Hallituksen demokratiaohjelma haluaa kehittää myös nuorten osallistumista – mutta ovatko toimivat keinot hanskassa?

Nuorten kiinnostus ja osallistuminen yhteiskunnallisiin asioihin on viime aikoina lisääntynyt. Siitä narusta on hyvä vetää, kun demokratiaa halutaan kehittää.

Sanna Marinin halllitus on käynnistänyt vaalikauden loppuun kestävän, Oikeusministeriön koordinoiman hankkeen ”Kansallinen demokratiaohjelma 2025”, joka kokoaa yhteen eri ministeriöiden hanketyötä demokratian edistämiseksi ja uudistamiseksi. Ohjelman keskeiseksi tavoitteeksi mainitaan kaikkien yhdenvertaisten osallistumismahdollisuuksien tukeminen ja luottamuksen lisääminen yhteiskunnan instituutioihin.

Hallituksen tarkoituksena on käydä läpi vaaleihin, puolueisiin ja kansalaisaloitejärjestelmään liittyvää lainsäädäntöä. Lisäksi tavoitteena on edistää demokratia- ja ihmisoikeuskasvatusta, tukea lasten ja nuorten osallistumista sekä vahvistaa ulkopuolisuutta kokevien osallistumista ja kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytyksiä. Hanketta koordinoivan työryhmän tehtävänä on selvittää myös, miten nuorten kuulemisvelvoitetta voitaisiin vahvistaa ja millaisia työkaluja siihen tarvitaan.
Oikeusministeriön mukaan ohjelmaa valmistellaan ja toimeenpannaan vuorovaikutteisesti, kansalaisyhteiskuntaa kuullen.

Taustalla on monia huolia

Oikeusministeriön hankekuvauksessa tuodaan esiin useita demokratian kipupisteitä niin Suomessa kuin globaalisti. Näitä ovat muun muassa osallistumisen sosioekonominen eriarvoistuminen ja osallistumistapojen muutokset, päättäjien etääntyminen kansalaisten arjesta, uudenlaiset kyberuhat ja disinformaation leviäminen sekä kansalaisyhteiskunnan tilan kaventuminen. Erityisesti suomalaisen demokratian heikkouksiksi nähdään äänestysaktiivisuuden aleneminen ja yhteiskunnallisen passivoitumisen lisääntyminen. Kuvauksessa todetaan liian monien kansalaisten kokevan, että he eivät kykene vaikuttamaan itseään koskeviin asioihin ja yhteiskunnan kehitykseen.

Oikeusministeriö varoittelee, että jos kiinnostus kansalaistoimintaan hiipuu ja uudet osallistumismuodot jäävät harvojen aktiivien varaan, kansanvallan uskottavuus ja luottamus poliittiseen järjestelmään saattavat kärsiä. Tämä saattaa lisätä yhteiskunnallista turhautumista ja toimia kasvualustana ääriliikkeille. Toisaalta Suomessa demokratialla on vahvat perinteet ja korkea arvostus kansalaisten keskuudessa.

Nuorten kohdalla osallistumisen tilannekuva on moninaisempi

Oikeusministeriön tilannekuvaan suomalaisesta demokratiasta sisältyy oleellisia havaintoja. Myös ALL-YOUTH-hankkeen tutkimuksissa on kiinnitetty huomiota osallistumisen eriarvoistumiseen ja siihen, että osa nuorista kokee mahdollisuutensa vaikuttaa yhteiskuntaan hyvin vähäisiksi. Toisaalta ohjelman hankekuvauksessa mainitut taustatiedot antavat nuorten osallistumisesta jonkin verran harhaanjohtavan käsityksen. Nähtävillä on myös monia myönteisiä signaaleja.

Tutkimuksista tiedetään, että nuorten äänestysaktiivisuus on edelleen heikompaa kuin vanhemmilla ikäluokilla. Erityisesti vähiten koulutetut ja sosioekonomisesti huonoiten pärjäävät nuoret jäävät pois ääniuurnilta. Äänestysaktiivisuus ei kuitenkaan ole enää viime vaaleissa laskenut, ja itse asiassa vuoden 2019 eduskuntavaaleissa 18-24-vuotiaiden äänestäneiden osuus nousi 2015 vaaleihin verrattuna yli kahdeksan prosenttiyksikköä (aktiivisuus 55 %).

