Työ- ja elinkeinoministeriön kotoutumisen osaamiskeskuksen järjestämässä tutkimuswebinaarissa 7.12.2021 esiteltiin viimeaikaista tutkimustietoa Suomessa asuvien ulkomaalaistaustaisten lasten ja nuorten (1) hyvinvoinnista. Vaikka heidän hyvinvointinsa on monilla mittareilla arvioituna heikompaa kuin suomalaistaustaisten lasten ja nuorten, tutkijoilla oli myös hyviä uutisia.
Vuoden 2021 Kouluterveyskyselyn kertomaa
Keväällä 2021 toteutettuun perinteiseen Kouluterveyskyselyyn vastasi miltei 265 000 nuorta perusopetuksesta, lukioista ja ammatillisista oppilaitoksista. Ulkomaalaistaustaisia vastaajia oli koko joukosta noin viisi prosenttia.
Kyselyn tuloksia esitellyt Anni Matikka (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos) toi esiin, että monilla hyvinvoinnin osa-alueilla ulkomaalaistaustaiset lapset ja nuoret voivat suomalaistaustaisia huonommin. Muun muassa kiusaamisen, syrjinnän, yksinäisyyden ja seksuaalisen häirinnän kokemukset ovat heillä selvästi yleisempiä kuin suomalaistaustaisilla lapsilla ja nuorilla. Viimeisen vuoden aikana syrjintää koulussa ja vapaa-ajalla oli kokenut useissa vastaajaryhmissä yli puolet ulkomaalaistaustaisista nuorista.
Kyselyn mukaan mielialastaan huolestuneimpia ovat suomalaistaustaiset tytöt. Lukiolaisista ensimmäisen ja toisen vuoden suomalaistaustaisista tytöistä yli 60 % mainitsee olleensa huolissaan mielialastaan kuluneen vuoden aikana. Ero poikiin on huomattava. Toisaalta ulkomailla syntyneet pojat ovat mielialastaan selvästi yleisemmin huolissaan kuin muut pojat.
Kohtalainen tai vaikea ahdistuneisuus on niin ikään yleisempää tytöillä kuin pojilla taustasta riippumatta. Pojista erottuvat kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaiset ulkomailla syntyneet, jotka ovat kokeneet ahdistuneisuutta ja koulu-uupumusta muita poikia enemmän.
Kyselyssä tiedusteltiin myös vastaajien kokemuksia osallisuudesta ja vaikutusmahdollisuuksista koulussa. Tässä kysely tuotti tutkijoille kiinnostavan yllätyksen. Ulkomaalaistaustaiset lapset ja nuoret pitävät koulunkäynnistä yhtä paljon tai jopa hiukan enemmän kuin suomalaistaustaiset, ja he kokevat opettajien kohtelevan heitä oikeudenmukaisesti yhtä usein kuin suomalaistaustaiset nuoret. Lisäksi ulkomaalaistauset nuoret kokevat suomalaistaustaisia nuoria huomattavasti yleisemmin voivansa vaikuttaa ja osallistua koulun asioiden suunnitteluun. Näin tuntevat erityisesti 4. ja 5. luokilla sekä ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevat lapset ja nuoret.
Vaikka vastaajaryhmien välillä on eroja muun muassa siinä, kokevatko he luokan oppilaiden viihtyvän usein yhdessä ja uskaltavatko he kertoa mielipiteensä luokassa julkisesti (suomalaistaustaiset viihtyvät yhdessä hieman useammin ja uskaltavat ilmaista mielipiteitään avoimemmin), ulkomaalaistaustaisten lasten ja nuorten osallisuus koulun arjessa näyttää vahvemmalta kuin tutkijat uskalsivat odottaa.
Hyvinvointierot pohjoismaisessa vertailussa
Kun Suomessa asuvien maahanmuuttajanuorten hyvinvointia verrataan muihin Pohjoismaihin, tulokset ovat samansuuntaisia kuin Kouluterveyskyselyssä ilmenneet erot suomalaistaustaisten ja ulkomaalaistaustaisten lasten ja nuorten välillä. Maahanmuuttajanuorten hyvinvointi on Suomessa heikommalla tolalla kuin muissa Pohjoismaissa, useissa kategorioissa yhdessä Islannin kanssa. Toisaalta suomalaistaustaiset nuoret kokevat niin ikään hyvinvointinsa yleisesti huonommaksi kuin nuoret muissa Pohjoismaissa.
