2050-luvulla on ALL-YOUTHin kanssatutkijoiden podcast nuorilta nuorille ja kaikille muille, joilla yhteiskunnalliset asiat ja vaihtoehtoiset tulevaisuuden kuvat aiheuttavat mielenkiinnon väristyksiä. Tutkailemme vaikuttamisen, nuorten osallisuuden ja kestävän hyvinvoinnin teemoja.
Podcastia tekevät:
Venla Siltovuori
Mie oon Venla ja oon ekan vuoden metsätieteiden opiskelija ja kevytyrittäjä. Harrastan retkeilyä ja kaikenlaista liikuntaa. Tykkään myös lukea kirjoja sekä seurata politiikkaa ja maailman menoa.
Oskar Mannelin
Moro! Mun nimi on Oskar Mannelin ja oon 18-vuotias abiturientti Joensuusta. Mun vapaa-aika kuuluu pitkälti nuorisovaltuuston ja eri yhdistysten luottamustoimissa, jonka lisäksi teen myös kevytyrittäjänä erilaisia keikkatöitä. Lähdin tähän podcastiin mukaan, sillä haluan olla tuomassa Suomen podcast-sceneen aidosti nuorten näköisen podcastin, jonka lisäksi haluan tuoda keskusteluun myös oman ääneni ja mielipiteeni
Juni Sinkkonen
Olen 25-vuotias aktivisti, taiteilija ja psykologian maisteriopiskelija Joensuusta. Minua sykähdyttäviä teemoja ovat ympäristötunteet, myönteisten tulevaisuuksien visiointi ja luovuus. Vedän ilmastotunnepajoja ja lisäksi toimin järjestöaktiivina Savo-Karjalan Luonto-Liitossa. Luppoajan täyttävät runoilu, kirjominen ja luonnon ihmettely.
Sini Heikkala
Olen 17-vuotias lukiolainen. Vapaa-ajallani alppihiihdon lisäksi viihdyn kaverieni kanssa. Tykkään kuunnella musiikkia ja urheilla.
Vastuututkija: Nina Tokola
Tuottaja: Pasi Huttunen.
Podcast on tehty osana Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamaa ALL-YOUTH-tutkimushanketta, Mukana mahdollistamassa podcastia ovat olleet Itä-Suomen yliopisto ja Joensuun normaalikoulu.
Jakso litteroituna
[äänite alkaa]
[alkumusiikki] 2050 -luvulla
Juni Sinkkonen [00:00:11]: Tervetuloa 2050 -luvulla podcastin pariin. Minä olen Juni Sinkkonen ja tässä jaksossa keskustelen ympäristövaikuttaja, eräopas Huck Middeken kanssa kestävästä elämäntavasta. Vierailen Huckin perustamassa NomadTownissa, jossa pyrkimys ekologisuuteen ei jää vain sanojen ja ajatusten tasolle, vaan määrittää kaikkea toimintaa. Jakson toisessa osassa kuulemme syvällisemmin Huckin maailmankuvasta ja näkökulmasta kestävään elämään. Mikä tekee niin kutsutusta normaalista elämäntavasta vaarallisen?
Huck Middeke [00:00:54]: Nyt on iso purkki avattu, eli pandoras box is open. Miksi se on vaarallinen? Emme voi käyttää enemmän kuin yhden maapallon on ehkä nopea vastaus. Eli jos kaikki elävät niin kuin me asumme tällä hetkellä, eli 40 neliötä henkilöä kohden esimerkiksi, 2784 litraa vettä per henkilö päivässä, meidän ekologiset ja sosiaaliset jalanjäljet ovat paljon paljon isompia kuin meidän positiiviset kädenjälkemme. Tällä hetkellä käytämme yli kolme maapalloa, Suomessa meidän ”Earth overshoot” oli jo huhtikuussa.
Juni Sinkkonen [00:01:45]: Niin, ylikulutuspäivä.
