Tämän jakson aiheena on ilmasto- ja ympäristökriisit ja kestävä hyvinvointi. Mikä on nuorten rooli ilmasto- ja ympäristökriisien ratkomisessa? Entä millä keinoin nuoret itse ovat pyrkineet vaikuttamaan ilmastonmuutokseen, luontokatoon ja näitä koskevaan politiikkaan? Arielan kanssa nuorten toiminnan tavoista ja heidän osallistumistaan tukevista rakenteista ja menetelmistä keskustelevat ALL-YOUTH-hankkeen varajohtaja Irmeli Mustalahti Itä-Suomen yliopistosta ja Heta Heiskanen ympäristöministeriöstä.
Juontaja: Ariela Tuikkanen
Äänitys ja editointi: Jani Tuovinen
Podcast on tehty osana Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamaa ALL-YOUTH-tutkimushanketta.
PODCAST-JAKSON TEKSTIVASTINE
Podcast-jakso: JAKSO 2 – Ilmasto- ja ympäristökriisit ja kestävä hyvinvointi
Podcast-jakson kesto: 40 min
Puhujien merkinnät:
J: Jani Tuovinen
A: Ariela Tuikkanen
I: Irmeli Mustalahti
H: Heta Heiskanen
[tunnusmusiikki soi]
J: Tervetuloa kuuntelemaan ALL-YOUTH-tutkimushankkeen podcastia Puheenvuoroja nuorista ja tulevaisuudesta. Tämänkertaisen jakson aiheena on ilmasto- ja ympäristö kriisit ja kestävä hyvinvointi. Jakso koostuu kahdesta haastattelusta. Ensin vieraana on Irmeli Mustalahti ja tämän jälkeen Heta Heiskanen. Juontajana Ariela Tuikkanen.
[musiikki loppuu]
A: Irmeli Mustalahti tervetuloa meidän podcastiin. Tuota sä oot luonnonvarahallinnan professori historian ja maantieteiden laitokselta Itä-Suomen yliopistosta sekä ALL-YOUTH-hankkeen varajohtaja. Ja tosiaan mukava saada sut tähän podcastiin. Ja lähdetään vaikka liikenteeseen siitä, että kerro mitä sä teet, kerro sun tutkimuksesta tai teidän tutkimuksesta tässä ALL-YOUTH-hankkeessa.
I: Joo kiitoksia tosiaan kovasti, että sain kutsun ja voin olla tässä mukana. Että hienoa, kun ootte tästä meidän tutkimuksesta myöskin kertomassa. Ja tosiaan tässä ALL-YOUTH-hankkeessa oon toiminut johtajana tämmöisessä alatutkimuksessa kuin Kestävää hyvinvointia luomassa. Ja tässä ollaan tehty hyvin monenlaista, mutta aika moni tässä meidän työpaketin tutkimuksessa on liittynyt nuorten ympäristökansalaisuuteen ja miten nuoret on toisaalta vaikuttamassa ympäristöasioihin, mutta toisaalta sitten luomassa sitä omannäköistään tulevaisuutta. Ja varmaan olet seurannutkin tai monet on seurannut sitä, että nuorten aktiivinen osallistuminen ympäristöasioista keskusteluun on kasvanut. Ja nuorten nuorisotutkimuksen barometreissa näkee sen, että nuorten ympäristöhuoli on myöskin kasvanut. Ja ihan puhutaan jopa tuolla tutkimusmaailmassa ympäristöahdistuksesta, mutta samanaikaisesti myöskin siitä, kuinka nuorista on tullut aktiivisia toimijoita, ympäristötoimijoita. Ja tähän liittyy sitten tämä meidän tutkimusosa, tutkimuksen työ, ja siinä ollaan esimerkiksi oltu kehittämässä tämmöistä kun Tieto kiertoon -mallia, että miten tämmöinen ympäristötieto, ympäristötietoisuus, ympäristökansalaisuuden tavat voisi sitten muotoutua ja miten ylisukupolvisesti sekä aikuiset että nuoret voisi toisaalta sitten tukea toisiaan. Ja tän toimintamallin tarkoituksena on ollut se, että nuoret ja aikuiset kohtaavat toisiaan, tekevät yhdessä asioita niin, että se nimenomaan toiminnallisuuden kautta sitten toisaalta lievennetään sitä ilmastohuolta, mutta tuodaan ihan konkreettisia toimintatapoja siihen ympäristökansalaisuuteen.
A: Joo. Hmm.
I: No toisaalta sitten se aihe, josta tänään puhutaan, on tää ympäristöyhteistyö ja pehmeä turvallisuus, niin se on myöskin ollut tämmöinen aika iso osa mun omaa tutkimusta viime vuosina. Että oon seurannut Nuoret, rauha ja turvallisuus, joka on tämmöinen YK:n tuota tän hetkinen aika uus resoluutio, jossa sitten Suomi on ollut hyvin aktiivisesti luomassa tämmöistä toimintaohjelmaa, ja onkin tehnyt oman toimintaohjelmansa kansallisen toimintaohjelman: Nuoret, rauha ja turvallisuus. Ja siinä katsotaan nimenomaan sitä, että miten nuoret saisivat mahdollisuuden osallistua tukemaan toisaalta sitten rauhantyötä, konfliktien sovittelua, mutta sitten myöskin tukea tällaista pehmeää turvallisuutta täällä Suomessa kuin sitten siellä maailmallakin. Ja, ja vahvana kantavana ideana siinä toimintaohjelmassa on se, että nuoret on aktiivisia, ei uhreja, vaan nimenomaan aktiivisia toimijoita, myöskin näistä turvallisuuskysymyksistä, pehmeässä turvallisuudessa, toisaalta esimerkiksi rauhanvälitystyössä, ympäristöyhteistyössä ja tämän tapaisissa erilaisissa toiminnassa, mitä sitten menee sinne niin sanotun rauha- ja turvallisuuskysymysten alle.
