Viisi nuorta aktivistia osallistui heinäkuussa ALL YOUTH –työpajaan pohtimaan toimintansa haasteita ja mahdollisuuksia kansainvälisestä näkökulmasta. Kaikki osallistuneet pitivät kansainvälistä aktivismia arvokkaana ja antoisana, mutta näkivät siinä monenlaisia vaikeuksia liittyen aina byrokratiasta resursseihin ja kulttuurien välisiin eroihin. Käsittelen tässä tekstissä työpajoissa tehtyjä havaintoja suomalaisten järjestöjen toiminnasta suhteessa European Youth Forumin kesällä julkaisemaan Safeguarding Civic Space for Young People in Europe –raporttiin.
Euroopan poliittinen ja taloudellinen integraatio sekä globaalin markkinatalouden vahvistuminen ovat johtaneet päätöksenteon kerrostumiseen yhä useammalle tasolle ja osittaiseen siirtymiseen kansallisvaltioiden ulottumattomiin. Samaan aikaan ihmiskunnan kohtaamat haasteet ilmastonmuutoksesta pandemioihin ovat enenevässä määrin globaaleja ja vaativat kansallisvaltioita suurempien yksiköiden toimia niihin vastaamiseksi.
Kansalaisyhteiskunta on vaatinut poliittista ja taloudellista valtaa käyttäviä ryhtymään toimiin globaalien ongelmien ratkaisemiseksi. Euroopan tason kansalaisaktivismista onkin tullut viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana näkyvämpi osa eurooppalaista yhteiskuntaa, kun esimerkiksi Occupy Wall Street-, talouskuri- ja ilmastomielenosoitukset ovat vallanneet kaupunkitilaa eri maissa.
Safeguarding Civic Space for Young People in Europe –raportti esittää synkän kuvan nuorisoaktivismin tilasta Euroopassa. Nuorten mahdollisuudet yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ovat heikentyneet, kun autoritääriset hallinnot ovat nousseet valtaan. Vaikka tilanne Suomessa on monilta osin parempi kuin toisissa Euroopan maissa, ovat suomalaisetkin nuorisojärjestöt huolissaan muun muassa mahdollisuuksistaan toimia viranomaisten kanssa yhteistyössä ja saada äänensä kuuluviin julkisessa päätöksenteossa.
Euroopan unioniin vaikuttaminen haasteellista
Kansanliikkeiden ylikansallinen toiminta kohtaa monenlaisia esteitä. Erityisiä vaikeuksia tuottavat ainakin ylikansallisten kansanliikkeiden synnyttäminen vähäisillä resursseilla, ylikansallisten mielenosoitusten järjestäminen ja Euroopan unionin vähäinen herkkyys vastata ”alhaalta” tulevaan paineeseen. Runsaasti julkisuudessa ja tutkimuskirjallisuudessa käsitellyllä Euroopan unionin demokratiavajeella vaikuttaakin olevan yhteys ylikansallisen kansalaisyhteiskunnan kohtaamiin haasteisiin.
Euroopan unionin päätöksentekoon vaikuttamisessa perinteinen lobbaaminen instituution sisältä käsin on yleinen vaikuttamisstrategia myös kansalaisyhteiskunnan toimijoille, kun taas ulkoparlamentaarisiin keinoihin, kuten mielenosoituksiin tai kansalaistottelemattomuuteen, päädytään harvoin. Tämä johtuu ainakin siitä, että aktivistien kuljettaminen Brysseliin vie aikaa ja rahaa. Lisäksi julkinen keskustelu on edelleen painottunut kansalliselle tasolle ja Euroopan unionin rakenne ei kannusta ulkoparlamentaaristen keinojen valitsemiseen.
Enemmän ideoita kuin resursseja toteuttaa
Nuorten vähemmistöön kuuluvien aktivistien työpajat järjestettiin virtuaalisesti 6. ja 7. heinäkuuta. Kummankin päivän sessio kesti vajaat kaksi tuntia, ja näihin osallistui yhteensä viisi aktivistia neljästä eri järjestöstä ja viisi ALL YOUTH –hankkeen tutkijaa tai tutkimusavustajaa. Jokainen aktivisti piti ensin noin 10-15min pituisen puheenvuoron, jonka jälkeen teemoista keskusteltiin yhteisesti. Tapahtuman tavoitteena oli nostaa esiin nuorten vaikuttamistoiminnassaan kohtaamia haasteita ja edistää heidän äänensä kuuluvuutta niin järjestötasolla kuin ulospäin.
Työpajoissa tarkastelun kohteena olivat erityisesti kansainvälinen yhteistyö ja Euroopan tason vaikuttaminen, mutta keskustelua käytiin myös kansallisen tason vaikuttamisessa kohdatuista haasteista. Työpajat olivat osa syksylle suunnitellun, ainakin osittain julkisen tilaisuuden valmistelua. Tarkoitus on kutsua Euroopan tason lobbareita ja muita yhteiskunnallisia vaikuttajia puhumaan työpajojen pohjalta nousseista teemoista.
