OECD:n maaraportti painottaa nuorten aktivoimista, mutta näkökulma jää kapeaksi. Aktivointi ei toimi ilman nuorten elämäntilanteen kokonaisvaltaisempaa huomioimista.
OECD:n Suomea koskeva maaraportti ”Nuorten palvelut syynissä” julkaistiin toukokuun alussa. Raportin nimestä voisi olettaa sen käsittelevän nuorisopolitiikkaa ja nuorten hyvinvointiin liittyviä kysymyksiä laaja-alaisesti, kuten esimerkiksi Euroopan neuvoston nuorisopoliittisissa maa-arvioinneissa on tehty.
Raportti keskittyy kuitenkin tarkastelemaan nuorten pääsyä koulutukseen ja työelämään. Arviointia ohjaavana tavoitteena on ”menestyksekäs osallistuminen työmarkkinoille”, jonka nähdään edistävän paitsi yleistä hyvinvointia myös taloudellista kasvua.
Painotus ei ole yllättävä, onhan OECD jäsenvaltioidensa taloudellisen kasvun ja työllisyyden edistämisen kysymyksiin keskittyvä järjestö. Nuorisopoliittisia keskusteluja seuraaville raportin työelämäpainotus tuntuu kapealta.
Huoli nuorten työllistymisestä
Raportin kantavana teemana on huoli siitä, ettei kaikista nuorista tule työtä tekeviä veronmaksajia, jotka takaavat yhteiskunnan jatkuvuuden, kilpailukyvyn ja kasvun. PISA-tutkimuksissa hyvin sijoittunut suomalainen koulutusjärjestelmä saa kiitosta, mutta samaan aikaan raportissa nostetaan esiin useita ongelmia. Kritiikin kohteena on ennen kaikkea työllisyys- ja sosiaalipolitiikan tehottomuus, joka estää ”suurta osaa nuorista” siirtymästä sujuvasti työmarkkinoille. Huolta kannetaan etenkin niistä työn ja koulutuksen ulkopuolella olevista NEET-nuorista, joilta puuttuu toisen asteen tutkinto. Nuorten sosiaalitukijärjestelmää pidetään sekavana, ja tukien liian korkeaksi arvioitu taso ei raportin mukaan kannusta nuoria työnhakuun.
Ratkaisuksi ehdotetaan mm. oppivelvollisuusiän nostamista, tehokkaampaa nuorten aktivointia, aktivoinnin seurantaa sekä rikkomuksista sanktiointia, jotta nuoret eivät jäisi riippuvaisiksi yhteiskunnan tuesta.
Nuortenkin kiittämä Ohjaamo-neuvontakeskus-konsepti saa arvioitsijoilta kehuja. Ohjaamoita on perustettu viime vuosina eri puolilla maata, ja niistä nuoret voivat saada apua erilaisiin kysymyksiin ja ongelmiin ilman ajanvarausta. Arvioitsijat huomauttavat kuitenkin, etteivät Ohjaamot ole onnistuneet nuorten työllistämisessä. Arvioitsijoiden mielestä myös sosiaali- ja terveyspalvelujen pitäisi tukea nykyistä paremmin nuorten työllistymistä.
Mitä on työelämästä sivuun jäämisen taustalla?
Nuorten siirtymistä työelämään kannettu huoli on perusteltua, onhan nuorten työllistyminen sekä yhteiskunnan että nuorten oma toive. Vuoden 2016 Nuorisobarometrin mukaan 99 prosenttia nuorista toivoo itselleen merkityksellistä työtä 35-vuotiaana.
Samaan aikaan raportissa tunnutaan suhtautuvan epäluuloisesti varsinkin sellaisiin nuoriin, jotka elävät tukien varassa. Ajatuksena vaikuttaa olevan, että mahdollisuuden saadessaan nuoret käyttävät systeemiä hyväkseen, ja anteliaat sosiaalituet houkuttelevat heidät jättäytymään tukien varaan työelämän pyrkimisen sijaan.
