2050-luvulla on ALL-YOUTHin kanssatutkijoiden podcast nuorilta nuorille ja kaikille muille, joilla yhteiskunnalliset asiat ja vaihtoehtoiset tulevaisuuden kuvat aiheuttavat mielenkiinnon väristyksiä. Tutkailemme vaikuttamisen, nuorten osallisuuden ja kestävän hyvinvoinnin teemoja.
Podcastia tekevät:
Venla Siltovuori
Mie oon Venla ja oon ekan vuoden metsätieteiden opiskelija ja kevytyrittäjä. Harrastan retkeilyä ja kaikenlaista liikuntaa. Tykkään myös lukea kirjoja sekä seurata politiikkaa ja maailman menoa.
Oskar Mannelin
Moro! Mun nimi on Oskar Mannelin ja oon 18-vuotias abiturientti Joensuusta. Mun vapaa-aika kuuluu pitkälti nuorisovaltuuston ja eri yhdistysten luottamustoimissa, jonka lisäksi teen myös kevytyrittäjänä erilaisia keikkatöitä. Lähdin tähän podcastiin mukaan, sillä haluan olla tuomassa Suomen podcast-sceneen aidosti nuorten näköisen podcastin, jonka lisäksi haluan tuoda keskusteluun myös oman ääneni ja mielipiteeni
Juni Sinkkonen
Olen 25-vuotias aktivisti, taiteilija ja psykologian maisteriopiskelija Joensuusta. Minua sykähdyttäviä teemoja ovat ympäristötunteet, myönteisten tulevaisuuksien visiointi ja luovuus. Vedän ilmastotunnepajoja ja lisäksi toimin järjestöaktiivina Savo-Karjalan Luonto-Liitossa. Luppoajan täyttävät runoilu, kirjominen ja luonnon ihmettely.
Sini Heikkala
Olen 17-vuotias lukiolainen. Vapaa-ajallani alppihiihdon lisäksi viihdyn kaverieni kanssa. Tykkään kuunnella musiikkia ja urheilla.
Vastuututkija: Nina Tokola
Tuottaja: Pasi Huttunen.
Podcast on tehty osana Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamaa ALL-YOUTH-tutkimushanketta, Mukana mahdollistamassa podcastia ovat olleet Itä-Suomen yliopisto ja Joensuun normaalikoulu.
Jakso litteroituna
[äänite alkaa]
Alkujuonto [00:00:05]: 2050-luvulla.
Juni Sinkkonen [00:00:12]: Tervetuloa 2050-luvulla -podcastin pariin. Minä olen Juni Sinkkonen ja tässä jaksossa pohdin joensuulaisen ilmastonuoren Fanni Linjaman kanssa aktivismin eri puolia. Mikä auttaa jaksamaan? Mitä aktivistina oleminen ylipäänsä tarkoittaa? Voiko jokainen meistä olla aktivisti? Entä mistä ilmastonuori haaveilee tulevaisuuden suhteen?
Juni Sinkkonen [00:00:40]: Fanni Linjama, tervetuloa.
Fanni Linjama [00:00:42]: Kiitos.
Juni Sinkkonen [00:00:43]: Haluaisitko sinä, Fanni, kertoa itsestäsi vähän?
Fanni Linjama [00:00:47]: Joo, minä olen Fanni Linjama ja toimin myös Joensuun Ilmastonuorissa. Minä olen 16 vuotta ja käyn lukion ensimmäistä luokkaa.
Juni Sinkkonen [00:00:57]: Mahtavaa. Sinä olet aika nuori vielä, taidat olla meidän nuorimmasta päästä nyt täällä haastateltavista, mahtava juttu. Sinä puhuit tuossa, että olet Joensuun Ilmastonuorissa mukana toiminnassa. Miten sinä päädyit siihen mukaan?
Fanni Linjama [00:01:16]: Idea lähteä toteuttamaan Joensuussakin tällaisia ilmastomielenosoituksia, niin tuli kaverini äidiltä. Sitten kaverini alkoivat kokoamaan porukkaa ja sitten minä päädyin sitä kautta siihen, ja sitten se kokoonpano on vähän vaihdellut tässä ajan mittaan.