A: Niin heti tarttuu mulla tämmöinen sana kuin pehmeä turvallisuus, niin mitä sillä tarkoitetaan?
I: Pehmeällä turvallisuudella tarkoitetaan sitä, että erilaisten sisäisten keinojen kautta sitten vahvistetaan sitä kansalaisten turvallisuudentunnetta ja myöskin sitä yhteisöllisyyttä, sitä yhdessä tekemistä, joka vahvistaa sitten niitä yhteiskunnan rakenteita, vahvistaa sitä yhteisöllisyyden tunnetta, jonka kautta sitten se niin sanottu turvallinen ympäristö, turvallinen elintila, turvallisuus siinä omassa, esimerkiksi elinympäristössä, kasvaa. Ja täähän toisaalta sitten tarkoittaa myöskin ihan sitä konfliktien ennakointia, ehkäisyä, toisaalta sitten sovittelua.
Nuorisotyöstä voi esimerkiksi antaa hyvin tämmöisen, johon on paljon tehty tutkimusta, on esimerkiksi sovittelun keinot. Ja miten sitten ihan siellä kouluissa, nuorten omassa keskuudessa tehdään tämmöistä sovittelutyötä, mutta myöskin sitä ennakoivaa työtä. Ja nyt tietysti tällä hetkellä tehdään tutkimusta, mutta myöskin paljon puhutaan kriittisestä lukutaidosta, joka on esimerkiksi yks tämmöinen pehmeän turvallisuuden taito.
Ja sitten taas tässä meidän omassa tutkimuksessa ja mun oman tutkimusryhmän puitteissa me katsotaan nimenomaan tämmöistä ympäristöyhteistyötä. Koulutetaan ympäristöyhteistyön tavoissa ja muodoissa nuoria, mutta sitten myöskin että minkälaiset on ympäristökonfliktien sovittelussa käytettävät menetelmät.
Mehän nähdään tavallaan ympäristökysymyksissä ne konfliktithan tietyllä tavalla myöskin vievät prosesseja usein eteenpäin. Ei niinkään että konfliktit olisivat aina pahasta, vaan niille konflikteja voi olla myöskin tietynlainen, esimerkiksi prosesseja vievä voima, joka esimerkiksi ajaa sitä muutosta eteenpäin niin, että asioita tuolla ympäristöpuolella tehdään vähän kestävämmin tai paremmin kuin aikaisemmin. Jos katsotaan, esimerkiksi nuorten roolia tämän hetkisessä ilmastokeskustelussa, niin joku voi katsoa, että ilmastonuoret siellä kadulla aiheuttaa konflikteja, ongelmia. Meidän tapauksessa me nähdään nuoret nimenomaan aktiivisena kansalaisena, jotka vievät ilmastokeskustelua nimenomaan eteenpäin. Ja myöskin siinä mielessä nuorten ilmastokansalaisuus, ympäristökansalaisuus on tärkeätä, että heidän toiminnan kautta myöskin aikuiset joutuvat näitä asioita vähän tarkemmin miettimään. Ja se sitten pitkällä aikavälillä luo mahdollisuuksia siihen ympäristöturvallisuuteen, pehmeään turvallisuuteen, jota myöskin täällä ympäristöpuolella nyt tarkasti seurataan. Koska se ilmastonmuutos meitä kaikkia huolestuttaa, olipa nuori tai sitten aikuinen.
A: Miten sun tutkimuksissa tuota te katsotte tulevaisuuteen tai että, että miten teidän mielestä rauhaa ja turvallisuutta voisi edistää Suomessa?
I: No tietysti meidän, meidän tapauksessa, kun katsotaan nimenomaan tätä ympäristöyhteistyötä ja katsotaan näiden ympäristökonfliktien sovittelua, niin siinä on selvästi se, mikä itse toisaalta sen tutkimuksen kautta, mutta myös, kun olen opettanut näitä menetelmiä ja kehittänyt näitä menetelmiä sekä Suomessa että tuolla meidän kumppanimaissa, niin siihen tarvitaan tietynlaista semmoista ihan uudenlaista ajattelua myöskin eri sektoreiden välillä. Se semmoinen sektoreiden välinen yhteistyö, mutta erilaisten toimijoiden välinen yhteistyö, se on tärkeätä, millä myöskin sitten tuetaan niitä nuoria tämän tapaisessa ympäristöyhteistyössä. Ja mikä viime vuosina tietysti on noussut esille, on se, että ylipäänsä nuoret otetaan mukaan. Esimerkiksi tämän kaltaiseen ympäristönyhteistyöhön, että nuoret ovat aktiivisia toimijoita, ei vaan semmoisena kiintiönuorina, kun esimerkiksi toteutetaan jotain hankkeita tai tehdään esimerkiksi uusia lakialoitteita, vaan että miten nuoret ovat toimijoina muiden toimijoiden mukana ja miten heille myöskin annetaan semmoista aktiivista roolia näissä prosesseissa.
