2050-luvulla on ALL-YOUTHin kanssatutkijoiden podcast nuorilta nuorille ja kaikille muille, joilla yhteiskunnalliset asiat ja vaihtoehtoiset tulevaisuuden kuvat aiheuttavat mielenkiinnon väristyksiä. Tutkailemme vaikuttamisen, nuorten osallisuuden ja kestävän hyvinvoinnin teemoja.
Podcastia tekevät:
Venla Siltovuori
Mie oon Venla ja oon ekan vuoden metsätieteiden opiskelija ja kevytyrittäjä. Harrastan retkeilyä ja kaikenlaista liikuntaa. Tykkään myös lukea kirjoja sekä seurata politiikkaa ja maailman menoa.
Oskar Mannelin
Moro! Mun nimi on Oskar Mannelin ja oon 18-vuotias abiturientti Joensuusta. Mun vapaa-aika kuuluu pitkälti nuorisovaltuuston ja eri yhdistysten luottamustoimissa, jonka lisäksi teen myös kevytyrittäjänä erilaisia keikkatöitä. Lähdin tähän podcastiin mukaan, sillä haluan olla tuomassa Suomen podcast-sceneen aidosti nuorten näköisen podcastin, jonka lisäksi haluan tuoda keskusteluun myös oman ääneni ja mielipiteeni
Juni Sinkkonen
Olen 25-vuotias aktivisti, taiteilija ja psykologian maisteriopiskelija Joensuusta. Minua sykähdyttäviä teemoja ovat ympäristötunteet, myönteisten tulevaisuuksien visiointi ja luovuus. Vedän ilmastotunnepajoja ja lisäksi toimin järjestöaktiivina Savo-Karjalan Luonto-Liitossa. Luppoajan täyttävät runoilu, kirjominen ja luonnon ihmettely.
Sini Heikkala
Olen 17-vuotias lukiolainen. Vapaa-ajallani alppihiihdon lisäksi viihdyn kaverieni kanssa. Tykkään kuunnella musiikkia ja urheilla.
Vastuututkija: Nina Tokola
Tuottaja: Pasi Huttunen.
Podcast on tehty osana Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamaa ALL-YOUTH-tutkimushanketta, Mukana mahdollistamassa podcastia ovat olleet Itä-Suomen yliopisto ja Joensuun normaalikoulu.
Jakso litteroituna
[äänite alkaa]
Alkujuonto [00:00:05]: 2050-luvulla.
Oskar Mannelin [00:00:12]: No niin, terve kaikille. Tässä on Oskari Mannelin ja tämä on 2050-luvulla -podcast, ja minulla on täällä tänään vieraana tuleva maakuntajohtaja Markus Hirvonen. Hei Markus, miten sinulla menee?
Markus Hirvonen [00:00:26]: Erinomaisesti menee, mukavaa syksyä tässä vietetään.
Oskar Mannelin [00:00:30]: Se on mukava kuulla. Miltä sinun syksysi on nyt näyttänyt? Sinulla on ilmeisesti aika kiireistä ollut?
Markus Hirvonen [00:00:35]: Joo, no nyt sitten sen valinnan jälkeen niin tässä samaan aikaan tehdään töitä, että saadaan kunnialla jätettyä kunnanjohtajan tehtävät seuraajalle, ja sitten tässä on alkanut tulemaan jo erilaisia maakuntajohtajan perehtymiseen liittyviä kysymyksiä, niin nyt päivät ovat kyllä aika täysiä.
Oskar Mannelin [00:00:54]: Tämä on varmasti totta ja tosiaan pienenä taustoituksena, niin Hirvosen Markushan tosiaan toimi tuossa Juuan kunnanjohtajana. Montakos vuotta sinä toimitkaan?
Markus Hirvonen [00:01:00]: No minulla tulisi alkuvuonna viisi vuotta, että vähän alle viiden jää.
Oskar Mannelin [00:01:06]: Kyllä, ja nyt tosiaan olet siirtymässä Pohjois-Karjalan maakuntajohtajaksi, aivan uuteen pestiin ja upeasti valittuna vielä sieltä, että selvällä äänienemmistöllä. Joo, mutta tosiaan vähän sinun taustoistasi, niin sinä olet Pohjois-Karjalassa tainnut varttua ikäsi, eikös näin?
Markus Hirvonen [00:01:22]: Joo, kyllä minä hyvin vahvasti olen Pohjois-Karjalan poika, Enossa Louhiojan kylällä syntynyt ja alakoulun käynyt. Sitten lukion jälkeen Enosta lähdin armeijaan ja sen jälkeen sitten ollut eri paikoissa täällä Pohjois-Karjalassa, mutta sillä tavalla että myös kouluni, sekä ammattikorkeakoulun että yliopiston sitten käynyt Joensuussa, että hyvin vahvasti tänne sitoutunut ja jalat täällä mullissa.
Oskar Mannelin [00:01:51]: Se on varmasti hyvä piirre näin maakuntajohtajalle. Haluaisitko kertoa, että mitä kautta sitten Juukaan päädyit? Se ei sitten kuitenkaan ole kotikunta?
Markus Hirvonen [00:01:59]: Ei ole. Se oli vähän osittain jopa vahinko, olin silloin sairaanhoitopiirissä hallintopäällikkönä ja valmistelin tätä Siun sote -kuntayhtymää, ja olin siinä hallinnon toiminnoista vastaava valmistelija Kuosmasen Pekan alaisuudessa. Sitten se Siun sote -kuntayhtymä oli lähes valmis ja mietin sitten siinä, että mitä tekisin tulevaisuudessa. Olin ollut yhdeksän vuotta sosiaali- ja terveydenhuollossa kaikilla tasoilla, mennyt sairaanhoitajana sinne töihin, ja sitten olin lähiesimiehenä keskijohdossa, ja sitten ylimmässä johdossa ja ajattelin, että tässä saumassa pitää nyt valita, että jäänkö töihin terveydenhuoltoon vai teenkö jotakin muuta. Ja sitten siellä oli juukalaisia poliitikkoja tullut tutuksi tässä sairaanhoitopiirin hallinnossa, kun silloin tietysti olin paljon päättäjien kanssa tekemisissä, ja he sitten esittivät toiveen, että voisin hakea Juukaan kunnanjohtajaksi. Ja sitten sen tein siinä ja yllätyin ihan, kun he yksimielisesti sinne valitsivat silloin.
Oskar Mannelin [00:03:00]: No niin, eli sieltä sitten naksahti.
Markus Hirvonen [00:03:02]: Silloin 32-vuotiaana kuitenkin kunnanjohtajaksi, niin se ei ole, niitä ei ole kovin montaa.
