Vaikka nuorten vaikutusmahdollisuuksien eteen ponnistellaan entistä enemmän, vaikuttaminen ei tunnu kiinnostavan kaikkia nuoria. Aikuisyhteiskuntakaan ei ole vakuuttunut siitä, että nuorten vaikutusmahdollisuudet olisivat parantuneet.
Tämä teema nousi esiin, kun ALL-YOUTH–hankkeen tutkijat tutustuivat nuorisoalan toimijoihin Allianssi-risteilyllä huhtikuussa 2018. Hankkeen ständillä osallistujille tarjottiin mahdollisuus vastata lyhyeen kyselyyn, joka käsitteli nuorisoalan ammattilaisten kokemuksia nuorten osallisuutta edistäneistä hankkeista sekä esteistä nuorten vaikuttamiselle. Vastaajilla oli myös mahdollisuus kuvailla havaintojaan työssään mahdollisesti tapahtuneista muutoksista ja kertoa yleisesti nuorten tämänhetkisistä mahdollisuuksista vaikuttaa yhteiskuntaan.
Kyselyyn vastasi 55 henkilöä, joista enemmistö toimi kunnallisessa nuorisotyössä. Lisäksi vastaajat edustivat muun muassa järjestöjä ja kirkollista nuorisotyötä sekä valtionhallintoa ja tutkimusta. Huolimatta risteilyn nuorekkaasta ja dynaamisesta yleisilmeestä, vastauksista välittyi yleisesti ottaen varsin karu kuva nuorten vaikutusmahdollisuuksista. Valtaosa vastaajista (40 henkilöä 55:stä) arvioi nuorten mahdollisuudet vaikuttaa yhteiskuntaan heikoiksi. Vain kaksi vastaajaa koki nuorilla olevan paljon mahdollisuuksia vaikuttamiseen, ja kahdeksan vastaajaa koki nuorten vaikutusmahdollisuudet riittäviksi. Viisi vastaajaa ei osannut tai halunnut ottaa kysymykseen kantaa.
Aikuisten vähättelevä asenne nuoria kohtaan
Miksi vastaajat sitten kokivat nuorten vaikutusmahdollisuudet yhteiskuntaan heikoiksi? Taustaa voi hakea heidän näkemyksistään liittyen vaikuttamisen esteisiin. Merkittävä osa vastaajista arvioi aikuisten asenteiden estävän nuorten vaikutusmahdollisuuksia. Vastauksissa tämä nuoria vähättelevien aikuisten ryhmä nousi esiin sekä yleisesti ottaen aikuisina että tietyssä roolissa toimivina aikuisina – muun muassa poliittisina päätöksentekijöinä tai nuorten kanssa työtä tekevinä henkilöinä.
Vastauksissa mainittiin ongelmiksi muun muassa ”aikuisten ennakkoluulot” ja se, että ihmisillä tuntuu olevan ”’aikuisten’ asioissa liian kiire”, jolloin nuoret jäävät vaille huomiota. Päättävissä asemissa olevien henkilöiden ongelmina pidettiin esimerkiksi sitä, että heitä ”[…] ei kiinnosta nuorten mielipide tarpeeksi”, ”[nuoria] ei oteta tarpeeksi vakavasti, tai kuunnella tarpeeksi” ja että ”[…] iän tuomaa elämänkokemusta arvostetaan ’liikaa’”. Vastausten perusteella nuoret siis vaikuttavat kohtaavan vähättelyä ikänsä vuoksi sekä virallisessa päätöksenteossa että myös yleisemmin ”aikuisten maailmassa”.
Oikeanlaista viestintää ja tukea vaikuttamiseen
Nuorten vähättelyn lisäksi nuorisoalan ammattilaiset moittivat niitä keinoja, joilla nuoria yritetään tavoittaa. Heidän mukaansa nuorille ei osata viestiä oikeissa kanavissa oikealla kielellä. Vastauksissa arvioitiin, ettei nuorille tarjottu toiminta itsessään vastaa kaikkien nuorten intressejä. Vastaajat olivat myös huolissaan, että yhteiskunnassa halutaan kuulla ainoastaan aktiivisimpien nuorten ääntä.
Vaikuttamisen esteet liittyvät myös nuoreen itseensä tai nuoren lähiympäristöön. Kyselyn vastauksissa nousivat esiin muun muassa perheen heikko tuki, nuorten puutteelliset tiedot ja taidot sekä teini-iän yleinen haastavuus. Vastaajien mukaan ”[nuori] ei tunne yhteiskunnan rakenteita ja vaikuttamistapoja” ja ”nuoret eivät tiedä, kuinka vaikuttaa tai koe, että voisivat saada aikaan muutosta”. Tämän lisäksi vastausten mukaan nuorilla on myös ”tunne päätöksenteon monimutkaisuudesta”, minkä vuoksi he eivät ”jostain syystä usko omiin yhteiskunnallisiin osaamisen taitoihin”.
