2050-luvulla on ALL-YOUTHin kanssatutkijoiden podcast nuorilta nuorille ja kaikille muille, joilla yhteiskunnalliset asiat ja vaihtoehtoiset tulevaisuuden kuvat aiheuttavat mielenkiinnon väristyksiä. Tutkailemme vaikuttamisen, nuorten osallisuuden ja kestävän hyvinvoinnin teemoja.
Podcastia tekevät:
Venla Siltovuori
Mie oon Venla ja oon ekan vuoden metsätieteiden opiskelija ja kevytyrittäjä. Harrastan retkeilyä ja kaikenlaista liikuntaa. Tykkään myös lukea kirjoja sekä seurata politiikkaa ja maailman menoa.
Oskar Mannelin
Moro! Mun nimi on Oskar Mannelin ja oon 18-vuotias abiturientti Joensuusta. Mun vapaa-aika kuuluu pitkälti nuorisovaltuuston ja eri yhdistysten luottamustoimissa, jonka lisäksi teen myös kevytyrittäjänä erilaisia keikkatöitä. Lähdin tähän podcastiin mukaan, sillä haluan olla tuomassa Suomen podcast-sceneen aidosti nuorten näköisen podcastin, jonka lisäksi haluan tuoda keskusteluun myös oman ääneni ja mielipiteeni
Juni Sinkkonen
Olen 25-vuotias aktivisti, taiteilija ja psykologian maisteriopiskelija Joensuusta. Minua sykähdyttäviä teemoja ovat ympäristötunteet, myönteisten tulevaisuuksien visiointi ja luovuus. Vedän ilmastotunnepajoja ja lisäksi toimin järjestöaktiivina Savo-Karjalan Luonto-Liitossa. Luppoajan täyttävät runoilu, kirjominen ja luonnon ihmettely.
Sini Heikkala
Olen 17-vuotias lukiolainen. Vapaa-ajallani alppihiihdon lisäksi viihdyn kaverieni kanssa. Tykkään kuunnella musiikkia ja urheilla.
Vastuututkija: Nina Tokola
Tuottaja: Pasi Huttunen.
Podcast on tehty osana Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamaa ALL-YOUTH-tutkimushanketta, Mukana mahdollistamassa podcastia ovat olleet Itä-Suomen yliopisto ja Joensuun normaalikoulu.
Jakso litteroituna
[äänite alkaa]
Intro [00:00:06]: 2050-luvulla.
Juni Sinkkonen [00:00:13]: Tervetuloa 2050-luvulla podcastin pariin. Minä olen Juni ja minulla on nyt tänään vieraana Matleena Käppi. Haluaisitko sinä Matleena kertoa itsestäsi hieman?
Matleena Käppi [00:00:27]: Joo. Eli minä olen jyväskyläläinen poliittinen vaikuttaja, ja nuori sellainen. Eli olen 24 vuotta. Ja toimin kaupunginvaltuustossa täällä Jyväskylässä kaupunginvaltuutettuna siis, ja muutenkin poliittisesti aktiivinen. Ja olen paljon myös järjestökentällä toiminut esimerkiksi eläinten oikeuksien ja ympäristön, ja ihmisoikeuksien puolesta. Nyttemmin sitten keskittynyt enemmän opintoihin, opiskelen Jyväskylän yliopistossa ekologiaa ja evoluutiobiologiaa. Ja ollut tänä kesänä myös töissä yliopiston resurssiviisausyhteisö Wisdomilla. Eli sellaisia asioita puuhailen.
Juni Sinkkonen [00:01:14]: Vau. Kuulostaa kyllä todella aktiiviselta. Tuota, joo. Tänään me tosiaan keskustelemme vaikuttamisesta ja nimenomaan nuorista vaikuttajista, niin kuin sinäkin Matleena sellainen olet. Jotenkin tuntuu, että etenkään politiikassa ei ole mitenkään itsestään selvää, että siellä on kovin nuoria ihmisiä vaikuttamassa. Enemmän se vaikuttaa olevan sellaisten ehkä enemmän..
Matleena Käppi [00:01:37]: Eläköityneiden?
Juni Sinkkonen [00:01:40]: Kyllä, ja keski-iän ylittäneiden ihmisten puuhaa. Haluaisitko kertoa miten päädyit vaikuttamaan juuri tällä tavalla?