Juni Sinkkonen [00:01:34]: Joo, mitä kaikkea te olette sitten tehneet käytännössä?
Fanni Linjama [00:01:38]: No me olemme enimmäkseen järjestäneet lakkoja, joissa on suurimmassa osassa ollut sellainen idea, että ensin kokoonnutaan Joensuun torilla ja sitten vedetään joku lenkki Joensuun keskustassa, sellainen ilmastomarssi, ja sitten samalla huudetaan iskulauseita, tanssitaan ja lauletaan. Ja sitten me olemme myös järjestäneet yhden sellaisen vähän eri tyyppisen tapahtuman, sellaisen ilmastokulkueen, jossa oli sitten ideana, että alussa menivät sellaiset vähän niin kuin murheelliset ihmiset, jotka ovat hyvin surullisia tämän maailmantilan vuoksi ja he olivat pukeutuneet mustiin, ja heillä oli sellaisia kylttejä, joissa luki, että vuoteen 2050 mennessä ei ole enää, tai mitäköhän niissä nyt lukikaan.
Juni Sinkkonen [00:02:35]: Kyllä.
Fanni Linjama [00:02:36]: Ja sitten niiden murheellisten ihmisten perässä tuli sellainen riehakas maailmanparantajien joukko, jolla oli tunnusmerkkinä pelastusliivit, ja sitten me sillä kulkueella teimme sellaisen lenkin Joensuun keskustassa. Me olemme myös olleet ilmastonuorien kanssa Mahdollisuuksien tori -tapahtumassa vuonna 2019. Me pidimme siellä sellaista omaa pientä pistettämme.
Juni Sinkkonen [00:03:03]: Tosi monipuolisesti olette tehneet. Minä olen saanut itsekin seurata noita teidän järjestämiä tapahtumia ja olla myös osallistumassa, ja haluan kyllä kiittää, että olette tosi aktiivisia ja hienosti juuri näkyvästi ilmaston puolesta puhuneet. Se on tosi ihailtavaa ja kannustettavaa toimintaa, ja minulle henkilökohtaisesti on tuonut tosi paljon voimaa myös osallistua niihin tapahtumiin ja olla mukana.
Fanni Linjama [00:03:29]: Kuin myös, niistä etenkin ne marssit ovat sellaisia mistä ovat monet ihmiset tykänneet, koska siinä tulee sellaista yhteisöllistä tunnelmaa. Ja sitten ilmastotapahtumien kautta myös ainakin minä olen tutustunut uusiin ihmisiin ja sitten toivon mukaan myös ne marssit ovat sitten antaneet itse kullekin voimaa tehdä omassa arjessaan sellaisia ilmastoystävällisiä tekoja.
Juni Sinkkonen [00:03:59]: Uskon kyllä, että ne ovat varmasti antaneet voimaa. Kertoisitko sinä vielä tarkemmin, että mikä tämä Ilmastonuoret on?
Fanni Linjama [00:04:08]: Ilmastonuoret on osa Fridays for Future -liikettä, tällaista maailmanlaajuista liikettä, jonka on aloittanut Greta Thurnberg koululakoillaan. Kun Fridays for Future -liike levisi Suomeen viime vuonna ja niitä koululakkoja alettiin järjestää eri puolella Suomea, niin myös Joensuussa sitten alettiin miettimään tätä, että pitäisikö täälläkin alkaa järjestämään ja sitten me synnyimme sen kautta.
Juni Sinkkonen [00:04:37]: Mahtavaa, eli ei tästä hirveän pitkä aika vielä ole, eli 2019?
Fanni Linjama [00:04:42]: Kyllä, 2019 keväällä maaliskuussa oli ensimmäiset lakot.
Juni Sinkkonen [00:04:48]: Huikeaa.
Välijuonto [00:04:50]: 2050-luvulla.
Juni Sinkkonen [00:04:53]: Miten aktivismi, mitä se merkitsee sinulle? Määritteletkö sinä itsesi ylipäätään ilmastoaktivistiksi?