Huck Middeke [00:01:48]: Ylikulutuspäivä. Numerot ovat vain kalenterissa, mutta se tarkoittaa, että joka päivä kun me jatkamme näin, niin kipu minkä me annamme toisille lajeille kasvaa ja kasvaa. Kyseessä ei ole vain meidän tulevaisuutemme tai meidän lastemme tulevaisuus, vaan meidän ”fellow species” eli muiden lajien. Mielestäni ei ole mitään eroa, onko se puu vai onko se ihminen, sammakko. Eli elämä on elämää ja se on kaikki yksi. Ja jos tällä hetkellä lähes 200 lajia, jotka puuttuvat maapallolta kuolevat pois…
Juni Sinkkonen [00:02:42]: Kuolee sukupuuttoon, kyllä. Päivittäinkö?
Huck Middeke [00:02:43]: Niin, päivittäin. Siellä on lajeja, joita me tarvitsemme, koska se on kaikki yhtä systeemiä. Joka päivä enemmän on yksi päivä liikaa. Tällä hetkellä jos katson selviytymisopettajan tai eräoppaan näkökulmasta, on tosi helppo tietää, että meillä on selviytymistilanne. Meidän ei tarvitse puhua vaikka ilmastonmuutoksesta tai pandemiasta. Selviytymisprioriteetteja ei ole hoidettu. On iso riski, että ihmiset panikoivat, kun kuuntelevat tuollaisia uutisia, mutta ne ovat faktat. Luonto aina yrittää löytää tai saavuttaa tasapainon lopussa. Jos se tarkoittaa, että vaikka ihmisten pitäisi lähteä, niin sitten he lähtevät. Viirukset tulevat meidän suuntaan. Minä aina sanon, että laskut tai sakot, joita luonto kirjoittaa, niitä emme voi maksaa rahalla. Kyllä se sattuu, eli tulossa on vielä paljon paljon pahempi kipu, jos me emme muuta kovalla vauhdilla suuntaa ja yrittä olla osa uudesta tarinasta. Jokaisen pitäisi tehdä päätös.
Juni Sinkkonen [00:04:18]: Olet tosiaan eräopas, ja vetänyt selviytymiskursseja. Kuinka kauan olet tehnyt näitä hommia?
Huck Middeke [00:04:25]: Koko selviytymisteema, eli survival training teema, alkoi kun olin ehkä 11-vuotias. 2005 sain ensimmäiset eräopas -todistukseni, ja sen jälkeen olen ollut on-and-off töissä eräopaskeikoilla, ja vetänyt kursseja. Aika paljon nuorisotyötäkin itse asiassa.
Juni Sinkkonen [00:04:48]: Mitä ajattelet tulevaisuudesta?
Huck Middeke [00:04:53]: Huippu. Välillä sitä on vaikea kuvitella. Mutta jos mietin, kuinka huippua elämä on ja kuinka huippu tunnelma on, kun nukut makuupussissa ulkona. Olet liikkumaton koko yön, ja ympäristössäsi muut luonnon osallistujat ymmärtävät, että okei, hän on täällä ja me olemme täällä. Hän on rauhallinen, hän kuuluu tänne. Sitten avaat silmäsi ja katsot, että siellä istuu vaikka joku lintu tosi lähellä. Hän tietää, ja hän katsoo taaksepäin. Niissä hetkissä tapahtuu kommunikaatiota lajien välillä. Mietin, että se on niin yksinkertainen ja helppo kaikille kokeilla tai kokea.
Juni Sinkkonen [00:06:03]: Tuolla koira vähän yrittää tulla jurttaan sisälle, mutta sen takia kuuluu uikutusta.