Matleena Käppi [00:01:52]: Joo. No tuota, minulla on ainakin lähellä sydäntä ollut aina ympäristö ja olen kokenut suurta ristiriitaa sen välillä, että miten meidän yhteiskuntamme ja länsimainen elämäntapamme pyörii. Ja sitten miten se tuhoaa ympäristöä. Se on ollut sellainen suuri epäkohta, mille olen halunnut tehdä jotain. Eli oikeastaan isosti minua motivoi nimenomaan talousasioiden ja ympäristöasioiden yhdistäminen, ja siten miten meidän talousjärjestelmästämme saataisiin kestävämpi.
Olen liittynyt vasemmistonuorten jäseneksi männävuosina, siitä on jo aikaa. Ja sitä kautta minua pyydettiin kuntavaaliehdokkaaksi 2017 kuntavaaleihin. Ja sitten pitkän pohdinnan jälkeen lupauduin mukaan. Sitä kautta olen tähän poliittiseen vaikuttamiseen lähtenyt mukaan.
Juni Sinkkonen [00:03:01]: Tuota, sinä puhuit siitä nimenomaan, että sinulla on kiinnostuksena talouskysymykset myös, ja nimenomaan ympäristön ja talouden suhde.
Matleena Käppi [00:03:06]: Joo.
Juni Sinkkonen [00:03:07]: Mitä sinä sitten ajattelet tästä talouskasvun ja ympäristövaikutusten irtikytkennästä toisistaan ja haluaisitko avata mitä tämä tarkoittaa ylipäätään? Minä olen itse kuullut ihan vastikään.
Matleena Käppi [00:03:24]: Joo, tämä on itse asiassa juuri sitä minun ydinkiinnostuksen kohdetta, eli se, että nykyisellä tavalla politiikassa käsitellään ympäristöongelmia siltä kantilta, että ajatellaan, että pyritään vihreään kasvuun sen sijaan, että kasvu perustuisi fossiilitalouteen niin kuin se on tähän asti perustunut. Joka on tietenkin tiedetysti hyvin haitallista esimerkiksi ilmastolle. Mutta itse asiassa parhain, parhaimman tutkimustiedon mukaan se ei riitä. Se ei yksinkään riitä pelastamaan meitä siltä ympäristökriisiltä, mikä on meneillään. Ja siihen liittyy luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen, ilmastonmuutos ja tämän taustalla on paljolti jatkuvan talouskasvun tavoittelu. Ja se on sellainen mitä me tavoittelemme. Mitä politiikassa tavoitellaan ja mitä ei kyseenalaisteta. Ja tämä on sellainen iso asia, minkä haluan kyseenalaistaa ja löytää ja etsiä, ja esitellä siihen vaihtoehtoja, koska talous on ihmisten välisiä sopimuksia ja niitä voidaan myös uudelleenmäärittää. Eli iso kysymys siinä on se, että miten me yhdistämme luonnon ja ihmisten hyvinvointi. Eli tyydytetään kaikkien ihmisten tarpeet, perustarpeet siten, että ympäristö silti voi hyvin. Että meidän toimintamme ei ylitä ympäristön kantokykyä. Toivottavasti tämä vähän selvensi tätä kohtuutaloutta ja talouskasvun ja ympäristön hyvinvoinnin ristiriitaa.
Juni Sinkkonen [00:05:02]: Kyllä, kyllä selkeytti. Kuulostaa siltä, että tuo talouskasvu, tai usko tuohon talouskasvun kaikkivoipaisuuteen on jotenkin vähän kuin sellainen keisarin uudet vaatteet, että sitä ei jotenkin osata nähdä tai uskalleta puhua siitä. Onko se vielä jotenkin sellainen tabuasia ehkä?
Matleena Käppi [00:05:23]: Kyllä se ehdottomasti on. Ihan tuolla politiikan arjessa se, että kuinka hyvin me voimme tuottaa hyvinvointipalveluja perustuu siihen, että kuinka paljon meillä on talouskasvua. Eli se on hyvin ymmärrettävää siinä nykytilassa missä me olemme, että sitä tavoitellaan, koska talouskasvun avulla saadaan verotuloja ja saadaan vaikkapa niitä hyvinvointipalveluja. Tämä vaatisi oikeastaan talouden mittareiden kokonaan uudelleen ajattelemista, ja politiikan onnistumisen mittaamista hyvinvointimittareilla sen sijaan, että mitataan vaikkapa bruttokansantuotetta, joka mittaa talouskasvua aika yksioikoisesti. Siinä ei näy vaikkapa kotitalouksien hyvinvoinnin eteen tehty työ tai erilaiset vaihdantataloudet, tai vaikka luontaistalous, että kasvatetaan itse vaikka perunaa tai muuta. Tai poimitaan marjoja metsästä. Tällaiset asiat jäävät ulkopuolelle siitä meidän bruttokansantuotemittaristamme.