Fanni Linjama [00:05:02]: Minä määrittelen itseni sellaiseksi puolikkaaksi aktivistiksi, koska minun aktivismini rajoittuu aika pitkälti näihin tapahtumien järjestämiseen. Sosiaalinen media on sellainen paikka, jossa olisi hyvä mahdollisuus siellä tehdä aktivismia, mutta se ei tunnu minulle tai se ei ole minulle sellainen luonteva tapa olla aktivisti, niin sitten minä olen keskittynyt enemmän noiden tapahtumien järjestämiseen.
Juni Sinkkonen [00:05:36]: Kuka on sinun mielestäsi aktivisti tai tällainen kokonainen aktivisti? Jos sinä koet olevasi puolikas aktivisti, niin kuka on sinun mielestäsi sellainen ihan aktivisti-aktivisti?
Fanni Linjama [00:05:50]: Varmaankin sellainen ihminen, joka toimii omien arvojensa mukaan näkyvästi niin, että tekojen ja esilläolon vaikutukset ovat laajempia, että ne yltävät muihin ihmisiin myös. Minä en ehkä sen takia ole omasta mielestäni kokonainen aktivisti tai sellainen aktivisti-aktivisti, koska minä en tykkää kauheasti olla sellainen keulahahmo tai mitenkään erityisesti esillä. Minun mielikuvissani aktivistit ovat niitä, jotka ovat esillä rohkeasti omien päämääriensä ja arvojensa kanssa.
Juni Sinkkonen [00:06:34]: Kyllä, hyvä määrittely, kiitos. Se on jotenkin usein niin, miten minä olen puhunut aktivismista ihmisten kanssa, niin monesti ihmiset tavallaan eivät itse näe itseään aktivisteina, mutta ulkopuolelta se näyttää tosi vahvasti siltä, että ei hitsi miten rohkeita tyyppejä nämä ovat, hitsi mitä aktivisteja, miten ihailtavaa. Minä näen sinut tällaisena esimerkiksi, minun mielestäni sinä olet ihan todellakin aktivisti sanan parhaassa merkityksessä. Mutta onko sinun mielestäsi olemassa aktivistista jokin stereotypia ja millainen se olisi?
Fanni Linjama [00:07:17]: No nykyaikana ehkä aktivismi näkyy paljolti sosiaalisessa mediassa nimenomaan, että tietysti myös tapahtumien järjestämisessä ja vaikka missä muussa, mutta se on sellainen asia, joka tuntuu että on monille nykyajan aktivisteille sellainen lähes niin kuin välttämättömyys. Mutta varmaankin yleensä ajatellaan, että aktivistit ovat jotenkin rohkeampia tai jotenkin ehkä ulospäinsuuntautuneita, koska he joutuvat tai pääsevät olemaan niin paljon esillä.
Juni Sinkkonen [00:08:00]: Jos tästä aktivistista on olemassa jonkin näköinen stereotypia, niin haluaisitko sinä jotenkin purkaa sitä tai laajentaa aktivismin yleistä määritelmää, että useampi ihminen pystyisi jotenkin samaistumaan siihen?
Fanni Linjama [00:08:17]: Ehkä aktivistin ei tarvitsisi olla juuri välttämättä pelkästään se, joka on esillä. Voisihan aktivismia toteuttaa myös omassa arjessa sellaisilla pienemmillä teoilla, vaikka juttelemalla ystävien kanssa jostain tällaisista arvokysymyksistä, että välttämättä aktivistin ei tarvitsisi olla sellainen julkisesti aktivisti tai sellainen ihminen, jonka muut näkevät myös aktivistina. Kuten sinä sanoit, minä sain tuosta kiinni, että vaikka ei itse ajattelisi olevansa aktivisti, niin muut silti saattavat nähdä itsensä aktivistina tai nähdä joku toinen aktivistina. Mutta ehkä se toimii myös toisinpäin, että vaikka muut eivät näkisi itseään aktivistina, niin voi silti toteuttaa sitä aktivismia juuri niin kuin tekemällä sellaisia tekoja, jotka eivät välttämättä ole sellaisia stereotyyppisiä tai tyypillisimpiä aktivismin toteutustapoja.
