Keskiössä nuorten osallistuminen
ALL-YOUTH on tutkinut nuorten yhteiskunnallisen osallistumisen mahdollisuuksia ja reunaehtoja. Osatutkimuksissa näitä on tarkasteltu erilaisissa yhteyksissä ja konteksteissa: suhteessa itsenäistymiseen, työelämäsiirtymiin, poliittiseen päätöksentekoon osallistumiseen, lainsäädäntöön, digitaaliseen osallistumiseen ja ympäristösuhteeseen.
Hankkeen moninaiset ’kentät’ ja tutkijoiden kautta hankkeessa jatkuvasti läsnä ollut monitieteisyys ovat johtaneet osallistumisen tarkasteluun laajana ilmiönä. Osallistuminen pitää sisällään sekä poliittista osallistumista, vaikuttamista, kuulumisen kokemuksia että sosiaalista osallisuutta. Tutkimuksissamme olemmekin toistuneesti todenneet näiden ulottuvuuksien kietoutuvan yhteen nuorten elämässä, jolloin olisi ongelmallista rajautua tutkimuksellisesti vain yhteen sulkien muut ulottuvuudet tarkastelun ulkopuolelle. Samalla olemme havainneet ja pystyneet tekemään näkyväksi nuorten osallistumisen moninaisuutta – myös sellaista osallistumista, joka usein jää havaitsematta ja tunnistamatta huolestuneissa keskusteluissa nuorten passiivisuudesta tai keskusteluissa, joissa velvoitetaan nuoria osallistumaan.
Tällainen tutkimus, jossa osallistumista lähestytään nuorten omista kokemuksista ja merkityksistä käsin, on mahdollistanut uusia näkökulmia nuorten osallistumisesta käytävään keskusteluun. Näin tarkasteltuna esimerkiksi nuorten palvelut näyttäytyvät myös demokratiapalveluina, jotka keskeisellä tavalla rakentavat nuorten suhdetta yhteiskuntaan. Toisaalta nuorten poliittisen osallistumisen kentät ovat nuorille tärkeitä myös sosiaalisen osallisuuden merkityksessä.
ALL-YOUTHin tutkimukset nostavat esiin vastuun, joka nuorten kanssa toimivilla on nuorten osallistumisen mahdollistamisessa. Samalla tutkimus on tuonut esiin myös uusia mahdollisuuksia: nuorten osallistumista voidaan vahvistaa hyvin moninaisissa (arkisissa) paikoissa, olivat nämä sitten harrastuksia, tukipalveluita, oppilaitoksia tai ensimmäisiä työpaikkoja. Osallistuminen ei välttämättä tarkoita sitä, että nuori menee osallistumaan johonkin institutionaalisen järjestelmän määrittämään paikkaan (kuten äänestyskoppiin), vaan osallistumista voi olla politiikasta keskustelu ystävien tai perheen kanssa, ystävien auttaminen tukipalvelujen äärelle tai palvelujärjestelmässä luovimaan oppiminen. Tutkimuksemme perusteella myös nuorten kuulemiskäytännöt kaipaavat nykyistä vahvempaa nuorilähtöistä ajattelua. Tarvitaan enemmän sellaisia kuulemiskäytäntöjä, jotka ovat luonteva osa nuorten arkisia toimintaympäristöjä ja herkkiä niille kysymyksiä, jotka ovat nuorille itselleen tärkeitä.
