Viimeisessä jaksossa podcastin teemoja puretaan nuorten voimin. Arielan vieraana ovat Ida Päykkönen, Selma Tikkamäki ja Venla Puolakka. Keskustelussa Ida, Selma ja Venla kertovat, miltä podcastin muissa jaksoissa käydyt keskustelut näyttäytyvät heille ja heidän arkensa näkökulmasta: missä asioissa ja millä keinoin heidän arkisissa ympäristöissä toteutuu nuorten kuuleminen, ja toisaalta miltä tuntuu kun kuulemisesta ei seuraa mitään. Entä miltä näyttää tulevaisuuden työelämä ysiluokkalaisen hektisestä kouluarjesta käsin?
Juontaja: Ariela Tuikkanen
Äänitys ja editointi: Jani Tuovinen
Podcast on tehty osana Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamaa ALL-YOUTH-tutkimushanketta.
PODCAST-JAKSON TEKSTIVASTINE
Podcast-jakso: JAKSO 7 – Nuoret puhuvat tulevaisuudesta
Podcast-jakson kesto: n. 35 min
Puhujien merkinnät:
J: Jani Tuovinen
A: Ariela Tuikkanen
I: Ida Päykkönen
S: Selma Tikkamäki
V: Venla Puolakka
[tunnusmusiikki alkaa]
J: Tervetuloa kuuntelemaan ALL-YOUTH-tutkimushankkeet podcastia Puheenvuoroja nuorista ja tulevaisuudesta. Tämänkertaisen jakson aiheena on nuoret puhuvat tulevaisuudesta.
Juontajana Ariela Tuikkanen.
[tunnusmusiikki loppuu]
A: Tässä jaksossa vieraana on Ida Päykkönen
I: Moi.
A: Selma Tikkamäki
S: Moi.
A: Ja Venla Puolakka
V: Moi.
A: Ja tervetuloa teille kaikille tähän podcastiin vieraaksi.
I: Kiitos
V: Kiitos
S: Kiva olla täällä.
A: Ja tosi mukava munkin mielestä, että ootte.
S: Joo.
I: Oli kiva tulla.
A: Kiva kuulla. Te olette kaveruksia keskenänne. Te olette ysiluokkalaisia ja tänään olisi tosiaan tarkoitus vähän keskustella sitten näistä edellisistä jaksoista ja myöskin sitten teidän näkemyksistä näihin jaksojen teemoihin. Ja ennen tätä nauhoitusta tosiaan me ollaan tavattu yhden kerran. Tässä välissä te olette kuunnellut noi edelliset jaksot ja nyt me ollaan kirjasto Oodissa tekemässä tätä nauhoitusta, että jos tulee jotain taustaääniä niin johtuu siitä. Ja oikeastaan ihan aluksi olisi kiva kuulla, että millaisilla ajatuksilla te tähän on podcastiin tulette.
I: No mulla oli ainakin silleen, kun meille ehdotettiin, että halutaanko me olla tässä mukana, niin mä ainakin olin tosi innoissani silleen. Mä olin, että oli kiva tulla sen takia, että saa sitten oman äänensä kuuluviin ja voi kertoa niistä jutuista silleen, että millaista on olla esim nuori tällä hetkellä, millaista on meidän näkökulmasta ja sitten kaikista työelämästä ja sellaista mikä askarruttaa.
S: Joo ja nämä aiheet vaikutti kanssa tosi mielenkiintoisilta ja ylipäätään tämä koko podcast-juttu
V: Joo mullakin oli aika sama Idan kanssa. Kun Selma kertoi, että tulisi tällainen mahdollisuus, niin totta kai haluaa ottaa tällaisia mahdollisuuksia elämässä aina.
A: Hmm. No niin näihin ajatuksiin sitten. Ja tosi kiva kuulla, että on ollut semmoisia teemoja, jotka teidän mielestä on ollut mielenkiintoisia. Niin ei muuta, kun mennään sitten näihin teemoihin. Ekana tosiaan oli nuoret ja rauha meillä aiheena. Ja oikeastaan ensin haluaisin kuulla, että mitä teille tulee mieleen sanasta rauha.
V: No mulle tulee nyt ekana mieleen sellainen, että ihmiset elää sellaisessa sovussa. Ja ei ole sellaista pelkoo väkivaltaa tai tällaista, että saa olla rauhassa.
S: Joo, joo. Mulla on vähän sama, että just ei ole mitään kriisiä tai sotia tai semmoisia. Ja sitten tilanne on vakaa, että ei ole mitään just pelättävää.
I: Joo. Pystyy elää silleen rauhassa ja sitten tehdä ihan perusarkea eikä ole silleen, että ei tarvitse pelätä mitään, että mitään tapahtuisi yhtäkkiä.
A: Niin just. No tuossa ensimmäisessä jaksossa puhuttiin myös, niinku sä sanoit, vähän tämmöistä arjen rauhasta ja ehkä myös rauhan edistämisestä. Just näistä samoista jutuista, mitä tässä ehkä vähän toitte esille, niin mitä ajatuksia toi ensimmäinen jakso teissä herätti?
V: Mulle tuli sellaista, että mä just mietin sitä, että nuorilla ei ehkä ole niin paljoa sanaa siitä rauhasta tai silleen aikuiset yleensä pitää sitä rauhaa ehkä enemmän kuin nuoret. Totta kai nuoret voi tehdä niitten sen oman homman siinä rauhan pitämisessä, mutta se on lähinnä sellainen. Tiedätkö? Ulkomailla kaikki sodat ja tällaiset. Nuoret ei oikein voi vaikuttaa sellaiseen. Niin mulla tuli ehkä sitä, että nuorelle voisi antaa enemmän sellaisia mahdollisuuksia vaikuttaa enemmän sellaisiin rahoihin tai sellaiseen ylipäätänsä rauhaan.