Työpajojen perusteella vaikuttaa siltä, että nuoret kohtaavat monenlaisia esteitä pyrkiessään vaikuttamaan niin suomalaiseen kuin eurooppalaiseen päätöksentekoon. Yksi keskeisistä kysymyksistä koskee toiminnan resursseja. Rahoituksen hankkiminen on usein monimutkainen prosessi, joka saattaa vaatia jopa asiantuntijaosaamista. Resurssien saaminen riippuu myös siitä, kuinka hyvin järjestön näkemykset sopivat yhteiskunnalliseen ilmapiiriin ja esimerkiksi valtion intresseihin.
Toinen resurssikysymys, joka ei ole täysin irrallinen rahoitusasioista, on toimijakapasiteetti. Kaikkien työpajaan osallistuneiden järjestöjen toimintaa pyörittää noin kymmenen henkilön aktiivijoukko, ja ideoita on lähes aina enemmän, kuin niitä voidaan toteuttaa. Toimijapulaa pyritään helpottamaan muun muassa luomalla aktiviteetteja ja kampanjoita, jotka liittävät toimintaan henkilöitä ydinryhmän ulkopuolelta. Usein toimintaan kun ei haluta sitoutua pitkäksi aikaa, mutta yksittäisten projektien toteuttamiseen osallistutaan mielellään.
Kv-yhteistyöstä vertaistukea ja uusia ratkaisuja
Kansainvälinen yhteistyö on ennen kaikkea kokemusten vaihtamista. Työpajojen osallistujat pitivät tietoisuutta siitä, että muissakin maissa painitaan samankaltaisen ongelmien parissa, ennen kaikkea suurena vertaistuen potentiaalina. Muiden asiaan perehtyneiden aktivistien kohtaaminen myös mahdollistaa sellaisen teemoihin syventymisen, joka ei ole tavallisesti mahdollista vaikuttamistyössä. Esimerkiksi Aseistakieltäytyjäliiton toiminnassa näkyvintä on vaatimus asevelvollisuuden poistamisesta, mutta järjestön perimmäisenä tavoitteena on maailmanrauha. Kansainvälisissä kokoontumisissa päästään käsittelemään myös hieman kauempana omasta kansallisesta kontekstista olevia tavoitteita.
Muiden maiden tilanteista oppiminen on kansainvälisen yhteistyön keskeistä antia. Esimerkiksi vammaisten henkilöiden oikeuksien toteutumisessa on suuria eroja maiden välillä, ja tiedon leviäminen on tärkeää uusien ratkaisujen löytämiseksi. Vammaisten nuorten yhteistyön muiden aktivistien kanssa nähdään vahvistavan ajatusta siitä, että vammaisten nuorten aktivismi voi liittyä muuhunkin kuin vammaisuuteen. Kansalliset kontekstit myös valmistavat siihen, mitä järjestöillä voi olla tulevaisuudessa edessä. Esimerkiksi joissain Euroopan maissa asevelvollisuutta ei ole, mutta armeijan propaganda ulottuu jopa ala-asteelle. Aseistakieltäytyjäliiton toimijat oppivatkin kansainvälisissä kokoontumisissa siitä, mitä asevelvollisuuden poistosta mahdollisesti seuraisi.
Kansallisten kontekstien monimuotoisuus
Safeguarding Civic Space –raportin yksi keskeisistä huomioista on, että nuorisojärjestöjen resurssit vaihtelevat paljon Euroopan maiden välillä. Kansainvälinen toiminta tuo esiin erilaiset toiminnan kontekstit myös itse aktivisteille. Oman toimintakentän erityispiirteiden selittäminen muiden maiden järjestöissä toimiville koetaan joskus haastavaksi, ja väärinymmärryksiäkin sattuu. Esiin ovat nousseet myös rahoitusvaikeudet eri maissa, kun esimerkiksi jotkin järjestöt eivät saa toiminnalleen kotimaassaan lainkaan julkista tukea. Tämä on herättänyt pohdintoja järjestöjen välisestä solidaarisuudesta ja siitä, miten helpommin rahoitusta saavat järjestöt voisivat tukea muiden maiden toimijoita varainkeruussa.
Erilaiset toiminnan kontekstit johtavat toisinaan myös siihen, että eri maiden järjestöjen on vaikea muodostaa yhteistä kantaa Euroopan unionin suuntaan viestittäväksi. Esimerkiksi Euroopan muslimien kohtaamat haasteet ovat hyvin erilaisia eri maissa, kun vähemmistöjä kohtaan harjoitetuissa politiikoissa on suuria eroja: Ranskassa keskeinen ongelma on huivin kielto musliminaisilta, kun taas Suomessa ongelma ei ilmene samalla tasolla.
