2050-luvulla on ALL-YOUTHin kanssatutkijoiden podcast nuorilta nuorille ja kaikille muille, joilla yhteiskunnalliset asiat ja vaihtoehtoiset tulevaisuuden kuvat aiheuttavat mielenkiinnon väristyksiä. Tutkailemme vaikuttamisen, nuorten osallisuuden ja kestävän hyvinvoinnin teemoja.
Podcastia tekevät:
Venla Siltovuori
Mie oon Venla ja oon ekan vuoden metsätieteiden opiskelija ja kevytyrittäjä. Harrastan retkeilyä ja kaikenlaista liikuntaa. Tykkään myös lukea kirjoja sekä seurata politiikkaa ja maailman menoa.
Oskar Mannelin
Moro! Mun nimi on Oskar Mannelin ja oon 18-vuotias abiturientti Joensuusta. Mun vapaa-aika kuuluu pitkälti nuorisovaltuuston ja eri yhdistysten luottamustoimissa, jonka lisäksi teen myös kevytyrittäjänä erilaisia keikkatöitä. Lähdin tähän podcastiin mukaan, sillä haluan olla tuomassa Suomen podcast-sceneen aidosti nuorten näköisen podcastin, jonka lisäksi haluan tuoda keskusteluun myös oman ääneni ja mielipiteeni
Juni Sinkkonen
Olen 25-vuotias aktivisti, taiteilija ja psykologian maisteriopiskelija Joensuusta. Minua sykähdyttäviä teemoja ovat ympäristötunteet, myönteisten tulevaisuuksien visiointi ja luovuus. Vedän ilmastotunnepajoja ja lisäksi toimin järjestöaktiivina Savo-Karjalan Luonto-Liitossa. Luppoajan täyttävät runoilu, kirjominen ja luonnon ihmettely.
Sini Heikkala
Olen 17-vuotias lukiolainen. Vapaa-ajallani alppihiihdon lisäksi viihdyn kaverieni kanssa. Tykkään kuunnella musiikkia ja urheilla.
Vastuututkija: Nina Tokola
Tuottaja: Pasi Huttunen.
Podcast on tehty osana Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamaa ALL-YOUTH-tutkimushanketta, Mukana mahdollistamassa podcastia ovat olleet Itä-Suomen yliopisto ja Joensuun normaalikoulu.
Jakso litteroituna
[äänite alkaa]
Alussa musiikkia, joka soi myös taustalla ensimmäisessä puheenvuorossa.
Intro [00:00:06]: 2050-luvulla.
Musiikki päättyy.
Venla Siltovuori [00:00:10]: Lämpimästi tervetuloa 2050-luvulla -podcastiin. 2050-luvulla podcast on ALL-YOUTH-tutkimushankkeen podcast jossa käsitellään erityisesti nuorten elämään liittyviä teemoja. ALL-YOUTH on monitieteellinen hanke, joka tutkii 16-25 vuotiaiden nuorten yhteiskunnallisia kykyjä ja esteitä sekä nuorten käsityksiä kestävästä kehityksestä, kasvusta ja hyvinvoinnista. Tämän podcastin ensimmäisessä jaksossa on vieraana Päivi Armila, joka on tutkinut nuorten elämää maaseudulla. Jaksossa keskustellaan siitä, miten asuinpaikka vaikuttaa esimerkiksi nuorten arkeen ja tulevaisuuteen.
Päivi Armila [00:00:56]: Tämä Itä-Suomen yliopiston yhteiskuntatieteilijöiden, meidän osuus on tutkia harvaan asutulla maaseudulla asuvien nuorten elämää vähän laajemmin. Ei pelkästään arkea ja arkisia elämänolosuhteita ja -oikeuksia vaan sitä, että miten se syrjässä asuminen on läsnä näissä elämänkulullisissa valinnoissa. Mitä asioita heidän täytyy ottaa huomioon kun he miettivät koulutuspaikkaa tai työharjoittelupaikkaa tai tyttö- tai poikaystävän kanssa yhteen muuttamista ja niin edelleen.