Ja siihen myöskin on paljon kiinnitetty ympäristöpuolella huomiota, että kun puhutaan esimerkiksi ympäristösovittelussa, että nää on vähän samantapaisia taitoja nää sovittelun taidot, kun on esimerkiksi ensiaputaidot. Että kenelläkään meillä ei näitä taitoja tuolla takaraivossa ole, vaan se myöskin tarvitsee sitä aktiivista koulutusta. Se tarvitsee myös sitä, että niitä otetaan mukaan. Esimerkiksi ympäristökysymysten kohdalla se, että niistä ei puhuta kouluissa ja oppilaitoksissa yksin niinä ongelmina tai konflikteja, vaan että myös pyritään siihen, että löydetään menetelmiä, koulutetaan miten tämän tapaisia ratkaisuja, miten yhteistyötä pystytään luomaan ja sitä kautta myöskin niin sanotusti voimaannutetaan niitä toimijoita, voimaannutetaan nuoria kansalaisia olemaan niitä aktiivisia ympäristökansalaisia.
Ja tää on se, johon on ollut vähän pakkokin herätä tämänhetkisessä tilanteessa, jossa puhutaan ilmastonuorista tai aktiivisista järjestötoimijoista. He myöskin itse, nuoret hyvin vahvasti kokevat haastatteluissa ja toisaalta siellä barometreissä myös näkyy, että he haluavat toimia. He näkevät oman toimintansa tärkeäksi ja itsensä muutoksen ajureina. Että tavallaan se semmoinen ympäristöhuoli, joka tässä huolipuheessa korostuu, niin sen lisäksi tarvitaan jotain muutakin. Tarvitaan sitä, että nuorille annetaan niitä työvälineitä yhdessä ylisukupolvisesti myöskin yrittää löytää niitä uudenlaisia toimintatapoja. Ja tää on yksi muoto, jolla sitten sitä pehmeää turvallisuutta siinä yhteiskunnassa ja yhteisössä rakennetaan.
A: Kiitoksia paljon Irmeli Mustalahti, että tulit tähän podcastiin jakamaan sun ajatuksia.
I: Kiitoksia.
[taustamusiikki]
A: Heta Heiskanen, tervetuloa.
H: Kiitos.
A: Olet ympäristöministeriön erityisasiantuntija, ilmastopaneelin pääsihteeri ja myöskin julkisoikeuden tohtori ja sä oot ollut myös mukana tässä ALL-YOUTH-tutkimushankkeessa ihan alkuaikoina. Niin tota, miten sä päädyit tähän ALL-YOUTH-tutkimushankkeen pariin?
H: Se oli oikeastaan semmoista väitöskirjan jälkeistä ajankohtaa siinä kohtaa, kun pohti, että mitä seuraavaksi tutkisin ja sitten. Tuntui luontevalta ajatella, että tekisi jotain semmoista tutkimusta, jolla on aitoa vaikuttavuutta. Ja nyt tässä ALL-YOUTH-hankkeessa oli alkuperäinen ajatuskin, että tehdään nuorten kanssa eikä pelkästään nuorista. Ja mulla oli sitten sellaista osuutta, missä sitä lainvalmistelun osallistumista ja kuulemista ajateltiin nuorten kannalta ja joka oli vähän sellainen alue, mitä ei kauheasti ollut aikaisemmin ollut keskusteluissa. Niin se oli kiinnostava. Ja olin siinä sitten pikkaisen päälle vuoden ennen kuin siirryin tuonne ympäristöministeriöön. Ja kyllä osittain ne teemat sitten seurasi sinnekin.
A: No sulle on varmaan tullut myös tavallaan nämä ilmastokysymykset tutuksi myös nuorten näkökulmasta, niin lähdetään vaikka liikenteeseen siitä, että miten sä arvioisit, että kuinka kiinnostuneita nuoret on ympäristökysymyksistä ja ympäristöasioihin vaikuttamisesta? Että onko esimerkiksi nyt viime vuosien tai vuosikymmenten kuluessa tapahtunut jotain muutosta?
H: Joo tää on hyvä kysymys, kun monesti me puhutaan nuorista yhtenä ryhmänä ja se on tuo tietyn ongelmallisuuden siihen, että me ei oikeastaan voida niputtaa niin isoa ryhmää kokonaisuudessaan, että kaikki nuoret ovat tätä mieltä tai muuta. Mutta onhan meillä näitä nuorisobarometri ja muuta kyselyaineistoa, jossa nähdään, että se ympäristöhuoli on ainakin korkealla, että se tiedetään.
Sitten meillä on toisaalta ryhmä, joka ehkä kokee nää asiat myös aika vieraaksi ja myös sen puheen vieraaksi siitä, että nuoret on tosi toimeliaita ilmastoasioissa ja voi kokea jopa semmoista, että heidän ajatukset ei ole korrekteja näistä asioista. Että se spektri löytyy niin kun nuorten sisältä aina sieltä aktiivisimmista sitten semmoisiin ehkä teemaa väisteleviin tai siitä jopa ärsyyntyviin.