A: Oletteko Venlan kanssa samaa mieltä?
S: Joo.
I: Joo.
A: Ainakin nyökytyksiä kuuluu täällä tai näkyy.
S: Niin.
A: [naurahdus] kuulu ja näkyy. Niin no oliko siinä jaksossa jotain semmoista? Ehkä jotain uutta tai yllättävää tai jotain mietityttävää?
V: No en mä tiedä. Se oli aika sellaista silleen. No rauha on totta kai mulle tosi tärkeä asia, joten totta kai mä mietin sitä tosi paljon, joten sitä jaksoa oli kiinnostavaa kuunnella.
I: Joo.
A: No mites teille muille? Mitä rauha teille merkitsee?
S: No se on just sitä, että voi tehdä niitä omia juttuja rauhassa, että ei tarvitse pelätä mitään, että voi keskittyä siihen mistä tykkää.
I: Joo just toi sama mitä Selma sanoi, niin oon samaa mieltä.
A: Miten teidän mielestä rauhaa pitäisi edistää?
V: Esimerkiksi nuorille kertoisi enemmän niistä sodista ulkomailla, että me saataisiin tietää enemmän niistä asioista, joita sitten aikuisena me voidaan vaikuttaa niihin paremmin, koska nykyään esimerkiksi multa tai ylipäätään nuorilta piilotellaan vähän niitä tosi asioita, mitä maailmalla tapahtuu.
I: Joo. Sillä tavalla, että koska me ollaan lapsia niin sitten meidän ei tarvitse tietää tai että turhaan me murehdittais. Mut mun mielestä olisi hyvä, että me tiedettäisiin siitä, että sitten jos on jotain, niin pystyisi silleen varautua sitten, jos tapahtuisikin yhtäkkiä, jotain tosi pahaa tai ei olisi enää niin rauhallisesti.
S: Joo mulla olisi toi sama, että lisättäisiin tietoisuutta.
A: Mikä teidän mielestä olisi semmoinen paras kanava, että missä ja miten sitä tietoisuutta sitten voisi sitten lisätä?
S: No mun mielestä ihan vaikka koulussa, että musta tuntuu, ettei paljon puhuta tämmöisistä asioista koulussa välttämättä. Niin että kerrottaisiin, mitä maailmalla tapahtuu.
I: Niin mä uskon esim, että koulussa on sanottu opettajille, ettei liikaa silleen puhuta tai skandalisoida asioita. Niin sitten se on ehkä vähän joskus jopa huono asia, että ollaan vaan hiljaa tällaisista vaikeista asioista.
V: Sitten niistä saattaa kuulla sitten vaikka joku pieni alakouluikäinen lapsi saattaa vaikka kuulla joltain sen saman ikäiseltä ystävältä, joka sitten ei vaikka tiedä sitä asian oikeata laitaan ja sitten se saattaisi olla silleen väärää tietoa ja sitten ne pelkäisi jotain muuta turhaan, että sen takia vaan sanoisi suoraan, vaikka se voisi ehkä vähän olla toki sitten semmoinen arka juttu joillekin pienille lapsille käsittää. Mut sitten ainakin tietäisi, eikä se tulisi sitten isona shokkina, jos yhtäkkiä tapahtuisi jotain tosi pahaa.
A: Hmm, haluatteko tähän teemaan rauhallisesta vielä jotakin?
V: No ei ehkä silleen, että se on vaan niin kun tärkeä asia ja sitä pitäisi tuoda enemmän esille ylipäätään.
A: No toisessa jaksossa käsiteltiin sitä, että millaiset ympäristökysymykset kiinnostaa nuoria ja nuorten ympäristöasioihin vaikuttamista. Niin entäs millaisia ajatuksia tämä jakso herätti? Vaikka Selma?
S: Joo, no siinä oli paljon hyviä pointteja. Just esim kerrottiin erilaisista vaikutustavoista, että miten on vaikutettu tai voi vaikuttaa näihin ympäristöasioihin. Ja sitten just, että mun mielestä hyvin kerrottiin, miten nuorten ajatukset eroaa tosi paljon, että toiset voi olla tosi ahdistuneita vaikka näistä ilmastoasioista ja toiset taas on silleen, ettei paljon kiinnosta. Niin just tää, että on tosi erilaisia ajatuksia.
A: No entäs millaisia ajatuksia teillä on?
I: No varmaan just silleen samaa kuin Selma, että just semmoisia, että vaikka just ilmastonmuutokseen liittyen, joka liittyy ympäristöön, niin sitten siihen liittyen just se, että kun tosi moni ihminen ajattelee, että pienet teot ei merkitse. Mutta sitten jos tosi moni tai iso ihmismäärä tekisi niitä pieniä tekoja, jokainen vaikka yhden, niin siitä tulisi tosi monta tekoa. Tekisi vaan jokainen vähän, niin sitten se auttaisi tosi paljon.
S: Joo.
I: Mut sitten musta tuntuu, että ihmiset ei ryhdy siihen ja sitten jotkut ihmiset on tosi itsekkäitä, että ei mun nyt tarvitse vaikka vähentää päästöjä, että voin ajella autoilla loputtomasti tai vastaavaa. Et ajatellaan vaan itseään.
S: Joo siis just tää joukko vaikuttaminen, että musta tuntuu että tosi monet lähtee siihen helpommin mukaan, jos on iso porukka. Että pitäisi vaan saada lisää ihmisiä siihen mukaan, niin sitten mä uskon, että se just auttaisi saamaan lisää ihmisiä.