Puhuja ? [00:06:31]: 2050-luvulla.
Juni Sinkkonen [00:06:33]: Joo. Sinä olet tosiaan politiikassa aktiivinen, mutta mikä juuri tässä vaikuttamisen muodossa on sitten se kiehtova aspekti?
Matleena Käppi [00:06:39]: Sanoisin, että politiikka on vaan yksi vaikuttamisen tapa. Ja en tiedä onko se erikseen erityisen kiehtova sinänsä, politiikkaahan tehdään eri areenoilla. Tai, että puoluepolitiikan lisäksi voi olla mukana tietenkin vaikka järjestöissä mukana, tai vaikuttaa vaikka yksilönä sosiaalisessa mediassa, mikä on nykyään yhä enemmän ja enemmän sellainen aktivismin muoto. Sanoisin tästä puoluepolitiikasta, että mikä siinä vetoaa nimenomaan nuorten näkökulmasta, niin poliittiset nuorisojärjestöt. Niillä on todella tärkeä rooli motivoida nuoria ja mahdollistaa niitä vaikuttamisen paikkoja, ja kannustaa. Ja tarjota sellaista konkreettista toimintaa nuorille ja se on ihanaa olla samanhenkisten ihmisten ympäröimänä, suunnitella ja toteuttaa vaikkapa kampanjoita.
Juni Sinkkonen [00:07:48]: Joo, kuulostaa kyllä todella yhteisölliseltä.
Matleena Käppi [00:07:47]: Parhaimmillaan näin.
Juni Sinkkonen [00:07:50]: Joo. Se on kyllä tunnetusti, mitä itsekin nyt olen järjestötoiminnassa ollut mukana niin se on kyllä tunnetusti todella paljon voimaa antavaa, kun on niitä samanhenkisiä ja kannustavia ihmisiä ympärillä.
Matleena Käppi [00:08:07]: Ehdottomasti.
Juni Sinkkonen [00:08:09]: No miten sinut on otettu vastaan siellä puoluepolitiikassa, kun siellä ilmeisesti on kuitenkin sitä vanhempaa väkeä vähän enemmän?
Matleena Käppi [00:08:12]: Joo on, ja kyllä siis se on varmasti jaettu huoli, että nuoria ei välttämättä kiinnosta niin paljoa politiikka, kuin vanhempia sukupolvia. Kyllä olen kokenut kannustusta ihan puoluerajojen yli, että olen lähtenyt nuorena politiikkaan mukaan, mutta täytyy ehkä samaan hengenvetoon sanoa, että se tsemppaaminen ja kannustaminen ei sinänsä riitä, että taputetaan olalle ja sanotaan, että hienoa, kun sinäkin olet lähtenyt tänne politiikkaan mukaan, tai vaikka kuntavaaleihin ehdolle. Nuorten nimittäin on paljon vaikeampi saada näkyvyyttä ja ääniä vaaleissa kuin vanhojen. No miksi?
No, niillä vanhemmilla on ehkä ollut useampia vaaleja takana. Heillä on jo tuttavapiiri laajempi. Heillä on voinut olla vuosikymmeniä aikaa rakentaa tunnettuutta ja uraa. Ja monet näistä asioista vaikuttavat siihen, että nuorille se politiikassa eteneminen voi olla myös hankalaa. Eli myös tarvitsisi saada konkreettisempaa kannustusta. Vaikka, että lehdet voisivat vaalien aikaan tehdä ihan omat sivut nuorille, joissa esittelee vaikka jokaisen tietyn ikärajan alle olevan ehdokkaan. Tämä on vain yksi esimerkki, josta voi kyllä mitkä vain maakuntalehdet ottaa vapaasti koppia.
