2050-luvulla on ALL-YOUTHin kanssatutkijoiden podcast nuorilta nuorille ja kaikille muille, joilla yhteiskunnalliset asiat ja vaihtoehtoiset tulevaisuuden kuvat aiheuttavat mielenkiinnon väristyksiä. Tutkailemme vaikuttamisen, nuorten osallisuuden ja kestävän hyvinvoinnin teemoja.
Podcastia tekevät:
Venla Siltovuori
Mie oon Venla ja oon ekan vuoden metsätieteiden opiskelija ja kevytyrittäjä. Harrastan retkeilyä ja kaikenlaista liikuntaa. Tykkään myös lukea kirjoja sekä seurata politiikkaa ja maailman menoa.
Oskar Mannelin
Moro! Mun nimi on Oskar Mannelin ja oon 18-vuotias abiturientti Joensuusta. Mun vapaa-aika kuuluu pitkälti nuorisovaltuuston ja eri yhdistysten luottamustoimissa, jonka lisäksi teen myös kevytyrittäjänä erilaisia keikkatöitä. Lähdin tähän podcastiin mukaan, sillä haluan olla tuomassa Suomen podcast-sceneen aidosti nuorten näköisen podcastin, jonka lisäksi haluan tuoda keskusteluun myös oman ääneni ja mielipiteeni
Juni Sinkkonen
Olen 25-vuotias aktivisti, taiteilija ja psykologian maisteriopiskelija Joensuusta. Minua sykähdyttäviä teemoja ovat ympäristötunteet, myönteisten tulevaisuuksien visiointi ja luovuus. Vedän ilmastotunnepajoja ja lisäksi toimin järjestöaktiivina Savo-Karjalan Luonto-Liitossa. Luppoajan täyttävät runoilu, kirjominen ja luonnon ihmettely.
Sini Heikkala
Olen 17-vuotias lukiolainen. Vapaa-ajallani alppihiihdon lisäksi viihdyn kaverieni kanssa. Tykkään kuunnella musiikkia ja urheilla.
Vastuututkija: Nina Tokola
Tuottaja: Pasi Huttunen.
Podcast on tehty osana Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamaa ALL-YOUTH-tutkimushanketta, Mukana mahdollistamassa podcastia ovat olleet Itä-Suomen yliopisto ja Joensuun normaalikoulu.
Jakso litteroituna
[äänite alkaa]
Alkujuonto [00:00:05]: 2050-luvulla.
Oskar Mannelin [00:00:12]: Tervepä terve, tässä Oskar Mannelin ja tämä on 2050-luvulla -podcast. Minulla on täällä seuranani Sini Heikkala, sano moi, Sini.
Sini Heikkala [00:00:21]: Moikka.
Oskar Mannelin [00:00:23]: Ja tänään meillä olisi tosiaan aiheena eurooppalaisuus ja ylipäätään kansainvälisyys. Ihan näin alkajaisiksi niin Sini, tunnetko sinä olosi eurooppalaiseksi?
Sini Heikkala [00:00:35]: No tuo on kyllä sillä tavalla vähän hankala kysymys vastata, mutta itse henkilökohtaisesti ehkä tunnen, koska minä matkustan kuitenkin niin paljon, että siinä tulee tosi hyvin varsinkin juuri Euroopan sisällä näkyviin se, että miten helppoa on matkustaa. Kyllä minä sanoisin, että matkustamisessa hyvin tulee esille se, että näkeekö itsensä eurooppalaisena. Niin kyllä minä sanoisin, että minä ainakin näen itseni eurooppalaisena. Entä sinä?
Oskar Mannelin [00:00:58]: No minä koen sen ehkä vähän jopa syvemmällä tasolla, sillä minulla on ehkä vähän tällainen Eurooppa on kotimaa -tyylinen mentaliteetti tähän asiaan. Eli koska jos puhutaan siitä, että Suomi on ollut Euroopan Unionissa siitä asti kun minä olen syntynyt, niin tavallaan minä en tiedä yhtään millainen Suomi olisi edes ilman Euroopan Unionia. Minä kokisin, että se ei ainakaan olisi sama mitä se on nykyään, eli se miten se eurooppalaisuus on muovannut meidän koko yhteiskuntaamme ja minä koen myös selkeästi olevani osa sitä. Jos joku kysyy minulta asunko minä Euroopassa, koenko minä että olen eurooppalainen, niin vastaus on ehdottomasti kyllä. Mutta sinä tosiaan availit tuossa vähän jo keskustelua tuosta matkustamisesta, ja sehän nyt on ollut viime aikoina ehkä vähän sellainen kiistakapula monessa keskustelussa, sillä tämä pieni pandemia mikä meidän maailmaamme on tässä vaiheessa vaivannut, niin on tosiaan sitten rajoittanut näitä mahdollisuuksia kulkea ympäriinsä. Mutta miten tämä on näkynyt nyt sinulla elämässäsi, että oletko sinä joutunut rajoittamaan matkailuasi sen takia?