Oskar Mannelin [00:03:06]: Ei varmasti, ja sieltä sitten tosiaan luottamusnakki napsahti. Tosiaan, sinulla on paljon ollut ilmeisesti erilaisia työtehtäviä ja ennen kaikkea johtoportaan työtehtäviä. Oliko sinulla jo ihan opiskeluajoista selvänä, että johtohommiin sitä olisi tarkoitus ryhtyä vai oliko sekin vähän sellainen sattuman kautta mentävä?
Markus Hirvonen [00:03:21]: No ei ollut oikeastaan, minulla ei ollut selkeitä uratavoitteita koskaan. Olen tarttunut innolla erilaisiin tehtäviin, olen ollut aina sellainen innostuja. Sairaanhoitajana sitten kun kävin jatko-opintoja, niin siellä kuten isossa organisaatiossa monesti käy, niin silloin oli sellainen parin kuukauden sijaisuus, että voinko tulla hoitamaan sen, kun esimies on poissa.
Oskar Mannelin [00:03:43]: Kyllä, kyllä.
Markus Hirvonen [00:03:44]: Ja sitten ajattelin, että voisi tuotakin kokeilla ja sitten nämä erilaiset tilaisuudet elämässä, ne ovat tulleet ja se on vain niihin tartuttava sitten. Mutta sitten johtajana olen pärjännyt aika hyvin ja olen tykännyt siitä, niin sitten se on ehkä ollut luontainen rooli.
Oskar Mannelin [00:04:00]: Eli työstäkin on sitten tullut kiitosta ihan?
Markus Hirvonen [00:04:03]: No kyllä sitä on tullut ja sitä on aika paljon tutkittukin, kuten nykyisin johtajuutta tutkitaan, että miten asiat menevät, niin kyllä se ihan hyvin on mennyt. En ole ollut sillä tavalla, että olisin aina tähdännyt johonkin korkealle, olen vain ajatellut että kyllä elämässä on kivoja juttuja. Samalla tavalla tykkäsin sairaanhoitajan työstä kuin tykkään nykyisistä töistä, että olen tykännyt kaikesta mitä olen elämässäni tehnyt.
Oskar Mannelin [00:04:26]: No niin, eli aina on löytynyt joku sellainen mieluisa homma ja on sitten vaan heittäytynyt mukaan seuraavaan haasteeseen, kun se on tullut vastaan?
Markus Hirvonen [00:04:32]: Kyllä, ja tehnyt sen niin hyvin kuin on pystynyt, niin aina sitten on tullut.
Oskar Mannelin [00:04:36]: Joo, ja tästähän sinä olet saanutkin ainakin näin minun silmiini hyvin paljon kiitostakin, ja ehkä yksi sellainen merkittävin asia missä sinun nimesi nousee aina esille, on tämä Pielisen mopomiitti, ja tällainen osallisuuden ja nuorten osallistamisen riemuvoitto siinä. Haluaisitko sinä vähän kertoa tämän mopomiitin taustoista ja vähän, että millä tavalla sinä olit siinä sitten mukana?
Markus Hirvonen [00:04:56]: Joo, no se nyt oli ikään kuin täydellinen vahinko. Minulle tuli kunnanjohtajana siis palautetta siitä, että mopoilijat häiritsevät kylällä. Ja minä kun itse olen entinen mopopoika pahimmasta päästä ja mietin sitten siinä ihan yhtenä iltana lasten kanssa iltapuuroa syödessä, kun mopoilijat ajoivat sitä meidän taloa siinä ympäri, että tästähän sitä on tullut niitä reklamaatioita ja mitähän tälle tekisi.
Oskar Mannelin [00:05:20]: Kyllä siinä varmasti sitten vähän samaistukin siten, että ehkä tätä itsekin on tehnyt joskus täällä?
Markus Hirvonen [00:05:24]: Niin, että siellähän sitä minäkin ajoin. Ja sitten vain laitoin sosiaaliseen mediaan viestin, että jos joku minullekin antaisi mopon lainaan, niin minä kävisin ajamassa noiden nuorten kanssa ja juttelisin samalla, että mitä me voitaisiin yhdessä tälle asialle tehdä. Ja siitä sitten alkoi tämä mediamylläkkä mikä minut sitten yllätti täysin, että sitten kun minä lähdin ajelemaan niiden mopojen kanssa, niin se olikin sitten vähän isompi moponuorten kanssa se mediatapahtuma. Mutta se ongelma sinälläänhän on pitkälle ratkennut, että me yhdessä kävimme läpi niitä pelisääntöjä ja samalla sitten siellä tuli niitä asioita mitä nuoret toivovat kuntaan. Minulla on nuorten kanssa edelleen, Whatsappissa jutellaan ja on hyvät välit, että käydään sitten asioita aina läpi.
Oskar Mannelin [00:06:05]: No tuo on kyllä todella hyvä ja siis se on ollut hienoa nähdä miten media on ehkä tarttunutkin jopa siihen, että ollaan nostettu sitä onnistumista esille ja ollaan ehkä nostettu sitä, että ehkä niiden nuorten ongelmien ratkaisuun ei päde vain se, että pitää valittaa siitä jossain netin kirjoittelupalstalla, vaan ehkä ikään kuin astua siihen nuorten maailmaan, ja vähän ehkä itsekin eläytyä siihen. Ehkä sitten voidaan miettiä yhdessä niitä ratkaisuja.
Markus Hirvonen [00:06:27]: Joo, ja se että me nuoret, ja kun minäkin olen mielestäni nuori, mutta olen jos täysin out siitä maailmasta missä nuoret elävät, koska se kehittyy se nuorisokulttuuri niin nopeasti, niin se on oltava siellä mukana jos sitä haluaa ymmärtää. Mutta meidän nuorethan ovat fiksumpia kuin koskaan, oikeasti, että se on hirveän fiksua porukkaa. Sillä tavalla aina hämmästyn, että mistä asioista heidän kanssaan pystyy juttelemaan. En mitä 15-vuotiaana osannut puhua sellaisista maailmanpolttavista kysymyksistä, että se on oikeastaan itsellekin ollut aika avartava kokemus, että sinne sekaan vain.
Oskar Mannelin [00:06:56]: No siis näin nuorisovaltuutettuna ja nuorisovaltuuston jäsenenä, niin pakko olla samaa mieltä, että on ollut hienoa seurata sitä keskustelua ja ehdottomasti siis meilläkin aina omien nuorisovaltuustojen piireissä on pyörinyt aika ajoin keskustelu Juuan tästä mopomiitistä, ja siitä miten se tavallaan on täydellinen esimerkki siitä, miten kunnan päättäjien toivotaan huomioivan nuoret päätöksenteossa. Ja millä tavalla juuri ehkä siinä näkyy se sinun luonteesi heittäytyjänä, että sinäkin lähdit vain siihen ikään kuin pää edellä mukaan, ehkä sellaiseen maailmaan, joka sinulle on vähän astunut vieraammaksi.
