Miten saada ihmiset mukaan ja heidän äänensä kuuluviin? Kuinka helposti syrjään jääviä saadaan osallistumaan? Näitä pohdittiin joulukuussa Demokratiakorjaamolla.
Miten saada valmiiksi vähemmän osallistuvat ihmiset mukaan ja heidän äänensä kuuluviin? Kuinka helposti syrjään jääviä saadaan osallistumaan? Nämä ovat demokratiakeskustelussa keskeisiä haasteita. Demokratiakorjaamo keräsi 3.12.2019 yhteen tutkijoita, virkamiehiä, kansalaisjärjestöjen edustajia ja 16-25-vuotiaita nuoria Korjaamolle keskustelemaan demokratian tilasta ja miettimään vuorovaikutteisemman päätöksenteon malleja.
Uusimman nuorisobarometrin mukaan nuorten kiinnostus politiikkaa ja vaikuttamista kohtaan on lisääntynyt huomattavasti. Siitä huolimatta osa nuorista kokee päätöksentekoon liittyvät asiat liian monimutkaisina, eivätkä ajattele niiden koskevan heitä itseään. Vähemmistö, joka haluaa osallistua ja vaikuttaa edustaa usein ääripäitä. Lisäksi nuorien into vaikuttaa hiipuu, kun nuoria ei oteta vakavasti, eikä uskota asiantuntijoiksi edes heitä itseään koskevissa asioissa. Tilaisuudessa tulikin esille se, että nuoria kuullaan, mutta ei oikeasti kuunnella. Nuorilta voidaan kysyä mielipidettä, mutta innovaatiot ja ajatukset ohitetaan olankohautuksella, eikä niitä viedä konkretian tasolle. Sukupolvien välinen yhteistyö olisikin tärkeää, jotta aikuiset pääsisivät syventymään paremmin nuorten ajatusmaailmaan. Yhteistyöllä voitaisiin saada aikaan hyviä ja kaikkia hyödyttäviä tuloksia. Tilaisuuden avauspuheenvuorossa haastettiin tutkijat, päätöksentekijät ja kansalaiset etsimään ratkaisuja demokratian kriisiin (demokratiakriisi, hallituskriisi, ilmastokriisi). Vuorovaikutteisemman ja avoimemman hallinnan kautta päätöksenteko on mahdollista tuoda lähemmäs kansalaisia.
Vastakkainasettelu on osa demokratiaa
Tilaisuudessa neljä STN (strategisen tutkimuksen neuvoston) hanketta esittäytyivät: CORE, BIBU, PALO ja ALL-YOUTH. Hankkeissa etsitään osallistavan hallinnan kautta ratkaisuja luonnonvarakiistoihin, tutkitaan kuinka pohjoismaiset kansanedustajat kokevat demokratian, pohditaan kansalaiskeskustelun ja deliberaation roolia poliittisten ongelmien ratkaisemisessa ja osallistetaan nuoria kestävän hyvinvoinnin rakentamiseen. Muutamasta esitelmästä välittyi demokratian kannalta hieman huolestuttava vaikutelma, että puhujalla tai esitellyllä hankkeella olisi tavoite tai tahto jalostaa mielipiteitä paremmiksi. Esimerkiksi vastakkainasettelu esitettiin useammassa esitelmässä huonoksi asiaksi, joka tulisi korjata.
Vastakkainasettelu voi olla ongelma monen muun tärkeän yhteiskunnallisen asian kannalta, mutta ei demokratian. Demokratian kuuluu hyväksyä koko mielipiteiden kirjo sellaisenaan. Demokratia tarvitsee siis myös ne toisilleen vastakkaiset mielipiteet yhtä paljon, kuin se tarvitsee välimaastossa tai jossain muissa suunnissa olevat mielipiteet. Demokratiassa kenenkään ei kuulu olla muita ylemmässä asemassa mielipiteiden suhteen, eikä määritellä, mitkä mielipiteet ovat ääripäitä ja mitkä maltillisia, tai mikä on haitallista vastakkainasettelua ja mikä soveliasta ja sopuisaa keskustelua. Eikä siten demokratiassa mielipiteitä tarvitse myöskään sovittaa toisiinsa. Erimielisyyttä ei tulisi esittää ongelmaksi, ja konsensusta tavoitetilaksi. Demokratiassa enemmistö päättää mitä yhteiskunta tekee, mutta enemmistö, tai konsensus, tai hallitsija, tai kukaan muukaan, ei päätä muiden mielipiteistä, joiden pitää antaa elää vapaina.
Kestävä päätöksenteko paranee kun tieto kiertää
Tämän lisäksi demokratiatorilla esittäytyivät kokeiluhankkeet, joilla etsitään ratkaisuja kestävän päätöksenteon haasteisiin. Näistä kokeiluista muun muassa osallistuva budjetointi ja Mustasaaren kansalaisraati pohtivat kansalaisten osallistumista. Yhtenä haasteena on saada vähemmän aktiiviset kansalaisryhmät osallistumaan, mikä lisäisi yhdenvertaisuutta osallistavissa käytännöissä. All Youth -hankkeessa kehitetty Tieto kiertoon -malli tukee nuorten kansalaistaitojen kehittymistä ja sitä kautta lisää nuorten osallisuutta ja kokemusta omista vaikutusmahdollisuuksista. Tämä osaltaa edistää kestävää päätöksentekoa yhteiskunnassa.