Sini Heikkala [00:02:04]: No kyllähän minä olen. Meidänhän piti mennä meidän koulun kanssa Roomaan tuossa viime keväänä jo, niin se sitten siirtyi syksylle ja nyt se siirtyi syksyltä vielä ensi keväälle, että nyt se on siirtynyt vuodella eteenpäin. Ja sitten meidän piti mennä perheen kanssa Kreikkaan tuossa kesän alussa, niin sekin sitten peruuntui kokonaan se matka tämän koronan takia, että kyllä se tässä on aika paljon tätä matkustamista kyllä estänyt ja siirtänyt, mikä toki on ymmärrettävää tässä tilanteessa. Mutta toki se myös ärsyttää, koska oli niin monta kivaa reissua, niin sitten ne ovat kaikki siirtyneet. Ja sitten kun minä harrastan alppihiihtoa, niin sitten meidän leirejä ja kisoja peruttiin myös viime kauden lopussa tosi paljon. Meillä loppui kausi vähän kesken niin kuin tosi monella muullakin urheilulajilla, että se nyt ei ollut vain meidän laji. Sekin oli vähän turhauttavaa sillä tavalla kesken kaiken lopettaa.
Oskar Mannelin [00:02:55]: Joo, se varmasti herättää nyt monenlaisia tuntemuksia. Totta kai se on aina ikävää, kun pitkään suunniteltu matka peruuntuu. Minä ehkä kuitenkin itse näkisin, että tässä tapauksessa se on täysin ymmärrettävää, kuten sinä ehkä itsekin mainitsit tuossa, eli se on sellainen välttämätön paha mikä meidän tulee hyväksyä tämän pandemia lievittämiseksi, koska me emme varmasti kuitenkaan toivo sellaista tilannetta missä tämä pandemia on valloillaan vielä seuraavat 20 mitä lie vuotta, ja ties milloin me sitten pystymme matkailemaan uudestaan. Sinä mainitsit aikaisemmin, että tämä sinun eurooppalaisuutesi pohjautuu tosi paljon tällaiseen matkustamiseen, eikö näin?
Sini Heikkala [00:03:34]: Kyllä.
Oskar Mannelin [00:03:35]: Koetko sinä, että sitten tämä Covid-19:n aiheuttama pandemia ja se, että sinä et ole pystynyt matkustamaan, niin onko se tavallaan heikentänyt sitä eurooppalaisuuden tunnetta? Tuntuuko sinusta vähemmän eurooppalaiselta sitten sen seurauksena?
Sini Heikkala [00:03:48]: No nyt kun kysyit ja aloin miettimään, niin kyllä sillä tavalla ehkä vähän on vähemmän eurooppalainen olo, jos tuossa on mitään järkeä.
Oskar Mannelin [00:03:57]: Puuttuuko siitä sellainen vähän niin kuin yhtenäisyyden tunne?
Sini Heikkala [00:03:59]: Joo, kun on tottunut, että matkustaa, niin sitten siinä näkee tosi paljon eri kulttuureja ja eri maita, niin sitten nyt kun ei ole saanut lähteä minnekään, on ollut vain kotona, niin tavallaan se muiden maiden näkeminen ja sitten se muiden yhteisöllisyys on jäänyt kokonaan tältä vuodelta pois. Ei ehkä ole niin laaja eurooppalainen olo tällä hetkellä kuin mitä normaalisti.
Oskar Mannelin [00:04:20]: Ja ehkä siinä on vähän se käänteinenkin vaikutus, että totta kai meidän matkustamistamme on rajoitettu, mutta niin on kaikkien muidenkin. Eli se on tuottanut myös sen, että eihän nyt jos kävelet kaupungilla, niin vähemmän siellä tulee sitten muualta kotoisin olevia vastaan, koska ei ole turisteja.