Markus Hirvonen [00:07:26]: Joo, kyllähän se täysin vieras on ja sitten, että eihän sitä siinä vaiheessa tiedä miten vaativa maailma se on sitten kun ollaan siinä mediamylläkässä, niin se on yllättävän haasteellista, mutta se on kyllä antoisaa myös. Joo, vaimo aina sanoo, että sinä aina mietit liian myöhään mihin lähdet, mutta sitten toisaalta taas sillä tavalla uskaltaa tehdä asioita, kun ei liikaa mieti.
Oskar Mannelin [00:07:47]: Kyllä, ja tämä varmasti avaa sitten monenlaisia mahdollisuuksia, mitä kaikkea ei ehkä sitten ole huomannutkaan.
Markus Hirvonen [00:07:51]: Niin, kyllä, ja olenhan minä nyt sitten käynyt kymmeniä luentoja pitämässä tästä nuorten osallisuudesta ympäri Suomea, johtuen tästä mopoilusta sitten eri instanssit pyytävät puhumaan siitä, että jostakin syystä se on nyt sitten kolahtanut paljon eri kuulijoille.
Oskar Mannelin [00:08:05]: Kyllä varmasti. Haluaisitko sinä vielä kertoa, että mitä kaikkea tähän, sitten kun sinä niiden mopoilijoiden kanssa pääsit juttelemaan, pääsit ajelemaan mopolla, niin mitä kaikkea sitten tapahtui? Mitkä olivat tavallaan niitä muutoksia mitä sitten ehkä kunnassa tapahtui?
Markus Hirvonen [00:08:18]: No ehkä sellaisia ihan konkreettisia muutoksia, että me saimme tilat järjestettyä sitten näille mopoilijoille, mopotallit. Ja yrittäjät lähtivät siihen mukaan, he kalustivat sen työkaluilla ja näillä kahvinkeittimillä ja tämän tyyppisillä. Ja kunta maksaa edelleenkin ne lämpimät tilat heille siihen, siellähän tietysti käy muitakin nuoria.
Oskar Mannelin [00:08:36]: Totta kai.
Markus Hirvonen [00:08:36]: Eihän se pelkästään ole sitä mopoilua, vaan se on sellainen ajanviettopaikka. Sitten meillä muutenkin syveni se keskustelukulttuuri, että me keskustelimme siis muistakin asioista, että siinä tuli muun muassa ilmainen ehkäisy.
Oskar Mannelin [00:08:50]: Niin, kyllä.
Markus Hirvonen [00:08:50]: Se ei liity mopoiluun millään tavalla, mutta nuoret toivat sen esille ja sitten me kunnassa lähdimme siihenkin mukaan, ja tämän tyyppisiä juttuja, että se keskustelukulttuuri syveni. Sitten taas, että onhan se aika hyvä, että jos nyt tulee meille mopoilijoista jotakin sanomista, niin minulla on suora kanava, voin sanoa että tällaista on tullut ja voitteko vähän miettiä. Sitten he aina kuittaavat, että me vähän mietitään tätä omaakin toimintaa, että se keskusteluyhteys parani.
Oskar Mannelin [00:09:13]: Kyllä siinä sellainen puheyhteys on avautunut ja ehkä siinä myös se kunnan nuorille tuntuu, että se kunnan johto ei olekaan niin kaukainen asia enää, että he ovat oikeasti niitä ihmisiä, joille voi mennä puhumaan. He ovat niitä ihmisiä, joiden kanssa voi keskustella asioista, että se ei ole vaan että ne jotka on joskus valittu jollain vaaleilla sinne, ja kukaan ei oikein tiedä mitä he tekevät.
Markus Hirvonen [00:09:30]: Niin, kyllä, ja aina minullehan he laittavat suoraan viestejä eri asioista, se on todella kivaa että nuoret laittavat viestejä. En minä kaikkia asioita pysty hoitamaan, mutta autan.
Oskar Mannelin [00:09:41]: Kuitenkin sitten parhaasi mukaan?
Markus Hirvonen [00:09:42]: Niin.
Oskar Mannelin [00:09:43]: Mitenkäs sitten nyt kun vaihtuu kunnanjohtaja, niin millä tavalla tämä perintö jatkuu sitten seuraavalle?
Markus Hirvonen [00:09:48]: No saa nähdä. Tietysti meidän organisaatiomme on kaiken kaikkiaan nuorisomyönteinen, että ei se ole yhdestä henkilöstä kiinni. Luulisin, että jatkuu ihan hyvänä se käytäntö kuitenkin.
Oskar Mannelin [00:09:58]: Sitten uusi kunnanjohtaja lisätään Whatsapp-ryhmään?
Markus Hirvonen [00:10:00]: Niin, todennäköisesti.
Oskar Mannelin [00:10:02]: Ja kutsutaan tallille käymään?
Markus Hirvonen [00:10:03]: Kyllä.
Oskar Mannelin [00:10:05]: Joo, tämä kuulostaa kyllä oikein hyvältä ja tosiaan nuorten osallisuus on ollut sellainen todella ehkä polttava teema viime aikoina, ja monet miettivät sitä millä tavalla nuoria osallistetaan. Osa päätyy tekemään kyselyitä, osa päätyy sitten tällaiseenn osallistavan budjetoinnin kokeiluun mitä me täällä maakuntaliitolla ollaan tehty aikaisemmin, ja sitten onnistuu ehkä tällainen avoin keskusteluyhteys. Ja minä ehkä sanoisin, että tämä avoin keskustelu on juuri se ehkä paras avain siihen onnistumiseen.
Markus Hirvonen [00:10:29]: Joo, minä en oikein ole ikinä onnistunut niissä kyselyissä, ei tule vastauksia tai se, että jotenkin minulla on se Nalle Puhin viisaus, että asiat selviää kysymällä, kun menee sinne ja kysyy niitä asioita. Mutta sitten se on, että nuorten kanssa kun niitä toiveita tulee, ne ovat kohtuullisen pieniä siinä isossa kokonaisuudessa, niin me olemme Juuassa lähteneet siitä, että me toteutamme niitä toiveita. Jos sieltä tulee joku toive vaikka siitä ilmaisesta ehkäisystä, kun se ei ole meille taloudellinen kysymys, niin se voidaan toteuttaa. Liian usein kuunnellaan, mutta sitten ei mitään tapahdu, ja siitä tulee se epäluottamus sitä järjestelmää kohtaan.