Puntaroiva kansalaiskeskustelu tarjoaa välineitä vaikeiden yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemiseen. Kansalaisraateihin tai deliberatiivisiin paneeleihin (mini-publics) liittyy monenlaisia kokeiluja, joissa vuorovaikutuksen tasoa ja määrää pyritään lisäämään. Haluaisimme kuulla esimerkkejä kansalaiskokousten, puntaroivan kansalaiskeskustelun tai vastaavien elinten lauselmista, joissa on haettu konsensuksia vaikeisiin kiista-asioihin, ja saavutettu nimenomaan demokratiaa edistäviä tuloksia. Se, että päätöksentekoprosessi menee eteenpäin, tai lausunto vaikuttaa lainsäädäntöön ei vielä tarkoita, että demokratia olisi toteutunut. Edes se, että saavutetaan hyvä ja kaikkia hyödyttävä lopputulos, ei ole demokraattista sinänsä, koska se, mikä on hyvää ja hyödyksi, on subjektiivista. Demokratiaprosessi on hyväksyttävä, kun päättäjät päättävät tai prosessit etenevät, mutta tarvitaan vielä tämän lisäksi hyväksyttävä lopputulos. Demokratia toteutuu silloin, kun niin sanottu kansan tahto toteutuu. Miten muuten kansan tahto voidaan luotettavasti selvittää, kuin kysymällä systemaattisesti jokaiselta, joka haluaa ottaa asiaan kantaa?
Avoimuudella lisää vuorovaikutusta
Korjaamolla kuultiin myös 10 minuutin kestoisia minipaneeleja. Reilusta datasta keskustelivat Ritva Leino ja Raimo Lang Yleltä. Datan keräämistä verrattiin verojen keräämiseen. Erona on se, että veroja maksaessa saat vastinetta, mutta antaessasi dataa et. Esimerkiksi sosiaaliseen mediaan antamamme tiedot voivat vaikuttaa demokratiaan, koska meistä kerätty tieto suoltaa näytöillemme jatkuvasti kohdennettua mainontaa. Tietty osa vaalimainoksista tai kuulemistilaisuuksista voi jäädä algoritmin alle. Kun elämme omassa kuplassa, muiden ymmärtäminen vähenee ja vastakkainasettelut saavat tuulta purjeisiinsa. Tämän lisäksi omat henkilötietomme ovat viikoittain yli 1000 yrityksen nähtävillä, jolloin meidät nähdään vain kuluttajan roolissa.
Tilaisuudessa keskusteltiin myös vuorovaikutteisesta lainvalmistelusta. Vuorovaikutteista ja osallistavaa lainvalmistelua on kehitetty virkamiesvetoisesti lukuisissa lainvalmisteluhankkeissa. Vuorovaikutteinen lainvalmistelu tarkoittaa lainvalmistelun tilaa, joka ylittää lakisääteiset kuulemismenettelyt. Vuorovaikutteisissa prosesseissa valmisteltujen lakien ajatellaan saavuttavan helpommin kansalaisten hyväksynnän. Tämän vuoksi lainvalmisteluprosesseissa pyritään laajaan osallistavuuteen.
Tuore ilmastolain uudistuksen valmistelu on hyvä esimerkki vuorovaikutteisuuden lisäämisestä. Valmistelu käynnistyi marraskuussa 2019 laajalla kansalaiskyselyllä, jossa kerätään tietoa lain uudistamistarpeista. Kuultavina erityisryhminä ovat nuoret ja alkuperäiskansojen edustajat, sillä nämä ryhmät ovat erityisen haavoittuvassa asemassa ilmastonmuutoksen torjumisessa ja siihen sopeutumisessa. Lisäksi nuorten Fridays for Future -liike ja ilmastolakot vaativat päättäjiltä toimia ja sitoutumista ilmastonlämpenemisen pysäyttämisen 1.5 asteeseen. ALL-YOUTH -hankkeessa nuorten sitoutumista ja kestävää hyvinvointia edistävää vuorovaikutusta toteutetaan muun muassa kanssatutkijuuden ja oppilaitosyhteistyön keinoin, jossa nuoret ovat itse toteuttamassa yhteiskunnallista vaikuttamista järjestökentällä tai lainvalmistelussa.
Eerika Albrecht
Oikeudellisten esteiden ratkaisut -osatutkimus
Tutkijatohtori, Tampereen yliopisto
Venla Siltovuori
Kestävää hyvinvointia luomassa -osatutkimus
Kanssatutkija, Itä-Suomen yliopisto
Ville Rautio
Kestävää hyvinvointia luomassa -osatutkimus
Kanssatutkija, Itä-Suomen yliopisto