Sini Heikkala [00:04:33]: Niinpä.
Oskar Mannelin [00:04:35]: Ja tämä totta kai sitten, se on täysin eri keskustelu kun puhutaan siitä mitä haittavaikutuksia sillä on Suomelle, että täällä ei ole turisteja. Me nähdään se Lapin tilanteesta, me nähdään se meidän ihan Pohjois-Karjalankin tilanteesta, että millaisia haittavaikutuksia sillä on, kun ei pystytä matkailua suorittamaan nyt ihan normaaliin tapaan. Mutta joka tapauksessa, ehkä voidaan vähän siirtyä nyt tästä Covid-19 -ajasta eteenpäin, me ollaan varmaankin kaikki puhuttu siitä nyt melkoisen paljon viimeisen puolen vuoden aikana. Veikkaanpa, että se ei puheenaiheista häviä nyt vielä tulevienkaan kuukausien aikana, joten siirrytään pikkuisen tällaiseen tässä tilanteessa ehkä jopa vähän niin kuin tiedätkö haaveajatteluun tähän tilanteeseen, että pystyttäisiin taas matkailemaan ja tilanne palautuisi normaaliksi. Onko sinulla jonkin näköistä ajatusta siitä, että tuleeko eurooppalaisuus tai tällainen matkustaminen olemaan sinun elämässäsi tärkeänä osana myös myöhemmin?
Sini Heikkala [00:05:37]: Kyllä minun mielestäni tulee olemaan, todennäköisesti tosi isonakin osana, koska minä olen aina matkustanut ihan pienestä asti. Me ollaan joka vuosi käyty perheen kanssa ulkomailla ja sitten me ollaan muutenkin matkustettu ympäri Suomea, niin kyllä minusta tuntuu, että tulevaisuudessakin se on tosi iso, koska minä rakastan matkustaa ja minulla on monia paikkoja vielä missä minä en ole käynyt ja missä minä haluan käydä, ja monia suunnitelmia, niin kyllä minä sanoisin, että todennäköisesti tai ei edes todennäköisesti vaan aika varmasti on erittäin iso osa vielä tulevaisuudessakin.
Oskar Mannelin [00:06:07]: Näkisitkö sinä, että se olisi myös osa sitten sinun työelämääsi vai onko se enemmän sellainen vapaa-ajan vietto?
Sini Heikkala [00:06:14]: Toki se olisi kiva, jos se olisi osa myös työelämää, mutta minusta tuntuu, että se ehkä enemmän on osa vapaa-aikaa. Sitten se on enemmän ehkä sellaista lomailua.
Oskar Mannelin [00:06:24]: Onko se niin kuin keino päästää irti sitten siitä arjesta?
Sini Heikkala [00:06:25]: Joo, juuri siten, että se on seikkailua ja sellaista maailman tutkimista sillä tavalla itse miten haluaa. Ja ehkä sellaista vapautumista ja rentoutumista, kuten minä sanoin jo, että sellainen irtiotto arjesta ehkä enemmänkin.
Oskar Mannelin [00:06:40]: Joo, se on täysin totta. Onko sinulla jotain muita sellaisia vähän niin kuin motiiveja siinä matkustuksessa? Totta kai kuten tuossa tulee tämä irtiotto arjesta, sellainen rentoutuminen, uusien paikkojen näkeminen, mutta onko siinä myös sellaista esimerkiksi vaikka, että haluaa tutustua uusiin ihmisiin?
Sini Heikkala [00:06:55]: Joo, toki on. Se on tosi siistiä minun mielestäni juuri tutustua muissa maissa uusiin ihmisiin ja tavata uuden näköisiä ihmisiä.
Oskar Mannelin [00:07:02]: Ja sitten se kulttuurituntemus?
Sini Heikkala [00:07:04]: Niin, kulttuurituntemus ja sitten juuri nähdä millaisissa paikoissa ihmiset asuvat ja miten heillä on erilainen elämä kuin meillä, kaikkea periaatteessa mikä on erilaista. Ja sitten muutenkin minä tykkään käydä tosi paljon luonnossa ja käydä kävelemässä ja näin, niin luonnon näkeminen on kanssa tosi tärkeää minulle.
