Jaksossa keskustellaan nuorista ja demokratiasta. Koska nuorilla on erilaiset lähtökohdat osallistumiseen on tärkeää kysyä keiden nuorten ääni yhteiskunnassa ja nuorten asioissa kuuluu sekä hakea keinoja niiden nuorten osallistumisen vahvistamiseen, jotka eivät koe nuorille suunnattuja osallistumisen paikkoja omikseen. Arielan vieraana on Satu Rantakärkkä, joka työskentelee Punaisen Ristin Nuorten turvatalojen vapaaehtoistoiminnan kehittäjänä, ja on tässä tehtävässä osallistunut Digiraadin kehittämistyöhön.
Juontaja: Ariela Tuikkanen
Äänitys ja editointi: Jani Tuovinen
Podcast on tehty osana Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamaa ALL-YOUTH-tutkimushanketta.
PODCAST-JAKSON TEKSTIVASTINE
Podcast-jakso: JAKSO 6 – Nuoret ja demokratia
Podcast-jakson kesto: n. 22 min
Puhujien merkinnät:
J: Jani Tuovinen
A: Ariela Tuikkanen
S: Satu Rantakärkkä
[tunnusmusiikki alkaa]
J: Tervetuloa kuuntelemaan ALL-YOUTH-tutkimushankkeen podcastia Puheenvuoroja nuorista ja tulevaisuudesta. Tämänkertaisen jakson aiheena on nuoret ja demokratia. Juontajana Ariela Tuikkanen.
[tunnusmusiikki loppuu]
A: Satu Rantakärkkä, sä oot Punaisen ristin nuorten turvatalojen työntekijä ja sä oot myös nuorten vapaaehtoistoiminnan kehittäjä. Tervetuloa meidän podcastiin.
S: Kiitos.
A: Ja no, ihan aluksi voitaisiin vaikka lähteä liikenteeseen siitä, että avaa vähän sun työtä ja sitä että no millaista toimintaa nuorten turvataloilla on?
S: Joo, eli nuorten turvataloja on viis kappaletta. Turussa, Tampereella, Helsingissä, Vantaalla ja Espoossa, ja oikeastaan kaikki turvatalot toimii tosi samalla sapluunalla. Eli me ollaan silleen ehkä tunnetuimpia siitä, että meillä on tilapäismajoitusta, mutta sitten meillä on myös keskusteluapua nuorille ja heidän lähiyhteisöilleen. Meillä tuetaan nuoria ja heidän perheitä sitten kaikissa elämän isoissa ja pienissä haasteissa ja käännekohdissa. Ja sit se mitä mä oon taas tekemässä turvataloilla, niin mä oon tosiaan kehittämässä nuorille vapaaehtoistoimintaa, eli niin että, niillä meidän nuorilla olis myös paikkoja osallistua. Eli et niin, että me ei nähdä turvataloilla nuoria ainoastaan autettavina, vaan myös sitten itse osallisina ja mahdollisesti myös auttajina.
A: Hmm, kuinka kauan sä muuten oot työskennellyt nuorten turvataloilla?
S: Mä oon, no itseasiassa, mä oon tullut turvataloille, hmm, vapaaehtoiseksi vuonna 2010 tai 11 ja sit mä tein pitkään vapaaehtoisena hommia siellä tilapäismajoituksessa ja sekaisin chatissä ja sitten tota, mä siirryin kriisi- ja perhetyöntekijäksi 2018 ja nyt tässä vapaaehtoistoiminnan kehittäjänä mä oon ollu viime vuoden alusta asti.
A: No niin, elikkä on myös semmoinen omakohtainen kokemus siitä, miltä tuntuu olla vapaaehtoinen?
S: Kyllä, nimenomaan ja silloin olin vielä itsekin nuori vapaaehtoinen, kun lähdin tähän mukaan.
A: Jes, tota, no puhutaan tästä tällaisesta vapaaehtoistoiminnasta ja osallisuudesta vähän enemmän, niin kerro, avaa vähän tarkemmin vielä sitä, että miten te nuorten turvataloilla pyritte edistämään tällaista nuorten yhteiskunnallista osallisuutta ja erilaisia osallistumismahdollisuuksia?
