2050-luvulla on ALL-YOUTHin kanssatutkijoiden podcast nuorilta nuorille ja kaikille muille, joilla yhteiskunnalliset asiat ja vaihtoehtoiset tulevaisuuden kuvat aiheuttavat mielenkiinnon väristyksiä. Tutkailemme vaikuttamisen, nuorten osallisuuden ja kestävän hyvinvoinnin teemoja.
Podcastia tekevät:
Venla Siltovuori
Mie oon Venla ja oon ekan vuoden metsätieteiden opiskelija ja kevytyrittäjä. Harrastan retkeilyä ja kaikenlaista liikuntaa. Tykkään myös lukea kirjoja sekä seurata politiikkaa ja maailman menoa.
Oskar Mannelin
Moro! Mun nimi on Oskar Mannelin ja oon 18-vuotias abiturientti Joensuusta. Mun vapaa-aika kuuluu pitkälti nuorisovaltuuston ja eri yhdistysten luottamustoimissa, jonka lisäksi teen myös kevytyrittäjänä erilaisia keikkatöitä. Lähdin tähän podcastiin mukaan, sillä haluan olla tuomassa Suomen podcast-sceneen aidosti nuorten näköisen podcastin, jonka lisäksi haluan tuoda keskusteluun myös oman ääneni ja mielipiteeni
Juni Sinkkonen
Olen 25-vuotias aktivisti, taiteilija ja psykologian maisteriopiskelija Joensuusta. Minua sykähdyttäviä teemoja ovat ympäristötunteet, myönteisten tulevaisuuksien visiointi ja luovuus. Vedän ilmastotunnepajoja ja lisäksi toimin järjestöaktiivina Savo-Karjalan Luonto-Liitossa. Luppoajan täyttävät runoilu, kirjominen ja luonnon ihmettely.
Sini Heikkala
Olen 17-vuotias lukiolainen. Vapaa-ajallani alppihiihdon lisäksi viihdyn kaverieni kanssa. Tykkään kuunnella musiikkia ja urheilla.
Vastuututkija: Nina Tokola
Tuottaja: Pasi Huttunen.
Podcast on tehty osana Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamaa ALL-YOUTH-tutkimushanketta, Mukana mahdollistamassa podcastia ovat olleet Itä-Suomen yliopisto ja Joensuun normaalikoulu.
Jakso litteroituna
[äänite alkaa]
Alkujuonto [00:00:05]: 2050-luvulla.
Oskar Mannelin [00:00:13]: Tervepä terve ja pieni disclaimer heti tähän alkuun. Tämä jakso on ihan aikataulutussyistä äänitetty jo muutama kuukausi sitten ja juuri tästä syystä osa jaksossa esiintyvistä asioista on jo saattanut tapahtua tai tuntuu muutenkin vähän vanhentuneelta. Mutta ei anneta sen häiritä, sillä tämän jakson aihe on itsessään hyvin tärkeä, sillä lukiolaisten jaksaminen, stressi ja arki ylipäätään on yhä ajankohtainen aihe ja siitä meillä on paljon sanottavaa. Tämä jakso ilmestyy osana tällaista jaksoparia, missä minä ja Sini jutellaan pitkälti lukiolaisten näkökulmasta vähän meidän ympäröivästä maailmasta. Ja sitten tämä toinen jakso ilmestyy aivan samoihin aikoihin tämän jakson kanssa. Mutta hei, nyt pidemmittä puheitta mennään tämän jakson pariin.
Oskar Mannelin [00:01:05]: No niin, eli oikein hyvää iltapäivää täältä sateisesta Joensuusta. Täällä meillä on meidän etästudiossa Oskar Mannelin ja sitten meillä on Sini Heikkala, moi Sini.
Sini Heikkala [00:01:16]: Moikka.
Oskar Mannelin [00:01:19]: Sini, miten sinulla on tämä kesä sujunut?
Sini Heikkala [00:01:24]: No siis ihan hyvin on sujunut, että tuossa olen lukenut tosi paljon ylioppilaskirjoituksiin mitkä ovat tulossa tässä syksyllä. Sitten kävin tuossa Helsingissä, ja sitten olen vain hengaillut kavereiden ja perheen kanssa. Mutta miten sinulla?