Oskar Mannelin [00:07:22]: Joo, puhuttiin tuossa nyt oppimisesta, niin tuntuuko sinusta, tai tavallaan siitä uuden kulttuurin kohtaamisesta, uusien ihmisten kohtaamisesta, niin tuntuuko että sinä olet oppinut siitä jotakin, oppinut arvostamaan ehkä jotakin asiaa eri tavalla tai ajattelemaan jostain asiasta toisella tavalla?
Sini Heikkala [00:07:39]: No joo, olen. Mitä minä nyt olen maissa käynyt, niin kyllä aina kun tulee kotiin, niin arvostaa Suomea ja Suomen kulttuuria, ja muutenkin Suomea ylipäätänsä, turvallisuutta ja kaikkea tällaista. Sen ehkä huomaa parhaiten juuri, kun on ollut ulkomailla ja tulee kotiin parin viikon tai viikon jälkeen, ja näkee miten erilaista on ja miten vapaammin pystyy olemaan. Sen huomaa parhaiten kun tulee kotiin, minä olen oppinut sen, että sen ottaa tosi usein sellaisena normaalina asiana ja siihen tottuu tosi helposti millaiset olot Suomessa on. Mutta heti kun käy jossakin muualla ja tulee kotiin niin huomaa, että hei, ei ole ihan kaikkialla tällaista.
Oskar Mannelin [00:08:20]: Niin, niinhän se sanonta meneekin, että oikeastaan asioiden arvon tajuaa vasta kun ne menettää. Ja tuossakin nyt ehkä se, että sinä voit arvostaa kunnolla sitä miten suomalainen yhteiskunta on mahdollistanut sen kaiken vapauden, sen kaiken turvallisuuden tunteen, niin ei sitä ehkä tajua sillä tavalla, jos elää jatkuvasti vain Suomessa.
Sini Heikkala [00:08:41]: Niinpä.
Oskar Mannelin [00:08:43]: Siinä paikalla missä on aina asunut. Ja tässä ehkä nyt minä tulen itse sellaiseen omakohtaiseen kokemukseen, että minä myös USA:ssa ollessa opin arvostamaan tosi paljon sellaista, ehkä sitä Suomen rauhallisuutta myös. Enkä tarkoita pelkästään siinä mielessä, että minun ei tarvitse pelätä sitä, että tulenko minä ammutuksi iltalenkillä, joka on totta kai sellainen asia mitä minä arvostan suuresti, mutta myös sen lisäksi siinä oppi arvostamaan myös sitä, että meillä ei jatkuvasti ole menossa maata kahtia repivää debattia jossain uutislähetyksessä. Meillä ei ole jatkuvasti pelkoa siitä, että milloin tapahtuu taas seuraava katastrofi ja meillä ei myöskään ole sellaisia järjettömiä levottomuuksia koko ajan. USA:ssa on ollut sellainen tilanne tosi pitkään, sen maan kansa on tosi kahtia jakautunut ja sen takia siellä on aiheutunut paljon levottomuuksia. Ja voin kuvitella vain siinä, että millainen ihmisestä joka on asunut siellä pitkään, mutta ei ole välttämättä kummankaan puolelle asettautunut näissä konflikteissa, niin miten hänestä tuntuu tavallaan ehkä tosi sellaiselta stressaavalta, tosi niin kuin, mikä on se oikea termi? No niin, joka tapauksessa tosi stressaantuneelta elää siinä kahden ryhmittymän välissä, elää siinä konfliktin keskellä.
Sini Heikkala [00:10:11]: Ristitulessa.
Oskar Mannelin [00:10:12]: Niin, elää siinä konfliktin keskellä. Se on varmasti haastavaa. Toki me olemme myös siinä mielessä onnellinen kansa, että sen lisäksi että me olemme tosiaan suomalaisia, niin me olemme myös eurooppalaisia ja tämä eurooppalaisuus, Euroopassa suurimmaksi osaksihan niin asiat ovat varsin hyvin. Totta kai tässä on poikkeusmaita, on Puolaa, on Unkaria, on muita paikkoja missä on levottomuuksia, mutta kaiken kaikkiaan Euroopassa me olemme saaneet elää suhteellisen rauhallisissa oloissa. Ja mainittakoon myös se, että Euroopan Unionin ansiosta me olemme myös pystyneet ehkä kokemaan paljon laajemmin erilaisia kulttuureita, koska me olemme pystyneet matkustamaan helposti maasta toiseen ja niin edelleen. Ja tämähän on tosiaan mahdollistanut meille kevyen lomamatkustuksen, mutta on myös muita syitä matkailla kuin tämä peruslomailu. Niitähän ovat esimerkiksi tällaiset erilaiset projektit, niitä ovat vapaaehtoistyö, työmatkat ja niin edelleen. Onko sinulla sellaisia omakohtaisia kokemuksia sellaisesta muunlaisesta kuin lomamatkailusta ihan sellaisessa traditionaalisessa mielessä?
