Kuuntele podcast täältä
Johdanto
Keväällä 2018 ALL-YOUTH-hankkeen tutkijat Tampereen yliopistosta ottivat yhteyttä Pakolaisnuorten tuki ry:n Kölvi-toiminnan työntekijöihin. Tutkijat ehdottivat tutkimusyhteistyötä maahanmuuttajanuorten osallisuuteen liittyvistä teemoista. Tartuimme ehdotukseen mielellämme, koska Kölvi-toiminnan painopisteisiin kuuluu jo lähtökohtaisesti maahanmuuttajanuorten oman toimijuuden ja kansalaisuuden kykyjen vahvistaminen, ja tutkimuksiin osallistuminen on yksi keino edistää tätä tavoitetta. Olimme erityisen kiinnostuneita ALL-YOUTH-hankkeen nuoria osallistavasta lähestymistavasta ja tilaisuudesta tarjota Kölvin nuorille harvinainen mahdollisuus osallistua kanssatutkimukseen, jossa he pääsevät itse vaikuttamaan tutkimuksen kulkuun. Yhteistyömme hankkeen kanssa käynnistyi 2018 kevään lopulla ja jatkuu edelleen kanssatutkimusprojektin jo päätyttyä eri muodoissa. Tässä artikkelissa avaamme Kölvin monikulttuurisen poikatyön lähtökohtia ja tavoitteita ja esitämme joitakin keskeisiä huomioita tutkimusyhteistyömme onnistumisesta. Tartumme avoimesti myös niihin vaikeuksiin, joita kanssatutkimukseen liittyvässä yhteistyössämme aika ajoin kohtasimme.
Osallisuus ja maahanmuuttajapojat
Pakolaisnuorten tuki ry:n toiminta on lähtenyt liikkeelle Kölvi-toiminnan monikulttuurisesta poikatyöstä, joka perustettiin vuonna 2002 Kölvi-projektin nimellä. Kölvin erityisnuorisotyö on pitkälti yhdistyksen lippulaiva ja se, mistä yhdistys tunnetaan niin Tampereella kuin valtakunnallisesti. Kölvi-projekti alkoi sukupuolisensitiivisen nuorisotyön hankkeena, joka oli alun perin suunnattu kaikille Pirkanmaan pojille. Pian kuitenkin selvisi, että maahanmuutto- ja erityisesti pakolaistaustaisten poikien avun ja tuen tarve oli kaikkein suurinta. Kölvi-toiminnan piiriin hakeutui paljon maahanmuuttotaustaisia poikia, joiden perheissä oli läsnä vain toinen vanhempi. Nämä pojat olivat joutuneet jo varhain omaksumaan puuttuvan vanhemman roolin huolehtiakseen perheestään, esimerkiksi nuoremmista sisaruksistaan. Pojat hoitivat niin perheen Kela-asioita kuin tulkkasivat vanhemmilleen viranomaistapaamisissa, yrittäen samaan aikaan oppia suomen kieltä ja pysyä kiinni opiskeluissaan. Koulussa monet kohtasivat rasistista kiusaamista ja taustaansa liittyvää ulossulkemista. Etenkin pakolaistaustaisilla pojilla oli vahva tarve sekä vertaistuelle että turvalliselle nuorisotilalle, jossa he saisivat olla vain oma itsensä, vapautuen hetkeksi yhteiskunnan tai perheen paineista ja (sukupuoli)rooleista. Tähän tarpeeseen Kölvi-projekti pyrki vastaamaan.
Kölvin perusajatuksena oli alusta saakka toimintaan osallistuvien poikien ja nuorten miesten vahva osallisuus ja omistajuus, ja toimintaan lähdettiin välittömästi luomaan nuorten osallisuutta tukevia rakenteita. Tästä esimerkkeinä ovat edelleenkin Kölvin ydintä oleva Isoveli-toiminta, jossa nuoria miehiä koulutetaan vertaisohjaajiksi uusille ja vähemmän aikaa Suomessa asuneille pojille, sekä Kölvi-kokoukset (nykyisin ns. Kölvi-demokratia), joissa nuoret pääsevät itse suunnittelemaan ja päättämään toiminnasta.