Huck Middeke [00:06:10]: Saako hän tulla sisään? Mutta tulevaisuus, luulen että meillä on kaikki työkalut, joita tarvitsemme. Tärkeimmät niistä ovat kommunikaatio ja oman elämän päätökset. Välistä tuntuu, että meidän ongelmamme ovat liian suuria, ainakin jos mietimme vaikka sitä, että ilmastonmuutos on vain oire. Ilmastonmuutos ei ole meidän suurin ongelmamme, se on vain yksi oire, niin kuin pandemiatkin ja sodat. Tuntuu, että on mahdotonta ratkaista tämän kokoinen ongelma, suurempi kuin maapallon kokoinen ongelma. Mutta jos mietimme, että se alkaa minun omassa elämässäni. Ei haittaa, mitä poliitikot Pariisissa päättivät. Ei haittaa, mitä he sanoivat, koska se on vain kompromissi yrityksien kanssa. Mutta omassa elämässä on niin paljon mahdollisuuksia tehdä paljon, niin paljon. Se ei maksa mitään, ja elämänlaatu vain nousee ja nousee. Luonnonyhteys on se, mitä me tarvitsemme, se on varmasti maapallon numero yksi lääke. Se on niin helppo saada, koska me olemme syntyneet sen kanssa, se on jo olemassa. Sitä pitää vain tutkia omassa elämässä ja sitten rakkaus maapalloa kohtaan nousee. Sitten ei ole enää mitään eroa mikä on egosentrinen, ja mikä on ekosentrinen. Eli jos haluat omasta elämästäsi hyvää, niin maapallon elämän pitäisi olla hyvää. Pitäisi myös uskoa, että meidän on pakko kokeilla. Ei auta, että sanomme, että kaikki on pahaa. Mutta jos uskomme, että voimme ainakin kokeilla, sitten on paljon suurempi mahdollisuus, että jotain hyvää tulee.
Juni Sinkkonen [00:08:25]: Nyt 20, sitten 50. Niin ilmastonmuutos ja pandemiat ja muut nämä viheliäiset kriisit ovat kuitenkin oireita siitä ylikulutuksesta ja muusta.
Huck Middeke [00:08:42]: Ne ovat oireita elämäntavasta, joka ei toimi. Olemme luonnon osa, ja kaikki jotka elävät luonnossa saavat ottaa niin paljon kuin tarvitsevat. Jos ottaa enemmän, sitten ei ole enää oikeutta olla siellä. Se on ehkä tällä hetkellä elämäni suurin kysymys, eli mikä on tarpeellista? What´s enough? Olemme syntyneet ilman vaatteita. Katsomme ympärillemme, täällä on varmasti yli kahdeksan. Mikä on tarpeellista? Se on vaikea, olemme syntyneet systeemiin missä oli sallittua ja mainostettua vaikka lentää lomalle tai syödä avokado chileistä, tai ostaa ruokaa paikasta, mihin tarvitsee lentokonetta. On ihan normaalia, että saat omistaa auton ja ajaa paikkoihin. Kyllä on vaikea ymmärtää, että tällainen vahinko on tapahtunut. Siitä ei ole mahdollista syyttää, syyllistää. On vain mahdollista yrittää ymmärtää. Mikä oli kysymys?
Juni Sinkkonen [00:10:29]: En tainnut kysyä, totesin vain, että ylikulutus on näiden kaikkien taustalla.
Huck Middeke [00:10:43]: Niin, eli ehkä ”nature deficit disorder” on englanninkielinen termi. Mikä se on suomeksi?
Juni Sinkkonen [00:10:52]: Eli käytännössä se, että me emme altistu tarpeeksi muulle luonnolle. Olemme siitä liian erillisiä, tai emme jotenkin ole yhdessä sen kanssa?
Huck Middeke [00:11:05]: Niin.
Juni Sinkkonen [00:11:05]: Ja sen ehdoilla, ehkä.