Venla Siltovuori [00:01:35]: Niinpä, se on todella kokonaisvaltaista kuitenkin ja vaikuttaa läpi elämän se, mistä päin on kotoisin ja mikä on ollut nuoruus, mitä on elänyt. Sekä hyvässä että pahassa. Minkälaisia kielteisiä puolia koet, että on siinä, että on nuori ja asuu harvaan asutulla maaseudulla?
Päivi Armila [00:02:01]: Voin puhua tietysti meidän tutkimusaineistojen näkökulmasta. Olemme näitä meidän tämänhetkisen tutkimuksen nuoria tavattu kaksi kertaa joka vuosi, sieltä vuodesta 2015 alkaen. Me olemme aika tiiviisti seuranneet heidän elämäänsä. Tutkijan näkökulmasta voisi ajatella, että se missä ihminen asuu, sillä on loppujen lopuksi todella paljon merkitystä monissa hyvinkin konkreettisissa asioissa. Ja se, että kun puhumme nuoruudesta, johon liittyy paljon tulevaisuuteen katsomista. He ovat velvoitettuja miettimään tulevaisuuttaan, tekemään valintoja, jotka koskevat tulevaa elämää. Niin heidän mahdollisuutensa valita asioita ja tehdä sellaisia asioita, jotka he kokisivat itselleen mielekkäiksi ja omiksi. Niin ne ovat paljon pienemmät kuin sellaisilla nuorilla jotka asuvat lähellä kaikkea. Se tulee käytännössä välimatkoista, kilometreistä.
Venla Siltovuori [00:03:03]: Se on kyllä oikeesti, se vaikuttaa vapaa-aikaan mutta myös siirtyminen seuraaville koulutusasteille ja kaikki muu, se vaikeutuu niiden matkojen vuoksi. Kyllä itse olen myös maaseudulta, niin muistan, miten yksi todella merkittävä päivä oli elämässä, kun sain ajokortin. Mikä tunne siitä tuli, nyt on vapaa. Koska olin ollut aina niin muiden varassa. Ja se varmasti on yksi, monelle tällaiset mopokortti ja ajokortti on sellaisia tietynlaisia siirtymiä siihen erilaiseen elämään. Kun pääseekin liikkumaan vapaasti vaikka harrastuksiin ja muualle. Ja mitä olen itse miettinyt myös, niin sosiaalisten suhteitten luominen, siinä on sekä huonoja että hyviä puolia maaseudulla. Mutta onhan sieltä vaikeampi valita tai löytää itselleen samoista asioista kiinnostuneita henkilöitä. Toisaalta siinä on myös hyviä puolia se, että oppii olemaan myös erilaisten ihmisten kanssa. Ainakin minulle on monet tutut ja monet muut sanoneet, jotka ovat maalta, niin he kokivat että meitä on helppo lähestyä. Olemme ihmisiä, jotka ovat sosiaalisesti monipuolisempia, kasvaa monipuoliset sosiaaliset taidot.
Päivi Armila [00:04:39]: Kaverisuhteista, niin tietysti se, että meidän aineistossa näkyy esimerkiksi se, että kavereiden tapaamisessa koulussa ja koulumatkoista tulee todella keskeisiä paikkoja. Koska monta kertaa ne kaverit asuvat kovin kaukana myöskin. Paras kaveri saattaa asua parinkymmenen kilometrin päässä ja siitä koulusta tulee tietysti hirmuisen keskeinen paikka arjessa. Koska erityisesti peruskouluvuosina nuoret vielä kerätään kouluihin ja siihen liittyy myös koulukyyti. Joka on ikäänkuin oikeus. Toisella asteellahan tämä katoaa tämä mahdollisuus. Ja siinä tulee se ajokortti ja auto joka antaa todella paljon liikkumisvaraa, se vapauttaa siitä jatkuvasta toisilta kyydin pyytämisestä. Ja mitä me olemme sanoneet myös nuorisokulttuuriseksi pääomaksi, eli hän jolla on kortti niin hän on aika kova luu siellä paikallisissa nuorisoporukoissa. Hän pystyy jollakin tavalla kokoamaan ympärilleen hyvän piirin, koska hänellä on auto ja ajokortti.
