Koronaviruksesta seurannut yhteiskunnallinen poikkeustilanne uhkaa monin tavoin nuorten oikeuksia kasvuun, hyvään elämään, turvallisuuteen ja suojeluun sekä kuulluksi tulemiseen. Tehdyt päätökset ja rajoitustoimet vaikuttavat erilaisissa elämäntilanteissa eläviin nuoriin ja nuoriin aikuisiin eri tavoin. Samalla on tuotettu hyvinvointiin ja turvallisuuteen liittyviä riskejä, jotka kohdistuvat kaikkiin nuoriin.
Eriarvoiset resurssit – eriarvoiset mahdollisuudet
Eriarvoisuustutkija Göran Therbornin (2014) mukaan eriarvoisuus käytössä olevissa resursseissa (resource inequality) on yksi eriarvoisuuden ulottuvuus. Se näkyy esimerkiksi koulutusmahdollisuuksien, tulojen, vanhemmilta saadun taloudellisen ja kulttuurisen pääoman sekä yhteiskunnallisen vallan eriarvoisena jakautumisena. Koronakriisin keskellä suurituloisilla on mahdollisuus ostaa itselleen palveluja, hoitoa ja suojaa, kun taas pienituloiset ja vähemmän koulutetut ovat erityisen hauraassa asemassa sekä taloudellisesti että yhteiskunnan rajoitustoimien edessä. Kadulla asuvan on mahdotonta toimia koronaan liittyvien hygieniasuositusten mukaan, ja puutteellisen kielitaidon varassa on vaikeaa tulkita moninaisia ohjeita ja kehotuksia. Fyysisen etäisyyden vaatimuksista huolimatta sosiaaliset suhteet ja verkostot ovat resursseja myös kriisiaikana, kun taas arjen elinpiirien rajaaminen altistaa yksinäisiä entistä suurempaan eristyneisyyteen.
Suomessa perhetausta vaikuttaa edelleen elämänkulkuun voimakkaasti. Koulutus on yksi vahvasti periytyvistä resursseista, eikä koulutusjärjestelmämme ole onnistunut poistamaan yhteiskuntaluokan vaikutusta oppimistuloksiin. Koronakevään aikainen koulujen ja oppilaitosten sulkeminen kasvatti itseohjautuvuuden ja opiskeluun saatavan tuen merkitystä. Samaan aikaan oppilashuollon ja yhteiskunnan palvelujen supistaminen heikensi avun ja tuen saamista. Koulujen, oppilaitosten ja palveluiden valmiudet vastata poikkeusolojen aiheuttamiin haasteisiin vaihtelevat myös alueellisesti, saattaen lapsia ja nuoria eriarvoisiin asemiin sen mukaan, missä he asuvat. Tässä tilanteessa perheen pääomien ja nuoren voimavarojen voi olettaa vaikuttavan tavallistakin voimakkaammin oppimistuloksiin, opiskelumotivaatioon ja hyvinvointiin. Koronakriisin seurauksena aiheutunut arkirytmin ja tukiverkkojen puute ovat erityinen riski niissä elämäntilanteissa, joissa läsnä ovat päihteet, väkivalta tai mielenterveysongelmat.
Takana loistava tulevaisuus?
Nuoruus ja nuori aikuisuus ovat elämänvaiheina ainutlaatuista aikaa tulevaisuutta luotaavien valintojen tekemisen ja niissä onnistumisen kannalta. Suomalaiseen hyvinvointivaltioon sisäänkirjoitettu ”sopimus” institutionaalisesta polusta, jossa koulutuksen päätteeksi siirrytään onnistuneesti työmarkkinoille, on mahdollistanut myös itsenäistymistä ja taloudellista omavaraisuutta koskevien kulttuuristen odotusten kohdistamisen nuoriin aikuisiin. Koronan seurauksena ammattiin valmistuminen on kuitenkin saattanut lykkääntyä ja koulujen sulkeutuminen vaikeuttaa ylioppilaskirjoituksia. Nuoria ovat kuormittaneet kesken hakuprosessin muuttuneet valintakoejärjestelyt, mutta ne ovat kyseenalaisia myös nuorten aikuisten oikeusturvan kannalta. Eniten vaikeuksia ovat kokeneet jo aiemmin tukea tarvinneet nuoret. (Herkama & Repo 2020.) Tätä voi tulkita myös eriarvoisuuden kasautumisena: korona-aika on lisännyt jo entuudestaan hauraimmissa asemissa olleiden eriarvoisuutta.