Oskar Mannelin [00:01:36]: No, minulla ehkä oli vähän kiireisempi tahti eli käytännössä töiden tekoa, eli ei tässä hirveästi mitään muuta, vaikka niihin kouluhommiinkin olisi ehkä pitänyt vähän enemmän keskittyä. Mutta sitä minä itse asiassa mietin juuri ja mistä voitaisiin tänään puhua vähän tarkemmin, niin millaiset fiilikset sinulla on nyt näistä kouluasioista tällä hetkellä? Eli mehän nyt olemme olleet viime kevään kyllä tuossa etäopetuksessa ja nyt olisi tarkoitus palata pikkuhiljaa sitten lähiopetukseen, ja meillä on toki myös ylioppilaskirjoitukset tulossa. Mitä veikkaat, että millä tavalla tulee tämä etäkevät mikä meillä nyt on takana, niin vaikuttamaan sitten tähän kouluun paluuseen?
Sini Heikkala [00:02:22]: No minusta tuntuu, että saattaa olla vähän ehkä hankalaa mennä kouluun tavallaan. Toki se on kivaa, mutta se on vähän hankalaa, kun ei ole johonkin ehkä viiteen kuukauteen sillä tavalla virallisesti koulussa ollut, niin se saattaa olla vähän uusi juttu taas näin pitkän ajan jälkeen. Saattaa olla vähän ne mitä me opimme etäkoulussa, niin ne asiat on vähän unohduksissa ja näin, mutta kyllä tämä ehkä saattaa mennä ihan hyvinkin. Nyt saattaa kerrata enemmän niitä asioita kun päästään takaisin kouluun, niin sitten ylioppilaskirjoituksissa ehkä menee paremmin. Mutta siellähän on niitä erityisjärjestelyjä kuitenkin, että saa nähdä miten me tulemme toimimaan.
Oskar Mannelin [00:02:57]: Joo, ja minä ehkä vähän nyt opponoisin siinä mielessä, että minusta on oikeasti mukavaa päästä pitkästä aikaa takaisin koulunpenkille, sillä loppujen lopuksi ainakin minulla se etäopiskelu ei sujunut ehkä ihan yhtä vahvasti kuin mitä se olisi koulun puolella sujunut, joten ihan mukavaa siinä mielessä päästä. Ja ehkä siinä on taas vähän sellaista jopa viehätystä, että siis ehkä ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin minulla on sellainen tunne, että minä haluan takaisin sinne. Tiedätkö, että kun on ollut niin pitkään sieltä poissa, että siihen on ehkä syntynyt joku sellainen, että olisi mukava nähdä niitä ihmisiä joita me emme ole nähneet viiteen kuukauteen ja olisi mukava päästä taas tekemään lähietäisyydellä niitä hommia eikä vaan sitä, että istutaan koneen ääressä koko päivä.
Sini Heikkala [00:03:37]: Niin, totta.
Oskar Mannelin [00:03:39]: Kyllä minä katsoisin tätä ennen kaikkea positiivisen kautta, mutta toki tässä on edelleen vähän pelkona se, että sitten ne asiat mitä me olemme opiskelleet nyt syksyllä, niin on jääneet sitten heikommin mieleen.
Sini Heikkala [00:03:51]: Niinpä.
Oskar Mannelin [00:03:52]: Ja nyt toki meillä on ylioppilaskokeet tulossa, niin niissähän ei nyt ihan suoranaisesti olla ilmeisesti huomioimassa tätä korona-aikaa, eli totta kai koska ylioppilaskokeethan on tehty yli vuosi sitten, niin niissä ei koronaa mainita sanallakaan. Mitä sinä veikkaat, onko sinulla, sinä mainitsit jo vähän siitä, että sinulla ei ehkä olisi jäänyt niin hyvin ne asiat päähän sitten siitä mitä opiskeltiin koronakeväänä, että tuleeko se näkymään sitten negatiivisesti kirjoituksissa?
Sini Heikkala [00:04:20]: No toki minä sanon, että ei tule, mutta se sitten on eri asia, että tuleeko se näkymään. Kyllä minusta tuntuu, että nyt kesällä kun minä olen lukenut ihan hyvin ylioppilaskirjoituksiin, niin toivottavasti se ei näy ollenkaan, että me olimme etäopetuksessa tai että ei asioita olisi jäänyt siitä mieleen. Ja sitten toivottavasti me nyt menemme, kun me toivottavasti menemme kouluun nyt syksyllä, niin sitten kun on niitä abikursseja, kertauskursseja, niin sen kautta vielä jäisi enemmän asiat mieleen. En minä usko, että se näkyy negatiivisesti sitten välttämättä kuitenkaan siellä ylioppilaskirjoituksissa.