Tutkimusten perusteella tiedämme, että nuorten kokemukset yhteiskunnallisesta osallisuudesta luovat pohjaa sille, miten siirtymät työelämään onnistuvat. ALL-YOUTH-hankkeessakin olemme havainneet, että siirtymähankaluuksien taustalla on yleensä monisyisiä elämänkulkuun ja sosiaalisiin suhteisiin liittyviä haasteita. Monilla toisen asteen opintojen keskeyttämistä harkitsevilla on kokemuksia heikosta kiinnittymistä kouluyhteisöön. Nuorilla voi olla kokemuksia kiusaamisesta ja muista vertaissuhteiden ongelmista tai siitä, ettei ole saanut apua, kun on sitä tarvinnut. Monien tällaisten nuorten suhteet aikuisiin eivät ole olleet turvallisia tai pysyviä eivätkä nuoret ole tulleet kokonaisvaltaisesti kohdatuiksi. Erityisen tärkeitä luottamukselliset suhteet johonkin aikuiseen ovat nuorille, joiden lähtökohdat ovat syystä tai toisesta hauraat ja joiden lähipiirissä tällaista tukea ei ole saatavilla.
Työn ja koulutuksen ulkopuolella olevat nuoret tarvitsevat aktivoinnin lisäksi tukea erilaisiin aikuistumisen haasteisiin, jotka voivat opiskelu- tai työpaikan saamista tärkeämpiä. Tällaisia ovat esimerkiksi itsenäinen asuminen, terveys, erityisesti mielenterveyteen liittyvät ongelmat sekä emotionaalista kiintymystä sisältävien sosiaalisten suhteiden ja sitä kautta nuoren yhteiskunnallisen luottamuksen rakentuminen. Mikäli nuoren elämäntilannetta ei huomioida kokonaisvaltaisesti, aktivoinnista ei välttämättä ole hyötyä.
Syyt työelämäsiirtymien viivästymiselle ovat myös rakenteellisia, ja niitä on vaikea ratkaista pelkästään nuoria aktivoimalla. Aktivointi ei johda työllistymiseen, jos työpaikkoja ei ole. Tämän korjaamiseksi raportissa ehdotetaankin toimia työnantajien kiinnostuksen lisäämiseksi esimerkiksi oppisopimuskoulutusta kohtaan. Muutoin globaalit työelämän rakenteisiin vaikuttavat muutokset huomioidaan raportissa heikosti.
Lisäksi esimerkiksi maahanmuuttajataustaisten tai vammaisten nuorten kokema syrjivä kategorisointi on noussut viime vuosina keskusteluun yhtenä syrjäyttävänä tekijänä, näin myös ALL-YOUTH-hankkeessamme. Nuorten haaveet ja unelmat törmäävät ennakkoluuloihin, jotka estävät heitä tavoittelemasta ansiotyön kautta toteutuvaa yhteiskunnallista osallisuutta haluamallaan tavalla. Esimerkkinä syrjinnän poistamiseen liittyvistä politiikkatoimenpiteistä raportissa mainitaan Helsingin kouluihin suunnattu positiivisen diskriminaation ohjelma.
Onko tulevaisuudessa enää töitä?
Työelämän tulevaisuutta koskevaa pohdintaa ei raportista sen sijaan löydy. Tästä teemasta käydään tällä hetkellä vilkasta keskustelua, joka on monenlaisten uhkakuvien sävyttämää. Keskustelu koskettaa nuoria erityisellä tavalla, sillä kyse on konkreettisesti heidän tulevaisuudestaan. Nuorten suurimmat tulevaisuutta koskevat huolet liittyvät ilmastonmuutoksen ohella työelämässä pärjäämiseen.
Yleisen työelämän prekarisoitumisen lisäksi digitalisaation, robotisaation ja bioteknologisten innovaatioiden on arvioitu muuttavan työelämää rajusti. Tekoälyn kehittyessä ja suoriutuessa yhä tehokkaammin useimmista työtehtävistä suuri osa ihmisistä voi jäädä ‘tarpeettomiksi’. Esimerkiksi ihmiskunnan tulevaisuutta pohtinut filosofi ja historioitsija Yuval Noah Harari uskoo ‘tekoälyn vallankumouksen’ vaativan tulevaisuudessa ihmisiltä aivan uudenlaista joustavuutta ja sopeutumiskykyä:
“Vaikka pystyisimmekin luomaan jatkuvasti uusia työpaikkoja ja kouluttamaan niihin työvoimaa, herää kysymys, onko keskimääräisellä ihmisellä sellaista kestävyyttä, jota tarvitaan tällaisten mullistusten keskellä elämiseen. Muutokset aiheuttavat aina stressiä, ja 2000-luvun alun kiihkeä maailmanmeno on synnyttänyt maailmanlaajuisen stressiepidemian. Selviävätkö ihmiset siitä, että työmarkkinoiden ja yksittäisten työurien epävakaisuus vain lisääntyy tulevaisuudessa?” (Harari 2018, 48-49)
ALL-YOUTH-hankkeessa kohtaamamme nuoret pitävät työelämän edellä kuvattuja muutoksia jo nyt osana omaa arkeaan ja tulevaa elämäänsä. Samaan aikaan monet ovat epävarmoja siitä, mitä kaikkea teknologinen kehitys tuo tullessaan ja mitä se tarkoittaa heidän tulevan työuransa kannalta. Tilanne aiheuttaa huolta ja pelkoja, mutta monet nuorista ovat toiveikkaita, että asiat kaikesta huolimatta järjestyvät.