Oskar Mannelin [00:11:03]: Niin, kyllä tuntuu sitten että mitään ei tapahdu, vaikka miten sanoisi, että eivät ne ole ajamassa oikeasti meidän asioita siellä. Mutta ilmeisesti Juuassa nyt asia on toisin?
Markus Hirvonen [00:11:12]: No me yritämme parhaamme siinä. On meilläkin paljon asioita joita voisi tehdä vieläkin paremmin, mutta koko ajan paremmin ja paremmin.
Oskar Mannelin [00:11:19]: Joo, ja tuohon minä ehkä haluaisinkin tarttua. Jos sinä nyt saisit vähän ehkä visioida, niin mitä asioita voisi tehdä Juuassa paremmin? Mitkä olisivat sellaisia sinun ehkä omia, että minä sinä haluaisit lähteä kehittämään? Ei ole ollut aikaa tai ei ole nyt ollut mahdollisuutta vielä, mutta mitkä olisivat sellaisia mitä haluaisit lähteä?
Markus Hirvonen [00:11:34]: No nuoria vielä enemmän siihen poliittisen päätöksenteon valmisteluun mukaan, kun ne ovat kuitenkin ne päätökset kun ne tulevat päätettäväksi, ne ovat aika valmiiksi pureskeltuja.
Oskar Mannelin [00:11:42]: Kyllä.
Markus Hirvonen [00:11:43]: Saisi sen porukan mukaan siihen, että olemme suunnittelemassa tällaista vaikka koulukeskuskokonaisuutta, niin millä tavalla tässä voitaisiin ottaa niitä teidän asioitanne huomioon? Sitä pitäisi vielä terävöittää, että siinä vaiheessa ne saisi vielä läpi. Se on sellainen ihan konkreettinen asia, koskee kaikkia. Tällainen talousarvion tekeminen ja näin, niin ne on monesti jo niin isoja kokonaisuuksia, että ei välttämättä nuoretkaan niihin innolla lähde, mutta sitten kun on joku konkreettinen asia, että kehitetään tätä ja millä tavalla tätä kehitetään.
Oskar Mannelin [00:12:13]: Kyllä, ja pitää muistaa sekin, että nuorilla on kuitenkin oma elämä, on se koulu ja on kaverit ja on se vapaa-aika, että ei siinä ehdi ehkä perehtyäkään siihen kaupungin 300-sivuiseen budjettiesitykseen.
Markus Hirvonen [00:12:22]: Ei, ei ehdi, että ne ovat niitä konkreettisia asioita ja siellä nuorisotoimi siinä on pääroolissa. Mutta se mikä siinä on sitten, että vielä herkemmin kun niitä tulee niitä esityksiä sieltä, niin niitä pitää kuunnella ja yrittää viedä eteenpäin. Mutta me, kun nuorisovaltuustosta tuli meille se lista, niin käsittääkseni me nyt olemme kaikki niistä tehneet mitä sieltä tuli.
Oskar Mannelin [00:12:42]: Okei, tuo on kyllä todella upeaa.
Markus Hirvonen [00:12:44]: Moposuora on ainut mitä ei, koska ei ole löydetty mistään paikkaa vielä, mutta lähes kaikki mitkä ovat olleet mahdollisia.
Oskar Mannelin [00:12:50]: Kyllä, eli siinä on sellainen to do -lista ollut hetkellä niin täynnä.
Markus Hirvonen [00:12:54]: Niin, kyllä.
Oskar Mannelin [00:12:55]: Se on oikein hyvä, mutta joo, nyt ehkä päästäänkin vähän siirtymään eteenpäin tästä ja menemään tähän nyt sinun tulevaan ja alkavaan maakuntajohtajan tehtävääsi. Sinä olet Juuassa saanut paljon aikaiseksi ja ennen kaikkea nyt ehkä tässä nuorten osallistamisessa, niin mitkä ovat sellaisia sinun vähän niin kuin omia kärkiäsi, että mitä sinä haluat saada aikaiseksi Pohjois-Karjalan uutena maakuntajohtajana?
Markus Hirvonen [00:13:18]: No niitä on kyllä siis sillä tavalla vielä paljon. Tässä on vähän omat ajatukset vielä jäsentymättä, että mitkä ovat ne yksittäiset kärjet sieltä.
Oskar Mannelin [00:13:25]: Totta kai.
Markus Hirvonen [00:13:26]: Mutta sellainen yleinen on, että meidän täytyy saada tämä meidän itsetuntomme ja tämä meidän hyvä pössiksemme mikä meillä on täällä menossa, meillä on valtavan hyviä asioita täällä, niin paremmin näkyväksi, että me näemme että me olemme oikeasti sellainen maakunta missä tehdään kivoja asioita, missä on kivaa elää, hyvää elää ja että tänne voi sitten palata. Minä haluan sellaisen hyvän elämän maakunnan statusta edelleen nostaa.
Oskar Mannelin [00:13:53]: Onko tässä vähän samanlainen ajatus kuin silloin, kun haettiin maakuntajohtajaa, puhuttiin heimojohtajan hakemisesta ja olisiko se vähän sellainen heimohenkisyys mitä haluaisit tänne, että ollaan osa yhtä isoa yhteisöä?
Markus Hirvonen [00:14:03]: Joo, ja niinhän me olemme.
Oskar Mannelin [00:14:05]: Kyllä.
Markus Hirvonen [00:14:05]: Siinä on sitten vaan se vaara, että me emme sulje sitten vahingossa sen heimon ulkopuolelle ihmisiä, että siitä tulee se vaara. Mutta se, että me olemme kuitenkin yhtenäisiä ja teemme asioita, hyviä asioita yhdessä ja sitten myös huonoista selviämme. Mutta se, että keskitymme siihen, että niille ihmisille jotka täällä ovat ja elävät ja haluavat elää, niin meillä olisi paras mahdollinen elämä. Ei vain tuijoteta jotakin kaikkialla Suomessa synkkeneviä väestöennusteita tai muuta, vaan keskitytään siihen, ettämikä on se elämän sisältö. Jos ajatellaan vaikka nuoria, niin täältähän osa nuorista lähtee opiskelemaan, osa lähtee töihin tai parisuhteen perässä tai hakemaan kokemuksia, mutta jos heille jää tästä maakunnasta hyvä fiilis, ai että täällä oli kivaa olla ja elää, jossain vaiheessa se veri vetää sitten takaisin tänne, niin on mahdollisuus palata.