Oskar Mannelin [00:04:50]: Eli sinä sanoisit, että käytännössä nämä kertauskurssit ja sitten tämä kesän kertaus auttaa sitten nappaamaan kiinni kuitenkin sen tarvittavan määrän, että vaikka olisi se opiskelu jäänyt heikommalle sitten etäopetuksessa?
Sini Heikkala [00:05:01]: Joo, jos tarpeeksi paljon kertaa ja kun on on tarpeeksi paljon kerrannut, niin kyllä se minun mielestäni ottaa kiinni siinä.
Oskar Mannelin [00:05:07]: No siis joo, tuo on varmasti totta, mutta sitten tulee se kysymys, että onko kaikilla tarpeeksi aikaa kerrata? Sillä monihan meidän ikäluokasta on myös kesätöissä tässä kesälomalla ollut. Oliko sinulla mitään kesätöitä tänä kesänä?
Sini Heikkala [00:05:23]: Minulla ei ollut mitään kesätöitä. Minä olen käynyt auttamassa mummia ja naapureita, mutta ei sillä tavalla ole ollut mitään virallista kesätyötä.
Oskar Mannelin [00:05:30]: Joo, ja minulla puolestaan, minä olen ollut lähes koko kesän nyt töissä, niin se lukeminen on jäänyt huomattavasti vähemmälle. Ja tämä on ehkä vähän se pelko mikä minulla itselläni nyt on tässä asiassa herännyt, eli mikäli sinulla tai no tässä tapauksessa minulla ei ole ollut aikaa lukea tarpeeksi kesällä niihin kokeisiin ja sitten saattaa olla, että syksykin on melko kiireinen, varsinkin nyt kun kaikki koronan vuoksi nämä menot ovat siirtyneet sinne. Se on mielenkiintoista nähdä sitten, että tavallaan miten paljon kiinni napattavaa meille, jotka eivät ole ehtineet kesällä pänttäämään, niin sitten onkaan siinä koulun alussa. Ja siinä on ehkä myös vähän se riski, että ne ihmiset joilla on ollut myös kesätöitä, niin tulevat kärsimään sitten kirjoitusten puolella.
Sini Heikkala [00:06:13]: Niin, tuo on kyllä tosi totta.
Oskar Mannelin [00:06:15]: Ja tämähän on itse asiassa vähän sellainen laajempikin aihe, että kärsivätkö ne ihmiset jotka käyvät töissä koulun ohella, niin miten paljon siinä sitten koulun puolella? Koska aikahan ei kuitenkaan riitä nuorella kaikkeen, pitäisi nähdä kavereita, pitäisi olla siellä koulussa, mutta sitten jos sinun pitäisi myös tehdä töitä, niin mikä on sinun mielipiteesi siitä, että onko töiden tekeminen ja koulussa oleminen yhteensovitettavissa?
Sini Heikkala [00:06:43]: Kyllä se minun mielestäni on, toki se riippuu ihan siitä, että miten opiskelee tai missä opiskelee ensinnäkin. Jos on tosi paljon jotain kursseja, esimerkiksi jos on lukiossa ja on tosi paljon kursseja tai hankalia kursseja mihin on pakko laittaa tosi paljon aikaa, niin sitten se työn yhteensovittaminen siihen saattaa olla hankalampaa, mutta kyllä minä silti uskon, että se on mahdollista. Esimerkiksi viikonloppuisin on todennäköisesti kaikilla melkein aikaa, jos ei ole jotain harrastuksia ja muita menoja, niin silloin esimerkiksi pystyy käymään töissä. Tai sitten iltaisin vähän myöhemmin, esimerkiksi kuuden jälkeen, että ehtii tulla koulusta kotiin, hetken aikaa rentoutua, tehdä vaan sitten läksyt, lukea johonkin jos tarvitsee, niin sitten käydä niissä töissä. Ja sitten jos käy esimerkiksi viikolla töissä, niin sitten voi jättää viikonloput tyhjäksi, että ehtii nähdä kavereita tai tehdä itse mitä haluaa, vaikka katsoa Netflixia tai vaan rentoutua tai lukea kirjoja. Kyllä minä loppujen lopuksi uskon, että kyllä se on mahdollista, kun osaa vaan ajoittaa tarpeeksi hyvin.
