Liike on tehokas oppimisstrategia, jota opettaja voi hyödyntää opetusta suunnitellessa ja oppija voi hyödyntää oman oppimisen edistäjänä. Esimerkiksi:
Kun oppija käyttää eleitä, liikettä tai fyysistä toimintaa kielen oppimisen yhteydessä, aktivoituvat aivojen motoriset ja premotoriset alueet sekä multimodaaliset integraatioalueet. Aivot yhdistävät näkö-, kuulo- ja tuntoaistimuksia oppimisen aikana. Esimerkiksi kun sanaa opitaan eleen avulla, syntyy moniaistinen muistiedustus, joka on vahvempi kuin pelkkä kuullun tai luetun sanan oppiminen (Macedonia ym., 2011). Kannattaa siis mahdollisuuksien mukaan pyrkiä luomaan moniaistisia oppimistilanteita, joissa yhdistyvät puhe, liike ja visuaaliset ärsykkeet.
Kehollinen toiminta, kuten semanttisesti yhteensopivat eleet, syventää merkityksen käsittelyä ja luo kestävämpiä muistijälkiä. Tämä parantaa sekä välitöntä että viivästettyä sanaston muistamista (So ym., 2012)
Roolileikit, draama ja pantomiimi voivat tehdä kielioppirakenteista ja sanastosta konkreettisempia.
Fyysinen aktiivisuus (esim. kävely, tanssi, jooga) parantaa aivojen verenkiertoa, mikä edistää oppimista ja muistamista.
Liikunta voi tehostaa kognitiivisia toimintoja, kuten keskittymistä, työmuistia ja oppimiskykyä (ks. esim. Mandolesi ym., 2018; Cassilhas ym., 2016) – kaikki tärkeitä kielten oppimisessa. Fyysisen aktiivisuuden yhteys parempaan toiminnanohjaukseen (Salas-Gomez ym., 2020) kannustaa myös hyödyntämään liikettä kaikessa viestinnän ja kielten opetuksessa.