Oskar Mannelin [00:14:55]: Niin, eli ehkä ei lähdettäisikään edes yrittämään estää sitä, että nuoret muuttaisivat pois, koska on joitain opiskelupaikkoja mitä ei vain pysty opiskelemaan täällä Joensuussa tai täällä maakunnan alueella ylipäätään, että ei lähdetä estämään sitä vaan enemmän ollaan siten että hei, toivottavasti teille jäi kivat muistot täältä. Toivottavasti te olette saaneet hyvän lapsuuden ja ehkä te haluatte vielä antaa sen saman lapsuuden teidän lapsillenne.
Markus Hirvonen [00:15:17]: Niin, kuka täällä nyt ylipäätään pystyy kenenkään valintoja estämään.
Oskar Mannelin [00:15:22]: Niin, kyllä.
Markus Hirvonen [00:15:22]: Mutta se, että itsekin on sen verran muualla käynyt, että aina on tullut sellainen tunne, että minulla oli hyvä olla siellä.
Oskar Mannelin [00:15:29]: Niin, ja haluan takaisin Pohjois-Karjalaan.
Markus Hirvonen [00:15:30]: Haluan takaisin sinne ja minulla moni ystävä on tänäkin vuonna muuttanut tänne takaisin sen takia, kun se kokemus oli kiva käydä ulkomailla tai Etelä-Suomessa tai Tampereella, mutta sitten onkin se muisto siitä, että miten täällä olikin hyvä olla. Ja sellainen muisto meidän pitää saada ihmisille kasvatettua, ja sen takia meidän pitää lapset ja nuoret ottaa hyvin huomioon, että silloin se luodaan se mielikuva siitä minkälainen paikka täällä on, että miten täällä nuoret ajattelevat, että onko täällä kivaa olla. Ja sitten he menevät opiskelemaan lääkäriksi, lakimieheksi, mihin tahansa ammattiin, ja palaavat sitten tänne.
Oskar Mannelin [00:16:03]: Kyllä, tällaiset positiiviset kokemukset varmasti lisäävät sitä todennäköisyyttä, että on sitten halu palata. Ja tätä varmasti auttaa juuri se mitä sinäkin olet Juuassa tehnyt, eli toteuttaa niitä nuorten toiveita, toteuttaa sitä mitä ne nuoret ovat toivoneet, että tapahtuisi.
Markus Hirvonen [00:16:17]: Ja meillä kun oli tänä vuonna se vertailu, niin me olimme onnellisin kunta, eli ne ihmiset jotka Juuassa haluavat asua, niin he ovat todella onnellisia ja tyytyväisiä. Ja silloin voi sanoa, että kunta on kyllä onnistunut niissä strategioissaan mitä se on tehnyt. Jos ajatellaan, että Pohjois-Karjala olisi Suomen onnellisin maakunta, niin sehän tarkoittaisi sitten sitä, että sinne tulisi sellainen tunne minulle, että mikähän siellä oli niin hyvin, kun ihmiset siellä vain hymyilivät.
Oskar Mannelin [00:16:41]: Niin, eli heräisi sellainen mielenkiintokin sitten?
Markus Hirvonen [00:16:43]: Niin.
Oskar Mannelin [00:16:45]: Näinhän se on, ja se ehkä nostaisi Pohjois-Karjalaa vähän sellaisella uudella tavalla esille, koska aikaisemminhan Pohjois-Karjala on tunnettu lähinnä Leevi and the Leevingsin kappaleista ja sitten tällaisesta vähän karjalaisesta hengestä, mutta ehkä sitten siitä saataisiin vielä sellainen Suomen onnellisin maakunta -tyylinen imago.
Markus Hirvonen [00:16:59]: Kyllä, että meillä on asiat oikeasti täällä todella hyvin ja sitten kun maailma myllertää ja epävarmuus kasvaa, niin meillä on täällä paljon sellaisia asioita, jotka ovat pysyviä ja hyviä.
Oskar Mannelin [00:17:10]: On rauhallisuutta, on yhteisöllisyyttä.
Markus Hirvonen [00:17:11]: Kyllä.
Oskar Mannelin [00:17:11]: On osallisuutta, kyllä.
Markus Hirvonen [00:17:13]: Mutta samalla myös sitten meillä on iso kansainvälinen yliopistokaupunki, jossa on paljon urbaaneja kokemuksia, ja sitten on rauhallinen maaseutu ja kuntakeskuksia, että meillä on hyvin monipuolista rakennetta.
Oskar Mannelin [00:17:23]: Joo, ja itse asiassa vähän tulevaisuuteen liittyen, niin nyt kun puhuttiin siitä, että mikä tavallaan on se mitä sinä haluat, että minkälainen Pohjois-Karjala on tulevaisuudessa, niin onko jotain sellaisia vähän niin kuin tulevaisuusinvestointeja mitä Pohjois-Karjalaan tulisi tehdä, että me pysymme tällaisena elinvoimaisena ja mukavana paikkana olla?
Markus Hirvonen [00:17:44]: Niin, tietysti kaikkihan lähtee siitä koulutusklusterista, että koulutus ja kaikki siihen liittyvät toiminnot, yliopisto, ammattikorkeakoulu- ja lukioverkko, hyvä peruskoulutus. Se koko menestyshän lähtee siitä, että minkälainen tämä koulutusklusteri on. Se sitten pitää mukanaan kansainväliset yritykset, kun niillä on hyvä työvoima ja se on hyvä ympäristö investoida ja tehdä asioita.
Oskar Mannelin [00:18:07]: Eli pitää tavallaan taata se, että Pohjois-Karjala tarjoaa kuitenkin niitä koulutusmahdollisuuksia, tarjoaa sen hyvän pohjan sitten?
Markus Hirvonen [00:18:13]: Ehdottomasti, ilman sitä koulutusklusteria ja sitten sen mukanaan tuomaa tätä laajaa yrityskenttää mikä täällä on muodostunut, niin eihän ilman sitä pärjää. Ja sitten jos ajatellaan näitä kun meillä on metsää ja luonnonvaroja ja näin, niin se vaatii myös sen nykyaikaisen koulutusjärjestelmän, että tulee uusia innovaatioita metsien käyttöön ja biotalouteen ja fotoniikkaan ja kaikkeen, sillä on valtava merkitys sillä koulutusmaailman porukalla mikä täällä on. Mutta sitten toinen on se, että maailma on sillä tavalla muuttunut, että ihmisille vaikuttaa todella paljon se, että kun ihminen nukkuu kahdeksan tuntia ja on kahdeksan tuntia töissä, ja sillä on kahdeksan tuntia vapaa-aikaa niin kuin keskimäärin, niin sillä viimeisellä kahdeksalla tunnilla, sillä vapaa-ajalla, mitä siellä tapahtuu, niin sen merkitys on koko ajan kasvanut yhteiskunnassa, eli ihmisten pitää viihtyä. Ja nyt Pohjois-Karjalan pitää tietenkin pitää huoli siitä, että meillä on nuorisopalveluita ja kulttuuripalveluita, erilaisia musiikki- ja taidejuttuja ja liikunta- ja huippu-urheilutapahtumia, että siitä tulee se hyvä fiilis asua täällä. Se on se viihtyvyystekijä, pelkkä työpaikka ei tänä päivänä riitä.