Huck Middeke [00:11:06]: Niin. Ja yksi esimerkki on, kun kuvittelet, että asut täällä Suomessa noin 4000 tai 5000 vuotta sitten. Kaikki työkalut, tai kaikki mitä oli ihmisten käytössä oli luonnon materiaaleista tehty. Puusta, luusta, kivistä, nahkasta ja muista erilaisista. Mutta ei ollut paljon erilaisia tuotteita käytössä, tai resursseja. Jos kuvittelet, että olet semi-nomaadinen metsästäjä-keräilijä, mitä melkein kaikki esi-isämme olivat historiassa. On helppo ymmärtää, että on tärkeää nähdä karhu ennen kuin karhu näkee sinut. Tai että näet mahdollisuudet tai vaarat ennen kuin ne vaikuttavat. On ”circle of awareness” ja ”circle of disturbance”. Eli ”circle of awareness” voit kuvitella jos heität kiven järveen ja tulee renkaita. Juuri näin meillä on aina kaksi rengasta ympärillämme. Jos ajat vaikka moottorikelkalla metsässä, silloin ”circle of disturbance”, alue mitä häiritset ja missä muut eläimet huomaavat, että olet siellä, on aika suuri alue. Vielä pitkään sen jälkeen kun olet poissa ne tietävät, että täällä on jälkiä ja hajuja ja jotain on rikki. Eli vaikutusalue, tai häiriöalue, on aika suuri. Mutta samalla kun ajat moottorikelkalla kypärä päässä ja kovalla vauhdilla, sinulla on adrenaliinia ja tunnelikatse, et kuuntele liikkuuko siellä joku lintu lähellä tai jotain. Alue, johon aistisi ulottuvat, eli ”circle of awareness”, havainnoinnin alue, on aika pieni. Mutta jos haluat selviytyä luonnossa havainnoinnin alueen pitäisi olla suurempi kuin häiriöalueen. Ja jos meidän häiriöalue on suurempi tai liian suuri, sitten me emme selviä. Luonto on vielä maailman ainoa paikka, se ei ole vaihtunut. Ei haittaa puhummeko 5000 vuotta sitten tai viisi sekuntia sitten. Se on myöskin jotain, mistä voimme tietää, että jos me elämme noin, emme voi selvitä. Ja selviytymisprioriteetit, onko ne hoidettu vai ei, kestävällä tavalla. Sekin kuuluu sinne. Se on jotain, jossa luonnon yhteys eli kokemukset, joita saat metsästä ja vaikka omasta parvekkeesta, takapihasta tai puistosta. Ne kokemukset houkuttelevat, että yrität, että ”circle of awareness” on aina suurempi kuin ”circle of disturbance”. Mutta kyllä se on helppo välillä unohtaa, koska tällä hetkellä meillä on niin kova vauhti. Itse asiassa talvella pitäisi nyt nukkua paljon enemmän.
Juni Sinkkonen [00:15:54]: Horrostaa, kyllä. Mistä sinä unelmoit tulevaisuuden suhteen?
Huck Middeke [00:16:07]: Talviunesta. Että saamme rutiinin, tai että minä saan, en tiedä mikä on muille kiva. Mutta olisi kiva, jos olisi ihan normaalia ja ok, että sanot, että anteeksi nyt talvella ei ole mahdollista tulla töihin normaalisti, kun nukun suurimman osan ajasta. Jos nukkuisit aina, kun on pimeää. Tai suurimman osan tästä ajasta, tällä hetkellä yli 12 tuntia päivässä. Sitten säästäisimme niin paljon energiaa, ja toiseksi nukkuminen on ihan huippua. Se on kivaa, se on unelmapaikka. Unimaailma on paikka, mistä tulee uusia ideoita. Ainakin talvella se on tärkeä, koska seuraavan vuoden suunnitelmat tai unelmat voi tehdä talvella. Se, että olet vegaani on ok, että olet homo on ok, että ihan kuka sinä haluat olla. Minusta pitäisi olla myös ok, että ihmisen luonnon mukaan voit vaikka talvella nukkua enemmän. Ja vielä parempi porukalla.
Juni Sinkkonen [00:17:29]: Lämpimässä kasassa.
Huck Middeke [00:17:32]: Niin, jos eriste on lähellä. Jos miettii niin kuin tässä, yöllä kamina ei ole päällä, koska eriste on lähellä eli peitot on päällä ja kuumavesipullo on mukana sängyssä. Jos eriste on lähellä kroppaa, ei meidän tarvitse lämmittää suurta tilaa. Siihen riittävät kalorit, ei tarvitse polttaa puita siihen. Ja mukavaa on nukkua.