Venla Siltovuori [00:05:52]: Kyllä, se on varmasti näin että se vaikuttaa siihen, että varmaan aika useakin kaipaa kyytiä ja pitäisi päästä kulkemaan. Niin se on tärkeä tekijä.
Päivi Armila [00:06:07]: Sen voisin sanoa vielä noista, kun puhuit ystävyyssuhteista, että me olemme Mari Käyhkön kanssa kirjoitettu analyysi, joka nyt julkaistaan Nuorisotutkimus-lehdessä syksyllä 2020. Tällaisesta romanttisista ja rakkaus- ja seurustelusuhteista. Niin niiden kohdalla juuri siellä meidän tutkimuspaikkakunnalla varsinkin, niin nuoret kokevat todella hankalaksi sen, että ne seurustelumarkkinat ovat kovin pienet. Siellä tulee, meidän aineiston perusteella, nuoret puhuu siitä, että tulee sellainen olo, että ne kaverit on liian tuttuja. Kun siinä samassa porukassa on pyöritty pienestä asti. Se on pieni porukka. Ja ainakin meidän tutkimuspaikkakunnilla monet ovat myös sukulaisia keskenään.
Venla Siltovuori [00:06:54]: Kyllä, tuo on varmasti totta. Sitten jotenkin katsoo ihan eri tavalla niitä ihmisiä, kun on kuitenkin kymmenen vuotta tuntenut tai on sukua. Minkälaista on maaseudun nuorten kouluelämä ja koulun siirtymiset seuraaville asteille?
Päivi Armila [00:07:15]: Tietysti ihan jos puhumme ihan peruskouluvuosista, niin ainakin meidän tutkimuspaikoilla, kun nuoria on vähän, niin periaatteessa se yksi kohortti muodostaa sen yhden koululuokan, he ovat hyvin tiiviisti porukassa. Mutta siirtymä toiselle asteelle, se on näiden nuorten elämässä tiukka paikka. Koska silloin kaikki ne mahdollisuudet, jotka on valittavana, niin ovat kaukana. Toisen asteen koulutusta on vähennetty niin paljon syrjäseuduilta, että nuoret joutuvat väistämättä tekemään hyvin konkreettisia kompromisseja siinä, mihin he lähtevät opiskelemaan. Onko heillä varaa lähteä sinne, mitä he oikeasti haluavat opiskella. Laskevatko vanhemmat heidät opiskelemaan sitä he haluaisivat, jos se edellyttää kotoa pois muuttamista. Ja se, että jos he haluavat jäädä lähimaille, niin välttämättä valinnanvaraa suhteessa kouluihin tai aloihin on tosi, tosi vähän.
Venla Siltovuori [00:08:13]: Ja on sekin, että jos valitsee, että käy kotoa käsin. Niin matkat voivat kertyä kovin pitkiksi ja päivät todella pitkiksi. Siinä oikeastaan tuntuu, että joillakin ei ole kuin huonoja vaihtoehtoja. Tai joka tapauksessa todella suuria muutoksia ja siihen ikään merkityksellisiä, jotka vaikuttavat todella paljon koko elämään.
Päivi Armila [00:08:40]: Kyllä ja siinä, erityisesti juuri nämä, kuten sanoit, ketkä jäävät kotoa käsin käymään koulua kaukana olevassa oppilaitoksessa. Niin vapaa-aika katoaa kokonaan, ei ole kuin koulua.
Venla Siltovuori [00:08:55]: Se on totta, ei pysty harrastamaan mitään ja tapaamaan kavereita muuten kuin koulussa ja viikonloppuisin. Niin se typistää sitä ja tekee siitä varmaan raskasta. Toisaalta taas jos onkin joitakin harrastuksia, vaikka tavoitteellinen harrastus, urheilu tai musiikki tai muu. Niin päivä voi olla todella pitkä, jos vielä haluaa harjoitella sen koulupäivän päätteeksi.