On myös tärkeää ottaa huomioon, että osallistumisen muutoksia ei voida ymmärtää vain äänestysaktiivisuutta seuraamalla. On myös monia muita tärkeitä mittareita, joiden kautta osallistumista on hyvä arvioida. Tällaisia ovat muun muassa yhteiskunnan instituutioita kohtaan tunnettu luottamus, osallistuminen vapaaehtoistoimintaan sekä kiinnostus ja eri tavoin ilmaistu kannanottaminen yhteiskunnallisiin asioihin.

Nuorten luottamus edelleen hyvällä tasolla

Nuorten ikäluokkien luottamus yhteiskunnallisiin instituutioihin on laskenut jonkin verran 2000-luvun alkuun verrattuna ja on nyt kutakuinkin samalla tasolla vanhempien ikäluokkien kanssa. Yleisesti ottaen suomalaisten nuorten luottamus on kansainvälisesti vahvaa, vaikka jääkin hieman jälkeen muista Pohjoismaista. Tutkimuksissa on havaittu, että nuorten luottamusta tai sen puutetta selittää erityisesti kiinnostus tai kiinnostumattomuus politiikkaa kohtaan (kiinnostumattomat luottavat instituutioihin vähiten).

Muista poliittiseen luottamukseen vaikuttavista tekijöistä ei tiedetä kovin tarkasti. Luottamuksen rakentuminen on monimutkainen prosessi, varsinkin mediaintensiivisen yhteiskunnan nopeissa käänteissä. Joka tapauksessa tieto poliittisen kiinnostuksen ja luottamuksen välisestä kytköksestä on hyödyllinen, kun mietitään, miten nuorten luottamusta politiikkaan, ja sitä kautta myönteistä suhdetta demokraattisiin instituutioihin, voidaan vahvistaa.

Kiinnostus politiikkaan ja vapaaehtoistyö lisääntyneet

Vuoden 2018 Nuorisobarometrin mukaan 17-29-vuotiaiden nuorten kiinnostus politiikkaan on viime aikoina lisääntynyt. Kyselyssä politiikasta ainakin jonkin verran kiinnostuneiden osuus on suurempi (61%), ja vastaavasti kokonaan välinpitämättömien osuus pienempi (8%), kuin kertaakaan yli 20 vuoden seurannan aikana.

Toinen kiinnostava havainto 2018 Nuorisobarometrissa on, että poliittiseen toimintaan osallistuvien määrä on kasvanut erityisesti alle 20-vuotiaiden keskuudessa. Kuten aiemminkin on tiedetty, varsinkin korkeakoulutetut nuoret ovat aktiivisia äänestäjiä ja järjestöosallistujia. Vähemmän koulutetut vaikuttavat sen sijaan useammin osallistumalla keskusteluihin sosiaalisessa mediassa ja jättämällä protestiksi äänestämättä.

Nuoret osallistuvat aiempaa enemmän niin ikään vapaaehtoistoimintaan. Kansalaisareenan, Kirkkohallituksen ja Siviksen teettämästä kyselystä ”Vapaaehtoistyö Suomessa 2018” käy ilmi, että 15-24-vuotiaista vastaajista yli 27% oli osallistunut johonkin vapaaehtoistyöhön edellisen kuukauden aikana. Osuus on miltei kolminkertaistunut muutamassa vuodessa.

Myös ALL-YOUTH-hankkeen kenttätyössä on pantu merkille, että nuoret ovat hyvin kiinnostuneita ajankohtaisista kysymyksistä, esimerkiksi ilmastonmuutoksesta, työn tulevaisuudesta, teknologian kehityksestä, tasa-arvosta ja sosiaalisesta syrjäytymisestä. Kun olemme keskustelleet nuorten kanssa työpajoissa siitä, miksi kyselytutkimusten mukaan nuoret eivät ole kiinnostuneita yhteiskunnasta, meille on muun muassa vastattu, että ”ei meiltä kukaan ole aiemmin kysynyt mitään” tai ”itse asiassa päättäjät eivät ole aidosti kiinnostuneita meistä”.