Oskar Mannelin [00:19:24]: Ei missään nimessä.
Markus Hirvonen [00:19:24]: Pitää olla paljon muutakin, ja se on nuorilla erityisesti korostunut, y- ja z- ja x-sukupolvilla.
Oskar Mannelin [00:19:30]: Kyllä.
Markus Hirvonen [00:19:30]: Jos me haluamme niitä säilyttää, niin koko maakunnan on tehtävä töitä siinä, että se viimeinenkin kahdeksan tuntia sen työn ja unen lisäksi on viihtyisää. Se on meidän yhteinen haasteemme.
Oskar Mannelin [00:19:38]: Kyllä, ja nythän nämä uudet asennetutkimukset ovat näyttäneet sen, että nuoria ei välttämättä enää kiinnosta työpaikassa eniten se palkka, eniten se että miten pystyy etenemään siellä uralla, vaan ne mukavat mahdollisuudet, se tavallaan hyvä yhteishenki mitä on siellä työpaikalla.
Markus Hirvonen [00:19:53]: Kyllä, joustot ja yhteishenki ja yhteisöllisyys.
Oskar Mannelin [00:19:56]: Kyllä, miten sen pystyy sovittamaan yhteen sen vapaa-ajan kanssa. Ja tämä nyt on ehdottomasti sellainen asia, mikä tulee olemaan varmasti tapetilla nyt tässä sinun ensimmäisten maakuntajohtajavuosien aikana, koska varsinkin tämän koronapandemian jälkeen monet meidän kulttuurialan palvelumme ovat vähän hankalammassa tilanteessa ja se, että me saamme ne säilymään täällä, se että me saamme kehitettyä uutta toimintaa, niin tulee vaatimaan varmasti työtä.
Markus Hirvonen [00:20:19]: Joo, ja se vaatii varmasti myös julkisen vallan apua, se on tietysti ollut paljon ennen kolmannen sektorin ja yrityssektorin käsissä kyllä tämä kulttuuripuolen nousu. Mutta jos ajatellaan, niin kaupunki ilman kulttuuria, populaarikulttuuria tai kaikkia tapahtumia, niin kuka asuu sellaisessa kaupungissa? Ei kukaan, että kyllähän ne ovat nimenomaan se, joka luo sen kaupungin. Ja sitten jos ajatellaan Pohjois-Karjalan maaseutukuntia, niin meillä on Lieksan vaskiviikkoja ja Heinäveden musiikkijuhlia ja on pesäpalloa Kiteellä ja kaikkia isoja juttuja täällä, mitkä luovat sitä elämää ympärille.
Oskar Mannelin [00:20:54]: Kyllä, ja ne ovat varmasti sitä yhteisöllisyyden luontia, jotta voimme tuntea olevamme yksi maakunta, niin me tarvitsemme myös tällaisia yhdistäviä asioita, kuten nämä yhteiset tapahtumat.
Markus Hirvonen [00:21:03]: Kyllä, ja asioita josta meidät tunnetaan.
Oskar Mannelin [00:21:07]: Ehdottomasti. Niin, ja ehkä tällainen yhteisöllinen kulttuuri, niin pitäisikö sitä luoda myös enemmän sitten maakuntaliiton ympärille ja sitten varsinkin nyt jos on tulossa nämä uudet sote-maakunnat, niin millä tavalla me pystyisimme sitten yhdistämään tätä tähän hallintorakenteeseen?
Markus Hirvonen [00:21:21]: Joo, se on erittäin hyvä kysymys ja sitä olen pohtinut. En ole vielä keksinyt sitä, mutta kootaan voimat siihen, maakunnan voimat yhteiskäyttöön, niin varmasti yhdessä keksitään joku ratkaisu. Rakenteet ovat rakenteita, mutta niillä on tärkeä mekanismi tukiessaan sitä toimintaa.
Oskar Mannelin [00:21:37]: Joo, ja tässähän nyt ehkä olikin mielenkiintoinen kokeilu vähän niin kuin tähän maakuntaliiton osallisuustyöhön nyt tässä, mitäs tässä oli? Vuodesta 2019 vuoteen 2020, niin oli maakuntaliitolla tällainen osallistavan budjetoinnin kokeilu, missä annettiin 10000 euroa maakunnallisen nuorisovaltuuston käyttöön niin, että he osallistavat mahdollisimman monta pohjoiskarjalaista nuorta siihen, että millä tavalla tämä raha käytetään. Yli 1000 nuorta saatiin osallistettua ja sitten vastauksena tuli, että nuoret haluavat musiikkitapahtuman, ja tällainenhan nyt saatiin kaikista koronarajoituksista huolimatta jollain tavalla järjestettyä tässä tämän kesän loppupuolella. Ja se keräsi kuitenkin yli 1000 nuorta kävijää, niin voidaan sanoa, että maakunnan ihmiset ja nuoret ovat ennen kaikkea kiinnostuneita osallistumaan siihen yhteisten varojen suunnitteluun ja miettimään sitä, että millaista toimintaa täällä voitaisiin järjestää.
Markus Hirvonen [00:22:33]: Kyllä, kyllä, ja silloin kun se nimenomaan kohdistuu heille sitten lopulta.
Oskar Mannelin [00:22:36]: Kyllä, ja näkyy selkeänä konkretiana.
Markus Hirvonen [00:22:40]: Kyllä.
Oskar Mannelin [00:22:40]: Näetkö sinä, että tällaista osallistavaa budjetointia ehkä voitaisiin käyttää tulevaisuudessa myös esimerkiksi maakuntahallinnon puolella tietty osa budjetista, jota sitten varattaisiin vaikka juuri tällaisiin kulttuuritapahtumiin tai vastaaviin?
Markus Hirvonen [00:22:50]: Joo, totta kai. Sellainen on varmasti osa tulevaisuutta kaikissa Suomen maakunnissa.
Oskar Mannelin [00:22:56]: Kyllä, ja minä tosiaan toivonkin, että tällaista kehitystä tullaan näkemään. Ja toinen mikä on mielenkiintoista nähdä sitten, että kun tämä maakuntauudistus mikä ikinä onkaan, hyvinvointimaakunnat, hyvinvointialueet.