Juni Sinkkonen [00:17:59]: Jep. Itse huomaan omassa elämässäni, että mitä pimeämpää tulee niin sitä enemmän tuntuu, että on tarve hidastaa ja vähentää ärsykkeitä elämässä. Ja myös pyhittää levolle aikaa ja itsestään huolehtimiselle. Keskittyä ehkä vähempään kuin ehkä kesällä, mikä on aika aktiivinen aika valoisuudenkin takia.
Huck Middeke [00:18:25]: Niin. Sitten yöllä kun menet sänkyyn, ja ”finally, nyt voisin nukkua, kiva että pääsen nukkumaan”. Ja sitten aamulla aika usein haluaa herätä, on niin mukavaa olla sängyssä, en halua. Mutta mistä muusta unelmoin? On aika helppo unelmoida liian suuria, tai aika suuria. Jos mietin, että minkälaisia mahdollisuuksia meillä on isossa mittakaavassa. Mutta mikä on mahdollista, se on toinen kysymys. Minusta on tosi kiva unelmoida isosti, ihan utopiasuuntaan, koska sieltä tulee motivaatio. Sellainen paratiisi olisi kiva kokeilla. Luulen, että kaikki haluavat olla sellaisessa, missä elämä on mahdollista ja ehkä myöskin helpompi ymmärtää.
Juni Sinkkonen [00:19:32]: Niin, ja emme myöskään olisi varmaan tavoittaneet tällaista hyvinvointiyhteiskuntaa, jos joku ei olisi joskus unelmoinut jotain.
Huck Middeke [00:19:39]: Niin, totta. Mutta se menee molempiin suuntiin. Joku unelmoi joskus, että kaikkien pitäisi haluta ostaa huonekalut sinisestä laatikosta, Ikea kauppa oli joskus unelma. Nyt meillä on Ikeat ja voit ostaa sieltä kaikenlaiset tavarat, niin kuin lusikoita. [?? 00:20:04] emme tarvi enää niitä. Kyllä on erilaisia unelmoita. Mutta se on juuri se, että unelmasta tulee tarina. Jos meillä on yhteinen unelma, on suurempi mahdollisuus, että se myöskin tapahtuu.
Juni Sinkkonen [00:20:24]: Eli unelmoidaan yhdessä kestävämmästä tulevaisuudesta, ja tehdään sitä todeksi meidän jokaisen omassa elmässä.
Huck Middeke [00:20:33]: Ja kovalla vauhdilla.
Juni Sinkkonen [00:20:34]: Kovalla vauhdilla.
Huck Middeke [00:20:36]: Niin, siihen tarvitsee ”blood, tears and sweat”.
Juni Sinkkonen [00:20:41]: Hammasten kiristystä, verta ja kyyneliä ja kaikkia.
Huck Middeke [00:20:47]: Niin. Ja hymyjä.
Juni Sinkkonen [00:20:52]: Niin, kyllä. Se oli ehkä enemmän vitsi, että verta ja hammasten kiristystä.
Huck Middeke [00:20:58]: Ei vain vitsi, eli luulen, että nyt on aika käyttää ja kasvattaa sisua ja hikeä. Hikilisaatio on kiva sana.
Juni Sinkkonen [00:21:14]: Eikö Topi Linjama tämän, hikiloikan hän on ainakin lanseerannut mielestäni.
Huck Middeke [00:21:20]: En tiedä kuka on. Minä kuulin Kohtusvaarassa kun joku sanoi hikilisaatio.
Juni Sinkkonen [00:21:31]: Topi Linjamaa se oli kyllä. Oliko se hikitalisaatio? Koska se tulee digitalisaatiosta.
Huck Middeke [00:21:35]: En tiedä.
Juni Sinkkonen [00:21:37]: Ja hikiloikka, vähän niin kuin digiloikka. Hikiloikka -termi tulee käsittääkseni siitä, että siirryttäisiin enemmän taas ruumiillisesti tehtävään työhön ja ihmistyövoiman käyttöön. Sen sijaan, että käytettäisiin yltiömääräisesti teknologiaa, joka vie valtavasti energiaa. Energia, jota niiden muodossa käytetään ei näy meille, ja sen takia käytämme liikaa sitä energiaa.