Päivi Armila [00:09:22]: Kyllä minulla on nyt myös sellainen tekeillä oleva analyysi näiden nuorten liikuntaharrastuksista, niin kyllä tässä meidän tutkimuksessa valtaosa niistä nuorista on joutunut luopumaan urheiluharrastuksista. Sen vuoksi että ei ole aikaa tai siellä omalla kylällä ei ole esimerkiks niin paljon samanikäisiä, että voisi harrastaa jotakin joukkueurheilua, kun ei ole joukkueeksi asti.
Venla Siltovuori [00:09:45]: Nuo määräthän siinä aina on, että ei saada harrastusporukkaa kokoon. Ja peruskoulussa myös ja varmasti näissäkin pienten paikkakuntien toisen asteen oppilaitoksissa on ettei saada koulun kursseja, vaikka valinnaisia, niihin ei saada tarpeeksi opiskelijoita. Se valinnanvara jää pieneksi monissa tällaisissa harrastus- ja myös kouluelämän asioissa. Miten sinun tutkimuksissasi tai teidän tekemissä tutkimuksissa on tullut ilmi se, että millaiseksi nuoret kokevat heidän oman tulevaisuutensa?
Päivi Armila [00:10:24]: Mielestäni nämä nuoret joiden kanssa olemme jutelleet, niin ovat loppujen lopuksi aika tavalla levollisesti katsovat elämäänsä eteenpäin. Jokaisella on tietysti omat haaveensa ja ne pikkuisen eriytyvät. On sellaisia jotka ajattelevat, että he lähtevät opiskelemaan kauemmaksi ja kenties ulkomaille. Ja jotkut ajattelevat, että käyn koulun kaupungissa ja tulen sitten takaisi omille kylille ja teen täällä sitä ja tätä työtä. Ne on hyvin yksilöllisiä mutta ei minusta ahdistuneita tai maailma on epäreilu tai minulla ei ole tulevaisuutta kun täällä käpykylässä asustelen. Vaan jotenkin he katsovat maailmaa kuten nuoret ihmiset katsoo, toiveikkaasti.
Venla Siltovuori [00:11:11]: Minusta tuntuu, että se on kovin kahtia jakautunutta osittain se näkemys siitä, että on monia, ehkä suurempi osa ajattelee sen kuitenkin positiivisena ja myönteisenä asiana elämässä että on kokemuksia siitä. Mutta todella monelle tulee sellainen, että polttaa sillat, ainakin jossain elämänvaiheessa. Voihan se olla, että haluaakin takaisin ja oppii arvostamaan. Mutta yleensä monille tulee tietyssä ikävaiheessa, elämänvaiheessa ajatus siitä, että nyt en kyllä halua tuonne enää ja monet lähteekin kauas pois. Ja ainakin itse olen törmännyt sellaisiin tapauksiin, niitäkin on.
Päivi Armila [00:11:52]: Kyllä ja se jollakin tavalla, aika perinteisellä tavalla myös jakautuu, meidän tutkimuksissa nuoret lukiolaiset naiset ja tytöt päättää, että se pikku kylä ei ole heidän paikkansa. Ja ei heillä varmaan siellä sillä tavalla, jos ajatellaan koulutettua naisihmistä, niin eihän siellä varmaankaan paljon ole työmarkkinoita. Mutta on taas tällaisia poikia, jotka valmistuu johonkin tuottavamman työn ammatteihin, niin he pystyy kyllä kuvittelemaan itsensä sinne.
Venla Siltovuori [00:12:24]: Mitäs muita eroja sukupuolten välillä on tässä, miten nuoret kokevat sen, että asuvat syrjäisellä paikkakunnalla?