V: Joo ja mulla henkilökohtaisesti mietityttää tosi paljon kaikki ilmastonmuutokset ja sellaiset. Koska mulle on jotenkin tosi tärkeää, että tulevaisuudessakin kaikilla on hyvä olla täällä maailmassa, että on helppo elää, eikä olisi vain just esim jäät sulaa ja tällaista, niin ei olisi sellaisia huolia enää niin paljoa ainakaan. Että ilmastonmuutosta vaikka hidastaisi vähän.
I: Ihmisillä on just se aika paha juttu, että ihmiset on itsekkäitä. Niin sitten ne ei ehkä ajattele esim. koska täällähän on eläimiäkin, keiden pitäisi sitten elää siellä, missä se ilmastonmuutos vaikuttaa tosi paljon. Niin sitten se on eläimillekin huonoa, että sitten ne ei taas pysty elämään silleen rauhassa. Ja sitten esim luonto kärsii, jolloin tää maapallo kärsii, ja silloin se tarkoittaa vaan lyhyempää elinaikaa tälle maapallolle. Sitten just tulevaisuuden ihmisille ja vaikka esim meidän lapsille, niin sitten tää maailma voisi olla tosi huono, jos tää jatkuisi yhtä pahana.
V: Ja eläimet hän ei ole tehnyt meille ihmisille mitään pahaa, että mun mielestä se, että me meidän toiminnalla pahennetaan eläimien olosuhteita, on ehkä vähän itsekästä jopa.
I: Niin se ei ole oikein.
A: Hmm miten te näette just, että millainen tulevaisuus sitten meitä tai tulevia sukupolvia odottaa?
S: No siihen on totta kai mahdollisuus vaikuttaa, että jos nyt jatketaan tälleen samalla tavalla, että paljon kulutusta ja päästöjä ja tällaista, niin ei se sitten välttämättä ole niin hyvä, mutta kyllä sitä voi ainakin hidastaa sitä ilmastonmuutosta vielä ja vaikuttaa siihen.
V: Niin ja toivottavasti ihmiset nyt yrittää hidastaa ilmastonmuutosta ja ajattelee niitä niiden valintoja sen kannalta, että tulevaisuudessakin on hyvä on.
S: Eikä ajattelen vaan itseään, ett kyllä mä nyt selviän täällä, mut ajattelen myös tulevia sukupolvia.
I: Niinku joku saattaa ajatella just silleen, että mä nyt kuolen tässä suurin piirtein viidenkymmenen vuoden päästä, että no mitä sitten, että jos sitten sen jälkeen ei ole hyvä olla. Mutta kun sitten se on taas sitä itsekkyyttä, mistä mä just puhuin aiemmin. Niin sitten semmoinen pitäisi saada ihmisen mieli muuttumaan ja sitten vaan, että ihmiset rupeis tekemään niitä tekoja osoittaakseen sen, että ne voi auttaa tähän ja hidastaa ilmastonmuutosta.
A: Hm. Sitten oli jakso, jossa käsiteltiin työn ja toimeentulon tulevaisuutta ja nuorten kansalaisena toimimisen mahdollisuuksia. Ja te ootte 9.-luokalla ja heti ekana mulle tuli mieleen, että no, minkä verran tämmöinen työelämä, onko se teille tämmöinen ajankohtainen asia, että mietittekö te paljon työelämää tai tuleeko teillä arjessa paljon semmoisia tilanteita, joissa ihmiset kysyy, että no millaisia työelämään liittyviä haaveita teillä on?
I: Joo siis ihan varsinkin nyt, kun me ollaan ysiluokalla, niin kun meille tulee yhteishaku ja kaikkea, niin tosi paljon kysellään, että mihin sä haluat ja tiedätkö jo mikä haluat, mihin ammattiin haluat ja tiedätkö mihin lukioon tai ammattikouluun menee tai mihin jatko-opintoihin. Ja se on tosi stressaavaa. Ja sitten aikuiset ei ehkä ymmärrä sitä, että se voi olla oikeasti niin stressaavaa meille. Ja mä muistan, kun mentiin seiskalle, niin kysyttiin silloin jo ekana päivänä, että mihin ammattiin haluaisit. Ja mun isosiskolta, kun se meni lukioon, niin ekana päivänä, että mitä aineita kirjotat. Niin mun mielestä semmoinen on ihan tosi väärin. Ja sitten varsinkin, jos kysytään noin paljon tai sitten pitäisi osata päättää tosi nopeasti, niin pitäisi myös koululta tulla paljon enemmän tukea. Että meillä nyt on meidän koulussa ihan hyvä tuki just yhteishaku varten ja näin, mut kaikissa kouluissa ei välttämättä ole. Tosi monella tulee paineita, ehkä myös perheestä ja sukulaisilta, kun ne on eri sukupolvea, niin sitten ne saattaa ajatella, että joo nyt ihan helppo kirjoittaa näistä aineista hyvät arvosanat, ja sitten kyllä sinusta lääkäri tulee tai jotain tällaista. Niin mun mielestä tuollaista pitäisi jättää kokonaan pois, koska sitten nuorten ajatusmaailma saattaa järkkyä siitä. Olisikin jo miettinyt, että mä nyt haluaisin olla joku muu tai vaikka joku taiteilija, jos vaikka joku sukulainen halusi just vaikka lääkärin
S: Joo, siis jos toi, et tulee paljon just koulussa ja sitten sukulaisilta jossain sukulaisjuhlissa. Niin ne ehkä tajua, että ei kaikilla välttämättä vielä meidän ikäisillä ole mitään tietoa, että mitä ne haluaa tehdä esim mulla itselläni. Että jotenkin tuntuu, että pitäisi jo tietää mitä tekee.