Huck Middeke [00:22:07]: Mieti, kun lopussa on energialasku. Kuinka paljon energiaa käytät, kuinka paljon tulee takaisin. Jos mietin vaikka ruokaa, menen kauppaan. Istun kahdeksan tuntia koneella, ja ajan sitten autolla kauppaan, painan nappia kaupassa, että saan pizzan autooni ja ajan kotiin. Heitän pizzan uuniin, on niin helppo ostaa kahdeksan tunnin työpäivän jälkeen tosi paljon kaloreita tai kilojouleja. Enemmän kuin itse käytin. Ja maha kasvaa ja kasvaa, ja tuntuu hyvältä. Mutta jos mietit koko laskua mikä siihenkin liittyy, eli kuinka paljon energiaa tarvitsemme, että tonnikalan kalastuslaiva on rakennettu ja on käytössä. Tonnikala pitäisi pakata, kuljettaa, myydä ja varastoida ja lämmittää. Eli a) tonnikala ei kuulu Suomeen kauppaan, se on tosi selvä homma. Mutta se on vain esimerkki, että koko lasku ei toimi. Tällä hetkellä Suomessa ei ole mitään ruokaa kaupassa, jossa lasku toimii. Sama asia töissä, jos käytän vaikka moottorisahaa tehdäkseni polttopuita, se tuntuu kyllä aika nopealta. Se on paljon nopeampaa kuin käsisahalla tai kirveellä, tai kivikirveellä. Mutta mistä energia lopulta tulee? Ja mikä vaikuttaa, totta kai moottorisahaan tarvitsee öljyä, että moottorisahan ketju toimii. Mihin öljy menee? Kuka muu voi käyttää öljyn, vai onko vain yksi kerta käyttö. Onko muita lajeja, jotka voivat käyttää sen? Mitä muita päästöjä, pollution, siinä on?
Juni Sinkkonen [00:24:32]: Päästöt, saastuttaminen.
Huck Middeke [00:24:36]: Niin, eli kuinka ääni vaikuttaa minun ”circle of awareness” tai ”circle of disturbance” vaikka. Eli hikilisaatio on sivilisaation; it makes more sense. Katso vaikka polkupyörää, polkupyörä ei koskaan voi olla kestävä, koska sitä ei ole tehty puusta. Se on tehty metallista, mutta meillä on jo aika paljon polkupyöriä ja se on kevyempi kuin kuorma. Kun itse istut polkupyörässä pyörä on noin 12 kiloa, ja itse vaikka 50, 60, 70, 80 kiloa. Olet paljon painavampi kuin polkupyörä ja energia tulee ruoasta. Jos käytät autoa samaan matkaan totta kai se on nopeampi. Mutta tarvitset paljon leveämmän infrastruktuurin. Liikenteen hiilijalanjäljestä kymmenen prosenttia on vain infrastruktuurista, rakentamisesta ja hoitamisesta. Polkupyörä tarvitsee paljon kapeamman, ei tarvitse niin leveää. Jos auto painaa vaikka 1200, 1500 kiloa tai 2000 kiloa, ja keskimäärin on 1,2 ihmistä autossa. Eli auto on paljon painavampi kuin kuorma. Energiakin pitäisi saada jostain, ja mistä se energia tulee. Eli hikilisaatio on paljon fiksumpi, käyttää omaa kroppaa eikä laitetta tai konetta. Luulisin, että myös elämän koon pitäisi olla niin pieni, että se on mahdollista hoitaa polkupyörällä. Että emme tarvitse lentokoneita, emme tarvitse ehkä juniakaan. Paitsi junat ovat tosi huippu, tykkään. Mutta meidän koko elämän vauhti ja pituudet ja matkat ovat niin suuria, että kuinka me voimme oikeuttaa sen. Eli me otamme vain oikeuden käyttää resursseja, koska me haluamme elää niin, että voimme vaikka mennä vanhempien luo Saksaan. Ne ovat vaikeita asioita. Vaikka perheet ovat nyt ympäri maapallon. Me tarvitsemme yhtäkkiä infrastruktuurin, että voimme olla perheen kanssa. Ja samalla naapurialueella meillä ei ole enää perhettä. Sata vuotta sitten naapurialueella oli perheet, ja miellä oli yhteisöt ja verkostot aina naapurialueella. Nyt meillä on tilanne, että huomasimme, että emme voi käyttää lentokonetta ja elää tuollaisella vauhdilla ja mittakaavalla, ja samalla naapurialueella verkosto, pitää rakentaa uudet perheet. Tällä hetkellä meidän on pakko tehdä aika kovia päätöksiä. Mutta mahdollisuudet on.
