Suomessa asuvat pakolaistaustaiset nuoret ovat monin tavoin leimattu ryhmä. Heistä puhutaan julkisessa keskustelussa usein uhreina, riskeinä tai uhkina, ja heidän oletetaan tarvitsevan paljon tukea päästäkseen elämässään eteenpäin. Pakolaistaustaiset nuoret kokevat yhteiskunnassa syrjintää, mutta siitä huolimatta he tekevät kovasti töitä tullakseen hyväksytyksi suomalaisten joukkoon.
Pakolaistaustaisten nuorten elämän lähtökohdat Suomessa ovat heikommat kuin monilla muilla nuorilla. Monet heistä ovat kokeneet vaikeita asioita, kriisejä, sotia, väkivaltaa ja köyhyyttä entisessä kotimaassaan. Suomessa heidät sysätään usein yhteiskunnan marginaaliin. Tämä heijastuu heidän hyvinvointiinsa ja jaksamiseensa koulussa, opinnoissa, työelämässä ja sosiaalisissa suhteissa. Samaan aikaan nuoret kokevat, ettei heillä ei ole mahdollisuuksia vaikuttaa yhteiskunnassa eikä heitä kuunnella tai arvosteta.
ALL-YOUTHissa halusimme haastaa tätä tilannetta. Lähdimme kehittelemään tutkimushankkeita, joissa voisimme tuottaa tietoa pakolaisnuorten elämästä yhdessä heidän kanssaan ja heille itselleen mielekkäillä tavoilla. Tavoitteemme oli myös tukea nuoria heidän omien vahvuuksiensa ja kykyjensä tunnistamisessa ja innostaa heitä pyrkimään kohti omia tavoitteitaan ja haaveitaan.
Maaliskuun 16. päivänä julkaistavassa ”Tutkien ja tarinoiden kohti pakolaistaustaisten nuorten kestävää hyvinvointia” -teoksessa kuvaamme, miten nämä hankkeet onnistuivat. Kerromme eri puolilla maata tehdyistä tutkimuksista, joihin nuoret ovat osallistuneet kanssatutkijoina. Tämä tarkoittaa, että olemme päättäneet yhdessä nuorten kanssa, mitä tutkimme sekä mitä ja miten tutkimushavainnoistamme raportoimme.
Lisäksi tutkijoista, kanssatutkijoista, taiteilijoista ja nuorisotyön ammattilaisista koostuva kirjoittajakunta puhuu teoksessa siitä, miten taideperustaisia menetelmiä kuten tarinateatteria, forumteatteria, dokumenttielokuvaa tai voimauttavaa valokuvausta voidaan hyödyntää pakolaisnuoria koskevan tiedon (yhteis)tuottamisessa ja heidän yhteiskunnallisen osallisuutensa vahvistamisessa.
Mitä yhteiset, kiehtovat tutkimusmatkamme meille sitten opettivat? Ainakin sen, että tutkimuksiin osallistuneille nuorille ja nuorille aikuisille on tärkeää, että heidät hyväksytään osaksi suomalaista yhteiskuntaa. Monet kokevat, että hyväksytyksi tulemisen välttämätön ehto on hankkia koulutus ja työpaikka. Niiden saaminen on kuitenkin osoittautunut usein todella vaikeaksi. Useimmat nuorista tutkimuskumppaneistamme ovat kokeneet opinpolullaan ja työnhaussa syrjintää ja joutuneet kamppailemaan päästäkseen elämässä eteenpäin.
Nuorille vaikeista kokemuksista puhuminen suoraan ei ollut helppoa, mutta pääsimme niihin sisään nuorten kertomien tarinoiden ja taideilmaisujen kautta. Tutkijoina saimme tärkeitä oppitunteja siitä, että herkkien asioiden käsitteleminen yhdessä nuorten kanssa edellyttää osapuolten välistä vahvaa luottamusta ja keskinäistä arvostusta.
Tutkimusprosesseja ja niiden tuloksia pohtiessamme olemmekin päätyneet ajattelemaan, että pakolaisnuorten tarinoiden julkisen esittämisen kautta kuulluksi ja nähdyksi tulemisella on merkitystä heidän hyvinvoinnilleen, vaikka sitä voi olla vaikea osoittaa numeroiden avulla.
Kanssatutkimuksen menetelmä on myös opettanut meille paljon uutta tutkimuksen tekemisestä. Tutkien ja tarinoiden -teoksessa avaamme tätä tutkimusarkea monipuolisemmin ja avoimemmin kuin tutkimusjulkaisuissa on yleensä tapana. Teoksen artikkeleissa kuvataan onnistumisen kokemuksia mutta myös epävarmuuden hetkiä uuden ja tuntemattoman äärellä. Näistä asioista kirjoittaessamme olemme haastaneet tapaa, jolla tutkimustiedon tuottamiseen liittyvä epävarmuus usein häivytetään taka-alalle. Olemme halunneet suhteellistaa monien tutkijoiden kokemia paineita epävarmuuden sietämisessä ja siihen liittyvien tunteiden hallinnassa.
Meille on ollut tärkeää tehdä tutkimuksistamme ja tekemistämme havainnoista mahdollisimman laajasti saavutettavia ja tälläkin tavalla vahvistaa tutkimuksiin osallistuneiden pakolaistaustaisten nuorten ja nuorten aikuisten omistajuutta tutkimusprosesseihin ja niiden tuloksiin. Teoksen kirjoitukset on julkaistu aiemmin monimediaalisella Tutkien ja tarinoiden -verkkosivustolla.
Tiina Rättilä & Päivi Honkatukia & Nina Tokola
Tiina Rättilä ja Päivi Honkatukia työskentelevät Tampereen yliopistossa, Nina Tokola Itä-Suomen yliopistossa.