Päivi Armila [00:12:33]: Tietysti jos ajatellaan kielteisen kautta, tai kielteisten tunteitten kautta. Niin erityisesti tytöt meidän aineistossa puhuu hyvin paljon siitä, että tämä on kuollut paikka ja täällä ei tapahdu mitään. Mutta he kuitenkin toi myönteisenä puolena esille sen, että he liikkuvat luonnossa ja heillä oli metsästysharrastuksia ja eläinten kanssa pystyy touhuamaan paljon. Ja eläimet ovat tärkeitä. Joka kodissa taisi olla kissoja, koiria tai hevosia. Pojat taas kokivat sen ympäristön tilaa antavana ja vapaana. Monenlaisina mahdollisuuksina. On porukkaa joiden kanssa harrastaa mopoilua, on tilaa, jossa korjailla mopoja. On metsäteitä joilla voi harjoitella ajamista. Ja on paikkoja missä tehdä nuotioita ja lampia missä kalastaa. Erityisesti pojille se oli vapauden ja tekemisen ympäristö, silloin kun he olivat vielä peruskouluiässä.
Venla Siltovuori [00:13:33]: Kyllä, että se antaa niin paljon myös niitä mahdollisuuksia. Vaikka tila-asiat ja sellaiset asiat joita kaupungissa ei todellakaan voisi kuvitellakaan että on. Tilaa tällaisille erilaisille harrastuksille.
Päivi Armila [00:13:48]: Ja ajattele siis mitä taitoja siinä kehittyy. Jos asut kerrostalon kuudennessa kerroksessa ja tilasi on siellä parvekkeella, se ulkotila. Ja näillä maaseudun pojilla on isot pihat, pajat, vajat, autotallit. Niin heille kehittyy hyvin perinteisiä miestaitoja, joita kaupunkiympäristö ei mahdollista.
Venla Siltovuori [00:14:09]: Varmaan tulevaisuudessa tarvitsee vähemmän turvautua muiden apuun ja ostaa palveluita. Kun osaakin tehdä itse sitä sun tätä. Vielä niistä sosiaalisista suhteista, mitä esimerkiksi perhesuhteet ja sukusuhteet, mitä niistä on tullut ilmi teidän tekemissä tutkimuksissa?
Päivi Armila [00:14:31]: Meidän aineistossa pääasiallisesti, nämäkin ovat tietysti aika yksilöllisiä, mutta pääasiallisesti olemme kiinnittäneet huomiota, ovat sellaiset läheiset ja lämpimät perhesuhteet nuorten ja aikuisten välillä. Näihin nuoriin luotetaan paljon ihan selvästi. Tietysti nuoret ovat riippuvaisia vanhemmistaan, koska tarvitaan kyytiä ja ollaan paljon kotona. Ja se, että vanhempien kanssa tehdään paljon asioita ja erityisesti isät korostuivat meidän aineistoissa sellaisina nuorten kanssa asioita tekevinä vanhempina. Hyvin jotenkin ristiriitaisesti, kun puhutaan siitä, että nuorten ja heidän vanhempiensa maailma on jotenkin eriytynyt. Niin tuolla maalla se on kyllä vähän päinvastoin.
Venla Siltovuori [00:15:13]: Niin, sille on varmasti moniakin selittäviäkin tekijöitä. Monet isät on vaikka maatalous-, metsätalousyrittäjiä tai muuten on joku autokorjaamo. Ja on sitä yhteistä tekemistä enemmän kun kaupungissa ei oikein tiedetä, että mitä lasten ja nuorten kanssa vanhemmat voisivat tehdä. Siellä on väkisinkin sellaista tiivistä kanssakäymistä ja yhteistä tekemistä. Ja minä kyllä, sekä minun monista tutuista että omalta kohdaltani voin allekirjoittaa sen isäsuhteiden ja muiden perhesuhteiden merkityksen. Mikä siinä on, että tulee läheisiksi, koska ei ole muitakaan ihmisiä ympärillä. Ja monilla varmaan myös on tällaisia läheisiä sukulaisia siinä lähellä tai vaikka naapureita. Opitaan olemaan vähän eri ikäistenkin ihmisten kanssa enemmän kuin kaupungissa.
Päivi Armila [00:16:12]: Kyllä ja sukulaisia saattaa olla paljon samalla kylällä tai jossakin viereisessä kylässä. Maalla monesti asetutaan kenties sukutilalle asumaan tai sitten sen sukutilalta lohkaistuun johonkin paikkaan. Esimerkiksi isovanhempiin meidän nuorilla oli kyllä hyvin lämpimät suhteet.