Työntekijöiltä osallisuutta ja toimijuutta vahvistavien rakenteiden luominen on vaatinut tietoista osallistavan nuorisotyön otetta ja sitoutumista siihen, että nuorista ei tehdä uhreja tai riippuvaisia saadusta tuesta. Kölvi-toimintaa ohjaa vahva usko nuoren oman elämän asiantuntijuuteen, toimijuuteen ja voimavaroihin. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi nuorten vastuuttamista toisistaan ja Kölvin tiloista huolehtimisesta, nuorten aitoa kuuntelemista, rakentavan palautteen vastaanottamista ja reflektointia sekä nuorten puolesta tekemisen välttämistä.
Yksi Kölvi-toiminnan kulmakivistä on maahanmuuttajanuorten yhteiskunnallisen osallisuuden ja yhdenvertaisuuden edunvalvonta. Tämän vuoksi toiminnan puitteissa on pyritty osallistumaan aktiivisesti esimerkiksi erilaisiin valtakunnallisiin ja paikallisiin asiantuntijaverkostoihin, työryhmiin, seminaareihin ja keskustelutilaisuuksiin sekä tutkimushankkeisiin. Tavoitteena on ollut tuoda esiin päättäjille, viranomaisille ja laajemmin koko valtaväestölle maahanmuuttajanuorten ääntä ja heidän yhteiskunnassa kohtaamiaan ongelmia, kuten rakenteellista syrjintää ja rasismia. Toiminnan vakiinnuttua projekti on kasvanut Tampereen kaupungin rahoittamaksi pysyväksi Kölvi-toiminnaksi. Toiminnassa painottuu edelleen maahanmuuttajapoikien ja nuorten miesten osallisuuden edistäminen, joka on tavoitteena mukana kaikissa Kölvin uusissa kehittämishankkeissa.
Tavoittaaksemme pakolaistaustaisia nuoria olemme yli puolentoista vuoden ajan tehneet tiivistä yhteistyötä paikallisten, monikulttuurista erityisnuorisotyötä tekevien kansalaisjärjestöjen kanssa. Raportin tavoitteena on kuvata konkreettisesti, miten olemme tätä tutkimusyhteistyötä tehneet; mitä esimerkiksi tarkoittaa käytännössä, että olemme suunnitelleet ja toteuttaneet prosesseja yhdessä nuorten kanssa. Haluamme tuoda esiin myös niitä kohtaamiamme haasteita, kysymyksiä ja tilanteita, jotka eivät ole sujuneet “kuin Strömsössä”.
Vapari-toiminta – osallisuuden edistämistä vertaisohjauksen ja kansalaistoiminnan keinoin
Vuonna 2012 Kölvi-toiminnan rinnalle perustettiin vapaaehtois- ja vertaistoiminnan kehittämiseen ja maahanmuuttajapoikien yhteiskunnallisen osallisuuden kasvattamiseen tähtäävä Vapari-projekti. Sen jälkeen projekti on kasvanut kolmivuotisesta yhden työntekijän kehittämishankkeesta sosiaali- ja terveysministeriön pysyväisavustuksen avulla pyöriväksi Vapari-toiminnaksi, jossa työskentelee tällä hetkellä kolme henkilöä. Vapaaehtoistoiminta tarkoittaa Kölvissä pääasiassa valtaväestöön kuuluvien aikuisvapaaehtoisten kouluttamista maahanmuuttajapoikien arjen tukemiseen, kuten läksy- ja muuhun arkiapuun, työnhaussa avustamiseen, liikunnan ohjaamiseen tai vaikkapa musiikki- ja mediatoiminnan ja tapahtumien järjestämiseen yhdessä nuorten kanssa. Vapaaehtoistoiminnan tehtävät pyritään räätälöimään vapaaehtoisten ja Kölvin nuorten toiveiden, tarpeiden ja voimavarojen mukaisiksi.