Oskar Mannelin [00:07:37]: Kyllä, siis aikataulutuksellisesta perspektiivistä se on ihan hyvin mahdollista. Varmasti jokainen meistä pystyy löytämään sen verran tunteja, että varsinkin tällaiset keikkaluonteiset ja osa-aikaiset vuorotyöt saadaan hoitumaan koulun ohella. Toki siinä sitten ehkä nousee se toinen kysymys, mistä minä olisin ehkä itse enemmän huolissani, se jaksaminen.
Sini Heikkala [00:07:59]: Niinpä.
Oskar Mannelin [00:07:59]: Eli jos ajatellaan, että sinä olet sen kouluviikon koulussa ja sitten sinulla on niitä töitäkin vielä siihen päälle, niin riittääkö sinulla se energia siihen kaikkeen vai näkyykö se negatiivisesti esimerkiksi sitten koulun puolella olevassa suorittamisessa, läksyjen teossa tai sitten tällaisiin kokeisiin lukemisessa, että onko siinä sitten se vähän riskinä?
Sini Heikkala [00:08:19]: Niin, totta kai siinä on juuri se, että pitää aina katsoa omaa jaksamista. Jos käy töissä lukion tai koulutuksen ohella, niin sitten pitää muistaa se, että jos jossain vaiheessa tuntuu että ei jaksa, niin sitten pitää pyytää vaan jotain pientä vapaata tai vähän vähentää töitä tai katsoa koulun kanssa siten, että pystyy jaksamaan sitten tehdä ne kaikki. Ja sitten jos tuntuu, että ei vain jaksa, niin sitten ei ehkä käy niissä töissä. Mutta se juuri on se suuri kysymys, että jaksaako itse ja miten sen saa ajoitettua siten, että jaksaa ja muistaa pitää taukoja ja lepopäiviä muutenkin.
Oskar Mannelin [00:08:49]: No siis kyllä ehdottomasti lepo on tärkeää lukiolaisille, vaikka sitä kaikki eivät saakaan ihan tarvittavaa määrää. Mutta tässä tullaan nyt siihen ehkä pääasialliseen kysymykseen, että minkä takia sitten lukiolaiset käyvät töissä? Vastaustahan on ilmiselvästi raha, mutta mihin se raha menee? Osahan totta kai tarvitsee sitä ihan pelkästään siihen asumiskustannukseen, varsinkin jos asut pääkaupunkiseudulla ja olet joutunut muuttamaan pois kotoa esimerkiksi koulupaikan perässä, niin silloinhan sitä rahaa menee ihan yksinkertaisesti siihenkin, että saat elettyä siellä. Ruokaan menee rahaa ja sitten menee joukkoliikenteeseen rahaa, osalla menee toki koulukustannuksiin, koulukirjoihin ja vastaaviin. Ja sitten näiden kaikkien päälle niin rahaa menee myös vapaa-ajan viettoon ja kuitenkin monella nuorella on sen verran aktiivinen sosiaalinen elämä, että sitä rahaa voi mennä siihen aika reippaasti. Siinä mielessä se koulunkäynnin ohella töiden tekeminen voi jopa muodostua ehkä sellaiseksi asiaksi, että ei niinkään ole kyse haluamisesta vaan siinä on myös ehkä jonkinlainen pakko takana tai sellainen, että ilman tätä minulla ei ole tarpeeksi rahaa omaan käyttöön. Näetkö sinä sen jollain tavalla sellaisena ongelmana vai onko tämä silti kuitenkin ihmisen oma valinta, että onko töissä vai ei sitten koulun ohella?
Sini Heikkala [00:10:10]: No kyllä se minun mielestäni ehkä saattaa olla sellainen ongelma juuri varsinkin, jos asuu omassa asunnossa ja itse maksaa niitä laskuja, niin sitten juuri jos ei käy töissä, niin ei välttämättä ole sitä rahaa. Vaikka toki Kelalta saa tukia ja saa muitakin tukia, että siitäkin tulee rahaa, mutta silti sitten että riittääkö se raha siihen mitä itse haluaa tehdä, vaikka jotakin ostaa tai jos haluaa vaikka olla jossain paremmassa asunnossa mikä maksaa enemmän, niin sitten toki se työ auttaa siinä tosi paljon. Mutta minusta myös tuntuu, että se on myös sellainen oma valinta. Periaatteessa niiden tukien avulla pystyy pärjäämään, mutta jos haluaa itse ostaa jotain enemmän tai haluaa käyttää enemmän rahaa, niin sitten ne työt on siinä tosi hyvä, kun saa sitä ylimääräistä rahaa mitä sitten pystyy käyttämään itse mihin itse haluaa. Se on vähän molempia minun mielestäni.