Tulotasoltaan ja työmarkkina-asemaltaan nuoret aikuiset olivat valmiiksi aikuisväestöä heikommassa tilanteessa kohtaamaan koronakriisin. Kriisin aikana nuorten ahdinko työmarkkinoilla on syventynyt entisestään. Lukuisat nuoret ovat jääneet ilman kesätöitä tai valmistumisen jälkeistä työpaikkaa (Herkama & Repo 2020; Wilska ym. 2020). Työmarkkinoiden ulkopuolelle jääminen uhkaa pysyvästi heikentää nuorten aikuisten työmahdollisuuksia ja tulotasoa, mutta epäonnistumisen kokemukset ja ensimmäisten työelämäkokemusten sävyttyminen negatiivisesti myös lannistavat ja asettavat haasteita omaa tulevaisuutta koskeville suunnitelmille, toiveille ja unelmille. Nuoret aikuiset ovatkin huomattavasti muita enemmän huolissaan koronan vaikutuksesta työuraansa ja toimeentuloonsa, ja kriisi näyttää myös vaikuttaneen heikentävästi nuorten aikuisten henkiseen hyvinvointiin ja luottamukseen (Wilska ym. 2020). Näyttää siltä, että koronaepidemian seurauksena nuorten aikuisten mahdollisuudet omaa elämää ja tulevaisuutta koskeviin valintoihin sekä elämänkulun onnistuneisiin siirtymiin ovat heikentyneet. Samalla yhteiskunnallisista syistä johtuvien ”rakenteellisten välivuosien” negatiiviset seuraukset kohdistuvat nuoriin henkilökohtaisesti.
Eksistentiaalisesti eriarvoiset nuoret
Yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden ja demokratian kannalta erityisen tärkeää on tulkita koronaepidemiaa yhteiskunnan valta- ja asiantuntija-asemia sekä institutionalisoituja normeja, järjestyksiä ja puhetapoja tunnistaen. Therbornin (2014) eksistentiaalisen eriarvoisuuden käsite (existential inequality) auttaa tällaisten havaintojen tekemisessä (myös Mattila 2020). Eksistentiaalinen eriarvoisuus liittyy ihmisarvoon ja rapauttaa esimerkiksi riippumattomuutta, arvokkuutta sekä oikeutta tulla kunnioitetuksi ja kehittää itseään. Se rakentuu syrjinnälle, ulossulkemiselle ja haavoittuvuudelle esimerkiksi sukupuolen, iän, etnisen taustan, seksuaalisen suuntautumisen tai ihmisen toimintakyvyn perusteella. Yhteiskunnan poikkeuksellinen tilanne on tuonut näkyväksi nuorten aikuisten aseman virallisesti täysi-ikäisinä mutta silti vahvasti erilaisten instituutioiden määräysvallan alla olevina.