V: Ja siis nytkin tosi paljon painotetaan sitä, että kannattaa kouluttautua mahdollisimman hyvin, että saa tulevaisuudessa ammatin, koska nytkin on kaikkia robotteja, jotka tekee ihmisten töitä. Niin totta kai muakin sitten stressaa se, että jos kouluttautuu semmoiseen ammattiin, jonka loppujen lopuksi robotit tekee, mitä mä teen sen jälkeen sit.
I: Niin ja just toi, että on kaikkihan haluaa kuulua jotenkin yhteiskuntaa ja tehdä niinku oman panoksensa siihen, niin sitten on semmoinen epävarmuus, että entä jos ei saakaan sellaista hyvää ja semmoista miellyttävää työtä ja jos ei olekaan koulussa niin hyvä kuin silleen pitäisi johonkin, mihin sä haluaisit johonkin tiettyyn ammattiin. Sitten siitä tulee semmoista epävarmuutta, että entäs jos mä en nyt pystykään auttaa tän yhteiskunnan hyväksi, tehdä mitään silleen jos mä en vaikka tän työn kautta sitä pystyn, niin sitten olisi paljon eri vaihtoehtoja muutenkin kuuluu yhteiskuntaan ja osoittaa se oma panos, muutakin kuin työelämä.
S: Ja sitten on kanssa vähän se, että jos haluaisi kouluttautua hyvin, niin pitää hirveästi opiskella ja tälleen, niin miten sitten jää aikaa kaikelle muulle? Tutustua uusiin ihmisiin ja elää elämää, että miten sille jää sitten aikaa?
A: Hyviä kysymyksiä esitätte ja pohditte tässä. No sitten itse tuo jakso, niin siinä tän jakson lopussa esimerkiksi oli ehdotuksia ja pohdintaa siitä, miten työhön ja just tohon kansalaisuuteen voisi tulevaisuudessa suhtautua. Niin mitä tästä jäi mieleen? Sanotko vaikka Ida?
I: Joo. Mä olin samaa mieltä niinku sen, kuka oli sulla vieraana siinä jaksossa, niin kun hän puhui siitä, että nuoret haluaa olla osa yhteiskuntaa ja antaa sen oman panoksen työn kautta. Ja se on just silleen tärkeätä, että tuntee olonsa tärkeäksi yhteiskunnassa. Niin sen takia just olisi niitä muita tapoja, mitä sitten pystyy osoittaa sen, että miten pystyy osallistua aktiivisesti yhteiskuntaan, niin sitä parempi. Tosi moni nuori haluaa vaikuttaa aktiivisesti, mutta sitten jos ne ei vaikka saisi jotain hyvää työtä, niin sitten ne saattaa ajatella, että mä en voikaan vaikuttaa. Niin sitten olisi mahdollisimman monta eri kanavaa, miten pystyisi vaikuttaa siihen. Ja silleen että nuoret ei tiedä välttämättä itsekään, että miten ne pystyisi olla mukana niillä työmarkkinoilla, jos ne ei niin kun tunne olevansa siinä silleen, että mulla on nyt jotain hyvää työtä tai että jos mä en ole riittävän kauan opiskellut ja sitten pohtii sitä ja tarvitsee siihen tuke. Kaikki ei tietenkään halua sopeutua tähän, niin siksi noita tapoja kuulla yhteiskuntaa pitäisi olla mahdollisimman monta. Ja sitten meitä pitäisi kuunnella, meitä nuoria, mahdollisimman paljon. Koska se on tällä hetkellä ehkä silleen kaikista tärkein juttu. Ja monet nuoret haluaisi tietää, mitä mahdollisuuksia on siihen, että sitä yhteiskuntaa voisi sillee muovata just semmoiseksi meidän näköiseksi. Mehän ollaan täällä parinkymmenen vuoden päästä, kun kaikki meitä vanhemmat on jo silleen menehtynyt tai ei ole mukana niissä työjutuissa silleen enää.
A: Koulunkäyntiä ja erilaisten taitojen harjoittelemista perustellaan usein sillä, että tulevaisuuden työelämä tarvitsee ja just odottaa nuorilta tällaisia taitoja. Mutta että just, että onko teillä jotain odotuksia työelämään?
S: No siis totta kai toivoo, että löytää työn, jossa silleen viihtyy kuitenkin ja että just se, että ei välttämättä tarvitse heti tietää, mitä haluaa tehdä, että voi niinku rauhassa miettiä. Voi vaikka kokeilla jotain eri töitä ja tälleen.
V: Ja mäkin ajattelen, että ei tarvitsisi ajatella työtä niinku työnä, että se voisi olla, se voisi tuntua sellaiselta hauskalta asialta, mitä sä vaan teet ja sä saat siitä rahaa, millä sä voit elättää itsesi. Että jos jollain tyypillä tuntuu työ vaan tosi raskaalta, niin mä haluaisin itse sellaisen työn, joka olisi helppoa ja mukavaa.
I: Ja sitten just kun Venla puhuu tuossa rahasta, niin tossa jaksossakin mainittiin siitä, että suurimman osan nuorten mielestä ei se oikeasti ole se palkka se, että haluatko sä hyvään työhön että sä tarvitsisit jotenkin ekstra hyvän palkan, vaan just siinä sanottiin, että suurin osa nuorista vaan haluaa sellaisen palkan, millä pystyy silleen hyvin elämään ja silleen tulee toimeen, ettei tarvitse nyt laskea jokaista senttiä ja sille on semmoinen varmuus, että jos tapahtuu jotain, niin ei mene ihan rahattomaksi. Niin ei munkaan mielestäni sillä palkalla ole oikeasti niin väliä, kunhan se on semmoinen millä mä tuun toimeen.