Oskar Mannelin [00:10:56]: Niin, ja siis ehkä voidaan katsoa siten, että siinä myös riippuu sitten miten paljon sinun vanhempasi tukevat sinua rahallisesti ja mikä on ylipäätään se kokonaiselintaso. Totta kai tukia on ja ne on ensisijaisesti tarkoitettu siihen, että ne kattavat ne pakolliset kustannukset. Eli jos sinä haluat yhtään mitään tehdä pakollisten kustannusten ohella, niin silloin sinun on melkein pakko saada jostain sitä rahaa hankittua ja töiden tekeminen on siihen kenties paras vaihtoehto. Mutta palatakseni vielä tähän, että kun niitä töitä sitten kerran tehdään, niin useimmat nuorethan päätyvät siinä sitten sellaisen ratkaisuun, että tehdään joko vuorotöitä tai keikkatöitä, niin niitähän nyt on huomattavasti helpompi sovittaa koulun kanssa. Mutta ehkä sellainen vaihtoehto mitä minun mielestäni harvinaisen harva käyttää loppujen lopuksi hyväksi on kevytyrittäjyys, eli se voisi kuitenkin sallia sitten paljon joustavampaa töiden tekemistä siinä koulun ohella. Se sallii juuri sen, että jos haluaa pitää niitä lepopäiviä, niiden pitäiminen on todellakin mahdollista, sillä loppujen lopuksi näissä töissä missä sinä olet palkallisena, niin sinun pitää kuitenkin neuvotella aina ne vapaat erikseen, joka voi olla että aina niitä ei saa.
Sini Heikkala [00:12:12]: Niinhän se on.
Oskar Mannelin [00:12:13]: Mutta oletko sinä itse miettinyt, että voisit jossain vaiheessa kokeilla esimerkiksi kevytyrittäjyyttä mallina vai onko se ollut sinulla sellainen ei ajankohtainen -asia?
Sini Heikkala [00:12:24]: No olen minä toki sitä välillä miettinyt, mutta sitten toisaalta minulle se ei ainakaan ajallisesti ole ollut hyvä idea, koska minä harrastan alppihiihtoa, niin minulla menee siihen tosi paljon tällä hetkellä aikaa, kun minulla on niin monet treenit. Ja sitten minulla on toki koulu ja sitten pitäisi itselle jättää sitä vapaa-aikaa ja kavereiden kanssa olemista, niin minulla ei sillä tavalla ole ollut nyt aikaa miettiä sellaista. Mutta toki se voisi olla mahdollisuus jossain tulevaisuudessa, että en mitä sitä ainakaan pois sulje kokonaan.
Oskar Mannelin [00:12:49]: Niin, ja tässäkin on ehkä kysymys siitä, että sinullakin taitaa olla se tilanne, että sinä kuitenkin asut kotona eikä ole siinä mielessä sellaista pakollista juoksevaa kustannusta, niin ei senkään kautta muodostu sitä pakkoa sitten siihen työntekoon.
Sini Heikkala [00:13:00]: Niinpä, kyllä.
Oskar Mannelin [00:13:01]: Mutta kuten sanottu se, että saa sovitettua yhteen harrastukset, vapaa-ajan, koulunkäynnin, töiden tekemisen, se on sellainen tosi hankala yhtälö ja monta nuorta se alkaa myös sitten jossain vaiheessa stressaamaan. Ja stressi on ylipäätään vakava ongelma lukiolaisille, meistä varmasti jokainen on sitä jollain tavalla kokenut, niin onko sinulla itselläsi sellaista? Tuntuuko sinusta, että sinä olet selvinnyt ihan hyvin siitä kaikesta koulun ja harrastusten aiheuttamasta stressistä vai onko siinä sitten ollut enemmän sellaista, että olet väsynyt?