Ja jos miettii meidän ministeriön näkökulmasta, niin kyllä viime vuodet on kuitenkin ollut semmoista aktiivista nuorten vaikuttaja-aikaa. Toki nuoret on ollut pitkään jollain lailla ilmastokysymyksissä. On ollut ilmastodelegaatti. [Se] on ollut nuorilla aika pitkään. Ilmastodelegaatti on esimerkiksi osallistunut kansainvälisiin ilmastoneuvotteluihin Suomen delegaation mukana. Että se ei sikäli ole täysin viime vuosienkaan ilmiö, että nuoret olisi pitänyt tätä teemaa niin kun yllä tai muuta. Mutta ehkä se on sitten tullut median kautta näkyvämmäksi se nuorten toiminta.
Ja ehkä siinä sitten on tapahtunut semmoisia muutoksia, että se on monipuolistunut, miten nuoret sitä nostaa esiin. Että on ne nuorten ryhmät, jotka tekee tosi konkreettisia asioita tämmöiset ilmastosoturit vaikka Lempäälästä. Ja heillä ei ole pelkästään ilmasto, vaan siinä voi olla sitten vaikka paikallisesti roskan keruuta tai jotain tämmöisiä teemoja. Ja sitten toisaalta tämmöiset muutamat hyvin näkyvät nuoret, jotka on niin kun ministereihin yhteydessä, käyttää aktiivisesti Twitteriä, on tekemässä mielenosoituksia ja tän tyyppisiä. Ja sitten on tämmöisiä nuoria, jotka on tekemässä vaikka ilmastokonferenssia. Näitä on ollut muutama tällainen nuorista lähtöisin oleva viime vuosina. Tai sitten esimerkiksi on pääministerin johtamassa ilmastopolitiikan pyöreässä pöydässä varapuheenjohtajina. Eli näkisin, että se nuorten johtajuus ja aktiivisuus näkyy hyvin eri tavoilla. Unohtamatta sitten mahdollisesti semmoisia taidelähtöisiämenetelmiä tai omaan kulutuskäyttäytymiseen liittyviä asioita, joissa ei välttämättä ole semmoista ryhmää tai selkeätä kohdetta, johon vaikutetaan, vaan enemmän sitten katsotaan vaikka omaa kulutusta tai näin että. Näen, että spektri on iso. Ja ehkä jonkinlaista näkyvää muutosta on sitten edustanut just nää Elokapinan myötä ja koululakkojen myötä tämmöinen niin kun yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen keskittyneempi näkyvämpi, äänekkäämpi toiminta.
A: Toit esille monia erilaisia esimerkkejä, että missä nuoret on tota ollut mukana, niin miten sä näet, että onko näillä toimilla ollut jonkinlaista vaikutusta esimerkiksi nyt vaikka käytännössä tämmöisiin lainvalmisteluihin?
H: No se on hyvin vaikea yksiselitteisesti sanoa, että mikä vaikuttaa aina mihinkin. Mutta jos mietitään edellisiä eduskuntavaaleja ja sitä ilmastoliikehdintää, joka silloin nousi, jossa nuoria oli näkyvästi mukana, Joka ei toki typistynyt vain nuoriin. Ja korostan ehkä tätä tämmöistä sukupolvien yhteistä ilmastoliikehdintää. Sen takia, että osa näistä nuorista, kenen kanssa itse olen puhunut, niin on vähän kummastellut sitä, että minkä takia aina puhutaan nuorten vaikuttamisesta, kun heidän rinnalla on usein eri ikäisiä. Esimerkiksi siellä perjantain Gretan kanssa istujissa on eläkeikäisiä ollut nuorten rinnalla ja hyvin pitkäaikaisesti myös. Mutta tota. Tää on vähän tämmöisenä reunan huomiona. Mutta siis se, että kun jos poliitikoilta esimerkiksi kysyy, että miten he kokee, niin kyllä sieltä se viesti on ollut voimakas, että nuorilla oli tosi iso rooli siinä, että ilmastoasiat nostettiin silloin näkyvästi esiin ja sitä kautta ne tuli hallitusohjelmaan. Ja sitten toisaalta, jos miettii vaikka tätä ilmastolain vaikuttamista, niin on se sitten näkynyt siinä, että kun tiedettiin että nuoret on hyvin kiinnostuneita ja aktiivisia, niin sitten ympäristöministeriö lähti suunnittelemaan erityyppisiä nuorten kuulemisia varmasti paljon enemmän, mitä olisi ollut ilman sitä nuorten omaa aktiivista näyttöä siitä, että he haluaa osallistua aktiivisesti. Tämän näkisi ehkä toisena tämmöisenä vaikuttavana asiana.
Ja sitten kyllä sitä on tehty nuorten puolelta mun mielestä hyvin asiantuntevasti myöskin. Että ilmastolakiinkin nuorisojärjestöt keräsi kymmeniä nuorisojärjestöjä oman kannanottonsa taustaksi. Sitten jos miettii näitä jotain tämmöisiä nuorten johtamia ilmastoliikkeitä, vaikka Climate Move tai Ilmastoveivi aikaisemmin. Ilmastoveivi pyrki tähän EU puheenjohtajakauden ilmaston vaikuttamiseen, ja Climate Move on ollut sitten siitä niin kun ikään kuin poikinut seuraava tämmöinen ilmastoliike. Niin Climate Move oli hyvin aktiivinen myös ilmastolain kuulemisen aikaan silloin, kun ilmastolain ensimmäistä hallituksen esitystä viime vuonna käytettiin lausunnolla. He näki sen, että he onnistui laajemmin sitten aktivoimaan ihmisiä osallistumaan, mitä ilman niinku heidän kampanjointia esimerkiksi. Että sanoisin, että useammanlaista tämmöistä.