Sini Heikkala [00:11:29]: Ei minun mielestäni minulle ole tullut mitään muuta kuin lomamatkailua tällä hetkellä. Toki Suomen sisällä minulla on ollut leirejä, kilpaurheilumatkoja ja tällaisia, mutta Suomen ulkopuolella niin ei kyllä, että kaikki on ollut tähän mennessä ihan vain lomamatkoja.
Oskar Mannelin [00:11:49]: Tähän olisi ilmeisesti tullut nyt muutos sitten tänä vuonna mikäli nyt ei olisi ollut tämä pandemiatilanne? Käsitinkö näin, että esimerkiksi tämä Rooman matka olisi sitten ollut tällainen?
Sini Heikkala [00:11:58]: Niin, Rooman matka olisi ollut opintomatka koulun kanssa, että se olisi kyllä ollut sitten ei ihan niin lomamatka kuin normaalisti.
Oskar Mannelin [00:12:04]: Niin, totta kai niissäkin se rentouden aste on aina väittelyn alainen, mutta siis kyllä näin. Minun itseni on tosiaan tullut matkustettua aika monenlaisissakin merkityksissä, on tullut oltua eräänlaisessa vaihto-oppilasjaksossa siellä USA:n puolella ja itse asiassa myös Espanjan puolella lyhyemmällä tällaisessa EU-rahoitteisessa Erasmus-vaihdossa. Ja sitten on totta kai myös muutama kokousmatka tullut tehtyä tuonne ulkomaiden puolella ja ne ovat aina ikiriemukkaita ja tällaisia. Mikä olisi sen mukavampaa kuin päästä katsomaan jonkun muun paikan kokoussalia. Ei vaan, se on tosi mukavaa nähdä myös, että millä tavalla muualla hoidetaan asioita. Varsinkin se on ollut ihan huippua päästä kuuntelemaan niitä käytännön esimerkkejä, että millä tavalla tietyt asiat hoidetaan missäkin paikassa. Esimerkiksi minä olin tuolla Ruotsin Umeåssa tai Uumaja se taitaa olla suomeksi, joo, Uumajassa, niin kuuntelemassa heidän metsäasioista sitten tällaista esitystä ja se oli oikein mielenkiintoinen kokemus. En ole varmaankaan ikinä käynyt missään ruotsalaisen metsäyhtiön tehtaalla, mutta siellä tuli käytyä.
Sini Heikkala [00:13:10]: No niin.
Oskar Mannelin [00:13:10]: Siitä löytyy juttu jostakin netistä, minä muistan, siinä on sellainen kuva kun minulla on sellainen raksakypärä päässä ja minulla on sellaiset suojaliivit.
Sini Heikkala [00:13:18]: Joo, minä näin sen kuvan jossakin joskus.
Oskar Mannelin [00:13:21]: Joo, minä olen jossakin postannut sen kyllä, mutta siis kuitenkin. Matkailuhan sallii siis ihan järjettömän paljon sellaisia uusia kokemuksia, myös sellaisia, ei pelkästään ylipäätään sen kulttuurin tuntemukseen, vaan vähän sellaista että millä tavalla asioita hoidetaan muualla.
Sini Heikkala [00:13:38]: Totta.
Oskar Mannelin [00:13:39]: Siinä on tullut nyt tosi paljon sellaisia mielenkiintoisia kokemuksia ja varmasti tulee olemaan myös paljon mielenkiintoisia mahdollisuuksia sitten siihen. Onko sinulla ajatuksena mennä jossain vaiheessa sitten vaihto-oppilasvuodelle esimerkiksi yliopiston puolella?