Sini Heikkala [00:13:38]: No siis kyllä minä sanoisin, että minä ainakin henkilökohtaisesti olen hyvin selvinnyt siitä stressistä mikä nyt on tässä lukioaikana ja treeneissä tullut. Toki välillä on sellaisia päiviä ja hetkiä milloin tuntuu, että ei yhtään pysty sitä stressin määrää, että ei kestä että stressaa liikaa ja ei nyt oikein tiedä miten mitenkään saisi mahtumaan mihinkään ja mikään ei oikein suju hyvin. Sellaisia päiviä on kaikilla, ne on ihan normaaleja, ne on ihan okei, ei kannata säikähtää niitä. Kyllä minä sanoisin, että niistä selviää. Jos ei selviä, niin aina voi käydä juttelemassa vaikka vanhemmille tai kavereille ja aina löytyy joku, joka pystyy auttamaan kavereista ja todennäköisesti sinunkin kaverisi myös stressaavat, koska lukio on vähän stressaavaa aikaa. Ja minullakin vähän stressaavat nämä ylioppilaskirjoitukset, mutta minä tiedän, että niistä selvitään ja jos ei selvitä, niin voi aina käydä uusimassa, että ei se ole niin maailmanloppu miltä se saattaa välillä tuntua. Ja on juuri kaverit, jotka auttavat, että kyllä minä sanoisin, että niistä pääsee yli ja pystyy, kun vaan puhuu jollekin jos tuntuu, että ei itse pärjää.
Oskar Mannelin [00:14:40]: No siis kyllä, on se näin, että loppujen lopuksi stressistä pystyy selviämään varsinkin sillä läheisten tukiverkon avulla. Mutta kyllä minä itse väitän ainakin omalla kohdallanikin on tullut sellaisia hetkiä vastaan, milloin se stressi on iskenyt ihan vaan niin tajuttomasti päälle, että sitten vaan tuntuu että luhistuu sen taakan alle, olipa siinä ihmisiä ympärillä tai ei. Ja niissä tilanteissa oikeasti ainoa sellainen kunnon tehokas keino on se, että sinä alat vain katsomaan niitä asioita läpi sillä tavalla yksi kerrallaan, että sinä hoidat tämän pois, sinä hoidat tämän toisen pois, sitten sinä hoidat tämän kolmannen pois. Siinä ei oikeastaan auta mikään muu kuin se, että niitä alkaa vähitellen kasaamaan pois sitten siitä tieltä.
Sini Heikkala [00:15:25]: Niinpä.
Oskar Mannelin [00:15:25]: Sillä jos siihen hommaan ei saa tartuttua, niin silloinhan tulee entistä avuttomampi olo niiden alla ja sinun on vain pakko saada siinä itseäsi niskasta kiinni. Toki se on hankalaa, ilman muuta, mutta se on minusta se ratkaisu. Sitten kun puhutaan siitä miten stressiä voi hallita, niin toki yksi hyvä keino on myös purkaa sitä stressiä muihin asioihin. Ei kannata tietenkään hakata mitään tiiliseinää, se nyt ei ole ikinä oikea ratkaisu, mutta sen sijaan joku lenkkeily, nyrkkeily, ihan joku tällainen liikunnallinen harrastus. Sinulla varmaankin alppihiihto toimii ihan sellaisena, niin niistä voi olla toki suuresti apua. Siinä sinä pääset kuitenkin purkamaan sitä adrenaliinia ja sitä jännitettä, mikä sinulla on siinä sisällä.
Sini Heikkala [00:16:16]: Se on totta. Ja sitten muutenkin välillä jos tuntuu että ei, välillä saattaa olla sellainen tilanne, että stressaa vaan niin paljon että ei edes tiedä mikä stressaa tai ei tiedä edes, että miten sitä stressiä lähtisi lievittämään, että on niin monta asiaa eikä tiedä mistä aloittaa. Sekin on tosi sellainen yleinen, että yleensä sanotaan että jos stressaa niin pitää tavallaan alkaa pikkuhiljaa purkamaan sitä että mistä se tulee. Mutta välillä saattaa stressata niin paljon, että ei edes tiedä mistä pitäisi aloittaa. Ja minulle käy välillä siten, niin silloin pitää hetki vaan hengittää ja yrittää olla ajattelematta yhtään mitään, vaan antaa olla ja sitten aloittaa pikkuhiljaa miettimään että no, minua stressaa tämä ja tämä, että pitäisikö minun nyt tämä ensimmäinen asia alkaa miettimään, että miten minä saan tämän hoidettua ja sitten sillä tavalla pikkuhiljaa purkamaan sitä.
Oskar Mannelin [00:16:57]: Auttaako sinua se, että sinä listaisit niitä asioita ylös tai tiedätkö, merkkaisit sellaisen to do -listan muotoon?
Sini Heikkala [00:17:05]: No minä teen sen ehkä enemmän päässäni. Tiedän, että osa tekee to do -listan kirjallisesti tai koneelle, mutta minä ehkä teen sen enemmän päässäni että okei, nyt minun pitää hoitaa tämä ja tämä ja tämä asia, että aloita tästä. Sitten minä hävitän sen ajatuksen päästäni ja sitten menen seuraavaan ajatukseen, että ehkä järkevämpi tehdä kirjallisesti, mutta minä ehkä teen sen päässäni.