Toinen havaintomme on, että vaikka monet nuoret, kuten muutkin kansalaiset, suhtautuvat skeptisesti politiikan käsitteeseen ja kysymykseen ”oletko kiinnostunut politiikasta?”, se ei tarkoita, että he eivät olisi kiinnostuneita omaan ympäristöön, yhteiskuntaan ja maailmaan vaikuttamisesta.

Demokratian tulevaisuuden kannalta on kuitenkin tärkeää pohtia, miksi nuorten kiinnostus ei usein kanavoidu vaikuttamistoiminnaksi. Suomalaisten nuorten tietotaso yhteiskunnasta ja politiikasta on kansainvälisten mittausten mukaan korkea, mutta tunne omista vaikutusmahdollisuuksista on perinteisesti ollut heikkoa verrattuna esimerkiksi muiden Pohjoismaiden nuoriin.

Positiivista sen sijaan on, että nuoret uskovat vahvasti mahdollisuuksiinsa vaikuttaa omaan elämäänsä. Hallituksen demokratiaohjelman näkökulmasta on tärkeää pohtia, miten nuorten poliittinen kiinnostus ja usko vaikuttamiseen saataisiin kääntymään aktiivisemmaksi yhteiskunnalliseksi toiminnaksi.

Kansalaiseksi kasvetaan harjoittelemalla ja toimimalla

Demokratia ei pysy pystyssä itsestään. Se kaipaa jatkuvaa huomiota, huoltamista ja yhteiskunnan muutoksiin vastaamista. Tänä päivänä demokraattisiin yhteiskuntiin kohdistuu monesta suunnasta paineita ja jopa uhkia. Hallituksen ohjelma pyrkii vastaamaan näihin ja kokeilemaan uusiakin keinoja kansalaisten osallistumisen vahvistamiseksi ja demokraattisen järjestelmän puolustamiseksi.

Demokratiaohjelman toteuttajien toivoisi kuitenkin kiinnittävän vakavaa huomiota nuorten mahdollisuuksiin kasvaa aktiivisiksi kansalaisiksi. Tässä katseet kääntyvät etenkin perus- ja toisen asteen koulutuksen tarjoamiin mahdollisuuksiin harjoitella kansalaisena toimimista käytännössä. Periaatteellisella tasolla demokratiakasvatus on jo kytketty elimelliseksi osaksi perus- ja lukio-opetuksen tavoitteita. Molempien opetussuunnitelmien perusteissa (2014, 2015) tavoitellaan oppilaiden hyvinvoinnin, tasa-arvon, yhdenvertaisuuden sekä laajemmin demokratian ja aktiivisen kansalaisuuden edistämistä. Lisäksi oppilaita halutaan ohjata tunnistamaan kestävään kehitykseen vaikuttavia tekijöitä ja vaikuttamaan niihin globaalia vastuuta tuntevina kansalaisina.

Sen sijaan ammatillisen koulutuksen tavoitteista demokratiakasvatus puuttuu täysin. Tätä voidaan pitää nuorten osallistumista eriarvoistavana käytäntönä, johon tarvitaan korjausliike. Tutkimuksista tiedetään, että alimmin koulutettujen sekä koulutuksesta ja työelämästä syrjäytettyjen nuorten yhteiskunnallinen aktiivisuus ja kokemus omista vaikutusmahdollisuuksistaan on kaikkein heikointa. Tähän problematiikkaan hallituksen demokratiaohjelmassa on syytä tarttua napakasti.