Sini Heikkala [00:13:53]: No siis se olisi tosi siistiä, sitä minä olen miettinyt tosi pitkään. Minä olisin halunnut käydä lukiossa jo, mutta sitten se vähän jäi, kun oli niin paljon muuta kaikkea tekemistä. Mutta yliopistossa olisi tosi siisti käydä juuri joku vuoden vaihto jossain, mutta todennäköisesti minä voisi käydä ehkä Amerikassa jossakin päin tai ehkä ihan Euroopassakin. En ole vielä oikein sen tarkemmin miettinyt, mutta se olisi tosi siisti kokemus. Se olisi sellainen mitä minä haluaisin tehdä.
Oskar Mannelin [00:14:16]: Olisiko se kuitenkin siten, että joku, tai siis mikä olisi sinulla se perimmäinen syy sille tai se kriteeri minkä perusteella sinä ajattelisit valita sen maan minne olet menossa?
Sini Heikkala [00:14:27]: No ehkä sellainen kriteeri, että siellä on erilaista kuin Suomessa ensinnäkin, että siellä tulisi erilainen näkökulma esimerkiksi juuri koulutukseen ja miten se toteutetaan. Ja sitten muutenkin, että se olisi ehkä sillä tavalla minulle mielenkiintoinen maa, että juuri ei ehkä mikään Ruotsi tai Norja tuosta ihan vierestä, vaan siten että se on vaan sellainen erilainen ja vähän uniikki.
Oskar Mannelin [00:14:51]: Älä nyt, on Ruotsikin uniikki.
Sini Heikkala [00:14:54]: Ei, mutta erilainen kuin Suomi. Minua kiinnostaisi varmaankin käydä Jenkeissä, varsinkin kun minua kiinnostaisi nähdä millainen koulujärjestelmä siellä on ja miten siellä hoituu kaikki. Vaikka minä sielläkin olen käynyt lomalla, mutta en minä siellä koulussa ole käynyt.
Oskar Mannelin [00:15:07]: No henkilökohtaisena mielipiteenä, niin ne voivat olla, ne ovat mielenkiintoisia kokemuksia, mutta väittäisin, että Suomessa ne asiat hoidetaan ehkä jonkin verran paremmin.
Sini Heikkala [00:15:16]: Niinpä, varmaankin hoidetaan, mutta se olisi siistiä nähdä, tiedätkö sillä tavalla.
Oskar Mannelin [00:15:19]: Kokemuksellisena kasvatuksena, ehdottomasti. Ja tosiaan tähän on onneksi meidän suomalaisissa yliopistoissa niin usein mahdollisuuskin sitten.
Sini Heikkala [00:15:28]: Niinpä.
Oskar Mannelin [00:15:28]: Toki sitten ensimmäinen ongelma on päästä yliopistoon.
Sini Heikkala [00:15:32]: Niin, sekin on kyllä totta.
Oskar Mannelin [00:15:34]: Sitten ehkä vähän siirrytään viimeiseen segmenttiin tässä meidän tämän kertaisessa jaksossamme. Minä haluaisin vähän puhua siitä, että nyt kun ollaan keskusteltu tämän keskustelun aikana tästä eurooppalaisuudesta, ollaan keskusteltu matkustelusta ja vastaavasti, niin siinä helposti myös tulee puheeksi tällainen iki-ihana ja ikivihreä teema kuin globalisaatio. Ja tästäkin on varmaankin ikään kuin otettu sen verran monta kertaa oppitunneilla, että ei tarvitse sillä tavalla sinun puolestasi ehkä ihmeemmin määritellä, että mikä se on. Mutta globalisaatiohan näin lyhyesti niin on maailmanlaajuistuminen eli se, että käytännössä tietoverkot laajenevat, ne lisääntyvät ne yhteydet mitä eri maiden välillä on. Ja tämähän on ollut viime aikoina iso sellainen keskustelunaihe, että onko tämä oikeastaan hyvä asia. Mitä sinä olet mieltä, onko se hyvä asia, että maat ovat enemmän tekemisissä toistensa kanssa ja ovat ehkä myös riippuvaisempia toisistaan?