Oskar Mannelin [00:17:27]: Niin, no siis periaatehan siinä on sama. Se, että mikä etu siinä on jos sen tavallaan tekee kirjallisesti, niin sitten sinä näet sen, että paljonko niitä asioita on ja voit myös jälkikäteen katsoa tai rastittaa niitä pois siitä sitä mukaa kun olet saanut niitä hoidettua.
Sini Heikkala [00:17:40]: Niinpä.
Oskar Mannelin [00:17:40]: Se voisi olla yksi sellainen ihan tehokas keino siihen stressin lievennykseen. Ja toinen keino siis toki mikä juuri tulikin vähän tuossa sinun puheenvuorossasi aikaisemmin esille, niin totta kai se, että jos pystyt jollekin jakamaan sitä stressiä tai tavallaan pystyt jonkun kanssa sitä käsittelemään, niin kyllä se auttaa. Minulla on itselläni muutama tuttu, joille aina sitten kun alkaa stressaamaan, niin minä vaan soittelen aina ilta-aikaan jonkin parin tunnin puhelun, niin se auttaa kyllä sen stressin purkua. En toki tiedä sitten, toisille ihmisille se ei välttämättä ole niin mukavaa, mutta minua itseäni se helpottaa. On se aina mukavampi olla sitten, kun pääsee jakamaan jollekin,ja nyt varsinkin tämän korona-ajan jälkeen huomasi, että kun ei pitkään aikaan nähnyt ihmisiä, niin sitten kun yhtäkkiä törmäsikin jollakin hylätyllä Prisman parkkipaikalla johonkin tuttuun, niin sitten sinä puhut sille tunteja ja tunteja. Ja sitten sinä vain tajuat että ei helvetti, me ei olla puhuttu pitkään aikaan ja minun on pakko jakaa näitä asioita jollekin.
Sini Heikkala [00:18:39]: No niinpä, oli se vähän nyt.
Oskar Mannelin [00:18:42]: Niin, se oli jännä huomata nyt tässä korona-aikaan, että kaipasi niitä ihmiskontakteja oikeasti, koska ei ollut, totta kai johonkin asti voi jakaa aina oman perheen kanssa, mutta en minä tiedä sinusta, mutta ainakin minä kaipaan vähän jotain muutakin ihmiskontaktia elämääni.
Sini Heikkala [00:19:00]: Joo, sama.
Oskar Mannelin [00:19:01]: Muuten alkaa hajottamaan sillä tavalla vähän päästä, mutta joo.
Sini Heikkala [00:19:05]: Joo.
Oskar Mannelin [00:19:07]: Se stressinhallinta, niin siinä varmasti jokaiselta meiltä löytyy omia sellaisia hyviä hallintakeinoja ja niitä kannattaa varmasti jokaisen miettiä myös mitkä ovat niitä itselle sopivia. Mutta pitää myös muistaa se, että jos alkaa tuntua että esimerkiksi koulun takia ne alkavat kasaantua liikaa, niin kyllä niissä yleensä pystyy neuvottelemaan myös sitten siellä puolella.
Sini Heikkala [00:19:30]: Todellakin, siis kyllä. Koulussa on tosi paljon apua, että siellä on opinto-ohjaajia ja sitten tarvittaessa terapeutteja ja muitakin ihmisiä, jotka pystyvät auttamaan jos oikein tuntuu siltä.
Oskar Mannelin [00:19:38]: Onko meillä terapeutteja?
Sini Heikkala [00:19:41]: Kyllä minusta tuntuu, että meillä on. Tai en minä tiedä onko terapeutteja, mutta ainakin koulupsykologi.
Oskar Mannelin [00:19:44]: Koulupsykologi on. Eikö meillä ole fysioterapeutti?
Sini Heikkala [00:19:48]: On, mutta ei se liity tähän asiaan mitenkään.
Oskar Mannelin [00:19:51]: Kyllä se voisi, tiedätkö fyysinen rentoutuminen, kyllä se auttaa sinun mieltäsikin rentoutumaan.
Sini Heikkala [00:19:55]: No totta, totta.
Oskar Mannelin [00:19:56]: Joo, jos teidän koululla on fysioterapeutti, niin käyttäkää sitä, mutta ainakaan meidän koululla ei ole minun mielestäni terapeuttia. Tästä minä voin olla ihan väärässä, mutta sovitaan näin.