Intersektionaalisuus ja nuorten toimijuuden vähättely
Nuoruuden ja muuhun vähemmistöön kuulumisen intersektio on Safeguarding civic space in Europe –raportin mukaan usein haastava paikka toimia yhteiskunnassa, sillä nuoret kohtaavat jo ennestään ennakkoluuloja ja vähättelyä oman yhteiskunnallisen kyvykkyytensä suhteen. Havainto vahvistui myös työpajoissa, joissa useampi osallistuja koki oman äänen esiintuomisen vaikeaksi juuri vähemmistöön kuuluvan nuoren positiosta käsin. Yli puolet nuorisojärjestöistä kautta Euroopan kokee, että nuoret puuttuvat tai ovat aliedustettuina yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Toisaalta yleensä, kun osallistuminen on mahdollistettu, vaikuttaminen koetaan merkitykselliseksi ja mielekkääksi. Tämä antaa ymmärtää, että päätöksentekijät suorittavat tiettyä valikointia nuorisojärjestöjen edustajien kuulemisen suhteen.
Raportista selviää, että kaksi kolmasosaa nuorisojärjestöistä kokee olevansa liian vähän konsultoituja asioissa, joissa he ovat parhaita asiantuntijoita. Myös työpajoihin osallistuneiden aktivistien kokemuksissa viranomaisyhteistyöstä ja suhteesta mediaan löytyi eroja: osa koki suhteet viranomaisiin hyviksi, kun taas osa piti kohtelua jopa hieman ahdistavana. Myöskään median ei aina nähty käsittelevän aktivistien esiin nostamia teemoja reilulla tavalla.
Vaikutuskanavat ja niiden tehokkuus turvattava
Safeguarding Civic Space –raportti painottaa, että aktiivinen kansalaisyhteiskunta on edellytys toimivalle demokratialle. Siksi toiminnan edellytykset eri kansalaisyhteiskunnan toimijoille on taattava, myös heille, joiden näkemykset eivät sovi yhteen valtion tai unionin virallisten näkemysten kanssa. Työpajojen perusteella voidaan todeta ainakin, että taloudellisten resurssien saamista tulisi helpottaa ja yksinkertaistaa. Nuorilla tulisi olla käytettävissään vaikuttamisreittejä, esimerkiksi EU-tason kokemusasiantuntijoina toimien. Ja nuorten vaatimuksiin tulisi tarttua, jotta vaikuttamistyö koettaisiin mielekkääksi ja kannattavaksi.
Ylipäänsä voidaan myös kysyä, miksi nuorten tulisi nähdä niin paljon vaivaa voidakseen vaikuttaa päätöksiin, jotka koskettavat heitä suoraan? Euroopan unioni näyttäytyi työpajoihin osallistuneille aktivisteille ennen kaikkea byrokraattisena toiminnan kenttänä, jonne päästäkseen on kuljettava moniportaisen järjestelmän läpi. Tämän nähdään lisäävän rikkinäisen puhelimen vaikutuksen riskiä. Tällä hetkellä EU:ssa jyräävät yksityisen sektorin lobbarit, ja äänensä saavat kuuluviin vain suurimmat resurssit omaavat kansalaisjärjestöt. Nuorisojärjestöjen kokemus vähäisistä vaikutusmahdollisuuksista yhteiskunnalliseen päätöksentekoon on otettava tosissaan, sillä matala poliittinen tehokkuus voi johtaa poliittisen epäluottamuksen ja vieraantumisen kasvuun.
Monilta osin vaikuttaa siltä, että yhteiskunta tarjoaa nuorille aktivisteille lasten kenkiä yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen, vaikka ne ovat aikoja sitten jääneet pieniksi. Nuoret ovat monissa asioissa parhaita asiantuntijoita, ja heitä tulisi kuulla vertaisina, toiminnan riittävät resurssit taaten.
Nuorten vähemmistöaktivistien haasteet –työpajoihin 6. & 7.7.2020 osallistuivat Matias Kaskiluoto Aseistakieltäytyjäliitosta, Abdel Bettahar ja Salman Gadid Nuorten Muslimien Foorumista, Severina Hujanen Setasta ja Pinja Eskola Invalidiliitosta. Suuri kiitos kaikille osallistuneille.
Heta Ojanperä
Kirjoittaja työskenteli ALL-YOUTH -hankkeessa tutkimusavustajana kesä-heinäkuussa 2020.
Lähteet:
Della Porta, D. & Caiani, M. (2007). Europeanization from below? Social movements and Europe. Mobilization: An International Quarterly, 12(1), 1-20. doi:10.17813/maiq.12.1.j48p252t414qu05x
European Youth Forum (2020). Safeguarding Civic Space for Young People in Europe. [Verkkojulkaisu.] https://www.youthforum.org/safeguarding-civic-space-young-people-europe (Viitattu 17.7.2020.)
Weiler, J. H., Haltern, U. R. & Mayer, F. C. (1995). European democracy and its critique. West European Politics, 18(3), 4-39. doi:10.1080/01402389508425089