Vaparin vertaistoiminta tarkoittaa pääasiassa Kölvin Isoveli-toiminnan järjestämistä ja kehittämistä. Sen lisäksi Kölvin nuoria miehiä on koulutettu omakielisiksi vertaisohjaajiksi vasta maahan muuttaneille nuorille ja turvapaikanhakijoille. Isoveljet kokoontuvat kuukausittain Isoveli-iltoihin, joiden tarkoitus on paitsi antaa heille tukea vertaisohjaajana toimimiseen ja omien voimavarojen löytämiseen, myös tutustuttaa heitä muihin vertaistoiminnan muotoihin ja mahdollisuuksiin. Isoveli-toiminnassa pyritään siihen, että nuoret voisivat käyttää omakohtaista kokemustaan maahanmuutosta, pakolaisuudesta ja usean kulttuurin keskellä elämisestä voimavarana ja tukea sen avulla muita samassa tilanteessa eläviä nuoria. Koulutuksen saaneet Isoveljet avustavat työntekijöitä Kölvin arjessa, uusien ja nuorempien poikien ohjauksessa sekä kouluvierailuilla. He ovat lisäksi erityinen voimavara uusien poikien kiinnittymisessä Kölvi-yhteisöön niin sanotun isoveli-pikkuveli -toiminnan kautta. Isoveli-toiminta on vuosien varrella olennaisesti lisännyt Kölvi-nuorten yhteisöllisyyden, osallisuuden ja vertaistuen kokemusta.
Kölvin kansalaistoiminta
Vuonna 2017 Vapari-toimintaan rekrytoitiin kansalaistoiminnan koordinaattori, jonka tehtävänä on nuorten osallisuuden vahvistaminen niin Kölvi-toiminnan ja sen taustayhdistyksen piirissä kuin laajemmin yhteiskunnassa. Tavoitteena on myös tukea nuoria siten, että he löytävät toimijuutensa ja voimaantumisensa kannalta sopivia yhteiskunnallisen vaikuttamisen kanavia. Käytännössä tämä on tarkoittanut nuorten innostamista niin muodolliseen, rakenteiden kautta tapahtuvaan vaikuttamiseen kuin ruohonjuuritason aktivismiin. Vaparin kansalaistoiminnassa nuoria on mentoroitu myös heidän omien ideoidensa ja projektiensa edistämisessä, esimerkiksi oman vertaistoimintaryhmän, tapahtuman tai jopa yhdistyksen perustamisessa. Lisäksi nuorten esiin nostamista aiheista rakennetaan kulloistenkin tarpeiden mukaan teemailtoja tai pienryhmiä. Kansalaistoiminnasta virinneitä aiheita ovat vuosien varrella olleet esimerkiksi mediavaikuttaminen, äänestäminen, vaali- ja muu poliittinen järjestelmä, taideperustainen aktivismi sekä rauhan edistäminen, jota varten perustettiin erillinen nuorten Rauhanryhmä. Rauhanryhmä on työskennellyt vuodesta 2018 YK:n päätöslauselman ”2250 Nuoret, rauha ja turvallisuus” juurruttamiseksi Suomeen muun muassa valtakunnallisen nuorten 2250-verkoston sekä ulkoministeriön kanssa. Kansalaistoiminnan puitteissa nuoret ovat niin ikään vierailleet tutustumassa paikallisiin ja valtakunnallisiin päättäjiin, päätöksenteon organisaatioihin sekä erilaisiin nuorten perustamiin järjestöihin.
