Kohti kestävämpää kulttuurituotantoa – ajattelu liikkeelle

Kuvituskuva, kuva Pixabay
Kuva: Pixabay

Keväällä 2025 toteutettu Kohti kestävämpää kulttuurituotantoa -koulutuskokonaisuus nosti esiin ajankohtaisia kysymyksiä ympäristövastuusta, yhdenvertaisuudesta ja viestinnän roolista kulttuurialalla.

Tuottajakeskus Living Labin Metropolian osatoteutuksena organisoima koulutus keskittyi erityisesti musiikkialan tuotantoihin, ja se toteutettiin yhteistyössä Suomen Jazzliiton ELMA.live-alustan sekä Kemut-verkoston (Kestävämmän musiikkialan työkalupakki) kanssa. Koulutuksen vetäjänä toimi Kemut-verkoston koordinaattori Anu Ahola.

Koulutus ei tarjonnut pelkästään tietoa tai valmiita mallipohjia, vaan ennen kaikkea tilan ajattelulle. Tarkastelussa olivat kysymykset siitä, mitä kestävyys voi kulttuurialalla tarkoittaa ja miten se voisi näkyä tapahtumien tuotannossa sekä yleisökokemuksessa. Ympäristövastuu, saavutettavuus ja moninaisuus ovat monelle tuttuja teemoja, mutta ne käsitellään usein tapahtumissa irrallisina asioina. Koulutuksessa nousi esiin ajatus, että näiden teemojen tulisi sen sijaan kietoutua osaksi yleisöä osallistavaa ja merkityksellistä tekemistä. Kestävä kehitys hahmottui ajatusmallina, jossa se ei ole erillinen osa tapahtumaa, vaan kiinteä osa sen rytmiä, päätöksentekoa ja viestintää.

Vastuullisuus tehdään näkyväksi valinnoilla

Koulutuksessa pohdittiin konkreettisia keinoja, joilla vastuullisuus voi näkyä ja tuntua osana tapahtumatuotantoa. Yhtenä käytännön esimerkkinä esiin nousivat artistien riderit, joihin voitaisiin sisällyttää kestävän kehityksen kriteerejä, kuten ruokatoiveita, matkajärjestelyjä ja vaatimuksia tapahtumapaikan energiankäytöstä. Tällaiset sisällöt eivät enää ole poikkeuksia, vaan yhä useammin luonteva osa ammattimaista tuotantoa.

Maailmalta löytyy inspiroivia esimerkkejä. Coldplayn konserteissa yleisö on voinut tuottaa sähköä pyöräilemällä. Metallica puolestaan on kompensoinut kiertueidensa päästöjä tukemalla lasten terveysohjelmia. Suomessa All Day Agency on kehittänyt artistiensa riderien yhteyteen vastuullisuuslinjauksia, joissa määritellään muun muassa ruokavaliot ja ekologiset matkustusmuodot. Tällaisissa ratkaisuissa vastuullisuus ei ole erillinen ohjeistus, vaan osa artistin ja tuotannon identiteettiä.

Yleisökokemuksen näkökulmasta ehdotettiin esimerkiksi, että sähköinen lippu voisi sisältää tietoa tapahtuman hiilijalanjäljestä ja tarjota keinoja sen kompensointiin. Lisäksi ideoitiin green riderin kaltaista dokumenttia, jossa yhdistyisivät tekniset ja taiteelliset tarpeet sekä ympäristövastuun ja yhdenvertaisuuden näkökulmat.

Vastuullisuus rakentuu myös viestinnässä

Koulutuksessa korostui toistuvasti viestinnän rooli vastuullisuuden tekemisessä näkyväksi ja merkitykselliseksi. Yleisö ei enää tyydy pelkkään informaatioon, vaan haluaa ymmärtää, kokea ja jakaa tapahtuman arvot ja valinnat. Vastuullisuusviestintä ei ole irrallinen kokonaisuus, vaan olennainen osa tapahtuman tarinaa ja kokonaiskokemusta. Visuaalisuus, tarinankerronta ja aitous ovat keinoja, joiden avulla vastuullisuus voi välittyä yleisölle puhuttelevalla tavalla ja vahvistaa luottamusta.

Myös tapahtumien sisäinen viestintä osoittautui merkittäväksi. Kun koko työyhteisö ymmärtää, miksi tietyt valinnat tehdään, sitoutuminen kasvaa ja eettiset periaatteet juurtuvat osaksi arkea. Viestintä ei ole vain ulospäin suuntautuvaa toimintaa, vaan tapa ylläpitää ja vahvistaa yhteistä arvopohjaa ja toiminnan tarkoitusta.

Monilla tapahtumilla vastuullisuus on jo aidosti osa organisaation arkea. Esimerkiksi Ilosaarirockin pitkäjänteinen työ ympäristövastuun, turvallisuuden ja yhdenvertaisuuden edistämiseksi toimii hyvänä esimerkkinä siitä, miten kestävät toimintatavat voivat juurtua osaksi koko tuotanto-organisaatiota vapaaehtoisia myöten. Kun vastuullisuus on sisäänkirjoitettu tapahtuman identiteettiin, se näkyy ja tuntuu kaikessa toiminnassa.

Vastuullisuus kehittyy yhdessä

ELMA.live-alustan tarjoamat oppimateriaalit, työkalut ja vastuullisuusohjelmat tukevat kulttuurituottajia konkreettisesti. Mutta vastuullisuustyön ytimessä ovat ihmiset, yhteistyö ja halu kehittää toimintaa – ei valmiit mallit. Kestävä kulttuurituotanto rakentuu arjen valinnoista, yhteisestä ymmärryksestä ja rohkeudesta tehdä asioita toisin.

Vastuullisuus on tapa toimia, elää ja tuottaa kulttuuria ja siinä työssä meillä kaikilla on rooli.

Kirjoittaja:
Laura Haarala
projektipäällikkö, Metropolia Ammattikorkeakoulu
Laura.Haarala2@metropolia.fi
+358 50 348 3210