Helsingin yliopiston Tiedekulmassa järjestetyssä ’Yhteistyöllä kohti yhdenvertaista nuoruutta?’-tilaisuudessa keskusteltiin tiedon yhteistuotannosta ja yhteistyön eri muodoista ja näkökulmista.
Strategisen tutkimusneuvoston rahoittamat tutkimushankkeet työskentelevät jatkuvassa vuorovaikutuksessa ja yhteistyössä tutkimuksen hyödynsaajien ja sidosryhmien kanssa, pyrkien tutkimuksen toteuttamiseen yhteistyökumppaneiden ja tutkittavien kanssa yhdessä. Jokainen yhteistyö on tiedontuotannoltaan ja dynamiikoiltaan omanlaisensa. Tiedekulmassa järjestämämme keskustelutilaisuuden tavoitteena oli saada kiinni tästä monimuotoisuudesta ja keskustella siitä, miltä yhteistyö käytännössä näyttää, millaisia mahdollisuuksia kentän ja tutkimuksen tiivis yhteistyö avaa, sekä millaisia haasteita yhteisten intressien ja toimintatapojen muotoutumiseen mahdollisesti liittyy.
Monenlaisia yhteistyösuhteita, monentahtista toimintaa
Strateginen tutkimusrahoitus on uudenlainen rahoitusmuoto, jonka tavoitteena on rahoittaa yhteiskunnallisesti merkittävää ja vaikuttavaa korkeatasoista tiedettä. Tarkoituksena on ilmiölähtöisempi monitieteinen tutkimus, jolla on yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Tutkimuksen avulla etsitään konkreettisia ratkaisuja suuriin ja monitieteistä otetta vaativiin haasteisiin, ja siksi yhteistyö tiedontuottajien ja –hyödyntäjien sekä sidosryhmien välillä on koko hankkeen ajan tärkeää.
Onko rahoituksen taustalla mahdollisesti jokin ideaali siitä, miltä yhteistyön käytännössä tulee näyttää ja kuinka tiivis suhteen kentän ja tutkimuksen välillä tulee olla?
Samalla kun meidän tutkijoiden on helppoa allekirjoittaa ajatus tutkimuksen ja ’kentän’ vuorovaikutuksen tärkeydestä, on tavoite kuitenkin herättänyt meissä tutkijoissa kysymyksiä siitä, kuinka paljon ja kuinka aktiivisesti tutkijoiden pitää olla yhteyksissä sidosryhmiinsä ja yhteiskumppaneihinsa. Onko rahoituksen taustalla mahdollisesti jokin ideaali siitä, miltä yhteistyön käytännössä tulee näyttää ja kuinka tiivis suhteen kentän ja tutkimuksen välillä tulee olla?
Keskustelutilaisuuden avasi Strategisen tutkimuksen neuvoston puheenjohtaja, professori Kimmo Nuotio. Avauspuheenvuorossaan Nuotio toi esille, että ”strateginen tutkimus voi olla tutkailevaa ja kokeilevaa”. Nuotio painotti, että on olemassa erilaisia yhteistyösuhteita, ja tarkoituksena on myös kokeilla ja kehittää erilaisia yhteistyön muotoja. Hän muistutti, että tutkimussuunnitelmassa laadittu polku ei ole ehdoton.
”Kyllä tutkijoihin on luottamus, kun annetaan rahaa” Nuotio alleviivasi.
Nuotio totesi, että STN:ssa ollaan tietoisia tutkimustiedon ja yhteiskunnallisen vaikuttamistyön erirytmisyydestä. Järjestötoimijoilla työn rytmiä määrittää usein projektien rahoitussykli, valtion virkamiehillä ja ministeriöillä poliittisen päätöksenteon suunnittelu-, valmistelu ja päätöksentekotyö, jotka eivät aina kohtaa tutkimuksen tekemisen aikataulujen kanssa. Silti myös hitaammalla tutkimustiedolla on paikkansa, sillä yhteistyö kumppaneiden sekä tutkittavien kanssa vie aikaa.
Syvällisempää ja vahvistavaa tietoa
Yhtenä keskustelun teemana oli se, millaisia odotuksia yhteistyökumppaneilla oli yhteistyöhön lähtiessä. Silja Uusikangas alleviivasi, että Suomen Punainen Ristin (SPR) Nuorten turvataloissa on oltu laajemminkin kiinnostuneita yhteistyöstä tutkijoiden kanssa. Nuorten turvatalojen tavoitteena on tietoperusteinen kehittämis- ja vaikuttamistyö. Heidän toiveena on, että tutkimusyhteistyö suoraan vahvistaa tätä tietoperustaa.