Samoin poliittiseen päätöksentekojärjestelmään itseensä kohdistettiin kritiikkiä. Nuorisoalan ammattilaisten mukaan ”päätöksenteko [on] kaukana nuorista”, ja hallinto-organisaatiot ovat hitaita ja raskaita. Vastausten perusteella ongelmia vaikuttaakin olevan syvällä aina institutionaalisella tasolla asti.
Nuorisotyö haastavampaa, vaatimukset kasvavat ja resurssit vähenevät
Miten saada nuorena oma ääni kuuluviin, jos vastassa on vähätteleviä aikuisia ja monimutkainen päätöksentekojärjestelmä ilman, että kukaan on neuvomassa tai rohkaisemassa?
Vastausten kuvailemassa tilanteessa nuorisoalan ammattilaisten apu lienee usein erittäin tärkeässä asemassa. Kyselyn perusteella asiaa vaikeuttaa kuitenkin se, että myös nuorisoalan ammattilaisten oma jaksaminen ja osaaminen tuntuvat olevan koetuksella. Vastaajista lähes 65 prosenttia kuvaili työnsä muuttuneen aiempaa haastavammaksi. Suurimmaksi syyksi todettiin nuorten monenlaisten ongelmien lisääntyminen. Vastauksissa nostettiin esiin muuan muassa nuorten mielenterveyden ja elämänhallinnan haasteet sekä moniongelmaisten nuorten aiempaa suurempi määrä. Vastaajien mukaan ”erityisnuorisotyön tarve [on] noussut” ja ”nuorten henkinen hyvinvointi huonontunut”. Siten ”nuoret tarvitsevat entistä enemmän yksilöllistä kuuntelua ja tukea”.
Vastaajat kuvailivat resurssien vähentyneen samanaikaisesti vaatimusten ja hallinnollisen työn lisääntyessä. Kyselyn perusteella onkin varsin huolestuttavaa, että nuorisoalan ammattilaiset kuvailevat toisaalta tarpeen kasvotusten tehtävälle työlle lisääntyneen ja toisaalta mahdollisuuksien tällaiselle työlle vähentyneen: ”Töissä vaaditaan enemmän, mutta ei ole annettu tarpeeksi resursseja hoitaa ’lisätöitä’”, ”Nuoret kaipaavat aiempaa enemmän henkilökohtaista ohjausta, eikä sille ole aina aikaa”, ”[R]esurssit liian vähäisiä (osasto-, lastensuojelupaikat)”. Resurssien puute olisi helppo korjata, jos tahtoa löytyy nykyisen talouskuripolitiikan aikana.
Omaan organisaatioon ja toimintakenttään liittyvien ongelmien lisäksi vastaajat toivat esiin yhteiskunnallisia haasteita. Viime vuosina paljon keskustelua herättänyt yhteiskunnan polarisoituminen ja pirstoutuminen nousivat vastauksissa esiin. Vastaajien mukaan ”yhteiskunnan arvot ovat koventuneet”, ongelmana on osaltaan ”pirstoutunut yhteiskunta” ja samalla yhteiskunnallisen ”polarisoitumisen myötä [koittanut] ’kuilujen’ syveneminen”. Vastauksissa oltiin huolissaan myös yleisemmin yhteiskunnan koventuneista arvoista, ja kritiikkiä sai myös Juha Sipilän hallituksen toiminta.
Yhteiskunnalliset rakenteet tiedostettava nuorisopolitiikassa
Nuorisoalan ammattilaisten esiin nostamia ongelmia ja haasteita voidaan eritellä ja jäsentää esimerkiksi nuorisokysymyksen ja sosiaalisen kysymyksen tematiikan kautta. Juha Nieminen ja Päivi Honkatukia käsittelevät tätä jaottelua artikkelissaan teoksessa Kenen nuorisotyö (2017). Niemisen ja Honkatukian mukaan nuorisokysymys kiinnittää huomiota erityisesti nuorten yhteiskunnalliseen asemaan, pyrkimyksiin ja toiveisiin. Nuorisokysymyksestä kumpuava nuorisotyö keskittyykin nuorena olemisen vahvistamiseen sekä kasvun tukemiseen. Tavoitteena on tehdä nuoret näkyväksi osaksi yhteiskuntaa.
Sosiaalinen kysymys sen sijaan pyrkii perussisällöltään yhteiskunnan sosiaalisten ongelmien ratkaisuun sekä vaikeassa asemassa olevien ihmisryhmien ja yksilöiden sosioekonomisen aseman parantamiseen. Tällöin tarkastelukohteena ei ole ikäperustainen yksittäinen ryhmä vaan enemmänkin se sosiaalinen eriarvoisuus, jota yhteiskunnan rakenteet tuottavat, ja tästä kärsivien ihmisten auttaminen. Nuorisotyö, joka perustuu sosiaaliseen kysymykseen, keskittyy ensisijaisesti sosiaalisen tasa-arvon ja yleisen hyvinvoinnin näkökulmiin. Tällöin nuorisotyö kehittyy ja muuttuu yhdessä hyvinvointivaltion pyrkimysten myötä ja toimii välineenä yleisen sosiaalisen tasa-arvon edistämisessä.