Sitten ehkä vähemmän on tietoa siitä, että miten nuorten toiminta on vaikkapa muuttanut perheiden sisäisiä päätöksiä, vaikka mahdollisesti vaikka lomailun tai ruokavalion suhteen, liikkumisen suhteen tai tän tyyppistä. Että siitä ei osaa sanoa, mutta voisin kuvitella, että tämmöisiä sisäisiä perheiden välisiä keskusteluja on käyty ja osassa ne on myös voinut vaikuttaa sielläkin näkökulmassa. Että tähänkin vähän tämmöinen savolainen vastaus. Että useammalla tavalla.
A: Niin, no kyllä. No millaiset kysymykset tota niinku nimenomaan ympäristökysymykset kiinnostaa nuoria. Tuleeko sieltä esille jotain tiettyjä teemoja?
H: Joo. No kyllä mä sanoisin, että on niin kun tiettyjä teemoja, jotka nousee ehkä enemmän. Ilmastoteemat on yks, mutta kyllä luontokatokysymykset on jollainlailla noussut nyt siihen rinnalle. Että tuntuu. että ne nuoret, jotka oli ehkä aluksi ilmastoaktiivisia, niin on nostanut siihen rinnalle sen luontokadon yhtälailla. Että niitä ongelmia pitää ratkoa yhdessä. Ja näähän on tämmöisiä kattokäsitteitä. Että tän sisällä toki löytyy. On 4H:n Taimiteko, jossa nuoret esimerkiksi istuttaa puita ja on keskittynyt sellaiseen konkreettiseen tekemiseen. Sitten taas esimerkiksi tästä muovi ja roska puolesta mulla ei ole semmoista tarkkaa käsitystä, että onko nimenomaan nuorilla noussut se, mutta kyllähän kouluissakin esimerkiksi on tämmöisiä roskan keruu kampanjoita välillä ja muuta. Että välillä niin kun konkreettisesti varmasti nuoret myös on tekemässä siinä.
Yksi tällainen teema kuin ilmasto on sitten taas niin laaja. Tietysti sitten ehkä, joka on ollut viime aikoina näkyvä, on tää niinku veganismi tai vegaanisuus ja siinä ehkä tän kanaravintolan avajaisten yhteydessä tapahtunut hyvin vaikuttava tämmöinen kampanjatempaus nosti taas tän vegaaniuden eri tavalla aika näkyväksi keskusteluihin. Tiedän, että siinä puhutaan jo ehkä vähän vanhemmista nuorista, mutta just alle 29-vuotiaita varmasti just tässäkin iskujoukossa on ikään kuin just johtamassa tätä liikettä. Se ei ole uusi asia, mutta se on ikään kuin noussut keskusteluun voimakkaammin juurikin näiden nuorten johtajien kautta niin sanotusti
A: Varmaan eläinten oikeudet liittyy myös tänne alle niin kuin sanoit että on laaja kattokäsite, mikä kattaa paljon.
H: Kyllä, kyllä. Toki Luontoliitolla on esimerkiksi ollut erikseen, vaikka jotain Susiryhmää ja Metsäryhmää ja tämmöistä, että sinne sitten varmasti hakeutuu sellaisia ihmisiä, jotka nuorisosta on kiinnostunut juuri jostain tietystä spesifistä asiasta. Mutta ehkä mulle näyttäytyy näppituntumana, että monet on sitten ehkä kiinnostunut tällaisesta laajemmasta teemasta ja sitten vähän tilanteesta riippuen niin tukee niin kun eri tyyppisiä asioita siinä sen alla. Esimerkiksi some mahdollistaa sen kommentoinnin aika laajastikin erilaisiin asioihin, ettei välttämättä fokusoiduta vaan johonkin kapeaan asiaan ilmastopolitiikan osalta, vaan voi olla, että kommentoidaan kuntatasolla ja sitten valtion tasolla sekä että esimerkiksi.
A: Aivan. Törmäsin tällaiseen tutkimukseen Lancet Planet Health -lehdessä. 2021 julkaistiin tutkimus, jossa oli tutkittu nuorten ilmastotunteita ja nuorten näkemyksiä hallitusten ilmastotoiminnasta. Ja tähän tutkimukseen osallistui kymmenentuhatta vastaaja 10 maasta, Suomi mukaan lukien. Ja tässä tutkimuksessa mainittiin, että suomalaisista vastaajista 35 % ajatteli, että hallituksiin voi luottaa ilmastotoimien suhteen. Niin miltä tällainen tieto kuulostaa ympäristöministeriön näkökulmasta?