Keskustelussa pohdimme, pitääkö myytti kentän ja akatemian välisestä kuilusta paikkaansa. Yhteistyökumppanit olivat yhtä mieltä, että vaikka järjestöissä kerätään tietoa ja sitä tuotetaan raporteissa ja selvityksissä, tutkimusyhteistyö mahdollistaa syvällisemmän tiedon tuotannon. Ihmisoikeusliiton Heli Markkula kiitteli, kuinka tutkijoiden tulokset vahvistivat heidän omia näkemyksiään ja sanoittivat heidän kokemuksiaan nuorten kanssa tehdystä työstä. Toisaalta yhteistyössä tämä vuoropuhelu saa syötettä tiedeyhteisöltä ja myös päinvastoin, kenttä tuottaa tietoa jota tutkijat keräävät, analysoivat ja sanoittavat. Kyse on siis kentän ja tutkijayhteisön välisestä vuorovaikutuksesta. ALL-YOUTH -tutkimushankkeen tohtorikoulutettava Marko Stenroos toikin esiin, että hänen kokemuksensa sekä kentällä toimineena projektityöntekijänä ja yliopistolla työskentelevänä väitöskirjan tekijänä puhuu sitä vastaan, että kentän ja tiedeyhteisön välillä olisi huomattava kuilu. Tässä tietenkin tulee huomioida se, keistä toimijoista ja mistä toimialasta on kyse.
Cultura-säätiön Eilina Gusatinsky pohti myös tutkimuksen yhteiskunnallista vaikuttavuutta ja sitä, kuinka paljon ja missä tutkijoilla lopulta on vaikutusvaltaa. Tutkimuksen ja järjestöjen yhteistyöllä voidaan tuoda esille ruohonjuuritason huomioita kentältä ja tärkeää kokemukseen perustuvaa tietoa. Tämän tiedon tuominen valtaapitävien tietoon ja muuttaminen käytäntöön on kuitenkin monimutkaista – siitä huolimatta, että STN:n rahoitusinstrumentti tarjoaa tähän välineitä ja väyliä.
Mitä järjestöt sitten voivat tarjota akateemiselle tutkimukselle? Järjestöissä toimitaan usein haavoittuvien ja marginaalisoitujen ryhmien kanssa. Tutkijoiden näkökulmasta nämä jo olemassa olevat yhteydet ja verkostot, joita järjestöillä on, ovat osoittautuneet korvaamattomiksi, erityisesti silloin kun tutkimukseen halutaan osallistaa sellaisia nuoria, joita tyypillisesti on tutkimuksissa vaikea tavoittaa. Yhteistyön keinoin tutkijat ovatkin päässeet mukaan seuraamaan sellaisia työskentelyprosesseja, jotka eivät tyypillisesti tule näkyväksi, ja keskustelemaan näissä mukana olevien nuorten kanssa heidän kokemuksistaan ja näkemyksistään.
Jenni Mölkänen
Kohti yhdenvertaista nuoruutta -osatutkimus
Tutkija, Helsingin yliopisto
Anna Suni
Kohti yhdenvertaista nuoruutta -osatutkimus
Projektisuunnittelija, Helsingin yliopisto
Marko Stenroos
Kohti yhdenvertaista nuoruutta -osatutkimus
Tutkija, Helsingin yliopisto
Reetta Mietola
Kohti yhdenvertaista nuoruutta -osatutkimus
Tutkija, Helsingin yliopisto
ALL-YOUTH -tutkimushanke järjesti Yhteistyöllä kohti yhdenvertaista nuoruutta?- keskustelutilaisuuden tiistaina 29.10.2019 Helsingin yliopiston Tiedekulmassa. Tilaisuuden avasi Strategisen tutkimuksen neuvoston puheenjohtaja, professori Kimmo Nuotio. Paneelissa keskustelijoina olivat Silja Uusikangas (viestinnän asiantuntija, Suomen Punainen Risti ja Kotipolku -hanke), Heli Markkula (vaikuttamistyön päällikkö, Ihmisoikeusliitto, Eilina Gusatinsky (hankejohtaja, Cultura-säätiö) sekä Marko Stenroos (tohtorikoulutettava, Helsingin yliopisto) ja keskustelua veti ALL-YOUTH-hankkeen tutkija Reetta Mietola.