Kyselyvastausten perusteella näyttää siltä, että nuorten mahdollisuuksia yhteiskunnassa ei voida parantaa ainoastaan nuorisokysymykseen nojaavan politiikan kautta. Nuorisovaltuuston kaltaiset osallistumisen instituutiot saivat toki vastauksissa osakseen paljon kehuja, mutta samaan aikaan vastauksissa nostettiin esiin useasti esimerkiksi se, että todellisuudessa ainoastaan aktiiviset nuoret osallistuvat nuorisovaltuustoon ja muuhun vastaavaan toimintaan. Tällöin nuorisovaltuustot ja muut institutionaaliset rakenteet eivät tosiasiallisesti puhu kaikkien nuorten äänellä.
Näkemys nuorisotyöstä sosiaaliseen kysymykseen liittyvänä välittyi vastauksista vahvasti, mistä kertovat akuuteimmin kuvaukset nuorten lisääntyneestä moniongelmaisuudesta ja ongelmien hoitoon suunnattujen resurssien puutteesta. Nuorisoalan ammattilaiset tuntuvat ajattelevan, ettei näitä ongelmia pystytä ratkaisemaan ainoastaan kasvatuksellisella nuorisotyöllä, vaan ne vaativat yhteiskunnalliseen tasa-arvoon ja syrjäytymisen ehkäisemiseen liittyviä rakenteellisia muutoksia. Tämä viesti välittyi vastauksista vahvasti. Nuorisotyöhön vaaditaan panostusta ja resursseja, jotta tekijät eivät uuvu.
Ei huonoa, ellei jotain hyvääkin
Vaikka vastaukset kokonaisuutena puhuivat karua kieltä nuorten vaikutusmahdollisuuksista ja nuorisoalan arjesta, on syytä todeta, että kyselyssä nuorisoalan ammattilaiset kertoivat runsaasti esimerkkejä myös nuorten osallisuutta viime vuosina edistäneistä hankkeista. Erityisen paljon mainintoja keräsivät nuorisovaltuustot, joita kehuttiin sekä niiden yleisen olemassaolon vuoksi että siksi, että niiden kautta oli saatu toteutettua jokin nuorten oma hanke, esimerkiksi eräässä kunnassa kesänviettopaikka.
Vastausten perusteella näyttää siltä, että nuorisovaltuustoista säätäminen vuoden 2015 kuntalaissa ja vuoden 2016 nuorisolaissa on ollut toimiva tapa lisätä nuorten vaikutusmahdollisuuksia. Vielä vuoden 2006 nuorisolaissa nuorten kuulemisesta säädettiin hyvin yleisluonteisesti, joten kyseessä on suhteellisen nuori ja sitä kautta kiitettävän nopeasti paikkansa löytänyt instituutio. Myös epävirallisia yhteistyömuotoja ja foorumeja tuotiin vastauksissa esiin – muun muassa erilaiset päättäjien ja nuorten väliset foorumit sekä lasten parlamentti. Vastaajat mainitsivat myönteisinä esimerkkeinä lisäksi seurakuntavaalien ikärajan laskun 16 vuoteen, osallistavan budjetoinnin, kouluissa nuorten eteen tehdyn työn sekä sosiaalisen median syrjäytyneille tuoman mahdollisuuden ääneen.
Kaiken kaikkiaan kyselyn vastauksista välittyi kuva nuorista aidosti aktiivisena ja kiinnostuneena ryhmänä, jonka toisinaan väitetyn passiivisuuden taustalla ei suinkaan aina ole nuorten haluttomuus osallistumiseen, vaan enemmänkin yhteiskunnalliset esteet, joita eri tahot asettavat toiminnallaan nuorten eteen, ja toisinaan nuorten henkilökohtaiset tai lähipiirin ongelmat. Samalla nuorten kanssa on saatu aikaan myös todella monia onnistuneita hankkeita, joista voidaan ottaa oppia.
Useimmat nykypäivän nuorten elämässä näkyvät ongelmat voitaisiin vastausten perusteella korjata poliittisella tahdolla sekä sillä, että valtaa käsissään pitelevät aikuiset aina joskus antaisivat nuorille enemmän tilaa. Kumpaakaan näistä tavoitteista ei voida saavuttaa helposti, mutta mahdollista se on. Nuoriin kannattaa panostaa, kunhan samalla tiedostamme, että nuoret itsessään ovat laaja ja moniääninen joukko.
Mari Kettunen
Unelmista niiden toteuttamiseen -osatutkimuksen tutkimusassistentti, Tampereen yliopisto
Lähteet
Honkatukia, Päivi ja Nieminen, Juha (2017), ”Nuorisokysymyksen rakentuminen – neljä näkökulmaa” teoksessa Hoikkala, Tommi & Kuivakangas, Johanna (toim.) ”Kenen nuorisotyö?”, Helsinki: Humanistinen ammattikorkeakoulu / Nuorisotutkimusseura
Kuntalaki 2015
Nuorisolaki 2006 & 2016