Markus Hirvonen [00:23:06]: Niin, se on sitten sotea paljon.
Oskar Mannelin [00:23:09]: Sotea paljon, kyllä, niin pystytäänkö sitten tavallaan sotestakin saamaan sellainen inhimillisemmin lähestyttävä kokonaisuus? Pystytäänkö siinä kuulemaan jollain tavalla myös enemmän sitten kuntalaisten ääntä, jos se tavallaan astuu tällaiseen?
Markus Hirvonen [00:23:22]: Niin, tässä mallissa mitä nyt suunnitellaan on se vaara, että se olisi sosiaali- ja terveydenhuollon hyvinvointialue, niin se keskittyy hyvin vahvasti tämän lainsäädännön mukaisesti korjaamaan toimintaa. Kun joku asia on rikki ihmisellä, niin sitten sitä korjataan siellä sotessa, mutta se ei varsinaisesti keskity siihen ennaltaehkäisevään tai sitten tähän hyvinvointityöhön, ja se hyvinvointityö sitten jää käytännössä kunnille.
Oskar Mannelin [00:23:48]: Onko tässä sitten vähän sellainen jännittävä ristiriita, että puhutaan hyvinvointialueesta, mutta sitten alueitten tarkoitus onkin vain enemmän korjata rikkinäisiä kuin luoda sitä puhdasta hyvinvointia ja innovaatioita siihen?
Oskar Mannelin [00:23:59]: Siinä tulee se riski, että kuka jatkossa huolehtii siitä, että ihmisillä on hyvä olla ennen kuin tulee niitä korjattavia. Suomalainen järjestelmä hoitaa aina sairaat ja vanhukset ja sosiaalihuollon ongelmat, mutta suomalainen järjestelmä ei tällä hetkellä vielä ennaltaehkäise riittävästi näitä tulevia vaurioita. Ja nyt kun se on jäämässä kunnille, mutta rahat siirretään tälle hyvinvointialueelle, niin siinä on hirveän iso riski, että sitä hyvinvointityötä ei tehdäkään samalla tavalla kuin ennen. Miten käy kulttuurin tai nuorisotoimen tällaisille rahoituksille, vaikeita juttuja.
Oskar Mannelin [00:24:35]: Kyllä, tämä on varmasti sellainen iso pelko ja ennen kaikkea kun puhuit siitä rikkinäisten korjaamisesta, niin varmasti se viime vuosina paljon esillä ollut on juuri ne kaikki mielenterveysongelmat, jotka ovat olleet hälyttävästi lisääntyviä.
Markus Hirvonen [00:24:46]: Syrjäytyminen ja yksinäisyys, jos nuorista puhutaan, niin on koko ajan lisääntynyt.
Oskar Mannelin [00:24:50]: Ja vaikka toki aina pahaa tekeekin vertailla muihin maakuntiin, niin ne ovat olleet Pohjois-Karjalassa huolestuttavasti myös nousussa.
Markus Hirvonen [00:24:57]: Kyllä, näin on ollut.
Oskar Mannelin [00:24:59]: Ihan sillä tavalla Suomenkin tasolla kovia lukuja, niin näetkö sinä sitten, että jos sinä pääsisit toteuttamaan juuri sellaista hyvinvointiuudistusta tai mikä ikinä tämä sotemaakuntauudistus onkaan, niin millä tavalla siinä pystyttäisiin sitten siinä sinun mallissasi huomioimaan myös tämä aspekti, eli se millä tavalla mielenterveys, tällainen ennakoiva työ pystyttäisiin huomioimaan?
Markus Hirvonen [00:25:23]: No se riittävän selkeällä tavalla pitää määrittää jonkun tehtäväksi.
Oskar Mannelin [00:25:28]: Kyllä.
Markus Hirvonen [00:25:28]: Sehän että jos se on kuntien tehtävä, niin se on erittäin hyvä. Kunnat ovat siinä aika hyviä, vaikka Joensuun kaupunki tai Juuan kunta, ne ovat erinomaisen hyviä siinä työssä, mutta siihen pitää kohdentaa riittävät rahalliset resurssit, että se muuten jää puheen tasolle. Nyt nämä byrokraattiset sanat, nämä hyvinvointikertoimet ja nämä, niin ne ovat antamassa niin vähän sitä lisärahoitusta, että sillä ei voida tehdä jotain, että se on ihan resurssikysymys. Minun mallissani se kohdennettaisiin kunnille se hyvinvointityö ja siihen kohdennettaisiin riittävä rahoitus. Kyllä kunnat sen jälkeen sen tehdä osaavat, kuten Joensuun kaupunki, Juuan kunta, kuka tahansa, ne tietävät miten se tehdään.
Oskar Mannelin [00:26:03]: Niin, eli sinä näkisit enemmän tällaisen mahdollisen maakuntahallinnon tehtävänä ehkä koordinoida niitä kuntia ja sitten?
Markus Hirvonen [00:26:09]: Joo, ja siis mikä se on tulevaisuudessa, kun on hyvinvointialue joka ei liity maakuntaliittoon ja sitten on kunnat, ja sitten on vielä tämä maakuntaliitto, johon liittyy paljon EU-tehtäviä ja näitä, niin mikä se ylipäätään tässä on se maakuntaliiton rooli, niin se varmasti on juuri koordinoida sitä eri toimijoiden välistä yhteistyötä.
Oskar Mannelin [00:26:25]: Kyllä, ja tämä tuntuu aikamoiselta hallintohimmeliltä, kun tätä lähtee avaamaan, mutta näetkö sinä, että tästä olisi kuitenkin mahdollista saada sellainen eheä kokonaisuus?
Markus Hirvonen [00:26:32]: On siitä mahdollista, Suomi on pieni maa. Se näyttää hallintohimmeliltä, mutta jos sovitaan tarkalleen, että vaikka maakuntaliitto koordinoi sitä hyvinvointityötä kuntien kanssa ja kunnat kohdistavat ne panostukset, niin ei se kovin vaikeaa ole. Siitäkin voi tehdä vaikean tai sitten voi tehdä helpon.
Oskar Mannelin [00:26:47]: Ehdottomasti näin. Mutta joo, tässä on ehkä tarpeeksi tullut tällaista maakuntakeskustelua tai siinä on ainakin saatu melko mukava pätkä sitä, niin ehkä vielä sitten voitaisiin puhua vähän siitä, että sinulla on ollut kuitenkin nyt pitkä ja hyvin vaiheikas ura takana?