Sini Heikkala [00:20:05]: Okei, no en minäkään oikeastaan kyllä tiedä. Mutta kyllä aina löytyy apua.
Oskar Mannelin [00:20:07]: Kyllä, ehdottomasti, jos ei mitään muuta niin Kimmo Kotrolle jutteleminen on suhteellisen terapeuttinen, siis meidän historian opettajalle.
Sini Heikkala [00:20:13]: Kimmo Kotro auttaa.
Oskar Mannelin [00:20:14]: Ehdottomasti, erittäin klassinen henkilö. Mutta joka tapauksessa minusta alkaa tuntua, että meidän lähetysaika alkaa olla tältä erää loppumassa. Joten vielä, Sini, ennen kuin lopetellaan, niin nyt meillä on ollut paljon aikaa tässä kesällä miettiä sitä, että mihin käytettäisiin sitä aikaa ja millä tavalla voitaisiin ehkä etsiä jotain uutta tietoa ja vastaavaa, niin olisiko sinulla jotain viikon tällaista suositusta, että mitä katsoa, mitä lukea nyt seuraavana? Meillä on kuitenkin vielä muutama viikko lomaa jäljellä, niin onko sinulla jotain kirjaa, televisiosarjaa, mitään tällaista mitä haluaisit suositella?
Sini Heikkala [00:20:55]: No se ehkä on tavallaan ajankohtainen kirja minkä minä luin jo itse asiassa viime vuonna, mutta tuli vaan tässä nyt mieleen, niin sellainen kirja kuin [Take to Give? 00:21:04]. En muista sitä kirjailijaa nyt ulkoa, mutta siis se on tosi hyvä kirja. Siitä on tehty itse asiassa elokuvakin, niin se kumpi tahansa, se on tosi hyvä. Minä olen katsonut sen elokuvan ja minä olen lukenut sen kirjan, niin minä suosittelen kyllä sitä ihan kaikille.
Oskar Mannelin [00:21:19]: Haluatko sinä nopeasti kertoa, että mistä se kertoo?
Sini Heikkala [00:21:22]: Se kertoo nuoresta pojasta ja sitten tytöstä, jotka olivat vain ajamassa kotiin yksistä bileistä ja sitten poliisi pysäyttää heidät. He olivat siis ajamassa autolla eikä se poika tehnyt mitään väärin, ja sitten se pyysi nousemaan autosta ja sitten hän ampui sen pojan, koska hän otti harjan käteen ja se poliisi luuli sitä aseeksi. Sitten siinä se tyttö haluaa sitten hänelle oikeutta, mikä on tietenkin todellakin mitä pitäisi tehdäkin, niin sitten se kirja käsittelee sitä, että miten he pääsivät siihen tilanteeseen ja miten se vaikuttaa yhteiskuntaan, miten sitä pitäisi muutenkin oikeassa elämässä poistaa.
Oskar Mannelin [00:21:57]: Okei, tässä on vähän sellainen tähän USA:n George Floydin tapaukseen liittyvä, kyllä. No, tuo on varmasti hyvin sellainen ajankohtainen suositus ehdottomasti.
Sini Heikkala [00:22:05]: Kyllä, se on tosi hyvä kirja.
Oskar Mannelin [00:22:11]: Minulla ehkä oma suosituspuoli sitten, niin minä sanoisin, että sellainen artikkeli kuin Siivoton ala Helsingin Sanomilta, jossa käsitellään ihan oikeasti tosi tarkasti tuota siivousbisnestä ja sitä millä tavalla siinä on hyväksikäytetty ulkomaalaisia työntekijöitä. Erittäin taidokas artikkeli ja suosittelen sitä ehdottomasti lukemaan. Ja ei sinänsä, tilatkaa Hesari, siitä saa opiskelija-alennusta, joten se on oikeasti hyvä eli käyttäkää opiskelija-alennuksia myös. Mutta kiitos tältä erää ja me nähdään taas seuraavassa jaksossa missä me ollaan äänittämässä. All right, kiitos.
Sini Heikkala [00:22:53]: Jes.
Loppujuonto [00:23:00]: Podcast on toteutettu osana All Youth -hanketta ja sen rahoittajana toimii Strategisen tutkimuksen neuvosto. Mukana podcastia mahdollistamassa ovat myös Joensuun normaalikoulun lukio ja Itä-Suomen yliopisto.
[äänite loppuu]