Kohti nuorilähtöistä ja yhteistoiminnallisesti tuotettua tietoa
Sen lisäksi, että olemme ALL-YOUTHissa lähestyneet osallistumista laajasti, olemme työskennelleet monilla eri menetelmillä ja monissa eri ympäristöissä. Keskeisenä periaatteena on kuitenkin aina ollut asemoida nuoret työskentelyn keskiöön: tutkimuksissa on lähdetty nuorten omista, moninaisista elämäntilanteista, kokemuksista ja toiveista käsin rakentamaan ymmärrystä siitä, mikä on osallistumista yhteiskunnassa, missä se tapahtuu, mikä sitä mahdollistaa ja mikä estää, kuten myös kehittämään ratkaisuja, joilla osallistumista voidaan vahvistaa. Tavoitteena on ollut inspiroida ja tukea nuorten osallistumista. Kuuden vuoden aikana olemme työskennelleet satojen eritaustaisten nuorten ja nuorten ryhmien kanssa. Kohtaamiset ovat olleet meille valtavia oppimiskokemuksia sekä nuorista, yhteiskunnasta kuin itsestämme toimijoina ja tutkijoina. Ymmärryksemme nuorten kuuntelemisen monimutkaisuudesta ja tutkijan roolista näissä prosesseissa on vahvistunut monin tavoin. Olemme oppineet sietämään epävarmuutta ja myös sietämään ja kuuntelemaan hiljaisuutta.
Tutkijat (Miia ja Jarmo) fasilitoivat kolmen nuoren ryhmätyöskentelyä, jossa tarkoituksena on kirjoittaa mielipidekirjoitus. Ilmapiiri on jähmeä, nuoret eivät ole innokkaita osallistumaan. Kukaan ei tee aloitetta valita kirjoituksen aihetta – yksi nuorista vetäytyy sohvalle. On hiljaista. Miia ja Jarmo yrittävät testata erilaisia ideoita kahden pöydän ääressä olevan nuoren kanssa. He eivät vastaa. Miia ja Jarmo puhelevat keskenään ja vaihtavat epävarmoja katseita. Lopulta, pitkän ja epämukavan hiljaisuuden jälkeen, toinen nuorista sanoo hiljaa ”Mä en halua sanoa mun mielipidettä, koska ei ketään kuitenkaan kiinnosta. Ei sillä ole mitään väliä, mitä mä sanon tai ajattelen, siitä tulee vaan ongelmia”. Miia ja Jarmo tarttuvat tähän ja ehdottavat: ”Kirjoitetaan mielipidekirjoitus tosta”. Pöydän ääressä olevat nuoret suostuvat. Tunnelma muuttuu, yhtäkkiä Miia ja Jarmo saavat selville nuorten ideoita, argumentteja ja esimerkkejä. Aikaa on enää viisi minuuttia. Jarmo alkaa kirjoittaa läppärillään nuorten ajatuksia mielipidekirjoituksen muotoon. Hän lukee kirjoituksen ääneen tarkistaakseen, että nuoret hyväksyvät sen. Lopuksi kaikki ryhmät lukevat kirjoittamansa mielipidekirjoituksen toisille. Luokan opettaja pyytää niitä viittamaan, jotka kokevat tulleensa kuulluiksi tänään. Molemmat pöydän nuoret viittaavat.
(Ks. Honkatukia, Ågren & Lähde 2023)
Yllä kuvattu tilanne oli yksi monista oppimisen hetkistä ALL-YOUTHissa. Siinä Miia ja Jarmo työskentelevät nuorten kanssa mielipidekirjoituksen parissa. Esimerkki tuo esiin, miten nuorten kunnioittaminen ja kuunteleminen tarkoittaa myös hiljaisuuksien kestämistä ja hyväksymistä, jopa osallistumattomuuden tunnustamisen tekona. Esimerkki osoittaa, että hiljaisuuden äärelle asettuminen voi johtaa yllättävään avautumiseen ja hiljaisuuden murtumiseen. Toisaalta olemme erilaisten työskentelyn tapojen, esimerkiksi taiteellisen työskentelyn ja kanssatutkimuksen kautta rakentaneet uudenlaisia keskustelun tiloja ja keinoja. Olemme myös antaneet nuorille ’alustan’ keskustella ja kertoa nuorten elämästä ja yhteiskunnallisesta asemasta ja näihin vaikuttavista ilmiöistä nuorten äänellä ja nuorille merkityksellisistä näkökulmista.