Juni Sinkkonen [00:09:30]: Niinpä, kyllä. Minä jotenkin itse ajattelen, että jos ihminen itse määrittää itsensä aktivistiksi, niin se on ihan validia aktivistina olemista.
Fanni Linjama [00:09:44]: Kyllä, ehdottomasti.
Juni Sinkkonen [00:09:46]: Kyllä, että jotenkin juuri sellaiset, ihan vaikka ne tapahtuisivat vain omassa elämässä eivätkä lähtisikään toreille järjestämään asioita, niin että sekin voi olla jotenkin aktivismia.
Fanni Linjama [00:10:00]: Joo, ehdottamasti. Ehkä tuo minun näkemykseni itsestäni puolikkaana aktivistina, niin ehkä minä myös vertaan itseäni niihin ihmisiin, joita minä pidän aktivisti-aktivisteina, jonka takia minä näen itseni puolikkaana aktivistina, koska minä en ole vielä niin pitkällä siinä aktivismissa kuin he.
Juni Sinkkonen [00:10:20]: Joo, kyllä. Ajatteletko sinä, että aktivismilla on ikään kuin sellainen mittapuu tai erilaisia tavallaan tällaisia niin kuin miten sen nyt sanoisi? Mittapuu tai tällainen standardi, standardit ikään kuin aktivistille? Onko se näkyvä aktivismi, sellainen ehkä dramaattinenkin aktivismi sitä kaikkein todellisinta aktivismia?
Fanni Linjama [00:10:51]: No ehkä usein ajatellaan niin, mutta sen ei tarvitsisi olla niin, koska juuri ihan arkisilla asioilla, vaikka puuttumalla johonkin ihan yksittäiseen seikkaan mikä on omasta mielestä epäoikeudenmukaista, niin sekin voi olla aktivismia ja sen voi käsittää aktivismina, vaikka se ei olisikaan sellaista niin näkyvää kuin mitä jotkut tekevät.
Juni Sinkkonen [00:11:18]: Ja ehkä niitä aktivismin muotojakin tai muotoja toteuttaa aktivismia on niin valtavasti erilaisia, että jokainen voi löytää kyllä sieltä oman väylänsä ja kaikki ovat yhtä tärkeitä, kaikkia tarvitaan.
Fanni Linjama [00:11:32]: Niinpä, kyllä.
Juni Sinkkonen [00:11:36]: Mikä sinua auttaa jaksamaan aktivismin toteuttamisessa ja muutenkin?
Fanni Linjama [00:11:43]: Minulle on tärkeää nähdä, että minun teoillani on merkitystä, että vaikka juuri nämä meidän mielenosoitukset eivät vaikuttaisi poliittisesti juuri mitenkään, niin se että me saamme ihmiset kokoon asian puolesta, joka yhdistää niitä kaikkia, niin se on tosi tärkeää. Ja juuri se, että ihmiset löytävät muita, jotka ovat kiinnostuneita samoista asioista, niin se voi olla yksilöllisesti tosi merkityksellistä.
Juni Sinkkonen [00:12:15]: Kyllä, se on ainakin itselleni ollut tosi merkityksellistä juuri siinä, kun on osallistunut noihin lakkoihin ja muuten. Se on ehkä yksi niistä kaikkein keskeisimmistä asioista, jotka auttavat jaksamaan siinä aktivismissa.
Fanni Linjama [00:12:28]: Niinpä, että se ei ole pelkästään sellaista poliittista vaikuttamista, vaan se on myös sellaista ihmisyksilöiden hyvinvointia lisäävää työtä. Jos ihmiset ovat huolissaan ilmastoasioista, niin se auttaa jaksamaan, että näkee että ei ole yksin, että muutkin ovat ihan yhtä lailla huolissaan samoista asioista.
