Motivaatioteorioiden näkökulmasta Oppiminen on tehokkaampaa, kun se on motivoivaa ja mielekästä. Liike voi lisätä oppimisen iloa ja sisäistä motivaatiota, erityisesti jos oppijat saavat osallistua aktiivisesti ja luovasti.
Aivotieteen näkökulmasta aivotoiminnoissa tapahtuu muutoksia liikunnan seurauksena. Liikkuminen parantaa aivojen verenkiertoa ja hapensaantia, mikä tehostaa aivojen aineenvaihduntaa ja tukee oppimista. Lisäksi fyysinen aktiivisuus lisää oppimista tukevien välittäjäaineiden tuotantoa. Kun oppija käyttää eleitä, liikettä tai fyysistä toimintaa kielen oppimisen yhteydessä, oppiminen ei rajoitu pelkästään kielialueisiin, vaan laajempi hermoverkko osallistuu prosessiin. Aivotieteen näkökulmasta esimerkiksi kun sanaa opitaan eleen avulla, tapahtuu moniaistista oppimista, joka on vahvempaa kuin pelkkä kuullun tai luetun sanan oppiminen
Sosiokonstruktivismin perusajatuksen mukaisesti oppiminen tapahtuu vuorovaikutuksessa toisten kanssa ja sosiaalisessa kontekstissa. Liike voi edistää yhteistoiminnallista oppimista, esimerkiksi ryhmätehtävissä, joissa käytetään liikettä kielen harjoitteluun (esim. kielileikit, draama).
Kehollinen kognitio (embodied cognition) -näkökulman mukaan ajattelu ei tapahdu vain aivoissa, vaan kognitiiviset prosessit ovat yhteydessä koko kehoon – liikkeisiin, aistimuksiin ja vuorovaikutukseen ympäristön kanssa. Esimerkiksi käsitteiden oppiminen voi tapahtua tehokkaammin, kun ne yhdistetään fyysiseen toimintaan (esim. eleisiin, liikkeisiin tai konkreettisiin esineisiin).