A: Joo. No yksi jakso käsitteli yhdenvertaisuutta ja tässä samassa jaksossa puhuttiin myös romaninuorista. Niin mitä tästä jaksosta jäi mieleen ja oliko jaksossa esillä jotain mitä ehkä ette ollut aikaisemmin tullut ajatelleeksi?
V: No mulla jäi ehkä just eniten mieleen se, että kuinka just syrjitään niitä romaninuoria tai ylipäätään romaneja, kun haetaan töitä. Ja se jotenkin yllätti mua tosi paljon, koska en mä ole ennen ajatellut, koska se ei mua niinku koske. Mulla tuli semmoinen myötätunto niitä kohtaan, koska jos mulla olisi samalla tavalla, että vaan sen takia millaiseksi mä oon syntynyt, mua syrjitään ja mä en saisi niin helposti töitä, mitä mä nyt tässä. Niin totta kai se suurettaisi mua tosi paljon.
A: No ylipäätään sitten, että miten teidän mielestä yhdenvertaisuutta voisi parantaa tai just tota syrjintää vähentää?
S: Varmaan just, että kaikki saisi tietää enemmän näistä, että just vaikka jollain ihmisryhmillä, vaikka se itse kuuluisi siihen, ne saisi tietää, että millaista niillä on ja saisi tietää syrjinnästä enemmän.
I: Just noin.
V: Ja sitten se, että työnantajat voisi olla vähän avoimempia siitä, että ei ottaisi heti sellaisia
A: Ennakkoluuloista asennetta.
V: Joo. Ennakkoluuloja ihmisestä, kun vaan katsoo niitä.
S: Joo.
V: Vaan niin kun ottaisi töihin ja katsoisi miten menee ja että millainen ihminen se itse on. Eikä vaan se, että miltä se näyttää ulkopuolelta.
I: Joo koska tosi monella on silleen just ennakkoluuloja, että kaikki tähän vaikka ihmisryhmään tai tähän uskontoon kuuluvat on just tällaisia tai käyttäytyy just näin, niin se on musta tosi väärin, koska sittenhän se niin kun oletat. Ja se on just tosi huono.
S: Niin ja sun pitää tutustua siihen ennen kun sä voit tuomita ketään.
V: Niin. Syrjäyttäisi ne ennakkoluulot ja katsoi sitä ihmistä ihmisenä eikä siinä mikä se niinku on.
A: Minkä verran teillä on vaikka esimerkiksi koulussa just tämmöiset ennakkoluuloista puhutaan tai onko tää teidän nuorten kesken keskenään, niin onko se semmoinen, että niistä asioista jossain keskustellaan tai just vaikka saisi sitä tietoa?
S: No siis joo, kyllä mä ainakin itse niin kun yritän just puolustaa niin kun muita, jos jotkut on silleen tuomitsee jotain, että niin kun.
I: Jonkinlaisia ihmisiä tai niinku miten ne käyttäytyy tai miltä näyttää ulospäin.
S: Joo. Niin just, että ne näyttää ulospäin niin sitten ne ajattelee, että se kuulut tuohon ryhmään ja tälleen. Ja sitten että se on jotenkin huonompia näin. Tai heikompi niinku vaikka sen perusteella, että miten sä pukeudut tai näin.
I: Mun mielestä siellä koulussa meitä ehkä liian vähän silleen kehotetaan just olemaan silleen ennakkoluulottomia ja silleen että avoimin mielin kaikkia ihmisiä kohdellaan ja ota avosylin vastaan kaikki ihmiset ja kohtelee niitä kaikkia tasa-arvoisesti, niin mun mielestä siitä puhutaan vähän liian vähän ainakin meidän koulussa.
V: Joo, se on ehkä just siitä omasta asenteesta, että jos sä nyt ajattelet ennakkoluuloisesti muita ihmisiä kohtaan, niin ehkä sun pitää ottaa se itseensä ja ajatella, että minkä takia sä ajattelet noin. Että eihän siinä ole mitään väärää, jos joku on vähän erilainen.
S: Vaikka se on jotkut kaverit on tosi ennakkoluuloisia niin sitten uskaltaa itse olla se joka on silleen, että miksi me ollaan tälleen, että meidän pitää tutustua näihin ihmisiin ennen kuin me syrjitään niitä.
I: Jep tai sitten just tohon syrjintää, että uskaltaa sanoa kavereille, että uskaltaa puuttua, jos ton tyyppistä tai ihan minkäänlaista kiusaamista olisi.
S: Niin
I: Että jos ne kaverit on sitä, että no ihan sama, niin sä olisit se, että ei kun nyt mennään tohon väliin.
S: Niin. Koska mä uskon, että tosi monella on silleen, että niillä ei itse henkilökohtaisesti ole mitään jotain vastaan, mut sitten koska niiden kavereilla on tai niin kun haluaa olla samanlaisia kuin niiden kaverit, ettei ne vaan eroaa joukosta tai niitä ei itseensä syrjitä sen takia.
A: Ihan totta ja joskus voi lähteä jostain vitsistäkin. Jutut voi paisua.
V: Niin.
A: Tota, no sitten viides ja kuudes jakso, niin ne sivusi aihealueeltaan vähän samoja teemoja, mutta toki eri näkökulmista, eli näissä jaksoissa aiheena oli osallisuus ja demokratia. Niin mitä tuosta kuudennesta jaksosta jäi mieleen?