Koronakriisin aikana suomalaisen yhteiskunnan turvaamiseksi tarkoitetuissa toimenpiteissä ovat korostuneet sekä yritysten taloudellinen tukeminen että kansalaisten suojeleminen. Ihmisten arkeen voimakkaasti vaikuttanutta fyysisen etäisyyden ylläpitämisen strategiaa on perusteltu kansalaisten oikeudella elämään ja terveyteen. Näiden keskeisten prinsiippien valinnassa on vedottu erityisesti ikäihmisten suojelemiseen. Samalla nuoret ja nuoret aikuiset ovat joutuneet tinkimään hyvinvoinnistaan ja oikeuksistaan hauraimpien aikuisten suojelemiseksi ja yhteiskunnan taloudellisen kantokyvyn vuoksi. Nuorten aikuisten elämän kannalta keskeisten instituutioiden, koulun ja työelämän, epävarmuudet ovat lisääntyneet, mutta myös sosiaalisten suhteiden ylläpitämisen mahdollisuuksien vähenemisellä on erityinen merkitys juuri nuoruudessa, jossa vertaissuhteet ovat avainasemassa kasvun, kehittymisen ja identiteetin muodostamisen kannalta. Monien nuorten kasvun, itsenäistymisen ja yhteisöllisyyden tukemiseen liittyvien nuorisopoliittisten tavoitteiden voidaankin korona-aikana katsoa jääneen toteutumatta.
Kuuleeko kukaan?
Vaikka koronaepidemia on levinnyt maailmanlaajuisesti ja koskettanut kaikenikäisiä, sen on arveltu voivan muodostua myös nuorten aikuisten sukupolvikokemukseksi. On mahdollista, että korona syventää nuorten aikuisten kokemaa ilmastonmuutoksen ja yhteiskunnan epävarmuuksien aikaansaamaa tulevaisuusahdistusta ja poikkeusolot vähentävät yhteiskuntaa kohtaan koettua luottamusta ja siihen kiinnittymistä. Eriarvoisuuden mekanismien vuoksi yksilöt voivat jakautua selviytyjiin ja ulossuljettuihin, mikä kokemuksena sekä eriyttää että katkeroittaa. Tulevaisuuden kannalta olennaista lienee on, muodostuuko kriisistä enemmän uhkia vai mahdollisuuksia sisältävä kokemus. Kokevatko nuoret aikuiset oman sukupolvensa uhrattuna? Vai onko päällimmäisenä kokemuksena kannattelu ja solidaarisuus: sain apua, tukea ja ääneni kuuluviin?
ALL-YOUTH -hankkeessa on syksyllä 2020 käynnistynyt osatutkimus, jossa tutkitaan koronan vaikutuksia nuorten aikuisten elämänkulkuun.
Jenni Kallio
Kirjoittaja työskentelee väitöskirjatutkijana ALL-YOUTH -hankkeessa kiinnostuksen kohteinaan nuorten aikuisten elämänkulku ja kansalaisuuden kokemukset.
Lähteet
Herkama, Sanna & Repo, Juuso (2020) Valmistuitko koronakeväänä? – kyselyn tulokset kertovat nuorten vaikeuksista poikkeustilanteessa. Invest Blog 9/2020. https://blogit.utu.fi/invest/2020/08/19/valmistuitko-koronakevaana-kyselyn-tulokset-kertovat-nuorten-vaikeuksista-poikkeustilanteessa/, luettu 20.8.2020.
Mattila, Maija (2020, toim.) Eriarvoisuuden tila Suomessa. Kalevi Sorsa -säätiö. https://sorsafoundation.fi/wp-content/uploads/2020/08/Eriarvoisuus2020_web2.pdf, luettu 19.8.2020.
Therborn, Göran (2014) Eriarvoisuus tappaa. Tampere: Vastapaino.
Wilska, Terhi-Anna; Nyrhinen, Jussi; Tuominen, Jesse; Šilinskas, Gintauta & Rantala, Eero (2020) Kulutus koronan aikaan – ja sen jälkeen. Tutkimus COVID-19-epidemian rajoitustoimien vaikutuksesta kuluttajien käyttäytymiseen, taloudelliseen toimintaan ja hyvinvointiin. Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulu. https://digiconsumers.fi/assets/uploads/2020/05/Kulutus-koronan-aikaan_19052020.pdf, luettu 12.8.2020.