Vaparin koordinoima kansalaistoiminta tähtää myös laajemmin yhdistyksen sisäisen osallisuuden tukemiseen ja kehittämiseen. Tämä tarkoittaa sitä, että Kölvi-toimintaan pyritään luomaan rakenteita, joiden kautta nuoret voisivat yhä suoremmin vaikuttaa niin Kölvin kuin koko yhdistyksen asioihin. Vapari-toiminta järjestää kuukausittain demokratiaillan, jossa toimintaan osallistuvat nuoret kokoontuvat päättämään yhteisistä asioista ja toiminnan sisällöstä. Kölvi-demokratiassa rakennetaan keskusteleva ja toisia kunnioittava ilmapiiri, yhteisistä päätöksistä keskustellaan ja tarvittaessa äänestetään. Omia kantoja ja ideoita opetellaan perustelemaan ja niitä harjoitellaan viemään toiminnaksi asti. Nuorten demokratiailloissa esittämät ideat ja aloitteet käsitellään työntekijöiden viikkopalavereissa ja niihin pyritään reagoimaan mahdollisimman nopeasti. Kölvi-demokratian välityksellä nuoret niin ikään valitsevat joukostaan vuosittain edustajan taustayhdistyksen, Pakolaisnuorten tuki ry:n hallitukseen. Luottamustoimi kestää vuoden. Nuorten valitsema edustaja toimii hallituksen päätöksenteossa nuorten äänenä, vieden hallituksen ja yhdistyksen jäsenkokouksiin käsiteltäväksi nuorten tarpeita, ideoita ja aloitteita, jotka nousevat Kölvi-demokratiasta tai suoraan Kölvin arjen toiminnasta.
Hallitustyöskentelyn lisäksi Pakolaisnuorten tuki ry:n jäsenkokoukset mahdollistavat nuorille suoran osallistumisen ja vaikuttamisen väylän yhdistyksessä. Jäsenkokouksissa nuoret pääsevät paitsi tutustumaan yhdistystoimintaan, myös seuraamaan, mitä yhdistyksessä tapahtuu, ja miten heidän ideoitaan ja toiveitaan on kuultu ja viety eteenpäin. Jäsenkokouksiin on luotu toimintamalleja, joiden avulla nuoret voivat myös suoraan kommentoida, antaa palautetta ja esittää kritiikkiä yhdistyksen toiminnasta sekä tuoda esille maahanmuuttotaustaisten nuorten tarpeita, jotka tulisi huomioida yhdistyksen toiminnassa esimerkiksi uusia hankkeita luomalla. Yhdistyksen uusimmat hankkeet (NOVA, Avaamo ja Valomo; ks. https://www.kolvi.fi/) ovatkin nousseet vahvasti nuorten omista tarpeista ja ideoista.
Tutkimusyhteistyötä nuorten aktiivisen kansalaisuuden vahvistamiseksi
Kölvi-toiminta on vuosien mittaan osallistunut useisiin tutkimushankkeisiin. Tutkimuksissa mukana oleminen on katsottu tärkeäksi, koska Kölvin perustoiminnan ohella maahanmuuttajanuoria on haluttu kasvattaa aktiivisiksi kansalaisiksi, joilla on tietoja, taitoja ja rohkeutta puhua yhteiskunnassa omalla äänellään. Näin ajatellen myös tutkimukseen osallistuminen on nuorten osallisuuden edistämistä. Yliopistotutkijat ovat esimerkiksi käyneet tekemässä Kölvissä haastatteluja, ajoittain nuoret on kutsuttu mukaan tutkijoiden järjestämiin työpajoihin, ja työntekijät ovat osallistuneet kirjoittajina tutkimusjulkaisuihin, kuten Nuorisotutkimus-lehdessä 2019 julkaistuun teemanumeroon, jonka aiheena oli nuorten muslimien arki Suomessa (Cisman, Niinivaara & nuorten työryhmä 2019). Työpajoista kiinnostavana, nuoria osallistavana esimerkkinä voidaan mainita australialaisen Victorian yliopiston ja Radinet-verkoston kanssa yhteistyössä järjestetty työpaja ”Muuta tarinasi, jaa tarinasi” (Andre & Sarvela 2019, 1-3). Työpajassa Kölvin nuoret olivat mukana pohtimassa väkivaltaisen radikalisoitumisen käsitettä sekä mediassa esiintyviä valtanarratiiveja terrorismista ja nuorista muslimipojista. Työpajassa oli myös käytännöllinen ulottuvuus. Nuorille opetettiin työkaluja, jotka auttavat tarinan kerronnassa ja oman tarinan muuttamisessa silloin, kun heihin kohdistetaan mediassa rasistisia ja syrjäyttäviä puhetapoja.