S: Joo no mun mielestä siinä oli tosi hyvin sanottu monessa asiassa, että esim miten kaikki vaikuttaminen on silleen tärkeätä ja jossain pienissä arjen asioissakin, niin että se vaikuttaminen on tosi tärkeätä, kaikki ne vaikuttamisen kokemukset, että sitten oppii siihen ja tietää niistä.
I: Joo.
A: Jäikö tosta arjen osallisuudesta ja rehellisyydestä ehkä jotain erityistä mieleen?
S: Joo. Siis just se, että kun siinä kerrottiin, että tosi monesti vaikka jos halutaan nuorilta johonkin kyselyyn tarvitaan niin kun nuoria niin sitten sanotaan, että joo nyt kun sä tulet tähän niin sä pääset vaikuttamaan tähän ja tähän, mut ainahan se ei mene sitä, että suoraan sä pääset vaikuttamaan niihin asioihin, että suoraan mitä sä sanot, niin sitten se muuttaa ne asiat. Että jos oltaisiin rehellisiä, että sanottaisiin me tarvitaan niin kun nuorten mielipiteitä tähän tutkimukseen ja tähän. Sitten se voi ehkä vaikuttaa vaikka joskus vähän myöhemmin, niin että sitten sinne lähtisi paljon enemmän nuoria mukaan.
I: Joo.
S: Ainakin mulla itellä on sellainen, että mä kyllä lähtisin semmoiseen rehelliseen paljon mieluummin.
A: Miten teidän elämässä, onko teillä joku juttu joka on tärkeä tai joku missä te olette ollut osallisena?
I: No ainakin mulle tärkeitä juttuja tai tärkeitä semmoisia tapahtumia on ainakin koulu, koska jos mä ajattelen tulevaisuutta, niin koulu on silleen tärkeätä. Ja ylipäätään kaikki, mitä elämässä tapahtuu, sellaiset positiiviset asiat. On silleen niin kun merkitsee.
V: Joo, kun me just käytetään koulussa tosi paljon aikaa niin totta kai haluaa tehdä siitä semmoisen ympäristön, hyvän ympäristön, missä voi olla. Niin esimerkiksi meidän koulussa oli semmoinen adressi, että tulisi pride-lippu ja mä itse ainakin allekirjoitin sen.
I: Joo.
S: Joo. Joo me kaikki.
V: ja nyt meillä on tässä ja meidän historian luokassa. Se on mun mielestä tosi kiva asia.
S: Joo.
A: Konkreettinen asia, että on niinku niin.
V: Näytetään oppilaille, että oo oma itsensä. Ja mä oon monena vuonna ollut oppilaskunnan hallituksessa ihan vaan sen takia että voi vaikuttaa näihin asioihin, mitä koulussa tapahtuu.
A: Millaista se on ollut?
V: No se on, ei sinänsä suoranaisesti ehkä saa itse vaikuttaa, mut sä voit kertoa opettajalle sun mielipidettä ja neuvoi viedä sitä eteenpäin. Että mun mielestä se on hyvä asia, koska ne on silleen, että oot oppilaskunnan hallituksessa, niin sä voit kertoa niille opettajille niistä huolista ja niistä haluista, mitä sä esimerkiksi haluaisit kouluun.
I: Ja mun mielestä meidän koulussa on ainakin meidän koulussa hyvä systeemi silleen, että oppilaskunnan hallitus otetaan silleen vakavasti ja silleen että yritetään oikeasti saada nuorten ääni kuuluviin. Mutta sitten meidän koulussa on myös ollut silleen, että ei välttämättä sitten kun on just saatu silleen suurella vaivalla jotkut asiat läpi, niin sitten välttämättä niitä ei ole saanut siitä enää seuraavassa eteenpäin, että silleen sitten joku ehkä joku rehtori tai sitten joku muu taho ollut, että ei me nyt jatketa tästä enää, niin semmoinen on ehkä taas sitten tosi turhauttavaa. Ja sellaista. Mutta muuten silleen toi konsepti on sille ja ollut meillä tosi hyvä meidän koulussa ja sitten just ne oppilaskunnan hallituksen edustajat, niin ne on sitten kysellyt meiltä muilta luokkalaisista, että onko meillä jotain ehdotuksia, että me ollaan pysty sitä kautta vaikuttaa vaikka meillä on niinku niitä jäseniä.
S: Ja sitten just toi, että jossain tosi monessa kouluruokakyselyssä esim niin on ollut siellä tosi monta vaikka 5 vuodessa, mutta sitten tuntuu, että ne ei kuitenkaan vaikuta mihinkään.
I: Joo me siis keskusteltiin, oliko se ehkä viime vuonna, niin me tehtiin semmoinen kunnon pitkä lista, kun oli pyydetty, että mitkä vaikka kasvisruoat on hyviä, mitä on semmoisia mitä ei haluta ylipäätänsä ruokia pois, mitkä on hyviä semmoisia meidän lempiruokia ja mitä me haluttaisiin pois ja silleen mitä me haluttaisiin lisää.
S: Mikä on hyvää ja mikä on huonoa kouluruuassa.
I: Joo. Niin sitten meillä tehtiin sitä oikeasti vaivalla parikin oppituntia meidän luokan kesken. Kirjoitettiin taululla ja kaikkea sellaista, mutta sitten seuraavalla viikolla, niin se sama opettaja kuka oli meidän kanssa sitä tehnyt, niin sitten se tuli kertomaan, että sitä ei sitten kuulemma toteutetakaan. Että se meidän, kuka tuo meille ruokaa meidän kouluun, niin sitten se ei niin kun halunnutkaan toteuttaa sitä enää, vaikka ne oli ensin sitä itse pyytänyt. Joten tommoinen on tosi turhauttavaa.