S: Joo, no, jos aatellaan just, että me ollaan osa Punaista ristiä, niin sitten tietysti Punainen risti on iso kansalaisjärjestö ja meidän toiminta pyörii sillä, että meillä on niitä aktiivisia vapaaehtoisia, niin se on, se on meille tosi tärkeetä ja se, että meille on tärkeätä järjestössä nähdä nuoret läpileikkaavasti myös osana kaikkea meidän toimintaa ja siihen ollaan nyt pyritty panostamaan, että nuoret tulis mukaan ihan kaikenlaiseen toimintaan, että ei vaan niin, että meillä on jotain nuorisotoimintaa, jossa nuoret on mukana, vaan niin että nuoret ois mukana meidän auttamisessa ja hmmm, vaikka ensiaputoiminnassa ja valmiudessa. Ihan samalla tavalla kuin kaikki muutkin, että oikeastaan sellaista. Hmm, ja sitten nuorten turvataloilla me halutaan edistää sitä nuorten osallisuutta ja niitä osallistumisen paikkoja erityisesti siitä näkökulmasta, että niitä olis myös niille nuorille, joille se osallistuminen ei ehkä ole niin tuttua tai että ne sellaiset rakenteissa olevat osallistumisen paikat ei ole välttämättä heille niitä, joita he kokisi, että ne on heille, heitä varten tai että he ei välttämättä koe niitä saavutettavina.
A: No, miks te näette, että tällainen nuorten vaikuttaminen on tärkeä asia?
S: No se on tärkeätä, koska hmmm, niin vaikuttaminen ja osallisuus on tärkeetä totta kai kaikille, mutta mä ajattelen, että yksi semmoinen tosi tärkeä asia on se, että vaan nuoret tietää mitä on esimerkiksi olla nuori tässä ajassa kuin esimerkiksi meillä on Euroopan turvallisuus järkkynyt tai me eletään keskellä ilmastonmuutosta ja kaikkea, että jos me ei kuulla nuoria ja saada heitä osallistumaan, niin meiltä jää aika paljon ääniä kuulumatta.
A: Hmm.
S: Sit kuitenkin samaan aikaan kun me tiedetään, että nuoret haluaa osallistua, mutta jostain syystä esimerkiksi nuorten äänestysaktiivisuus on tosi matalaa, niin silloin mä ajattelen, että on tosi tärkeätä, että me mietitään, että no mitä ne vaikuttamisen ja osallistumisen paikat sitten nuorille pitäis olla, että me saadaan nuoret osallistumaan?
Joo, ja sit toisaalta sitten taas aattelen, että jos me kuullaan vaan nuo…Tai jos me kuullaan vaan aikuisia tai jos me kuullaan vaan jotain tiettyjä ääniä tai tiettyjä ryhmiä, niin meidän tapa nähdä maailma tai tehdä päätöksiä on tosi yksisilmäistä tai jotenkin tosi sellaista kapeeta, niin sen takia se, että me otetaan mukaan nuoret myös niin, se on tosi tärkeetä. Ja ehkä sellainen meiltä turvataloilla vielä se ajatus siitä, että miten me saataisiin nuoret yhdenvertaisesti osallistumaan ja vaikuttamaan, että se on hirveän tärkeätä, että miten, miten tehdä niitä ja saada kaikki nuoret osallistumaan eikä esimerkiksi vaan ne nuoret, jotka jo osallistuu johonkin.
A: No miltä se nyt sitten just tällä hetkellä vaikuttaa teidän toiminnan näkökulmasta, että?
S: Hmmm, no, tota.
A: Tässä on ollut korona ja kaikkee, et myöskin että.