Aiempi yhteistyö akateemisten tutkimushankkeiden kanssa on kuitenkin ollut huomattavasti kapea-alaisempaa kuin ALL-YOUTH-hankkeen yhteydessä ja rajoittunut yleensä aineistonhankintavaiheeseen. Nuorilla ei ole ollut mahdollisuutta vaikuttaa itse tutkimusten kulkuun ja tuloksiin, saati laajempaan yhteiskunnalliseen keskusteluun. Tutkimusten ja opinnäytteiden tuloksia ei ole juuri koskaan esitelty nuorille itselleen, eikä heillä näin ollen ole ollut mahdollisuutta antaa niistä palautetta. Aidosti osallistavasta tutkimuksesta Kölvillä ei ollut kokemusta ennen ALL-YOUTH-yhteistyötä, lukuun ottamatta edellä mainittua puheenvuoroartikkelia, joka kirjoitettiin osallistamalla nuoria musliminuorten arkea koskettaviin keskusteluihin.
Tutkimusyhteistyötämme ALL-YOUTH-hankkeen kanssa pohjusti Kölvin työntekijöiden osallistuminen hankkeen aloitustilaisuuteen tammikuussa 2018. Tilaisuuden kautta hankkeen teemat ja tavoitteet olivat jo valmiiksi tuttuja, kun tutkijat ottivat yhteyttä yhdistykseen ja tiedustelivat mahdollisuutta pyytää nuoria mukaan maahanmuuttajanuorten yhteiskunnallista osallisuutta käsittelevään tutkimukseen. Yhdistyksen kannalta ehdotuksessa kiinnostavaa oli mahdollisuus saada tutkimuksen kautta julkisesti näkyviin ja kuuluviin Suomeen pakolaisina tulleiden ja yhteiskunnassa usein syrjään jätettyjen nuorten ääniä. Yhteistyön alkaessa oletuksemme tutkimusyhteistyöstä eivät silti olleet kovin korkealla. Arvelimme, että tälläkin kertaa kyse on tutkimuksesta, jossa nuoret asetetaan ikään kuin tarkkailun kohteeksi ilman, että heillä on mahdollisuutta vaikuttaa siihen, miten tutkimusta tehdään tai miten heidän äänensä lopulta tutkimuksessa kuullaan ja tulkitaan.
Hankkeen tutkijat onnistuivat kuitenkin pian haastamaan Kölvin työntekijöiden ennakko-oletukset. Tutkijat halusivat ottaa kontaktia nuoriin itsenäisesti ja kävivät tutustumassa heihin useaan otteeseen keväällä 2018. Tähän myös heitä aktiivisesti kannustimme. Tutkijoiden nuoria osallistava työtapa näyttäytyi luontevana ja Kölvi-toiminnan omien tavoitteiden näkökulmasta sopivalta. Osallisuuden kannalta oli tärkeää huomata, että tutkijat oppivat nopeasti ymmärtämään, millaista arkea Kölvissä eletään. Tutkimusyhteistyön keskeinen lähtökohta oli myös, että nuoret hyväksyvät tutkijat ja ovat kiinnostuneita osallistumaan tutkimukseen vapaaehtoisesti omista lähtökohdistaan käsin.