S Niin siitä voi tulla…
V: Se oli vähän… [päällekkäistä puhetta]
S: Niin siitä voi tulla tosi huonoja kokemuksia just, että no ei tääkään nyt onnistu, niin sitten ei ensi kerralla vaikka halua lähteä mukaan enää siihen.
I: Pitäisi osottaa niinku sitten pystyyn.
V: Se oli ehkä vähän sellaista lannistavaa, koska me oltiin kuitenkin käytetty meidän luokkaa erityisesti. Tosi paljon aikaa siihen ja meillä oli mennyt muista tunneista aikaa siihen, niin se oli vähän silleen. No nyt tätä meidän ehdotusta ei käyty mitenkään.
I: Mutta meillä on kyllä ollut myös semmoisia hyviä, niin kun nettiäänestyksen meidän koulussa sellaisia ympäristöön liittyviä, ympäristön parantamiseksi olevia kyselyjä. Ja ne on sitten siellä toiminut kyllä ihan hyvin.
A: No mitenkäs sitten Digiraati? Tuossa kuudennessa jaksossa vähän käytiin sellaista läpi, niin onko se teille tuttu?
I: Ei ollut aikaisemmin tuttu, mutta mun mielestä se oli tosi hyvä ja toimiva idea, vaikuttamisen välineenä. Ja se oli se tosi hyvä. Mä pidin erityisesti siitä osasta, että siinä kerrottiin, että niissä raadeissa ei keskustella pelkästään siitä mitä halutaan tietää nuorista tai nuorilta vaan myös niitä niin kun asioita, joista nuoret haluaa kertoa tai keskustella. Niin mun mielestä se on semmoinen avainasia. Tossakin sillä, että se oli musta tosi hyvä idea. Ja sitten kun se just kerrottiin että se on oikeasti toiminut ja sitten että mitä ollaan saatu tulokseksi, niin mun mielestä se oli tosi hyvä idea.
S: Joo ja sitten tuntuu, että siinä oikeasti kuunnellaan niitä nuoria. Et ei vaan käytä hyväksi tai silleen, että ei vaan haluta niitä vastauksia. Just niinku Ida sanoi, että siinä oikeasti kuunnellaan ja sitten oikeasti viedään ne asiat eteenpäin.
V: Joo, koska tosi usein sanotaan, että nää nyt vaikuttaa tähän asiaan, mut sitten ne ei kuitenkaan muuta mitään. Toi kuulostaa siltä, että ne kuitenkin sitten alkaa muuttua ne asiat, kun Digiraadin kautta voi kertoa asioita.
A: No demokroatialla tarkoitetaan kansanvaltaa ja niin nuoret on myös kansalaisia ja siksi on tärkeätä, että myös nuoret voi osallistua ja vaikuttaa myös tämmöiseen poliittiseen päätöksen tekemiseen. Niin te olette vähän tuonut jo esille tämmöisiä teidän kokemuksia, mutta mä kysyn vielä uudestaan, että millaisia kokemuksia teillä on osallisuudesta ja vaikuttaa?
I: Joo no Venlalla oli just että se on ollut siinä oppilaskunnan hallituksessa ja sitten yleisesti meillä on ollut kaikilla, että me ollaan vaikutettu just esim yhdellä sellaisella RuutiBudjetilla, mikä me tehdään yleensä joka vuonna meidän koulussa. Semmoinen nettikysely, missä on niin kun just sen, missä seudulla me asutaan, niin siellä lähiympäristön parantamista. Että nuorisotalolle vaikka tulisi niin kun joku peli-ilta tai sitten että tämmöinen puisto tähän kohtaan Helsinkiä tai tällainen niin kun kiva tapahtuma, vaikka joku pimeä metsäkävely yöllä. Ja sitten jokaisella niillä oli oma hinta, paljonko niihin menisi rahaa toteuttaa ja sitten siellä pystyi siinä nettisivuilla, siinä kyselyssä, niin kun vastata niillä sun rahoilla, mitä siinä oli annettu. Että sä pystyt valita sillä rahamäärällä pari sellaista, mitä sä haluaisit, että tehdään. Sitten se sitä kautta me pystyttiin vaikuttamaan silleen, että millainen vaikka tulisi just siitä meidän asuinympäristössä tai tulisiko just jotain kivoja pelijuttuja, vaikka nuorisotalolle.
S: Joo.
V: Joo, ja sitten mä oon itse ollut sen RuutiBudjetin siinä jutussa, missä keksitään just niitä vai mitä voidaan laittaa vaihtoehdokseen kyselyyn. Eli me niin kun meillä oli semmoinen paja, missä me keksitään erilaisia asioita, mitä voi tapahtua tuolla meidän lähellä. Ja sitten ne laitettiin sen kyselyyn ja sitten oppilaat sai päättää, mitkä niistä toteutetaan.
S: Joo just noin. Jäisi kaikki erilaiset muutkin äänestykset ja kyselyt ja tämmöiset ja sitten. No mä oon esim ilmastolakossa kerran. Ja no sitten just kirjoittamasta sitä adressia ja sitten mulla on julkaistu yksi mielipidekirjoitus jollekin sivulle, en muista nimeä, mutta kuitenkin. Niin mä ajattelen, että sekin on vaikuttamista.
A: On.
S: Ja joo ja sitten totta kai somessakin voi julkaista jotain mielipiteitä niin joo.