S: No se ehkä se korona on tässä niinku sellainen aika…Näkyy tosi paljon, että sanoisin, että nuoria on, että vaikka nyt on tosi paljon puhutaan nuorten osallisuudesta monessa paikassa ja on erilaisia projekteja ja hankkeita ja, ja yritetään saada nuoria osallistumaan, mikä on siis hyvä asia, niin myös on aika monessa…monessa paikassa huomattu ja myös meillä, että se on aika hankalaa tällä hetkellä saada nuoria osallistumaan ja varmasti esimerkiksi tää korona-aika on tehnyt siihen tosi paljon.
A: Hmm.
S: Hmmm, no meillä ainakin turvataloilla näkyy se, että nuoret voi tällä hetkellä tosi huonosti. On tosi kuormittuneita. Siellä on paljon sitä mitä on korona-aikana. Tavallaan tuntuu, että monet sellaisetkin nuoret, joilla on aiemmin mennyt hyvin, niin nyt menee huonosti ja siellä on sitä yksinäisyyttä ja sitten sitä sellaista niinku…Nyt tuntuu, että et ehkä myös tavallaan tässä hetkessä tuntuu, että aika monet asiat sitten taas kilpailee nuorten huomiosta, että nyt kun on mahdollisuus taas enemmän tehdä asioita ja on mahdollisuus osallistua moneen erilaiseen asiaan, niin sitten tietysti et voi olla hankalaa saada nuoria just siihen johonkin, johonkin tiettyyn toimintaan. Mut mä aattelen, että et varmaan siis täs vaikuttamisen ja osallistumisen näkökulmasta, niin mä luulen et voi olla myös sellaista tietynlaista luottamuspulaa nuorten suunnalta siihen, että tavallaan he on ollut monessa kohtaa koronan aikana aika unohdettuja ja heidän hyvinvointiinsa ei ole panostettu riittävästi. Niin mä uskon, että se voi olla myös sellainen, et onko sit välttämättä halua vaikuttaa niin paljoa, jos tuntuu, että on jotenkin jäänyt syrjään jo muutenkin?
A: Hmmm. No, ALL-YOUTH-hanke on kehittäny ja pilotoinu Digiraati-nimistä nuorten digitaalisen osallistumisen palvelua, jota myös SPR on ollu mukana ideoimassa ja testaamassa yhdessä just turvatalojen nuorten kanssa ja tää nyt liittyy hyvin näihin tota niin kuin omien näkökulmien esiintuomiseen niin, niin mulle Digiraati on ihan vieras, niin mikä se on? Mitä sillä tavoitellaan? Miten se toimii?
S: Joo. Joo, eli siis otan tästä aikahypyn vuoteen 2020 ja, ja siihen kun me lähdettiin ALL-YOUTH-tutkimushankkeen kutsumana myös testaamaan nuorten turvataloilla Digiraatia. Ja Digiraati on siis tällainen nuorten osallistumisen ja vaikuttamisen kanava tai tällainen työkalu, jota voidaan käyttää nuorten kuulemiseen. Eli Digiraadissa käydään tällaisia anonyymejä ohjattuja verkkokeskusteluja sulje…Ne on suljettuja eli siellä ei…Ne ei oo tämmöisiä avoimia keskustelufoorumeja vaan että nuoret ilmoittautuu sinne keskusteluun mukaan ja sitten siellä keskustellaan jostain ennalta määrätystä aiheesta. Ja ne keskustelut kestää silleen yhdestä kahteen viikkoa. Ja sitten kun siitä jostain aiheesta on keskusteltu, se voi olla nuorten elämästä lähtevä aihe, tai sitten se voi olla esimerkiksi joku tällainen nuorten kuuleminen jostain vaikka lain valmisteluun liittyen tai joku tällainen aihe ja sitten sen jälkeen siitä kirjoitetaan tämmöinen loppulausuma, joka on sitten sen tavallaan sen raadin ja sen keskustelun tuotos.
A: Miten nää nuoret sitten jotenkin pääsee tuommoiseen keskusteluun mukaan? Tai onks sulla jotain konkreettisia esimerkkejä, että, että millaisia Digiraateja on ollu?