H: No ei se tietysti mairitteleva luku ole, mutta ihan ymmärrettävää, koska ilmastopolitiikkaa voi olla tosi vaikea myös seurata, että mitä siellä tapahtuu. Ja ehkä yksi konkreettinen syy siihen on, että ei ole vaan yhtä ministeriötä, vaikka ympäristöministeriö, joka vastaisi kaikista ilmastoasioista, vaan usein meillä on 6 eri ministeriötä ja ne prosessit tapahtuu vähän limittäin ja lomittain. Ja sen kokonaiskuvan saaminen siitä, että mitä tapahtuu, niin on vaan tosi vaikeata. Ihan siis asiantuntijoillekin. Suunnitelmia on niin monta, lainsäädäntöä on paljon. Sitten, jos miettii että 4 vuoden aikanakin tapahtuu ja mitä tapahtuu. Niin se fiilis, että ei tapahdu riittävästi, niin voi sitten jo tulla siitä, että on aika vaikea saada tietoa siitä, mitkä asiat etenee ja milloin ja missä ja kenen toimesta. Ehkä voisin ajatella, että [se] voi olla yksi selittävä tekijä. Mutta ehkä se, joka toivottavasti vähän lisäisi tätä luottamusta on se, että meillä on just uudistettu ilmastolaki, jossa on kirjattu lakiin, että Suomen tulee olla hiilineutraali 2035. Ja kyllä mä näen, että Suomi on lakia noudattava maa. Meillä monet asiat perustuu lainsäädäntöön, ja ilmastolaki velvoittaa valtion viranomaisia. Ja nyt siihen tulee tai on ehdotettu, että tulisi myös kunnille suunnitellut ohjelmat ilmastotoimien osalta. Niin toivon, että esimerkiksi se tietoisuus nuorten joukossa siitä, että nyt tämä tavoite on viety ihan lain tasolle, jollain lailla lisäisi sitä luottamusta siihen, että valtio on sitoutunut näihin pitkäjänteisesti.
A:. Miten ympäristöministeriö on mahdollistanut nuorten osallistumisen ympäristökysymyksiin liittyen?
H: Joo tää on hyvä kysymys ja voisin sanoa, että ollaan pyritty osallistamaan tai mahdollistamaan osallistumista useilla tavoilla. Semmoiset perinteiset asiat, mitä meillä on ollut pidempään, niin on just tää ilmastodelegaatti, joka tietysti on vaan yhdelle nuorelle huipputilaisuus päästä mukaan kansainvälisiin ilmastoneuvotteluihin. Mutta sitten sen rinnalla sivusin, että tälle vastaava toimi on ollut, että tosiaan niin kun on tämmöinen parinkymmenen hengen ilmastopolitiikan pyöreä pöytä. Pääministeri vetää. Niin siinäkin on 2 nuorisoedustaja, joista toinen on varapuheenjohtaja, joka ehkä korostaa sitä, että halutaan tunnustaa sen nuorten johtajuus hyvin korkealla tasolla. Ja tää ryhmä keskustelee ilmastopolitiikan oikeudenmukaisuudesta, jolloin nuorilla on mahdollisuus siinä joukossa keskustella esimerkiksi niin kun ylisukupolvisuudesta ja muista nuorten nostamista teemoista. Mutta sitten sen lisäksi. Nää on tällaisia suppeampia mahdollisuuksia.
Pikkaisen laajempi on ollut tää Nuorten agenda 2030 -ryhmä, joka on kestävän kehityksen ryhmä, joka on ympäristöministeriön kanssa kohtuu tiiviisti ollut erilaisissa valmisteluissa mukana. Mutta sen lisäksi ollaan ajateltu, että pyritään pois siitä, että se osallistuminen kasaantuisi vaan harvoille nuorille ja koitetaan tehdä laajemmin mahdollisuuksia. Niin esimerkiksi tän ALL-YOUTH-hankkeen kanssa tehtiin kuulemisen yhteistyötä ilmastolain osalta, joka jalkautui sitten kouluihin, jossa välttämättä nää nuoret ei olisi osallistunut muuten ja siellä kokeiltiin tätä Digiraatia yhdessä.
Sitten meillä on ollut esimerkiksi saamelaisnuorille oma tällainen kuulemistilaisuus Ilmastolaista, joka suunniteltiin saamelaiskäräjien nuorisoneuvoston kanssa yhteistyössä, ja se oli osaksi myös pohjoissaameksi. Ja se oli tämmöinen työpaja muotoinen kokeilu esimerkiksi, joka toimi hyvin.
Sitten on ollut tällaisia pistemäisiä kokeiluja, että meillä on ollut keskustelua esimerkiksi Helsingin lastensuojelun jälkihuollon nuorten kanssa. Taas semmoinen ryhmä, jota ei välttämättä niin kun muuten kysyttäisi heidän ilmastonäkökulmia. Mutta me ajateltiin, että me nimenomaan halutaan vähän niin kun laajentaa sitä nuorten piiriä, joita aktiivisesti kysytään. Ja hirveän skarppeja näkökulmia sieltäkin tuli.