Jaettu arki ja kanssakäymisen pulmat
Kölvin työntekijöiden näkökulmasta oli tärkeää, että tutkijat osasivat tutkimusprosessin aikana ottaa huomioon, kuinka intensiivistä ja vaativaa arjen pyörittäminen Kölvissä on. Toimintaan osallistuu usein samanaikaisesti hyvin laaja ja moninainen joukko eri-ikäisiä ja tarpeiltaan erilaisia nuoria. 12-15-vuotiaille turvapaikanhakijapojille tärkeintä yhdessäoloa saattaa olla kovaääninen Kimblen pelaaminen, kun taas 20-25-vuotiaat nuoret miehet haluaisivat keskustella politiikasta, uskonnosta ja seurustelusta tai tehdä rauhassa kotitehtäviään. Lisäksi, koska Kölvissä toimitaan matalan kynnyksen periaatteella, nuorten ei tarvitse ilmoittaa etukäteen, milloin he ovat tulossa käymään. Tämän takia on vaikeaa ennakoida etukäteen, millainen ryhmä millaisine tarpeineen kulloinkin on paikalla. Yhteistyö hankkeen tutkijoiden kanssa olisi ollut vaikeaa, jos Kölvin työntekijät olisivat joutuneet käyttämään yhteistyön organisoimiseen omaa työaikaansa.
Tutkimusyhteistyö ei näin varsinaisesti lisännyt työntekijöiden työtaakkaa, mutta ajoittain eteen tuli toisenlaisia, esimerkiksi tutkimusympäristöön liittyviä haasteita. Joskus tieto tutkimusryhmän kokouksista ei kulkenut tutkijoilta nuorille, jolloin nuoret eivät välttämättä tienneet tulla paikalle. Joskus tutkijat kutsuivat nuoret kokoukseen yliopiston tiloihin, mikä ei myöskään ollut kovin onnistunut ratkaisu. Nuorilta saadun palautteen mukaan yliopiston tilat eivät olleet kutsuvia eikä niissä koettu kuuluvuuden tunnetta. Nuoret kokivat myös paineita siitä, että heidän tulisi yliopiston tiloissa esiintyä jollain tavalla ‘fiksummin’ tai asiantuntevammin kuin normaalisti arjessa. Kölvin omat, yliopiston kokoustiloihin verrattuna pienet tilat eivät puolestaan olleet kovin toimiva tutkimusympäristö metelin ja keskeytysten vuoksi. Lisäksi tieto Kölviin sovituista tutkimusryhmän tapaamisista ei aina kulkenut työntekijöille siten, että tiloja olisi voitu rauhoittaa tai varata etukäteen tutkimusryhmälle.
Tutkimusympäristöön liittyvien käytännön vaikeuksien ohella työntekijöitä askarrutti yhteistyössä etenkin kaksi tutkimuseettistä kysymystä, joista toinen liittyi tutkimuksesta annettuun informaatioon ja toinen luottamuksellisuuden periaatteeseen. Kölvin tiloissa liikkuu toiminta-aikoina paljon ihmisiä (työntekijöitä, tuttuja ja tuntemattomia nuoria, vapaaehtoistyöntekijöitä sekä muita vierailijoita) eivätkä nuoret aina välttämättä tunnista, keitä kaikki kävijät ovat. Tutkimusprosessin aikana nuoret eivät esimerkiksi aina olleet perillä siitä, että paikalla oli tutkijoita, tai tienneet, olivatko tutkijat keräämässä aineistoa vai ehkä muuten vaan käymässä ja tutustumassa. Tämän takia kaikki paikalla olleet nuoret eivät aina olleet riittävästi perillä tutkimuksesta ja osanneet tuoda esiin eksplisiittisesti, haluavatko he osallistua siihen vai eivät.