Juni Sinkkonen [00:09:45]: Kyllä ja varmaan voisi, tai omasta mielestäni nyt tulee äkkiseltään tämmöinen idea, että tietysti, jos haluaa nähdä niitä nuoria siellä vaikkapa puoluepolitiikassa ja ehkä kohoavankin sinne isompiin, päättäviin elimiin asti, niin ihan jokainen meistä voi sitten vaalien aikaan tehdä tietoisen päätöksen, että minä nyt äänestän nuorta ja ehkä jopa sitten sellaisen sukupuolitasa-arvokysymysten kannalta tärkeän päätöksen, että minäpä vaikka äänestän nuorta naista tällä kertaa. Niin kuin minä itse tein tuossa taannoin.
Matleena Käppi [00:10:23]: Kyllä, moni tekee juuri tällaisia päätöksiä, että haluaa tukea nuoria. Ja se on ihan hieno asia kyllä.
Juni Sinkkonen [00:10:29]: No mitä sinä sitten haluaisit sanoa nuorille, jotka haluaisivat vaikuttaa myös vaikkapa puoluepolitiikassa? Miten sinä haluaisit kannustaa heitä tai neuvoa heitä konkreettisesti etenemään?
Matleena Käppi [00:10:42]: Minä sanoisin ensinnäkin, että sinua tarvitaan. Ja puolueet myös haluavat, että sinä tulet mukaan toimintaan. Eli varmasti mikä tahansa puolue ottaa ilolla vastaan nuoren, innokkaan vaikuttajan. Eli ei muuta kuin rohkeasti ottamaan yhteyttä oman alueen, vaikkapa sen oman puolueen poliittiseen nuorisojärjestöön ja jos ei vaikkapa tiedä mikä puolue olisi se oma, niin kannattaa tutustua vaikkapa puolueiden tai poliittisten nuorisojärjestöjen sivuilta, josta saa enemmän tietoa.
Eli rohkeasti vaan mukaan kyselemään. Uusille voi joskus olla hankalaa se alkuun pääseminen, mutta siinä ei voi muuta kuin rohkeasti kysyä, ottaa selvää ja tuppautua mukaan. Ja yleensä se vastaanotto nuoria kohtaan on ihan positiivista. Eduskunnassakin on keski-ikä aika korkea, eli kaikki tsempit vaan siihen politiikkaan mukaan lähtemiseen. Sehän ei tarkoita, että pitäisi heti lähteä vaikka ehdokkaaksi. Voi lähteä vaikka tukiryhmään mukaan, se on äärimmäisen tärkeää työtä. Ja puolueet todella mielellä ottavat aktiiveja, uusia aktiiveja mukaan toimintaan.
Puhuja ? [00:12:12]: Nyt 20, sitten 50.
Juni Sinkkonen [00:12:09]: Meidän podcastimme nimi on tosiaan tämä 2050-luvulla ja mennäänkin sitten siihen liittyvään kysymykseen. Eli millaisena sinä näet 2050-luvun? Millainen se sinun mielestäsi voisi olla mitä toivoisit, että se voisi olla?
Matleena Käppi [00:12:31]: Toivoisin, että maailma olisi ekologisesti kestävä 2050-luvulla. Tämä saattaa mennä vähän utopian puolelle, mutta ikinä ei kannata menettää toivoaan. Eli sehän tarkoittaisi minun visiossani sitä, että me eläisimme kohtuutaloudessa, jossa se talouskasvu ei olisi se hyvinvoinnin mittari, vaan että aidosti ihmiset voisivat hyvin ja tasavertaisemmin. Eli vaikkapa varallisuus olisi jakautunut tasavertaisemmin ihmisten välille, jotta ei olisi vaikka äärimmäistä köyhyyttä. Ja ihmiset kunnioittaisivat luonnon kantokyvyn rajoja. Eli se systeemi tukisi sitä, sitä luonnon kantokyvyn rajojen kunnioittamista. Se elämäntapa. Ja sellaista elämäntapaa. Ja tasa-arvosta mainitsinkin jo, siihen liittyy taloudellisten seikkojen lisäksi, no, nyt paljon pinnalla ollut vaikka Black Lives Matter -liike. Kertoo siitä, että meillä ei ole tasa-arvo valmis. Eli esimerkiksi rotuun, sukupuoleen liittyvät asiat ovat hyvin pinnalla ja toivottavasti ne menevät parempaan suuntaan, että 2050-luvulla saisi olla jo tasa-arvokin paremmalla tolalla. Ja ihmisoikeudet, jos nyt globaalisti puhutaan, niin todella tärkeä kysymys hyvinkin laajasti, eli ihmisoikeudet toteutuvat 2050-luvulla. Mutta niin kuin minä sanoin, niin tämä ei ole se ainoa mahdollinen tulevaisuus. Ja tämä kaikki, että minkälaiseksi se tulevaisuus muodostuu, sehän riippuu siitä minkälaiseksi 2050 luku tehdään. Eli se tulevaisuus riippuu niistä nyt tehtävistä päätöksistä. Niitä mahdollisia tulevaisuuksia on todella monenlaisia.