Käytännöllisellä tasolla demokratiakasvatuksessa on sen sijaan paljon kehittämisen ja uudistamisen varaa kaikilla koulutuksen tasoilla. Opetukseen kaivataan enemmän elävyyttä ja toiminnallisuutta. Teoreettisen tiedon ohella oppilaille on tärkeää tarjota konkreettisia tilaisuuksia tutustua yhteiskunnan toimintaan ja siihen, miten yhteiskuntaan voi vaikuttaa yksin ja yhdessä. Elävyyttä ja toiminnallisuutta voidaan toteuttaa lukuisin tavoin, esimerkiksi järjestämällä vierailuja oppilaitoksen ulkopuolelle, kutsumalla erilaisia vaikuttajatahoja demonstroimaan omaa toimintaansa, simuloimalla vaikuttamista pelien avulla, järjestämällä teemakohtaisia työpajoja, kokeilemalla itseorganisoitua kampanjointia ja harjoittelemalla sosiaalisesti kestävää somettamista.

Kukaan ei synny aktiivisena kansalaisena. Kansalaisuuteen kasvetaan vain harjoittelemalla ja toimimalla yhteiskunnassa itse ja yhdessä muiden kanssa. Nuorten kiinnostus ja osallistuminen yhteiskunnallisiin asioihin on viime aikoina lisääntynyt. Siitä narusta on hyvä vetää, kun demokratiaa halutaan kehittää.

 
 

Tiina Rättilä

Unelmista niiden toteuttamiseen -osatutkimus

Tutkija, Tampereen yliopisto

 
 
 
 
 

Lähteet
Aarnio, Anna-Riikka. 2017. Miten luottamus rakentuu? Tutkimus suomalaisten nuorten poliittisesta luottamuksesta. Pro gradu -tutkielma, Tampereen yliopisto. https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/102172/GRADU-1507723190.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Allianssi 2019. ”Nuorten äänestysaktiivisuus nousi eduskuntavaaleissa, mahtavaa!” Uutinen Alliansssin sivuilla 29.5.2019. https://www.alli.fi/uutiset/nuorten-aanestysaktiivisuus-nousi-eduskuntavaaleissa-mahtavaa

Mehtäläinen, Jouko, Niilo-Rämä, Mikko & Nissinen, Virva. 2017. Nuorten yhteiskunnalliset tiedot, osallistuminen ja asenteet. Kansainvälisen ICCS 2016 -tutkimuksen päätulokset. Jyväskylä 2017: Koulutuksen tutkimuslaitos.

Meriläinen, Niina. 2019. Power-relations among youths in societal change processes – the case of Tredu. Esitelmä XVIII Nuorisotutkimuspäivillä, Mikkeli 7.-8.11.2019.

Myllyniemi, Sami & Kiilakoski, Tomi. 2019. Tilasto-osio. Teoksessa E. Pekkarinen & S. Myllyniemi (toim.) Vaikutusvaltaa Euroopan laidalla. Nuorisobarometri 2018. Nuorisotutkimusseuran verkkojulkaisuja 140, 9-112. https://tietoanuorista.fi/nuorisobarometri/nuorisobarometri-2018/

Oikeusministeriö 2020. Kansallinen demokratiaohjelma 2025. Hankenumero OM036:00/2019. https://oikeusministerio.fi/hanke?tunnus=OM036:00/2019

Opetushallitus 2014. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/perusopetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2014.pdf

Opetushallitus 2019. Lukion opetussuunnitelman perusteet. https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/lukion-opetussuunnitelmien-perusteet

Opetushallitus 2020. Ammatillinen koulutus. https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/ammatillinen-koulutus

Pekkarinen, Elina & Myllyniemi, Sami. 2019 (toim.). Vaikutusvaltaa Euroopan laidalla. Nuorisobarometri 2018. Nuorisotutkimusseuran verkkojulkaisuja 140. https://tietoanuorista.fi/nuorisobarometri/nuorisobarometri-2018/

Rättilä, Tiina, Honkatukia, Päivi, Lähde, Miia & Rinne, Jarmo. 2018. Nuoret visioivat tulevaisuutta ensimmäisellä ALL-YOUTH-kurssilla. https://www.allyouthstn.fi/nuoret-visioivat-tulevaisuutta-ensimmaisella-all-youth-kurssilla/

Stranius, Leo. 2018. Vapaaehtoistyön tekeminen Suomessa. http://www.kansalaisareena.fi/ka2016/wp-content/uploads/2018/05/Vapaaehtoisty%C3%B6n-tekeminen-Suomessa-2018-Stranius.pdf