V: Jep ja toi, niin me saatiin äänestää koulussa esim henkilöitä, ketkä oli hakenut nuorisoneuvoston, jotka just päättää kaikista nuorten asioista esim just Helsingissä, niin sitten me saatiin äänestää niitä. Esim yksi meidän luokkalainen haki sinne ja sitten me voitiin äänestää sitä. Ja sitten siellä sai just taas silleen valita, että kenellä on samoja arvoja niistä ehdokkaista kuin sulla ja sä sait sen perusteella, oli semmoinen laskuri, mistä sä sait, vaikka 75 % tästä henkilöstä on samaa mieltä kuin sinä asioista, niin sitten sä pystyit olla silleen, että aa no mäpä äänestän tätä. Ja sitten just toi sama adressin kirjoitus tuosta pride-lipusta meidän kouluun ja just tällaista samantyyppistä.
V: Joo ja mun mielestä se oli hauska se laskuri, joka laski sen prosenttimäärän, koska eikö niin kun on eduskuntavaalit, niin aikuisetkin tekee tuollaista samanlaista, että ne katsoo, että kuka on lähimpänä niiden omiin, niin tuosta oli vähän semmoinen aikuisempi olo tai tuollainen, että pystyy vaikuttamaan.
S: Niin just niinku niin, että niinku mekin pystytään jo vaikuttamaan.
A: Tota miten te näette osallisuuden ja vaikuttamisen tulevaisuuden?
S: No mun mielestä vaikuttaa hyvältä se tulevaisuus, jos kerrotaan lisää nuorille näistä vaihtoehdoista, koska musta tuntuu että tosi moni ei nyt tiedä mitään, vaikka nyt Digiraadista tai mistään, että kertoisi lisää nuorelle tai jotenkin saisi niitä tietoon, että ne innostuisi niistä ja alkaisi oikeasti käyttää niitä.
I: Joo ja just ne eri vaikuttamisen vaihtoehdot, että silleen tulisi helpoksi silleen, että jos joku nuori on aktiivinen, haluaa vaikuttaa, niin sitten se tehtäisiin helpoksi, eikä semmoiseksi, että sulla pitäisi olla jotain kokemusta ja sitten sitä kautta sä vaan pääsisit, vaan että sä pääsit helposti vaikuttamaan, vaikka sitten edes pieniin asioihin.
S: Joo.
V: Joo
A: Joo tän podcastin ideana on ollut myös vähän koittaa tämmöisiä niin kun jollain lailla saada nuorten ääntä kuuluviin ja myös lisäämään jollain lailla osallisuutta. Ja tota, lopuksi mä kysyisinkin, että millaista näiden jaksojen kuunteleminen on kaiken kaikkiaan on ollut. Miltä tuntui osallistua kuuntelemiseen, mutta myös nytten tähän nauhoittamiseen?
V: No siis kuuntelun kannalta niin, kun mä kuuntelin noita jaksoja, niin se toi just tosi paljon ajatuksia hereille ja sitä että kuinka mä oon jotenkin etuoikeutettu verrattuna joihinkin muihin nuoriin, että mä oon päässyt vaikuttamaan. Niin.
I: Se avarsi silleen mieltä ja silleen, että pystyy sitä ajattelemaan, että kuinka hyvä meillä on olla niinku just Venla sanoja. Sitten siellä oli tosi hyviä pointteja, mihin mä pystyin itse samaistumaan, mitä tutkijat oli tutkinut esim nuorista ja niiden mielipiteistä. Mun mielestä yksi semmoinen, mainitsen vielä tästä kuormittumisesta, niin olitte ihan oikeassa, kun siinä yhdessä jaksossa puhuttiin siitä, että me ollaan tosi kuormittuneita ja silleen välillä jopa tuntuu siltä, että tuntuuko tää nyt, kuuluuko tän koulun nyt kasi-ysi luokalla olla jo näin kuormittavaa ja sellaista stressin tuovaa. Eikä olla edes päästy jatko opintoihin tai vaikka lukioon asti. Niin silleen, että jaksaako sitten, jos on niin kuormittavaa tai niin paljon paineita ihan sama mistä koulusta. Mutta silleen, että jos niitä pystyisi jotenkin vähentää.
S: Joo. Just toi, että samaistui tosi paljon niihin juttuihin, mitä siinä sanottiin, että tää on se joo, että mä ajattelen just tolleen.
V: Joo ja tulee tosi tällainen etuoikeutettu olo, kun pääsee just tällaiseen puhumaan omista mielipiteistä ja näkemyksistä, että tää on tosi hyvä tällainen mahdollisuus just jakaa omaa sanaa.
I: Siksi meitä niinku kiinnosti tulla, oltiin heti kiinnostuneita tulla tähän mukaan. Kun silleen ei mua ei henkilökohtaisesti ainakaan kiinnosta kauheasti olla nuorisoneuvostossa tai silleen vaikuttaa sitä kautta, mutta tämmöinen vaikuttaminen on tosi semmoista kiehtovaa ja sellaista niin kun miellyttävää.
A: Hyvä. Mä oon ainakin tosi otettu siitä, että te olette ollut tässä jakamassa teidän ajatuksia ja koen, että oon ainakin itse oppinut jotain teidän kauttanne näistä teemoista ja kiitokset vielä kerran Ida
I: Kiitos.
A: Selma
S: Kiitos
A: Ja Venla.
V: Kiitos, kun saatiin tulla.
[tunnusmusiikki alkaa]
A: Ja tää oli tän podcast-sarjan viimeinen jakso, joten kiitokset myös vielä kaikille tän podcastin tekemiseen osallistuneille ja etenkin vieraille, mutta myös teille kuuntelijoille. Kiitos.
J: Tämänkertaisen jakson aiheena oli nuoret puhuvat tulevaisuudesta. Tätä podcastia on tehty osana ALL-YOUTH-tutkimushanketta, jonka rahoittajana on Strategisen tutkimuksen neuvosto. Podcastin äänitys ja editointi Jani Tuovinen.
[tunnusmusiikki päättyy]