Nykyisenä ekokriisin ja teknologisen murroksen aikana OECD:n viesti palkkatyöstä ainoana yhteiskuntien jatkuvuuden ja kasvun edellytyksenä voi kuulostaa rajalliselta ja jopa sopimattomalta. Vaikuttaa siltä, että tällä hetkellä meillä ei ole tarjota nuorille sukupolville työntekijäkansalaisuuden rinnalle muunlaisia uskottavia visioita hyvästä ihmisen ja yhteiskunnan välisestä suhteesta. Jos työpaikat häviävät, mistä ihminen löytää itselleen merkityksellistä päivittäistä tekemistä? Miten voi elää ilman palkkaa? Miten kulutukseen perustuvaa ja luontoa saastuttavaa elämäntapaa pitäisi muuttaa kestävämpään suuntaan ja miten työelämä liittyy tähän?
Vaihtoehtojen etsiminen vallitseville totuuksille on tärkeä tulevaisuuden käyttövoima ja toimijuuden edellytys. Nykyisessä epävarmuuden ilmapiirissä olisi erityisen tärkeää luoda toivoa, keskustella nuorten kanssa erilaisista tulevaisuuden skenaarioista ja pohtia, millainen tulevaisuuden yhteiskunta on mahdollinen ja oikeudenmukainen.
Nuorisopolitiikka on muutakin kuin nuorten aktivointia töihin
OECD on raportissaan ymmärtänyt nuorisopolitiikan työllistymiseen liittyvänä asiana. Nuorisopolitiikka on kuitenkin paljon muutakin. Tärkeitä periaatteita ovat esimerkiksi kysymykset kaikkien nuorten oikeudesta kuulua yhteiskuntaan sen arvokkaina jäseninä, vaikuttaa omassa elämässään ja yhteiskunnassa sekä toteuttaa omia unelmiaan taustoistaan ja lähtökohdistaan riippumatta.
Nämä ovat perustavanlaatuisia oikeuksia, joita ei pitäisi alistaa talouskasvun ja korkean työllistymisasteen tavoittelulle. Niiden toteutuminen tuottaa nuorille hyviä valmiuksia luovia ja selviytyä tulevaisuuden muuttuvassa työelämässä – ja osallistua jopa sen muuttamiseen.
Päivi Honkatukia
Unelmista niiden toteuttamiseen -osatutkimuksen johtaja
Professori, Tampereen yliopisto
Lähteet
Harari, Yuval Noah (2018) 21 oppituntia maailman tilasta. Helsinki: Bazar Kustannus Oy.
OECD (2019) Investing in Youth: Finland. Paris: OECD Publishing. https://read.oecd-ilibrary.org/social-issues-migration-health/investing-in-youth-finland_1251a123-en#page4, luettu 21.5.2029.
OKM (2019) Nuorten palvelut syynissä. OECD:n arviointi nuorten palveluista Suomessa. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2019:18, http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-263-640-9, luettu 21.5.2019
Peltola, Marja & Moisio, Jenni (2017) Ääniä ja äänettömyyttä palvelukentillä. Katsaus lasten ja nuorten palvelukokemuksia koskevaan tietoon. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, Julkaisuja 190.
Souto, Anne-Mari (2014) ”Kukaan ei kysy, mitä mulle kuuluu”. Koulutuksen keskeyttäjät ja ammatilliseen koulutukseen kuulumisen ehdot. Nuorisotutkimus 4(2014), 19-35.