Venla Siltovuori [00:16:33]: Se on varmasti myös sellainen, että monilla on isovanhemmat lähellä ja heidän kanssaan tulee vietettyä aikaa. Muuten sosiaalisten suhteiden myönteisistä puolista, niin itse ainakin muistan vahvasti tällaisen yökyläilykulttuurin, silloin näki kerralla viikonloppusin enemmän niitä kavereita kun arki-iltaisin ei oikein pystynyt enää koulun jälkeen. Se meni niin paljon vaikeammaksi. Niin yökyläilyt oli sellaisia tärkeitä.
Päivi Armila [00:17:05]: Kyllä ne on tärkeitä ja monesti tuntuu, että ne olivat myös vähän välttämättömiäkin. Jos joku niistä nuorista asuu esimerkiks koulun lähellä ja joku asuu 20 kilometrin päässä. Niin jos siellä kylällä illalla tapahtuu jotakin, niin sen 20 kilometriä päässä asuvan oli jäätävä sinne kylälle yöksi. Ei hän olisi päässyt sieltä kotiinsa, niin sinne kaverin luo aina voi mennä.
Venla Siltovuori [00:17:32]: Ne kaverisuhteet myös mahdollistaa sitä merkityksellistä tekemistä ja vapaa-ajan mahdollisuuksia, että voi jäädä vaikka koulun jälkeen tekemään jotakin. Ettei ole yksin kokonaan kotona siellä kaikkia iltoja. Onhan se todella ainutlaatuista. Miten koet tulevaisuuden, nuorten tulevaisuuden siellä maaseudulla?
Päivi Armila [00:18:00]: Periaatteessa voisin katsoa sitä kahdestakin näkökulmasta. Yhteiskuntatieteilijän näkökulmasta ja toisaalta meidän oman tutkimuksen nuorten omien tulevaisuudensuunnitelmien näkökulmasta. Ja mitä tiedän, mitä heidän elämässään nyt tapahtuu. Kyllä tässä meidän aineistossa on sitä väkeä, joka lähtee pois ja on jo lähtenyt. Ja elää jossakin ihan muualla, kaupunkiympäristössä. Mutta on koko ajan myös porukassa nuoria, jotka ovat nyt jo asettuneet sinne maalle ja heillä on siellä työpaikat tai he jäävät jatkamaan vanhempiensa jotakin lohikasvatustyötä tai karjankasvatustyötä tai metsäkoneyrityspuolen töitä. Uskon siihen, että maalla on aina ihmisiä ja siellä on aina nuoria. Vaikka kaupungistumiskehitys on selkeesti hyvin intesiivistä ja poliittisesti ajettua ja taloudellisesti tuotettua. Että ihmiset ikäänkuin pakotetaan jollakin tavalla haluamaan maalta pois. Mutta on aina niitä myös jotka haluavat elää toisin.
Venla Siltovuori [00:19:16]: Se varmasti aika pitkälti riippuu työpaikoista ja se on niin tärkeä tekijä, että voiko siellä elättää itsensä. Mutta se on myös mahdollisuuksia antavaa, koska onhan asuminen niin paljon edullisempaa ja muuten ei synny niitä kuluja. Esimerkiksi asuminen on kuitenkin niin iso kuluerä, että se voi houkutella. Ja muut tällaiset ilmiöt, mitä nyt on näkynyt, tällainen monipaikkaisuus ja kaikenlainen muutos, mitä on meneillään. Niin onhan se tuonut myös ihmisiä luontoon ja maalle.