Sini Heikkala [00:16:36]: No minun mielestäni se on ihan hyvä asia, koska sitten sitä kautta pystytään tekemään paljon paremmin ja tiiviimmin yhteistyötä maiden välillä. Ja sitten todennäköisesti pystytään paremmin ratkaisemaan ongelmia, että jos tulee joku ongelma, niin sitten voidaan yhdessä pohtia mikä olisi paras ratkaisu. Esimerkiksi juuri tässä Covid-19 -pandemiassa, kun maat yhdessä alkavat pohtia ratkaisuja, niin kyllä ne tulevat todennäköisesti paremmin ja laajemmin kuin yksin.
Oskar Mannelin [00:16:59]: Eli sinä näkisit, että tällaisessa yhteistyössä on voimaa?
Sini Heikkala [00:17:00]: Niin, minä näkisin sen siten. Ja sitten muutenkin pystytään jakamaan paljon enemmän tietoa ja taitoja maiden välillä, ja sitten juuri näkemyksiä eri asioista, että kyllä minä sanoisin, että se on hyvä asia.
Oskar Mannelin [00:17:14]: Kyllä, ja minä olen ehdottomasti siinä mielessä samaa mieltä ja kuten tuossa aikaisemmin sanoin, niin Eurooppa on kotimaa minusta. Ennen kaikkea on hyvä tiivistää yhteistyötä sellaisten maiden kanssa, joiden käytänteet me voimme hyväksyä. Tätä minä tarkoitan tai siis minä haluan ehkä keskittyä nyt tässä lähinnä siihen, että meidän pitää myös pyrkiä levittämään sellaista demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen ajatusta, eli ihan kaikkien valtioiden kanssa ei kannata lähteä ihan sokeasti yhteistyöhön, mikäli esimerkiksi niissä poljetaan ihmisoikeuksia, koska sehän olisi vähän niin kuin palkitsemista sellaisesta käytöksestä.
Sini Heikkala [00:17:47]: Joo, samaa mieltä.
Oskar Mannelin [00:17:48]: Mikä ei ole toivottavaa, mutta ehdottomasti olen sitä mieltä, että pitää tehdä yhteistyötä eri valtioiden välillä. Ja tästähän meidän rakas Euroopan Unionimme on ihana esimerkki ja totta kai Ruotsin kanssa sellaista naapurirakkautta aina ollut, että saadaan sen kaltaista yhteistyötä tehtyä. Mutta kyllä olen ehdottomasti tätä mieltä ja se on vähän jopa ollut sääli nähdä, että millä tavalla tätä ollaan yritetty kampittaa niin kun sillä ajatukseksella, että jos Suomi säilyisi itsenäisenä täältä EU-herrojen alta poissa, niin silloin meillä olisi kaikki asiat menneet paremmin ja olisi markassa pitänyt pysyä ja niin edelleen. Totta kai yhteistyö tuottaa aina ongelmia, missä ihmissuhteessakaan ei muodostu ongelmia? Totta kai se on helpompi ajatella, että jos minä olen yksin niin minulla ei ole ongelmia.
Sini Heikkala [00:18:39]: Niin.
Oskar Mannelin [00:18:40]: Mutta se on minusta olennainen osa yhteistyötä, että pitää tehdä kompromisseja, pitää yhdessä ratkaista niitä ongelmia ja juuri se mitä sinä sanoit, yhdessä ne ongelmat ratkeavat sitten loppujen lopuksi kaikkein tehokkaimmin.
Sini Heikkala [00:18:53]: Niinpä.
Oskar Mannelin [00:18:53]: Ja näin saadaan paras lopputulos ja minä toivon, että yhdessä me pystymme myös sitten ratkaisemaan tällaisia globaaleja ongelmia mitkä vallitsevat meidän yhteiskunnassamme. Nyt tämän hyvin sekavan loppupuheenvuoron päätteeksi, niin kiitos taas kaikille tämän jakson puolesta, ja kiitos sinulle, Sini.
Sini Heikkala [00:19:12]: Kiitos paljon, Oskar.
Oskar Mannelin [00:19:14]: Kiitos, että kutsuit minua etunimellä.
Sini Heikkala [00:19:16]: Totta kai.
Oskar Mannelin [00:19:23]: Podcast on toteutettu osana All Youth -hanketta ja sen rahoittajana toimii Strategisen tutkimuksen neuvosto. Mukana podcastia mahdollistamassa ovat myös Joensuun normaalikoulun lukio ja Itä-Suomen yliopisto.
[äänite loppuu]