Nuorten madagaskarilaisten naisten tarinat tuovat esiin sosiaalisten, taloudellisten ja poliittisten rakenteiden kirjoa, joista ihmisen toiminta ei koskaan ole irrallaan.
Seuraavat tarinat kertovat nuorten madagaskarilaisten naisten asemasta yhteiskunnassa. Ne perustuvat yhteensä kymmenen kuukauden kenttätöihini Koillis-Madagaskarin maaseudulla vuosina 2012-13. Olen nimennyt kaikki blogissa esiintyvät henkilöt pseudonyymeillä.
Laajat poliittiset ja taloudelliset rakenteet ohjaavat, pakottavat ja mahdollistavat nuorten elämää ja toimintaa. Perinteisesti – ja ideaalisesti – malagassiyhteisöissä miehet ovat vastuussa kotitalouksien rahan hankinnasta, maan omistuksesta ja edustamisesta julkisissa tiloissa. Colen etnografia nuorista naisista Madagaskarin itärannikon satamakaupungissa on kuitenkin osoittanut kuinka nuoret naiset ovat päässeet asemaan, jossa he ovat perheidensä elättäjiä tai heillä on keinoja ja taitoja päästä käsiksi rahatuloihin.
Sukukontaktit tienä opintoihin
”Aurelia opiskelee ja menee naimisiin” totesi 14-vuotiaan Aurelian isä. Isä oli nuorena joutunut jättämään yliopisto-opinnot kesken, koska vanhemmilla ei ollut ollut rahaa kustantaa hänen opintojaan. Aurelian isä toivoi, että hänen tyttärensä voisivat käydä koulua ja mennä myöhemmin naimisiin ja muuttaa pois kylästä, jossa he nyt asuivat.
Kun tiedustelin Aurelialta, mitä hän toivoi tulevaisuudeltaan, hän toisti kuuliaisesti isänsä sanat. Käytännössä hänen opintomahdollisuutensa riippuivat hänen perheestään. Hän oli suotuisassa asemassa, sillä hänen isoisänsä oli onnistunut hankkimaan suhteellisen suuria alueita metsää nuoruudessaan, ja hänen isä oli perinyt nämä maat yhdessä sisarustensa kanssa.
Laajat maa-alueet takasivat mahdollisuuden vuokrata tai myydä maata ja saada näin ollen hieman pääomaa mahdollisiin muihin menoihin tai hankintoihin. Lisäksi Aurelian isä työskenteli ekoturismioppaana, josta saadut palkkarahat isä käytti uusien vanilja- ja riisipeltojen vuokraamiseen ja ostamiseen.
Isän sisar asui myös yliopistokaupungissa Madagaskarin pohjoisosissa, joten oli mahdollista, että Aurelia voisi muuttaa heidän luokseen asumaan. Hyvät sukulaisuussuhteet mahdollistivat nuorten ihmisten liikkumisen ja takasivat huolenpidon oman jälkikasvulle.
Prekaari siirtotyöläinen
Stephanie oli muutama vuosi aiemmin lähtenyt kotiapulaiseksi Saudi-Arabiaan. Viimeaikoina useat Arabian niemimaan öljyntuottajavaltiot ovat hankkineet kotiapulaisensa Afrikan tai Aasian maista. Vaikka Stephanien perhe oli kannustanut häntä hankkimaan rahatuloja ulkomailta, muutaman vuoden jälkeen perhe halusi, että Stephanie palaisi takaisin kotiin.
Stephanie oli ollut ahdistunut kokemuksestaan ja hänen veljensä mukaan häntä ei oltu kohdeltu hyvin. Stephanien tapaus kertoo laajemmasta poliittis-taloudellisesta muutoksesta, jossa huolenpito- ja palvelutyö on varattu yleensä ns. alhaisen sosio-ekonomisen tason maiden, kuten Madagaskarin ihmisille. Kun ihmisillä ei ole suojelevia sosiaalisia suhteita, rakenteita tai käytäntöjä, saattavat he joutua haavoittuviin tai jopa vaarallisiin ja väkivaltaisiin tilanteisiin.
Monenlaiset toimijat
Kaikilla ei myöskään ollut kannattelevaa sukulaisuusverkostoa Koillis-Madagaskarilla. ”Rakennan itse taloni” 18 -vuotias energinen ja puhelias Celina kertoi. Hän kantoi metsästä puunrunkoja ja rakensi itselleen yhden hengen talon äitinsä talon viereen. Yleensä kotitalouden mies (isä, veli, eno) rakennutti pienen talon alle parikymppiselle nuorelleen vanhempien kodin läheisyyteen. Vanhempien näkökulmasta nuoren talo oli askel kohti aikuisuutta. Celina päätti itse osoittaa olevansa valmis muuttamaan.
Karinilla sitä vastoin oli muita haasteita. Hänen tätinsä oli jättänyt hänet yksin kylään, kun hän oli ollut 15 –vuotias. Karinilla ei ollut maata ja hänellä oli kolme lasta. Hän elätti itsensä tekemällä töitä toisten pelloilla. Huhtikuussa, kun ihmisten riisisadot alkoivat ehtyä ennen uuden sadon korjaamista, hän oli pakotettu kulkemaan lapsineen talosta taloon ja pyytämään ruokaa. Häntä kutsuttiin ’surulliseksi ihmiseksi’ (olo malahelo), koska hän ei pystynyt ruokkimaan itseään ja lapsiaan omalla maalla kasvatetulla riisillä.
Ikä tuotetaan yhteiskunnassa
Nämä hyvin erilaiset tarinat tuovat esiin kunkin nuoren ihmisen erilaisen tilanteen ja mahdollisuudet. Jokaisesta tarinasta nousevat kuitenkin esille tietyt sosiaaliset suhteet, aika ja paikka. Ikä toimii siis analyyttisenä kategoriana, kuten luokka tai sukupuoli, joka avaa uusia näkökulmia ja perspektiivejä laajempiin sosiaalis-taloudellisiin muutoksiin. Ikä myös tuotetaan näissä prosesseissa.
Jos tuijotamme liikaa tiettyä rajattua ryhmää, unohdamme sukupolvien väliset suhteet, käytännöt ja dynamiikat. Ihmisten teot ja toimet eivät koskaan myöskään ole irrallaan niistä merkityksistä ja sosiaalisista suhteista, joissa he elävät. Eri-ikäisten tarinat, muistot ja kokemukset auttavat ymmärtämään historiallisia jatkumoja tai jatkumattomuuksia sekä tiettyyn aikaan ja paikkaan sitoutuneita poliittis-taloudellisia ja sosiaalisia dynamiikkoja. Tätä lähtökohtaa voi myös ALL-YOUTH soveltaa tutkimuksessaan.
Jenni Mölkänenn
Kohti yhdenvertaista nuoruutta -osatutkimuksen tutkija
Tohtorikoulutettava, Helsingin yliopisto
Lähteet
Cole, Jennifer 2010: Sex and salvation: Imagining the future in Madagascar. University of Chicago Press.
Cole, Jennifer, and Deborah Lynn Durham 2007, eds. Generations and globalization: Youth, age, and family in the new world economy. Vol. 3. Indiana University Press.