S: Joo, no meillä on ollu. On. Lyhyesti sanottuna. On kokemusta siitä, että millaisia raateja on ollu ja miten sinne nuoria on saatu mukaan. Mmm, no meillä on ollu…Me järjestetään nuorten turvataloina Digiraateja ja nimenomaan niin että, että ne on sieltä nuorten elämästä lähtöisiä aiheita eli me järjestetään niitä Digiraatikeskusteluja siitä näkökulmasta, että ei ainoastaan, että mistä nuoria pitäisi kuulla, vaan mistä nuoret haluavat tulla kuulluiksi ja meillä on ollu siellä erilaisia aiheita esimerkiksi itsenäistymistä on, itsenäistymisestä on keskusteltu monesta eri näkökulmasta. Sit on keskusteltu turvallisuudesta ja yhdenvertaisuudesta, yksinäisyydestä, korona-ajasta, kaikista tällaisista ja. Meidän tavoitteena ja meidän kohderyhmänä on ne nuoret, jotka ei kauheasti osallistu tai joille just ne esimerkiksi meidän rakenteissa olevat osallistumisen paikat ei oo tuttuja tai että he ei koe välttämättä niitä saavutettaviksi. Niin sitten me pyritään löytämään niitä nuoria muun muassa eri järjestöjen tai eri nuori…nuorten kanssa toimivien tahojen kautta. Sitten myös meidän turvatalojen tietysti omasta asiakaskunnasta pyritään, pyritään kannustaa heitä lähteä mukaan. Ja sitten silloin kun me lähdettiin siis tähän mukaan, niin meillä oli sellainen…silloin syksyllä 2020 tämmöinen Nuorten ääni kuuluviin -projekti yhdessä meidän yhteistyökumppanin Accenturen kanssa, jossa haastateltiin meidän asiakasnuoria siitä, että miten he haluais vaikuttaa verkossa ja miten he haluais osallistua verkossa ja siellä meidän tuloksina oli, että meidän nuoret kertoo, että he haluaa, että se osallistuminen on helppoa, että se on turvallista ja että se on merkityksellistä. Ja nää on ollut tavallaan ne, millä me ollaan sitten lähdetty Digiraatiin osallistumaan ja mikä on tavallaan ollut se meidän kehittämisen näkökulma. Ja sitten ihan siitä alusta alkaen, niin meillä on ollut Digiraadissa vahvasti mukana myös tää meidän vapaaehtoistoiminta.
A: Joo.
S: Eli meillä on noin nuoret vapaaehtoiset mukana aina valmistelemassa niitä meidän raateja ja he on myös fasilitoimassa niitä keskusteluja. Eli meillä vapaaehtoiset hoitaa tavallaan sen nuorten kanssa keskustelun.
A: Hmm, toit esiin ton turvallisuuden niin, et miten se turvallisuusteema on noussu esiin just näissä Digiraadeissa nuorille?
S: Joo, no siis se on niinku…Me ollaan järjestetty keskusteluja, Digiraateja siitä ihan siitä, turvallisuusteemasta eli tietysti sit niissä raadeissa on keskusteltu esimerkiksi siitä, että miten voitaisiin vaikka parantaa, parantaa turvallisuutta ja, ja siellä esimerkiksi nuoret on keskustellut siitä, että miten esimerkiksi voitaisiin järjestää tällaisia turvallisia kohtaamisia eri väestöryhmien välillä ja, ja että miten esimerkiksi eri vähemmistöt pitäisi ottaa huomioon, että kohtaamiset olisi turvallisia, mutta ehkä sellanen niinku. Alusta asti meille on ollut tosi tärkeätä se, että miten ne Digiraadit itsessään on turvallisia ja me ollaan siihen pyritty kiinnittää tosi paljon huomiota eli siitä ihan ensimmäisistä raadeista alkaen, niin meillä on ollut turvallisemman tilan säännöt käytössä ja ne säännöt on muotoiltu yhdessä meidän nuorten vapaaehtoisten kanssa. Ja se on semmoinen, mitä me aina aika ajoin tarkistellaan myös, että ne on varmasti sellaiset, että ne palvelee edelleen ja jos niissä on jotain muokattavaa meidän nuorten mielestä, niin sitten niitä muokataan ja se on ollut semmoinen, mistä me ollaan saatu myös paljon kiitosta nuorilta, että me huolehditaan siitä, että se keskustelu on turvallinen, mutta tietysti mä ajattelen, että…Se, että meillä on säännöt ja meillä on periaatteet mitä me noudatetaan niin se on toki tärkeää, mutta vielä tärkeämpää on se, että niistä oikeasti pidetään kiinni ja että tavallaan, että meillä esimerkiksi meidän vapaaehtoiset käy semmoisen lyhyen turvallisemman tilan koulutuksen, että he tietää miten sitten puuttua niihin tilanteisiin, jos siellä jotain, jotain sitten sääntörikkomuksia esimerkiksi tulisi siellä keskustelussa ja sitten, että me kiinnitetään esimerkiksi huomiota siihen, että me käytetään esimerkiksi inklusiivista kieltä ja otetaan, otetaan huomioon myös siinä ihan kaikessa toiminnassa se, että miten se olis mahdollisimman turvallinen se ilmapiiri niin, että niitten nuorten on oikeasti helppo tulla mukaan siihen keskusteluun.