Juni Sinkkonen [00:12:54]: Tuo on tosi tärkeä pointti, tuo hyvinvointinäkökulma. Se on usein sellainen mikä ehkä saattaa unohtua tavallaan, kun mietitään aktivismia, mutta sehän on nimenomaan yksilöiden ja tällaisten eri ryhmien harteilla se aktivismi ja sen tekeminen, ja jos näillä yksilöillä ei ole jaksamista, niin eihän siinä tietysti sitten ehkä toteudukaan sitä aktivismia niin paljon tai sitä toimintaa. Mitä sinä ajattelet, että ilmastoasioista huolestuneita nuoria ympäröivät aikuiset voisivat tehdä nuorten jaksamisen hyväksi?
Fanni Linjama [00:13:36]: Aikuiset voisivat näyttää, että asia joka on nuorille tärkeä, on niillekin tärkeä ja se voisi näkyä sellaisina asioina tai sellaisten asioiden tekemisenä mitä nuoret eivät itse pysty tekemään, esimerkiksi äänestäminen tai joku sähkölaskun vaihtaminen fossiilisesta energiasta uusiutuvaan ja tällaisia asioita, joihin nuoret voivat vain yrittää vaikuttaa. No joo.
Juni Sinkkonen [00:14:12]: Kyllä. Mitä sinä haluaisit sanoa päättäjille, poliitikoille ja yritysjohtajille ilmastoasioihin liittyen?
Fanni Linjama [00:14:20]: Kuunnelkaa tiedettä ja uskokaa mitä sanotaan, jos se on tutkittua ja hyvin perusteltua.
Juni Sinkkonen [00:14:28]: Naulan kantaan, kyllä. Mitä sinä ajattelet tulevaisuudesta?
Fanni Linjama [00:14:34]: Tulevaisuus pelottaa minua, mutta samalla siinä voi olla paljon hyviä asioita mistä me emme vielä tiedä mitään. Mutta ehkä juuri se, kun nyt ollaan yhteiskunnallisesti kriittisessä pisteessä, niin tulevaisuudessa pelottaa erityisesti se, että se on tuntematon asia, että siitä tiedetään hyvin vähän eikä kukaan pysty sanomaan mitä tulee tapahtumaan.
Juni Sinkkonen [00:15:06]: Sellainen tietty epävarmuus?
Fanni Linjama [00:15:07]: Kyllä.
Juni Sinkkonen [00:15:09]: Entä mistä sinä unelmoit tulevaisuuden suhteen?
Fanni Linjama [00:15:13]: Minä unelmoin siitä, että ihmiskunta jotenkin selviytyisi tästä ilmastokriisistä, jollain ihme konstilla me emme tuhoaisi tätä koko ainutlaatuista luontoa, kaikkia monimuotoisia ekosysteemejä ja minä toivon, että tulevillakin sukupolvilla olisi mahdollisuus hyvään elämään, elämisen arvoiseen elämään ja että siinä muutoksessa mikä nyt on tapahtumassa tai tulee tapahtumaan, olisi myös paljon hyviä asioita.
Välijuonto [00:15:54]: 2050-luvulla.
Juni Sinkkonen [00:15:58]: Miltä sinä toivoisit, että maailma ja sinun oma elämäsi näyttää 2050-luvulla?
Fanni Linjama [00:16:08]: Minä toivon, että siihen mennessä olisi tehty jonkinlainen harppaus terveellisempään elämään ja en nyt tarkoita pelkästään terveellisiä elintapoja, vaan ehkä juuri olisi jotenkin palattu lähemmäksi sitä missä oltiin ennen näitä fossiilisia polttoaineita ja tätä nykyistä kulutusyhteiskuntaa. Minä toivoisin, että 2050-luvulla elämä olisi jotenkin yksinkertaisempaa ja ehkä jollain tavalla luonnonmukaisempaa. Minä toivoisin, että silloin minä olisin lähempänä omia unelmiani. Minä toivoisin, että voisin asua maalla ja elellä siellä rauhakseen.
Juni Sinkkonen [00:16:57]: Eli jotenkin lähempänä luontoa?
Fanni Linjama [00:16:59]: Kyllä, joo. Minua myös kiehtoo yhteisöasuminen. Minä haluaisin kokeilla, että miten se toimisi omassa elämässä, että perustaisi jonkun tällaisen vaikka pienen kyläyhteisön ja eläisi siellä sellaista luonnonläheisempää elämää.
