ALL-YOUTH -hankkeen tutkijat ovat kevään aikana kokeilleet nuorten kanssa erilaisia osallistumisen malleja. Tavoitteena on ollut selvittää, millainen osallistuminen on mielekästä ja motivoivaa, ja millaiset asiat estävät hyväksi koettua osallistumista. Samalla on saatu uutta tietoa siitä, miten nuoret ymmärtävät kestävän kehityksen ja omat mahdollisuutensa vaikuttaa esimerkiksi ilmastonmuutokseen.
Tutkijat jalkautuivat yliopiston opiskelijaryhmän kanssa länsi-Tampereella sijaitsevaan Hiedanrannan vanhaan teollisuusmiljööseen, jonne on lähivuosina rakentumassa kokonaan uusi kaupunginosa. Työpajassa opiskelijoita pyydettiin visioimaan unelmien kaupunkiympäristöä ja pohtimaan, miten unelmien toteutumiseen voidaan vaikuttaa.
Työpajan aluksi järjestettiin World Café -keskustelu, jossa arvioitiin kaupungin tekemää Hiedanrannan yleissuunnitelmaa ja unelmoitiin sille vaihtoehtoja. Toisessa vaiheessa opiskelijoiden tehtävänä oli esittää unelmansa visuaalisessa muodossa, ja työpajan lopuksi ideoitiin digitaalisia vaikutuskanavia, joiden avulla alueen suunnitelmiin voidaan vaikuttaa.
Pienoismalleja ja valokuvia tulevaisuuden elämäntavasta
Opiskelijoiden unelmissa uusi Hiedanranta on monimuotoinen, yhteisöllinen, kokeileva ja asukkaiden tarpeiden mukaan tuunattavissa oleva kaupunginosa, joka kunnioittaa alueen teollista ja kulttuurista historiaa. Myös luonnonmukaisuutta pidetään tärkeänä. Liian valmiiksi suunniteltua ja rakennettua ympäristöä steriileine lasipalatseineen opiskelijat eivät halua.
Työpajasta kerätyn palautteen perusteella opiskelijat pitivät etenkin visualisointia kaikkein mielekkäimpänä osallistumisen muotona.
Työpajapäivän riemastuttavinta antia olivat opiskelijoiden askartelemat pienoismallit ja valokuvien muotoon puettu esitys tulevaisuuden asukas- ja yhteisökeskeisestä elämäntavasta.
Nuorten näkemyksiä tulee kuunnella aidosti
Työpajoista kerätyista palautteista käy ilmi, että nuoret ovat kiinnostuneita keskustelemaan yhteiskunnan ja maailman tulevaisuudesta silloin, kun heitä kuunnellaan aidosti. Myös osallistumisen konkreettisuus koetaan tärkeäksi. Pelkän keskustelun sijaan nuoret nauttivat yhdessä tekemisestä, kuten Hiedanrannassa koettu innostus askarteluun osoittaa.
Osa nuorista suhtautuu kuitenkin epäillen aikuislähtöiseen pyrkimykseen ”osallistaa” tai ”aktivoida” nuoria ilman, että heille kerrotaan avoimesti, mihin sillä pyritään, ja keiden etuja aktivointi lopulta palvelee. Esiin on noussut myös kritiikkiä niitä tapoja kohtaan, joilla nuoria tavanomaisesti puhutellaan. Jatkuva nuorista puhuminen koetaan ajoittain leimaavana, eikä ”nuoruus” kerro mitään siitä, keitä nuoret itse kokevat olevansa, ja millaisiin viiteryhmiin he tuntevat kuuluvansa. Leimaava nuoruuspuhe voi jopa estää osallistumista.
Monet ajattelevat myös, että kun osallistumisareenoita ja -palveluita räätälöidään nuorille erikseen, se viestittää samalla, että nuoria ja heidän ääntään ei itse asiassa tarvitse ottaa kovin vakavasti. ”Kiva kun tässä on nuoriakin mukana” -ajattelutapa saattaakin yhdistämisen sijaan erottaa nuorten ja aikuisten maailman toisistaan. Nuoret ovat mieluummin mukana samoilla osallistumisen areenoilla ja keskusteluissa kuin kaikki muutkin.
Tiina Rättilä
Unelmista niiden toteuttamiseen -osatutkimuksen tutkija
Tutkijatohtori, Tampereen yliopisto