Kölvissä pohdittiin niin ikään, ymmärsivätkö ja osasivatko tutkijat aina ottaa huomioon työntekijöiden ja nuorten luottamuksellista suhdetta ja sen asettamia rajoja tutkimuksen tekemiselle. Kölvissä nuoret suhtautuvat työntekijöihin usein ystävinä, mikä on pitkän ohjaus- ja kohtaamistyön tulosta. Työntekijöiden tapa kommunikoida nuorten kanssa on välitön ja luottamuksellinen, ja Kölviin on pyritty luomaan tila, jossa nuoret voivat tuntea olonsa turvalliseksi. Nuoret kuvailevatkin Kölviä usein toiseksi, tai jopa ensimmäiseksi kodikseen Suomessa. Kun tutkijat kulkivat tilassa huoneesta toiseen, kuten Kölvissä paljon tehdään, he saattoivat välillä törmätä tilanteisiin ja keskusteluihin, joita ei ollut tarkoitettu heidän kuultavakseen. Ongelmallisista tilanteista keskusteltiin niin työntekijöiden palavereissa kuin tutkijoidenkin kanssa. Tutkijoita pyydettiin harkitsemaan tarkoin, voivatko he hyödyntää tällaisissa yhteyksissä kerättyä tutkimusaineistoa, jos aineistoa oli kerätty (tästä tarkemmin Rättilän, Honkatukian & Rinteen artikkelissa). Toisaalta on myös syytä huomata, että huolellinen eettinen pohdinta ei liity vain tutkimusyhteistyön periaatteisiin ja käytäntöihin vaan ylipäätään Kölvissä omaksuttuun työotteeseen, ja sitä tehdään jatkuvasti myös oman työtiimin keskuudessa. Tämä on tärkeää paitsi nuorten luottamuksen ansaitsemiseksi ja takaamiseksi myös työntekijöiden ammattietiikan kannalta.
Mitä opimme, mikä vaikutti?
Kanssatutkimusprojektin konkreettisia vaikutuksia Kölvi-nuorten yhteiskunnalliselle osallisuudelle ei ole kovin helppoa arvioida, mutta merkitykselliseksi se joka tapauksessa koettiin niin työntekijöiden kuin tutkimukseen osallistuneiden nuortenkin keskuudessa. Kölvi-toiminnan omien arvojen ja tavoitteiden näkökulmasta yksi yhteistyön myönteisiä puolia oli, että tutkimusta tehtiin vahvasti yhdessä nuorten kanssa, ja heitä pyrittiin kuuntelemaan prosessissa mahdollisimman aidosti. Nuoret saivat niin ikään konkreettisen mahdollisuuden tutustua tutkijoihin ja tutkimusmaailmaan. Tällä saattaa olla pidemmällä tähtäimellä vaikutusta siihen, että he näkevät mahdolliseksi vaikuttaa omaan asemaansa ja toimijuuteensa yhteiskunnassa myös tutkimusyhteistyön välityksellä. On tärkeää, että kanssatutkimus toi esiin sellaisten maahanmuutto- ja pakolaistaustaisten poikien näkemyksiä, joita ei yleensä julkisuudessa kuulla tai kuunnella. Merkittävää oli myös se, että kanssatutkimuksen teema – maahanmuuttajien työllistymisen syrjivät käytännöt – nousi nuorilta itseltään. Työstä keskustellaan Kölvissä muutoinkin jatkuvasti, mutta sen kaiut eivät välttämättä kantaudu laajempaan yhteiskunnalliseen keskusteluun. Nuoret arvostivat myös sitä, että hankkeessa heitä pidettiin aitoina asiantuntijoina ja kanssatutkijoina, mikä näkyi myös siinä, että heille tarjottiin mahdollisuutta ryhtyä tutkimukseen palkatuiksi vertaishaastattelijoiksi.
Kölvin näkökulmasta eräs tutkimusyhteistyön kiinnostavimmista innovaatioista oli, kun ALL-YOUTH -tutkijat toivat vierailulle Kölviin erään suuren palvelualan yrityksen rekrytointijohtajan. Nuorissa herätti innostunutta pöhinää, kun he pääsivät kysymään suoraan johtajalta maahanmuuttajien työllistymisen ongelmista ja kertomaan työmarkkinoilla kokemastaan syrjinnästä. Maahanmuuttajien työllistymisen epäkohdista puhuttiin Kölvissä paljon ennen ja jälkeen vierailun, ja osa nuorista jopa toivoi rekrytointijohtajan vierailusta apua omiin työllistymismahdollisuuksiinsa. Vierailuasetelma oli tärkeä myös siksi, että se eräällä tavalla käänsi hetkeksi ympäri valta-asetelman, jossa maahanmuuttajanuoret joutuvat yleensä työmarkkinoiden ohittamaksi osapuoleksi. Nyt viesti kulki toiseen suuntaan niin, että rekrytoiva osapuoli sai, tai joutui, kuulemaan rekrytoitavien kokemuksia, näkökulmia ja ideoita.