Juni Sinkkonen [00:17:18]: Mitä sinä ajattelet siitä, millä tavalla esimerkiksi vaikka ruoka-asiat, energia-asiat ja liikkumiset on järjestetty silloin 2050-luvulla?
Fanni Linjama [00:17:30]: Minä toivon, että omavaraisuus olisi sellainen normi tai jos ei normikaan, niin ei enää mikään epätavallisuus. Minä toivoisin, että kulutuksessa ja energiassa ja ruoantuotannossa olisi sellainen tietty kohtuus, että se ei menisi ihan yli kuten se tällä hetkellä menee. Toivoisin, että kulutus vähenisi rajusti, että se ei olisi tällaista maailmaa tuhoavaa kuten nyt. Minä toivoisin, että maailmassa selvittäisiin tästä isosta muutoksesta niin, että se ei tekisi ihmisistä kovin eriarvoisia, että jonkin näköinen tasa-arvo säilyisi tai jopa paranisi sen myötä. Ja ehkä myös sellainen rahataloudesta pois pyrkiminen olisi jotenkin ideaali tai sellainen, että lainaus ja vaihdantasysteemit tulisivat enemmän käyttöön. Ja ehkä juuri, että sellainen syvä ekologinen näkökulma elämään tulisi vahvemmin läsnä ihmisten arjessa, että ihmiset pystyisivät olemaan myötätuntoisia myös muita lajeja kohtaan ja pystyisivät, no ehkä juuri se ajatus, että syväekologiassa ajatellaan, että meillä ihmisillä ei ole oikeutta tyydyttää meidän toissijaisia tarpeita muiden lajien ensisijaisten tarpeiden kustannuksella. Ehkä jos joku sellainen ajatus alkaisi kytemään, niin se olisi hyvä. Ylipäätään kulutus jotenkin järkevöityisi, että olisi muillakin lajeilla jotain selviytymismahdollisuuksia täällä.
Juni Sinkkonen [00:19:21]: Niinpä, kyllä. Minä olen, tuo on kyllä tuo syväekologinen ajatus minun mielestäni tosi tärkeä. Olen ihan täsmälleen samaa mieltä siitä, että miten ihmisten olisi hyvä enemmän nähdä sitä miten meidän ihmisten, ihmiseläinten elämä on niin syvällisesti kuitenkin kietoutunut muiden elävien olentojen olemassaoloon ja ylipäätään ympäröivään maailmaan, kasvikuntaan, ihan kaikkeen niin sanottuun elottomaankin luontoon.
Fanni Linjama [00:19:56]: Niin.
Juni Sinkkonen [00:19:58]: Tässä loppuun minä voisin kysyä sinulta, että mitä sinä haluaisit suositella meidän kuuntelijoillemme? Jotain kokemista tai katsomista tai lukemista tai muuta.
Fanni Linjama [00:20:15]: No ehkä sellainen yleinen suositus, että suosittelisin ihmisiä etsimään omia tapoja toteuttaa omaa aktivismiaan ja tehdä oikeudenmukaisempia, eettisempiä ja ekologisempia valintoja. Ehkä sellainen suositus.
Juni Sinkkonen [00:20:32]: Tosi hieno suositus, kiitos. Joo, tuo on kyllä erittäin kannatettavaa ja erilaisia ryhmiä, järjestöjä ja kaiken maailman muitakin paikkoja on, joista voi hakea itselleen sellaisia sopivia tapoja kyllä. Esimerkiksi tämä Ilmastonuoret on sellainen.
Fanni Linjama [00:20:53]: Kyllä.
Juni Sinkkonen [00:20:54]: Hei mahtavaa, kun pääsit vieraaksi. Kiitos paljon, Fanni.
Fanni Linjama [00:20:57]: Kiitos.
Loppujuonto [00:21:07]: Podcast on tehty osana All Youth -hanketta, joka on Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittama. Joensuun normaalikoulun lukio ja Itä-Suomen yliopisto ovat olleet mukana mahdollistamassa podcastia.
[äänite loppuu]