Sitten ollut esimerkiksi tän Tampereen lyseon Eurooppa-linjan kanssa semmoinen kurssi yhteistyö, joka on kestänyt 3 periodia. Ja sen aikana, joka on mun mielestä ollut aika huikea esimerkki siitä, kun tehdään yhteistyötä, niin se ei välttämättä ole vaan sellaista, että ministeriö kuulee nuoria. Vaan se on parhaassa tapauksessa semmoinen jonkinlainen yhteistyö, joka aktivoi sitä nuorten voimaa toimimaan meidän kanssa ja rinnalla näissä kysymyksissä. Ja nuoret on esimerkiksi tehnyt toisille nuorille kyselyitä, joiden kautta ollaan tavoitettu paljon enemmän nuoria, parituhatta nuorta, mitä me ei varmasti ministeriönä aina välttämättä olisi onnistu. Ja nuoret on ollut hirveän hyviä sanoittamaan niitä kysymyksiä toisille nuorille ymmärrettävään muotoon kyselyissä esimerkiksi ja heillä on ollut pääsy niin kun omien verkostojen kautta myös nuorten pari laajemmin, mitä meillä ehkä sitten olisi ollut.
Sitten mistä me ei ehkä niin paljon puhuta, kun nää kuulemiset on ollut, mistä me ollaan puhuttu. Ne on ollut semmoisia, että me ollaan monesti niin kun joko koitettu yhdistää niitä tämmöisiin yleisiin kuulemisiin, että jos meillä on ollut vaikka Erätauko-keskustelu, niin sinne on myös kutsuttu nuoria. Ja ilmastolaissa meillä oli niitä monella paikkakunnalla ja pyrittiin huolehtimaan, että nuoria tulisi aina sitten siihen myös mukaan. Mutta sen lisäksi on ollut sitten tavallaan niitä kohdennettuja, joihin tuossa viittasin, mutta se mistä ei tosiaan niin hirveästi olla puhuttu, niin on nää muutkin tämmöiset kurssiyhteistyöt. Että jos miettii että nuoria on alle kaksikymmentäyhdeksänvuotiaat nuorisolain mukaan, niin silloin meillä on tosi laaja spektri ja ehkä intuitiivisesti aina ajattelee niitä nuorimpia siitä joukosta. Mutta sitten niin kun se, että yliopistonuorilla tai yliopistossa olevilla nuorilla esimerkiksi voi olla omalta alalta jo tosi paljon asiantuntemusta. Niin ollaan tehty sitä useammankin kurssin kanssa yhteistyötä. Esimerkiksi Helsingin yliopiston kanssa tänä vuonna yksi opiskelijaryhmä pohti tämmöistä kiertotalousostoskeskus -mallia, miten edistetään korjauskulttuuria. Sitten me tehtiin esimerkiksi tuon Itä-Suomen yliopiston kanssa tämmöinen klinikkayhteistyö, missä opiskelijat teki esimerkiksi tämmöistä kulutus-kummitoimintaa, missä he etsivät itselleen kummitettavan henkilön tai sitten yrityksen ja kävi yhdessä läpi heidän hiilijalanjälkeä ja antoi sitten ohjeistuksia siitä eteenpäin ja yhdessä ideoitiin ja sitten he opiskeli siinä välissä ja raportoi myös näistä tuloksista ja sillä lailla saatiin jalkautettua taas sellaisten ihmisten pariin tätä tematiikkaa, mitä me ei ministeriöstä käsin esim. pystytä. Että koen, että me tehdään aika kohtuu monipuolisesti nykyään nuorten kanssa Vähän riippuen aina niin kun siitä, että minkälaisia pyyntöjä meidän suuntaan tulee tai minkälaisia prosesseja meillä on.
Yhden nostaisin vielä esiin, että me ei välttämättä kuulla niin kun yksin ja suoraan. Niinku on tässäkin ehkä nostanut jo eri tahoja. Niin esimerkiksi Nuorten akatemian kanssa tehtiin sellainen ilmastolain kuulemiseen liittyvä kokeilu, missä he sitten ohjeisti kesäaikana kesäleirejä, että siellä oli mahdollista osallistua ja saatiin sieltä kanssa ilmastolakiin arvokasta palautetta.
Että malleja niinku monia. Tuntuu, että tutkimus tuottaa aika paljon erilaisia virikkeitä. Järjestöillä on paljon osaamista ja tämmöistä. Se on hyvä puoli, että ei jouduta sieltä ministeriöstä käsin sitten keksimään alusta alkaen näitä tapoja. Ja näkisin, että tää ei nyt ole vaan rajoittunut tää nuorten osallistumisen turvaaminen myöskään meidän ministeriöön, vaan nyt esimerkiksi ALL-YOUTHin kanssa yhteistyötä teki toi maa- ja metsätalousministeriö sopeutumissuunnitelman osalta viimeisimmäksi esimerkiksi. Ja muitakin ministeriöitä on alkanut näitä ilmastoteemojakin ottaa niihin nuorten keskusteluihin. Että tää on ehkä viimeisen parin vuoden aikana, niin sanoisin, että ehkä on mennyt parempaankin suuntaan.
A: Toit ihan tuossa alussa esiin nuorten ilmastohuolen ja sitten tutkimuksessa myös puhutaan tällaisesta, että osa nuorista kokee, että heitä kuullaan, mutta sitten varsinaisesti ei kuulla niin tai kuunnella tai niin. Niin tähän loppuun vielä, että millaisen viestin sä haluaisit antaa nuorille, että miten he pääsee vaikuttamaan tai miten heillä voisi olla tämmöinen kokemus siitä, että ilmastopolitiikkaan voi vaikuttaa?