A: Hmmm.
S: Ja sitten ehkä sellainen, mä ajattelen tosta, et mä toivoisin, että Digiraadilla vois olla myös vähän semmoinen keskustelukulttuuria elvyttävä vaikutus. Eli meidän nuoret silloin sano tai kertoi meille, että he ei esimerkiksi koe sosiaalista mediaa sellaisena, että missä he uskaltais vaikuttaa tai missä he uskaltais osallistua keskusteluun, koska se ilmapiiri on aika toksinen ja he, nuoret kertoo esimerkiksi siitä, että se tuntuu pelottavalta, että he ei koe sitä esimerkiksi, että jos on vaikka mielenterveysongelmia tai jotain muita haasteita, niin tuntuu, että ei ole oikeus osallistua mihinkään keskusteluun, että pitäisi olla jollain tapaa valmis ja niiden mielipiteiden pitäs olla jotenkin tosi loppuun asti hiottuja. Ja sitten jos menee somessa vaikka sanomaan jotain, niin sitten pitäisi olla valmis puolustamaan ja pitää olla jotenkin ihan semmoiset tosi tarkkaan tiedossa ihan kaikki mahdollinen, mikä siihen aiheeseen liittyy. Niin sitten he ajattelee, että ei se, että se somekeskustelu ei ole esimerkiksi sellainen mihin, mihin vois lähteä mukaan. Ja just se, että kun se some ei ole turvallinen paikka. Mikä, tää on taas sitten sellainen, aattelen, että tämä on sellainen asia, mitä ehkä helposti aikuisten näkökulmasta ajatellaan, että no, sinnehän ne nuoret menee ja somessahan ne voi vaikuttaa ja se on jotenkin helppoa heille, että jotenkin se sellainen, että me aktiivisesti tehtäisiin niitä paikkoja nuorille, missä on oikeasti myös verkossa turvallista osallistua keskusteluun ja sitten myös sitä kautta sit vaikuttaa. Et me ei ajateltais niin, että noh, ne on siellä diginatiiveja, vaan, menevät ja tekevät asioita ja ajattelen just, et sen takia se turvallisuus on tosi tärkeätä noissa Digiraatikeskusteluissa, mutta että sehän ei tarkoita sitä, että meidän tarvis olla samaa mieltä asioista. Mutta et se, että meidän täytyy pystyä keskustelemaan niistä asioista niin että kukaan ei loukkaa toista tieten tahtoen tai että asioita ei tarvitse esittää niin, että joku kokisi sen tilan turvattomana. Että mä ajattelen, että sellainen sensitiivisyys ja inhimillisyys ja se inklusiivinen kieli, niin se ei ole keneltäkään pois, mutta se voi olla tosi monelle tosi paljon lisää.
A: Hmmm. Kyllä. No vielä oikeastaan tähän liittyen, että millaisia vinkkejä sä antasit? Tota, tällaisen turvalliseen tilaan ja Digiraatiin liittyen?