Juni Sinkkonen [00:28:08]: Kyllä. Ratkaisut on olemassa, puuttuu vain tahto toteuttaa ne. Entä sitten 2050 -luvulla? Minkälainen olisi ihanteellinen 2050 -luku?
Huck Middeke [00:28:30]: Best case scenario, vaikea. Kenen näkökulmasta?
Juni Sinkkonen [00:28:33]: Sinun näkökulmastasi paras 2050 -luku.
Huck Middeke [00:28:38]: Okei, minun näkökulmastani. Vitsit, se onkin vaikea, koska osa minun näkökulmaani on myöskin muiden luonnonlajien näkökulma. Ja siellä voisi olla hyvä, että 2050 ihmiset eivät olisi olemassa.
Juni Sinkkonen [00:28:53]: Aivan.
Huck Middeke [00:28:55]: Se on myöskin jotain, mikä voisi olla muille hyvä.
Juni Sinkkonen [00:29:00]: Mutta jos ihmiset ovat olemassa?
Huck Middeke [00:29:04]: Niin, välistä tuntuu että ne pahat skenaariot on helpompi kuvitella. Vaikka kannibalismi tulee takaisin. Kyllä hyvin mahdollista, joku Mad Max -suunta. Hyvin mahdollista, se on helppo kuvitella, koska meillä on kaikki pahat elokuvat, jotka auttavat meitä kuvittelemaan niitä. Mutta siinä on niin hyvät kuvatkin. Voisin kuvitella uskomatonta, kaunis ja rauhallinen ja helpompi tulevaisuus meille kaikille. Miksi se on niin helppo kuvitella? Koska minulla on kokemuksia. Oli vaikka kokeilu, eli koko kuukausi pienessä porukassa. Elämä vain tapahtui. Se tuntui, että me istuimme koko ajan nuotion ympärillä ja syömme ruokaa. On helpompi kuvitella, kuinka oma elämä voisi olla. Minulle ei ole mahdollista kuvitella, kuinka muiden elämä voisi olla. Mutta jos emme tarvitse enää rahaa, sähköä, raskasta infrastruktuuria. Nyt kun korona oli tai on, tosi nopeasti päätimme, että hei okei, lennot eivät ole enää mahdollisia. Meidän on mahdollista tehdä isoja päätöksiä, ja luulisin että on mahdollista tehdä kaikki haluamme ja miten on pakko tehdä. Mutta jos muillekin, koko maailmalle, niin paras ikinä 2050 tulevaisuus olisi, että kaikilla on syvä luonnon yhteys. Kaikilla niin syvä luonnon yhteys, että ymmärrämme elämää ja rakastamme elämää. Rakastamme olla toisten kanssa, myöskin ihmisten, ei vain muiden eläimien tai lajien tai luonnon osallistujien kanssa. Ihmiset eivät ole niin paha, kuin välistä tuntuu.
Juni Sinkkonen [00:31:42]: Tähän loppuun voisin kysyä, että mitä haluaisit suositella? Jotain luettavaa tai katsottavaa, tai koettavaa, tai mitä tahansa muuta.