Se voi olla huomattavasti synkempää kuin mitä minä äsken kuvailin, mutta se riippuu siitä, mitä kollektiivisesti tehdään nyt.
Juni Sinkkonen [00:14:45]: Se on kyllä ihan totta. Miten sinä näet sinun oman elämäsi 2050-luvulla? Minkä ikäinen sinä about olet ja mitä sinä ehkä teet elämässä?
Matleena Käppi [00:14:57]: Joo. Minä olen silloin semmoinen 60, ja 2050-luvulla, mitäköhän minä silloin tekisin.. Minä varmaan edelleen olen vaikuttaja jossain määrin. Ja kyllä uskon, että nämä taistelut eivät lopu ennen 2050-lukua, eli yhä varmasti näiden samojen asioiden parissa. Se muoto saattaa olla erilainen kuin nyt, tai samanlainen. Tai voi olla, että olen ammattipoliitikko, jolla on tosiaan niitä vuosia takana. Ja vaikka ministeri, tai jotain muuta oikein tuollaista, tuollaisia villejä unelmia. Mutta voi myös hyvin olla, että minä olen vaikkapa kansalaisaktiivi ja tutkija. Tai sitten enemmän keskittynyt vaikka taiteeseen. Mutta joka tapauksessa varmasti sydäntä lähellä uskoisin olevan yhä paremman maailman tekeminen.
Juni Sinkkonen [00:15:55]: Tähän loppuun meillä on tapana, tai minä nyt ainakin henkilökohtaisesti haluan aina kysyä suosituksia vierailta. Mitä sinä voisit suositella, mikä olisi sellainen inspiroiva lukeminen tai katsominen tai kokeminen tai tekeminen?
Matleena Käppi [00:16:16]: Joo. Minun suositus tähän kohtaan olisi sellainen kuin Radio Jyväskylän Kesä. Ja tuota, vähän oma lehmä ojassa, minä olen tosiaan kesätyössäni saanut tehdä sellaista ympäristöaiheista podcast-sarjaa tälle Radio Jyväskylän Kesälle, eli se on siis kesäfestivaali, joka toteutti osan ohjelmastaan nyt sitten podcast-muodoissa tänä koronakesänä. Ja siellä tosiaan on Wisdom-nimellä merkittyinä ne ympäristöaiheiset jaksot, joita olen ollut myös itse tuottamassa. Se olisi hienoa, jos ihmiset menisivät niitä kuuntelemaan. Siellä on tosiaan ihan tieteentekijöitä puhumassa, eli asiantuntijoita puhumassa muun muassa ympäristöahdistuksesta ja ekologisesta jälleenrakennuksesta ja muista aiheista. Semmoinen suositus. Ja sitten sellainen toinen suositus, tämäkin kyllä liittyy tähän vaikuttamisteemaan, eli jos vain vaikkapa rahaa ja mahdollisuuksia riittää niin suosittelen lahjoittamaan ympäristö- ja ihmisoikeusjärjestöille.
Näin kesäisin tapaakin varmaan aika moni feissareita tuolla kaduilla, niin se on yksi tapa lähteä mukaan lahjoittajaksi. Ja tietenkin jäseneksi liittyminen on helppoa erilaisten järjestöjen nettisivuilla. Ja aktiivi, aktiiveiksi, aktiiveja ei ole koskaan liikaa myöskään näissä järjestöissä. Ikinä ei ole liikaa aktiivisia maailmanparantajia.
Juni Sinkkonen [00:17:57]: Kiitos, erittäin hyviä suosituksia. Ja kiitos, kun tulit vieraaksi tähän podcastiin.
Matleena Käppi [00:18:02]: Kiitos paljon, Juni.
Musiikkia [00:18:06]:
Puhuja ? [00:18:12]: Podcast on tehty osana All Youth -hanketta [? 00:18:13], joka on Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittama. Joensuun normaalikoulun lukio ja Itä-Suomen yliopisto ovat olleet mukana mahdollistamassa podcasteja.
[äänite loppuu]