S: No, ehkä semmoinen ihan ensimmäinen vinkki on se, että kannattaa ottaa ne nuoret alusta asti mukaan. Että musta tuntuu, että se on sellainen ollut meillä ainakin sen meidän raatien onnistumisen tae oikeastaan, että meillä on alusta asti ollut ne meidän nuoret vapaaehtoiset mukana. Ja sitten se, että kun me esimerkiks lähdetään vaikka miettimään, että mitkä ne aiheet olisi vaikka, että mistä keskustellaan, niin me otetaan, kysytään nuorilta, että mistä he haluaa keskustella ja…Sellainen niinku, tosi tärkeä juttu on se, että tuolla Digiraadissa on tämmöinen taustamateriaali kaikille noille raadeille aina olemassa, mihin nuoret voi tutustua, niin että se taustamateriaali jo on sellainen, että se madaltaa sitä kynnystä osallistua. Niin että esimerkiksi, jos siinä keskustelussa on jotain termejä, jotka on tosi tärkeä jotenkin tietää tai ymmärtää, niin sitten myös selitetään ne auki, että mitä me esimerkiksi tarkoitetaan vaikka ennakkoluuloilla tai mitä me tarkoitetaan vaikka itsenäistymisellä, niin että siihen on helppo tulla kenen tahansa mukaan. Ja aattelen, että se myös luo sitä turvallisuuden tunnetta, kun on semmoinen olo, että okei, mä tiedän mistä tässä keskustelussa nyt on kyse ja mistä on tarkoitus puhua. Digiraatien onnistumisen kannalta on ollut tärkeätä se, että meillä ne nuoret vapaaehtoiset on koko ajan kommentoinut kaikkia niitä meidän taustamateriaaleja ja kysymyksiä ja pohtinut niitä, että no, miten tää asia kannattaisi kysyä ja miten tän voisi selittää niin, että kaikkien olis helppo lähteä mukaan tähän keskusteluun? Joo, ehkä se, se on sellainen, että otetaan rohkeasti ne nuoret mukaan ja sitten se, että ehkä mietittäisi sitä yhdenvertaisuutta myös siinä, että millaisia nuoria me halutaan mukaan. Ketä me ei yleensä tavoiteta? Kenen, kenen äänet ei kuulu? Niin sitten lähdettäisiin rohkeasti myös miettii, että olisiko jotain järjestöjä, organisaatioita, joiden kautta niitä nuoria vois tavoittaa? Ja sitten mä aattelen, että tuosta turvallisuudesta, niin tosi tärkeätä on ottaa siihen myös mukaan ne, jotka sitä jotenkin, pohtimaan sitä, että ketkä sitä turvattomuutta siellä voisi mahdollisesti kokea. Että esimerkiksi mun on cis-sukupuolisena valkoisena naisena, niin mä oon tosi etuoikeutetussa asemassa. Mulle tuollaiset anonyymit verkkokeskustelut lähtökohtaisesti on aika turvallisia. Mut et se on tosi tärkeätä, että jotenkin tiedostaa se oma oma asema ja ne omat etuoikeudet ja ottaa selvää ja sitten myös aina konsultoida myös niitä vähemmistöjä tai niitä nuoria esimerkiksi, jotka sitä turvattomuutta voi siellä kokea. Mutta et aattelen myös tietysti, ei ole vähemmistöjen tarkoitus kouluttaa meitä muita, vaan sitten niin, että myös pohditaan aktiivisesti sitä lähtökohtaa sille keskustelulle myös niistä muista positioista.
A: Hmmm, kiitos tosi paljon Satu sulle, että tulit mulle vieraaksi.
S: Kiitos.
[tunnusmusiikki alkaa]
J: Tämänkertaisen jakson aiheena oli nuoret ja demokratia. Tätä podcastia on tehty osana ALL-YOUTH-tutkimushanketta, jonka rahoittaja on Strategisen tutkimuksen neuvosto. Podcastin äänitys ja editointi Jani Tuovinen.
[tunnusmusiikki päättyy]