Lopuksi
Kölvin ja ALL-YOUTH-hankkeen tutkimusyhteistyön mittakaava on yhdistyksen näkökulmasta ollut poikkeuksellisen pitkäjänteinen ja monimuotoinen, ja se jatkuu edelleen. Nyt jo päättyneessä tutkimusprojektissa nuoret saivat merkittävän roolin kanssatutkijoina, jolloin he pääsivät esiin, ei vain tutkimuksen kohteena, vaan itsekin tekijöinä omalla nimellään ja kasvoillaan. Nuoret osallistuivat niin tutkimuksen suunnitteluun ja aineiston keräämiseen kuin analyysiin ja yhteisten julkaisujen kirjoittamiseen (Mohamed ym. 2019). Nuorten osallisuuden toteutumisen näkökulmasta merkittävää oli, että tutkijat kävivät säännöllisesti raportoimassa tutkimuksen etenemisestä ja tutkimustuloksista ja avasivat ne nuorten palautteelle ja kritiikille. Kölvissä arvostettiin niin ikään tapaa, jolla tutkijat onnistuivat inhimillistämään tutkimusmaailmaa ja heittäytymään yhteistyöhön nuorten kanssa. Tämä mahdollisti niin työntekijöiden kuin nuortenkin luottamuksen tutkimukseen ja tutkijoihin läpi projektin. Nuoret kokivat tulleensa kuulluiksi, nähdyiksi ja ennen kaikkea arvostetuiksi, millä on ollut tärkeä merkitys heidän osallisuutensa näkökulmasta.
Kölvissä uskotaan, että maahanmuuttajapojilla ja nuorilla miehillä on kaikki tarvittavat voimavarat oman elämänsä eteenpäin viemiselle. Kölvi-toiminnan keskeisenä tavoitteena on tarjota heille työkaluja ja tukea tässä prosessissa, ja siinä tutkimusyhteistyöllä yliopistomaailman kanssa voi olla vielä paljon annettavaa. Kokemuksemme mukaan laaja-alainen tutkimusosallisuus parhaimmillaan vahvistaa nuorten itsetuntoa, ja julkisesti esiin tuotu kanssatutkijuus voi tarjota maahanmuuttajanuorille sekä heidän perheilleen mallin siitä, millaisia näkyviä ja arvostettuja rooleja nuoret voivat yhteiskunnassa saada oman aktiivisuutensa kautta. Tässä suhteessa ALL-YOUTH-hankkeen kanssa toteutettu kanssatutkimusprojekti asettaa riman uudelle tasolle, kun Kölvissä arvioidaan tulevia yhteistyöpyyntöjä.
Lähteet
Andre, Virginie & Sarvela, Onni (2019) ‘Change the story, share your story’: Countering violent extremism among Finnish youth. Institute for Sustainable Industries and Liveable Cities, Volume 1, 3/2019.
Cisman, Abdi, Niinivaara, Elina & nuorten työryhmä (2018) “Me ollaan tavallisia ihmisiä, mitä eroa onko muslimi vai ei!”. Nuorisotutkimus 37 (2), 90-96.
Mohamed Luqman, Abdulqadir, Abdulqadir Marzug, Ahmed, Darko Stephen, Rättilä, Tiina, Honkatukia, Päivi & Rinne, Jarmo (2019) Työtä on tehtävä! Nuorten maahanmuuttajien ajatuksia suomalaisten työelämästä. ALL-YOUTH-hankkeen blogi. http://www.allyouthstn.fi/tyota-on-tehtava-maahanmuuttajanuorten-ajatuksia-suomalaisten-tyoelamasta/. Viitattu 10.5.2020.