöstilaisuudessa toukokuun lopussa.
Verkkokurssi tarjosi kokonaisuutena kattavan katsauksen tapahtuman alue- ja tilasuunnitteluun ja laajojen kokonaisuuksien sekä verkostojen hallintaan. Keskeisenä palautteena pilottia suorittaneilta tuottajilta tuli esille kouluttajan ohjaavan palautteen merkitys, jota lisäämällä verkkokurssista saisi vielä käyttäjälähtöisemmän kokemuksen. Walden myös kertoi, että Opensista on tulossa pian uudempi versio nimellä Sapluna Systems.
Digitaitojen kehittäminen on jatkuva prosessi
Koska digikenttä kasvaa ja kehittyy jatkuvasti, on osaamisen säännöllinen päivittäminen välttämätöntä. Kevään digipiloteilla pyrittiinkin vastaamaan digitaitojen kehittämisen ja yhteisöllisen oppimisen tarpeeseen taide- ja kulttuurialalla. Toisaalta piloteissa havaittiin myös, että digitaalinen ympäristö ei aina välttämättä palvele ryhmätyöskentelyä parhaalla mahdollisella tavalla. Työskentelyalustojen osalta jouduttiin myös huomaamaan, että Zoom palvelee ryhmätyöskentelyä Teamsia paremmin, koska kaikki Teamsin päivitysversiot eivät mahdollista esim. pienryhmiin jakautumista.
Pilottikevään jälkeen tärkein oivalluksemme on, että digitaalisuutta ei ole syytä pitää itseisarvona. Sen sijaan tulisi aina harkita, milloin digitaalisia työkaluja ja sovelluksia kannattaa käyttää ja milloin puolestaan niiden tuoma lisäarvo jää vähäiseksi. Digitaalisen koulutuksen tai -pilotin toteuttajan kanssa on tärkeää kirkastaa yhteiset tavoitteet ja sisältö sekä kohderyhmän tarpeet ja osaamisen lähtötaso. Tilaajan on syytä testata valittua ohjelmistoa myös itse etukäteen, jotta häneltä löytyy omakohtaista käyttökokemusta. Myös viestinnän ja teknisen tuen merkitys korostui, jota voisikin jatkossa kehittää esimerkiksi osallistujien tukena työskentelyalustoilla toimivan fasilitaattorin avulla. Näin voidaan varmistaa mahdollisimman onnistunut oppimis- ja käyttäjäkokemus kaikille osallistujille.
Kirjoittajat ovat Tuottajakeskus Living Lab -hankkeen osatoteuttaja Humanistisen ammattikorkeakoulun projektipäällikkö Elisa Närhi, tuottaja Anna Leino ja ammattikorkeakouluharjoittelija Arlene Eräheimo.
Lisätietoja:
Elisa Närhi
Projektipäällikkö
Humanistinen ammattikorkeakoulu
elisa.narhi@humak.fi