Markus Hirvonen [00:27:02]: Kiva ura, kyllä.
Oskar Mannelin [00:27:03]: Kiva ura, niin onko sinulla ollut sellaisia todella mieleen painuneita kokemuksia ja jotain sellaista mikä on pysäyttänyt tai sykähdyttänyt tai jäänyt sitten ehkä mietityttämään?
Markus Hirvonen [00:27:13]: Minulla on ollut niitä paljon. Tietysti sairaalamaailma on oma maailmansa, että jos ajatellaan päivystyksessä sairaanhoitajana, siellä pelastetaan henkiä. Niistä jokainen jää mieleen, samalla tavalla se kuin epäonnistuminen siinä, että kaikkia ei voi pelastaa, niin nehän ovat sellaisia uralla mitkä muistaa aina.
Oskar Mannelin [00:27:32]: Totta kai.
Markus Hirvonen [00:27:33]: Sitten tietysti näissä hallintohommissa ja kunnanjohtajissa, niin on sellaisia yksittäisiä kohtaamisia jotka ovat, olen aina ollut sillä tavalla humanisti, että ihmisten väliset suhteet ja ihmisten kohtalot ja muut ovat aina pysäyttäneet. Minulla on esimerkiksi Juuan kunnanjohtajan työssä jäänyt sellaisia tapaamisia mieleen, esimerkiksi eräs pahasti päihdeongelmainen nuori mies tuli keskustelemaan kerran tuossa pari vuotta sitten ja pyysi saada ajan milloin he voivat pelata jalkapalloa.
Oskar Mannelin [00:28:10]: Niinkin sellainen pieni asia sitten?
Markus Hirvonen [00:28:11]: Kunnan tekonurmikentällä, koska hän sanoi, että he ovat aina päihtyneitä ja he eivät voi siellä lasten ja nuorten aikana olla. Ja minä sitten sanoin, että sovitaan aika milloin voitte keskenänne mennä sinne pelaamaan ja en koskaan uskonut että he menevät. Mutta yksi päivä olin lenkillä sitten ja illalla katsoin kun siellä pelasivat jalkapalloa sitten silloin sovittuna aikana, niin se sellainen yksittäinen pieni hetki siitä, että tällaisella lyhyellä kohtaamisella, niin se jotenkin sykähdytti kuitenkin, että ne ihmiset sitten pelaisivat siellä sitä jalkapalloa.
Oskar Mannelin [00:28:41]: Niin, ehkä näki sellaisen, että pienilläkin teoilla on sitten ehkä oikeasti jotain vaikutusta.
Markus Hirvonen [00:28:45]: Joo, juuri se aina koskettaa kaikissa näissä tehtävissä nimenomaan, että niillä pienillä teoilla on vaikutusta asioihin. Ja esimerkiksi tässä maakuntajohtajavalintaprosessissa tuli esille se, että moni ihminen soitti, että silloin 15 vuotta sitten kun olit näissä ja näissä tehtävissä, niin sinusta jäi hyvä kuva, että kannustan sinua tässä. Ihmiselle pienillä asioilla on merkitystä ja meidän pitää aina muistaa miten me kohtaamme ihmisiä, yritän siinä tietysti aina, että nämä ihmiskohtaamiset jäävät mieleen. Minulle ei niinkään jää mieleen sellaiset muut onnistumiset, vaikka niitäkin on, tai epäonnistumiset, mutta minulle jää mieleen se kun kyse on ihmisistä.
Oskar Mannelin [00:29:26]: Joo, tämä on todella mielenkiintoista, koska sinulla kuitenkin on paljon tällaisia, että sinä olet päässyt puhumaan monenlaisiin paneeleihin, olet päässyt esittelemään sitä osallisuutta monenlaisiin tilaisuuksiin, mutta sitten se mikä lopulta jää päähän, niin on ne pienet ihmiskohtaamiset?
Markus Hirvonen [00:29:38]: Ne jäävät minulla mieleen, kun minä en itse ole hakeutunut näihin tilaisuuksiin, kun on pyydetty niin mennään. Mutta kun minulla on kotona se vahva oppi tullut tästä ihmisten välisestä tasa-arvosta, että se on sitten paneelissa minulle sama kuka siellä on vastakumppanina, samalla tavalla keskustellaan. Ne ovat sitten osa työtä, eivät ne jää erityisesti mieleen.
Oskar Mannelin [00:30:00]: Sitten ne, että jos tulee tällainen yksittäinen kohtaaminen ja varsinkin sitten jos on ehkä onnistunut oikeasti jollain tavalla muuttamaan tämän ihmisen elämää tai antamaan sille jotakin mitä se on kaivannut siinä?
Markus Hirvonen [00:30:10]: Niin, ja jos jättää jonkun jäljen.
Oskar Mannelin [00:30:12]: Kyllä, siten että teoilla on ollut jokin vaikutus.
Markus Hirvonen [00:30:14]: Niin, kyllä, juuri näin.
Oskar Mannelin [00:30:16]: Ja onko tämä myös vähän ehkä sellainen mitä sinä toivoisit ehkä laajemminkin Pohjois-Karjalaan sellaisena vähän asenteena, että autetaan toinen toistamme ja sitten toivottavasti yhdessä rakennetaan tällainen eheämpi kokonaisuus?
Markus Hirvonen [00:30:28]: Juuri näin, että jokaisella meillä on joku tehtävä tässä maakunnassa, aivan jokaisella, ja se jokainen tehtävä on ihan yhtä tärkeä, asemasta riippumatta. Mutta sen huomioiminen ja niiden yhteen saattaminen, niin siinä on se valtava voima. Jos me siinä onnistumme Pohjois-Karjalassa, niin tämä on niin vahva, että tätä ei kaada mikään.
Oskar Mannelin [00:30:48]: Ehdottomasti, ja tämä on varmasti vankka pohja mille me voimme tämän meidän tulevaisuuden maakuntamme rakentaa. Mutta tältä erää kiitos paljon Markus Hirvonen.
Markus Hirvonen [00:30:57]: Kiitos.
Oskar Mannelin [00:30:57]: Oli upea päästä sinua haastattelemaan ja onnea maakuntajohtajan tehtäviin.
Markus Hirvonen [00:31:01]: Kiitos paljon, ja kiitos tästä.
Oskar Mannelin [00:31:03]: Kiitos.
Loppujuonto [00:31:10]: Podcast on toteutettu osana All Youth -hanketta ja sen rahoittajan toimii Strategisen tutkimuksen neuvosto. Mukana podcastia mahdollistamassa ovat myös Joensuun normaalikoulun lukio ja Itä-Suomen yliopisto.
[äänite loppuu]