Huck Middeke [00:31:58]: Suosittelen mennä ulos, ehkä se. On niin paljon hyviä elokuvia tai kirjoja, mutta todellisuus tapahtuu ulkona. Enemmän kuin sisällä ja enemmän kuin ruudussa. Se on varmasti ainoa se, olla ulkona. Etsiä hyvä paikka, jossa tykkäät olla lähellä, vaikka parveke, vaikka puisto, vaikka tien vieressä. Missä voit katsoa pilviä ja lintuja ja yrittää ymmärtää ja miettiä, mistä pilvessä oleva vesi tulee. Olivatko ne samat molekyylit joskus minun kropassani, ja mihin ne nyt menevät? Menevätkö ne nyt tuhat vuotta maan alle, tai olivatko ne joskus dinosauruksessa? Kysymykset ovat tärkeä. Mitkä ovat prioriteetit, mitkä ovat tärkeimmät kysymykset omassa elämässä? Mistä syntyy hyvä olo? Mutta kuitenkin on tosi pitkä lista vaikka kirjoja tai jotain, missä niitä on, mutta tosi mielenkiintoinen on ”The Elder Brothers Warning”.
Juni Sinkkonen [00:33:32]: Mikä se on?
Huck Middeke [00:33:35]: Se on dokumentti koki -intiaaneista Kolumbiassa. Siellä on tosi paljon uskomatonta tietoa. He elävät yhä niin, että heidän elämäntapa ei ole vaihtunut ehkä 1000 vuoteen, tai en tiedä kuinka pitkään. Heidän elämäntapa on vielä sama kuin ennen kuin Kolumbus tuli. Heillä on niin paljon tietoa vaikka avaruudesta, mistä länsimaiset tieteilijät eivät voi ymmärtää kuinka he voivat tietää sen. Heillä ei ole meidän teknologiaa. Kuinka he voivat tietää kaiken? He kommunikoivat veden kanssa. He tietävät sillä kun he kommunikoivat veden kanssa pienessä purossa, he tietävät mitä tapahtuu joen suussa. Ehkä myöskin mitä tapahtuu Joensuussa. Eli se on uskomatonta, dokumentti herättää paljon ajatuksia. ”The Elder Brothers Warning”; se on -84 tehty.
Juni Sinkkonen [00:34:54]: Kiitos suosituksista. Miten, saako täällä NomadTownissa tulla kyläilemään ja juttelemaan ja tutustumaan?
Huck Middeke [00:35:06]: Joo, eli saa tulla. Se on kivaa, laita tekstiviesti tai soita ennen kuin tulet. Maanantaina on asukkaiden päivä, eli vain asukkaat maanantaina. Jos haluat tulla tänne yöpymään, oma makuupussi ja muki pitäisi olla, oma lusikka mukaan. Ja minimi kaksi yötä. Yleensä meillä on tiistaina sauna, eli niin kuin tänään, tervetuloa. Täällä on mahdollisuudet osallistua, olemme nuori projekti eli pioneereja tarvitaan ehkä tällä hetkellä eniten, mutta muutkin. Eli kuka vaan haluaa tulla ja ei halua rakentaa vielä, hekin ovat tervetulleita. Se on mielenkiintoinen paikka, ja toivomme, että koulut tai yrityksetkin tulevat mukaan projektiin. Rakentamaan projektia meidän kanssamme.
Juni Sinkkonen [00:36:18]: Onko vielä jotain, mitä haluaisit sanoa tähän loppuun?
Huck Middeke [00:36:28]: Se on kiitos.
Juni Sinkkonen [00:36:34]: Kiitos itsellesi.
Huck Middeke [00:36:38]: Kiitos myöskin sinulle, joka istut jossain. Tai istut polkupyörällä, tai ajat jonnekin ja kuuntelet podcastin. Kiitos ja hyvää elämän jatkoa sinulle.
[loppumusiikki] Podcast on tehty osana ALL-YOUTH- hanketta, joka on Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittama. Joensuun normaalikoulun lukio ja Itä-Suomen yliopisto ovat olleet mukana mahdollistamassa podcastia.
[äänite loppuu]