Olemme työskennelleet tiiviisti hankkeen yhteistyökumppanien kanssa, kehittäen ratkaisuja nuorten osallistumisen vahvistamiseen. Digiraadin prototyyppiä kehitettiin yhteistyössä mm. ympäristöministeriön, oikeusministeriön, SPR:n ja Tampereen kaupungin nuorisopalvelujen kanssa, ja sen kehittämistyö jatkuu osana oikeusministeriön digitaalisia demokratiapalveluita. Tieto kiertoon -mallin kehittämistyössä mukana ovat olleet mm. Opintokeskus Sivis, SPR, 4H ja Metsäkeskus, ja toimintamallia on jalkautettu ja edelleen kehitetty muun muassa Omavaraistieto kiertoon -hankkeessa.
Meille tutkijoille nuorten ja muiden yhteistyökumppaneiden kanssa tehty yhteistyö on opettanut yhdessä toimimista ei vain tiedon tuottamisessa vaan myös yhteiskunnallisen muutoksen aikaansaamiseksi. ALL-YOUTHin loppuseminaarissa yhteistyökumppanimme Leena Suurpää Punaisen Ristin nuorten turvataloilta kiteytti puheenvuorossaan, että yhteistyökumppanina hänelle on ollut tärkeää jaettu eettinen, kriittinen ja kestävä ’tietämisen politiikka’. Tämän Leena näki välttämättömänä perustana sekä yhteistyön onnistumiselle että tutkimuksen vaikuttavuudelle.
ALL-YOUTHin perintö?
Samalla kun ALL-YOUTH on ollut meille tutkijoille tärkeä tutkimusmatka nuorten osallistumisen tutkimukseen, toivomme, että hankkeessa opittu ei vaikuta ainoastaan omassa tulevassa tutkimuksessamme ja toiminnassamme. Lähtökohtanamme on ollut kuunnella nuoria, tehdä näkyväksi nuorten osallistumista sen monissa muodoissa ja kehittää ratkaisuja, joilla nuorten yhteiskunnallista osallistumista voidaan tukea ja vahvistaa. Ratkaisut eivät ole poppakonsteja, vaan usein ne edellyttävät aikaa ja luottamuksellisen suhteen luomista niihin nuoriin, joita halutaan kuulla.
Lopulta ALL-YOUTH on ollut vain yksi pala erilaisten toimenpiteiden ja hankkeiden ketjussa, jossa nuorten yhteiskunnallista osallistumista on pyritty vahvistamaan. Toivomme on, että tulevan tutkimus- ja kehittämistyön tekijät hyödyntävät tekemäämme työtä ja sitä, mitä olemme omista kokemuksistamme oppineet samalla kun he itse kehittävät omanlaistaan, nuorten muuttuville elämäntilanteille, viesteille, tarpeille, toiveille ja pyrkimyksille herkkää, näitä huomioivaa ja näihin vastaavaa työskentelytapaansa.
ALL-YOUTH-hankkeen viimeisten kuukausien keskusteluissa ovat toistuneet lausahdukset ”nuorten kanssa” ja ”aina nuorten puolella”. Nämä sitoumukset ovat yhdistäneet sitä verkostoa, joiden kanssa meillä on ollut ilo ja onni työskennellä pitkäjänteisesti. Nämä periaatteet, yhteistyö ja siinä rakentuvat luottamukselliset suhteet ovat erinomainen perusta tulevaisuudessa tehtävälle työlle nuorten osallistumisen parissa.
Reetta Mietola & Päivi Honkatukia
Reetta on työskennellyt tutkijana Helsingin yliopiston osahankkeessa ja toiminut vuosina 2021-23 konsortion vuorovaikutusvastaavana. Päivi on johtanut Tampereen yliopiston osahanketta ja toiminut vuosina 2021-23 konsortion johtajana.