H: No tää on hyvä ja moninainen kysymys ja ehkä just lähteä siitä, että mihin se kyseenomainen nuori juuri haluaa vaikuttaa, että onko sen ilmastopolitiikan sisällä yleiseen kunnianhimon tasoon vai haluaako vaikuttaa vaikka liikenneratkaisuihin vai ruokavalioratkaisuihin ja muihin. Ja sitten ikään kuin katsoa, että mitkä ne vaihtoehdot on, että kuka niistä asioista vastaa ja kuuluuko ne koululle, kunnalle vai valtiolle.
Ymmärrän ton kokemuksen tosta. Että voi olla, että osallistuu aktiivisesti ja sitten ei näe, että se muutos olisi juuri semmoinen, kun olisi itse toivonut. Ja se näissä ehkä tässä yhteiskunnallisessa päätöksenteossa on vähän semmoinen luonteenomainen asia, että kellekään ei voida antaa sitä palvelulupausta, että kun vaikutat, niin juuri tapahtuu niin. Se on rehellistä tuoda ehkä se nuorille myös ilmi, että millekään ryhmälle ei pystytä antaa semmoista lupausta. Koska ne poliitikot tekee päätökset lopulta.
Mutta siis se, että kyllä niin kun on tosi monta keinoa, jolla voi nostaa niitä asioita esiin. Jos suhtautuu silla lailla, että ne ei ole välttämättä lyhyitä sprinttejä, vaan semmoista pitkäaikaisempaa vaikutusta, niin jos jaksaa vaan niin kun pidempään olla mukana, niin kyllä sitten alkaa nähdä jo niitä muutoksiakin, joissa voi sanoa, että tuossa olin mukana itse tai olin nostamassa tuossa juuri tätä kysymystä esiin. Ja se saattaa olla ratkaiseva. Ennakkoon sitä voi olla mahdoton sanoa, että mikä oli se ratkaiseva asia tai tämmöinen vastaava. Se, että jos ei toimi lainkaan, niin silloin tiedetään ainakin varmuudella, ettei tapahdu. Kyllä sitten ainakin itse uskon vielä tähän joukkovoimaan myös siinä. Meillä on monia keinoja, kun vaan riittävän moni nostaa niitä esiin ja toistaa ja eri paikkoihin ja eri keinoilla. Ja ne voi olla tällaisia kankeampia keinoja, kuten lainvalmisteluun vaikuttaminen tai näihin suunnitelmiin vaikuttaminen. Ja sitten voidaan ajatella silleen, että jos kokee sen raskaaksi itse, niin ketkä on ne, jotka voisi olla siinä auttamassa. Voisiko olla joku järjestö, jolta voi pyytää apua. Että hei, me haluttaisiin tehdä kampanjaa tai muuta? Voidaanko tehdä yhdessä? Voitteko tukea tässä? Vaikka luontoliiton esimerkiksi lasten ja nuorten kohdalla. Tai voi koulun opettajan kanssa keskustella, vaikka äidinkielen opettajan kanssa, että voitaisiinko harjoitella lausuntojen kirjoittamista tai voidaanko käyttää meidän kursseja siihen tai puhua rehtorille, että nyt on tällainen lausuntokierros. Voidaanko me kouluna vaikka lausua sinne, että voidaanko tehdä vaikka kysely koululle tai muuta. Tavallaan se partnerien etsiminen ja kumppanien etsiminen voi olla aika tärkeäkin siinä, ettei jää semmoinen fiilis, että jää yksin ja ei tule kuulluksi, vaan että olisi sellainen yhteisö, kenen kanssa sitä tekee. Siihen kannustan.
Sitten voi ajatella, että jos haluaa sitä konkreettista muutosta nähdä, niin sitten voi niin kun suunnitella ne toimensa niin, että haluaako istuttaa puita tai haluaako tehdä vaikka hävikkiruokaa-smoothie -tempauksen tai jollain lailla semmoista konkretiaa. Koska noi ylätason politiikka-asiat ei välttämättä ole kauhean konkreettisia ja siellä voi olla vaikeampi nähdä sitä välitöntä toiminnan vaikutusta. Enkä aliarvioisi mitään keinovalikoiman erilaisuutta. Joku taide-esityskin voi olla hyvin vaikuttava. Tai yleisönosasto kirjoitukset paikallislehteen tai valtakunnan politiikkaan, niin niitäkin seurataan ja monesti niihin saattaa saada jopa vastineen. Tätä ehkä ei tule ajatelleeksi, mutta kyllä mekin ollaan näihin lehtien yleisöosastokirjoituksiin vastattu useamman kerrankin. Eli sillä lailla toivon, että se viesti on kuitenkin, että olemme kuulolla monella tavalla, vaikka emme näkyisikään nuorille välttämättä joka päivä.
A: Näihin ajatuksiin on hyvä päättää. Kiitos Heta Heiskanen haastattelusta.
H: Kiitos.
[tunnusmusiikki alkaa]
J: Tämänkertaisen jakson aiheena oli ilmasto ja ympäristökriisin ja kestävä hyvinvointi. Tätä podcastia on tehty osana ALL-YOUTH-tutkimushanketta, jonka rahoittaja on Strategisen tutkimuksen neuvosto. Podcastin äänitys ja editointi Jani Tuovinen.
[tunnusmusiikki päättyy]