Osa 3: Kotka
Kotkan kaupungin kulttuuripalveluiden vastaava tuottaja Ulrika Vilke on ollut hankkeen aikana yksi niistä kentän toimijoista, joka on ollut asiantuntevana verkostoguruna aktiivinen ja varsinainen luottopakki monessa toiminnossa – myös mentorina. Ei ollut siis yllätys, että avajaiskiertuetta ideoidessa ensimmäisten joukossa mukaan kysyttiin Kotkaa. Vastaus tuli viipymättä, tarkalleen ottaen 56 minuutissa (tarkistin sähköposteista). Joskus asiat vain loksahtelevat hyvin niin ihmisten kuin aikataulujen suhteen.
Ensimmäinen (ikinä?) järjestetty Tuottajapäivä Kotkassa keräsi monipuolisen joukon ammattilaisia yhteen miettimään tuottajaverkoston ja maakunnallisen toiminnan tarpeita ja tavoitteita. Konkretiaankin edettiin ja syyskauden tapaamisen ”emännöinti” ja kutsuvastuu on jo sovittu. Niistä voitte lukea lisää aikanaan tuottajaverkosto.fi -sivuilta.
Hedelmällistä oli myös päästä jutulle päivän toisen työpajan vetäjien eli XAMKin asiantuntijoiden kanssa. Luovan talouden tutkimusyksikön Anu Vainio ja Tiina Savallampi esittelivät inspiroivasti Co-Vision hanketta ja nostattivat hankeideointiin teemaksi miten valotaiteesta ja videomappingista saataisiin vetovoimaa Kymenlaakson alueelle ja erityisesti teollisuusperintöreittiin liittyen.
Osa 4: Kajaani
Viikonlopun kotona piipahduksen jälkeen suunnaksi otettiin jälleen savon rata, mutta tällä kertaa Kajaani. Iloksemme saimme kutsun osallistua puhujana Kainuun kulttuurifoorumiin, jossa teemana tänä vuonna oli Kulttuuri-ilmastonmuutos Kainuussa – Miten kulttuurista elinvoimaa? Kohtaaminen Kainuun maakuntaliiton Minna Komulaisen kanssa viime syksyn Kulttuurifoorumissa Espoossa kantoi siis pitkälle!
Vastaavaa Kulttuurista elinvoimaa -teemaa on pyöritelty useissa eri ilmansuunnissa ja alkaa kohta tuntumaan, että kuinka suurta vastuuta kulttuurille ja kulttuuritoimijoille eri puolilla Suomea alueiden elinvoimaisuudesta vyörytetäänkään?
En ole siis yhtään eri mieltä siitä, etteikö juurikin omaleimaisesta ja vahvasta kulttuurielämästä alueiden elinvoima kasvaisi, mutta näiden viime vuosien rahoitusleikkausten ja erilaisen kulttuurivastaisen puheen jälkeen en voi olla ajattelematta onko nousussa nyt todellinen ilmastonmuutos vai kuitenkin tuhoava tsunami.
Miten muutos voisi näkyä vankemmissa vaikuttamisen tavoissa – vai onko meillä edessä vain paljon puhetta ennen kuin pintavesi nousee niin, että toimijakentän nenät eivät pysy enää pinnan päällä? Sinnittelyä on ollut jo vuosia, eikä näkymät ole yhtään sen paremmat, ellei jotain tehdä toisin ja ajatella uudestaan.
Uskon (ja elän tästä), että sisuuntumisesta nousee useasti uusia keinoja, toimialojen rajapinnat ylittävää yhteistyötä ja heittäytymistä systeemisen vaikutusaallon vietäväksi. Onko se, että viimein todetaan tosiasiat, tutkitaan ja tehdään näkyväksi toimijoiden todellisuus eri puolilla ja selvitetään myös missä luovien alojen kehittämisen kokonaisrahoitus eri rahoittajilta tällä hetkellä Suomessa virtaa esim. maakuntatasolla. Tätä tilannekuvaa ei saamieni tietojen mukaan ole kunnolla selvitetty missään eikä kenenkään toimesta. Luovan talouden kasvustrategian ja kulttuuripoliittisen selonteon toimeenpanon kannalta olisi edes kohtuullista avoimesti tuoda julki kokonaiskuva siitä, miten kulttuuri- ja luovan alan toimijoiden rahoituskehitys on suuntautunut esimerkiksi koronan jälkeisellä ajanjaksolla eri maakunnissa ja maakuntiin. Nyt vastuu tilannekuvan luomisesta – tai sen arvuuttelusta on pienillä toimijoilla itsellään. Jos tätä edes hoksataan kysyä tahi ajatella.
Kajaanin päivä oli joka tapauksessa hyvin antoisa. Tällä erää megatrendeistä oli puhumassa aina yhtä inspiroiva futuristi Elina Hiltunen, joka muistutti tärkeästä kysymyksestä ”Mitä jos?”. Muitakin hyvin avajaiskiertueelta tuttuja voimasanoja puheenvuoroissa viljeltiin: yhteistyö, elinvoimainen ja omaleimainen kulttuuri alueella, alueiden vetovoima, luonto ja matkailu, vain muutamia mainitakseni. Mutta se, mikä jäi kivasti korvaan taisi olla joko tilaisuuden juontajan, Kainuun maakuntavaltuuston vpj:n Sami Sainion tai kansanedustaja Mikko Polvisen lausahdus ”Yhdessä tekeminen on parempaa kuin rahalla saisi aikaan.” Tässä on kovinkin ajatusta, toimijuutta ja tekijöitä sitouttavaa ja arvostavaa otetta. Toivon kuitenkin, että kyseessä ei kuitenkaan ollut puhe kulttuurityön tekemisestä talkoilla… 😉 Kummalle herralle krediitit tästä tupsahtaakaan, kiitän silti.
Matkakertomus avajaiskiertueelta jatkuu seuraavassa osassa.
Ensimmäinen osa: Ajatuksia raiteilta – Luovien alojen tuottajaverkoston avajaiskiertue 2026.
Lisätietoja:
projektipäällikkö Susanna Ihanus
susanna.ihanus@tuni.fi
ps. raiteilla kun näitä naputellaan, todettakoon, että vasta ensimmäinen puolen tunnin myöhästys VR:llä kiertueen tässä vaiheessa. Ja sekin otettiin kiinni Pieksämäen vaihtoon mennessä.