Päivi Armila [00:19:56]: Kyllä ja kyllähän me nyt olemme tässä viimeksi kuluneiden kuukausien aikana aika raadollisesti nähty, että kun ihmiset pakkautuvat, paljon ihmisiä pakkautuu samoihin paikkoihin, niin siinä on aina riskinsä. Sellainen tietynlainen väljyys elämässä ei varmasti ole sellainen asia, joka kokonaan lakaistaisiin maton alle. Vaan se on myös haluttua. Sen voisin sanoa tässä, että olen iloisena seurannut, tämä ei ole nyt meidän tutkimusaineistosta, mutta asun pienellä paikkakunnalla. Ja olen seurannut hyvin iloisena nuorta pariskuntaa, mies on hiukan yli kakskymmentä ja nainen on kakskymmentä vuotias. He ostivat talon, koska talot eivät maksa maalla paljon mitään. He ostivat talon, poika jatkaa isänsä firmassa, on töissä siellä ja koko suvun voimin sitä taloa on nyt näille nuorille kunnostettu. Jotenkin hyvin toiveikasta ja levollista tekemistä. Jo mietitään niitä parikymppisiä jotka rimpuilee jossakin opintolainojen ja muiden tällaisten oravanpyörien keskellä. Niin on näitä jotka haluavat elää eri tavalla.
Venla Siltovuori [00:21:11]: Sanoit, että, tässä kun on ollu tämä korona-aika, niin todella monet nuoret on halunneet lähteä kotiinsa ja lähteneet maalle. Niin onko se sinusta tällainen, mitä se kertoo siitä nuorten suhteesta siihen maaseutuun ja omaan kotipaikkakuntaan?
Päivi Armila [00:21:33]: Minusta se kertoo tietysti tällaisesta emotionaalisesti suhteesta, se koetaan turvalliseksi se paikka. Että se on, sinne voi mennä, eikä tarvitse pelätä samalla tavalla kuin väkijoukoissa. Toisaalta se tietysti kertoo myös siitä, että niillä nuorilla on hyvä suhde sinne kotiin. He voivat mennä sinne kotiin, mennään parikymppisenä vielä kotiin. Toisaalta se tietysti kertoo ihan myös siitä, että näiden nuorten elämässä tämä korona on saanut aikaan paljon monenlaisia, tietynlaisia viivästymisiä. Ei ole saatu työpaikkaa tai ei ole voinutkaan lähteä opiskelemaan. Tai se oman asunnon vuokraaminen ei ole ollutkaan järkevää. Se kertoo myös tietysti siitä, että jollakin tavalla on astuttu takaisin sinne, mistä on lähdetty. Koska ne tietyt mahdollisuudet on myös sieltä kaupungista kadonneet.
Venla Siltovuori [00:22:33]: Kyllä, että tällaisessa epävarmassa tilanteessa haetaan tiettyä tuttu ja turvallista ympäristöä. Että on jonkinlainen elementti elämässä, joka tuntuu vakaalta. Loppuun voisin vielä kysyä sinulta, että kun meidän podcastin nimi on 2050-luvulla. Vähän tässä on sitä sivuttukin sitä tulevaisuutta. Mutta millaseksi sinä koet tutkijana maaseudun nuorten elämän 2050-luvulla?
Päivi Armila [00:23:07]: Se on niin kaukana, että sitä on kovin vaikea kuvitella, että millaista se elämä silloin maaseudulla on. Mutta meillä on melko lailla varma, että elämää siellä on ja nuoria ihmisiä siellä vielä on. Varmasti jossakin määrin nämä elinpiirit, jos ajatellaan kaupunki-maaseutu tämmösinä elämän kehyksinä. Niin varmasti lähestyvät toisiansa. Koska ei se elämänmuoto siellä maalla nyt kovin kummallista ole. Ei se kauhean alkeellista ole. Kyllä digitalisaatio toimii ja mediamaailma on siellä avoin ja niin edelleen. Se on varmasti sellaista kun nuorten elämä ylipäätänsä on.
Venla Siltovuori [00:23:48]: Kyllä, jotenkin teknologia ja nämä, niin ne tarjoavat myös niin paljon uusia mahdollisuuksia.
Musiikki alkaa ja soi taustalla.
Outro [00:24:00]: Podcast on tehty osana ALL-YOUTH -hanketta, joka on Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittama. Joensuun normaalikoulun lukio ja Itä-Suomen yliopisto ovat olleet mukana mahdollistamassa podcastia.
[äänite päättyy]