Nämä tulokset selviävät Maailman terveysjärjestö WHO:n kanssa yhteistyössä toteutetun koululaistutkimuksen (Health Behaviour in School-aged Children HBSC) vuosina 2017-2018 kerätystä aineistosta, jonka tuloksia webinaarissa esitteli Jasmine Gustafsson (Helsingin yliopisto). Tutkimukseen vastasi yli 22 000 nuorta kaikista Pohjoismaista. Jo 40 vuotta jatkuneessa HBSC-tutkimuksessa tarkastellaan monipuolisesti koululaisten koettua terveyttä, hyvinvointia ja terveystottumuksia nuorten arkisissa sosiaalisissa ympäristöissä.
Tulosten mukaan yhdeksän kymmenestä Ruotsissa asuvasta maahanmuuttajanuoresta kokee terveytensä erinomaiseksi tai hyväksi. Tässä Ruotsi sijoittuu Pohjoismaiden kärkeen, muissa Pohjoismaissa terveys koettiin hieman huonommaksi. Elämäänsä tyytyväisimmät nuoret löytyivät Norjasta, vähiten tyytyväiset Suomesta.
Suomessa maahanmuuttajanuorilla on selvästi enemmän somaattisia ja psyykkisiä oireita (esimerkiksi päänsärkyä ja alakuloisuutta) kuin muissa Pohjoismaissa. Yleisesti ottaen eniten psyykkisiä oireita koetaan Suomessa ja Ruotsissa, joissa yli 50 % vastaajista koki niitä vähintään kerran viikossa. Mielen hyvinvoinnissa pärjäsivät parhaiten, ehkä hieman yllättäen, Tanskassa asuvat maahanmuuttajanuoret. Myös tässä hyvinvoinnin osa-alueessa Suomessa asuvat nuoret sijoittuivat muiden Pohjoismaiden taakse.
Ylirajaisuus ja monipaikkaisuus lasten ja nuorten arjessa
Laura Assmuthin (Itä-Suomen yliopisto) puheenvuorossa tartuttiin kiinnostavaan tutkimusteemaan, ylirajaisten perheiden arkeen ja hyvinvointiin. Ylirajaisuudella Assmuth viittaa perheisiin, jotka elävät osan aikaa tai pysyvästi erossa toisistaan ja jotka kuitenkin ylläpitävät ja luovat eräänlaista kollektiivisen hyvinvoinnin tunnetta ja yhtenäisyyttä, perheyttä, joka säilyy jopa kansallisten rajojen yli.
Assmuthin mukaan lapset ja nuoret ovat lähes aina vanhempiensa muuttoprosessien keskiössä. Lapsille lähdetään hakemaan muualta parempaa koulutusta ja parempaa elämää. Toisaalta lapsilla on suuri merkitys, kun perhe integroituu ja rakentaa osallisuuttaan uuteen asuinmaahan. Lapset toimivat linkkinä muuttajaperheen ja uuden yhteisön välillä päiväkodissa ja koulussa. Nopeasti uuden kielitaidon omaksuvat lapset toimivat usein myös tulkkeina.
Entiseen kotimaahan jäävät perheenjäsenet ja heidän kokemuksensa jäävät usein tutkimuksen katveeseen, Assmuth huomauttaa. Todellisuudessa koko perheen elämä muuttuu, kun yksikin perheenjäsen muuttaa muualle. Silloin koko perheen arki ja toiminnat, erityisesti hoivan järjestäminen, menevät uusiksi.
Koronapandemia on tuonut ylirajaisille perheille omat haasteensa. Ylirajaiset perheet ovat erityisen haavoittuvaisia geopolitiikan vaihteluille ja rajanvedoille. Ne vaikeuttavat perhesuhteiden ylläpitämistä, tunnepitoista läsnäoloa ja hoivaa maantieteellisten etäisyyksien yli. Kuitenkin ylirajaiset perheet pyrkivät kaikissa olosuhteissa pitämään yllä omanlaistaan perheyttä.
Assmuth muistuttaa, että Suomen kaltaisessa ikääntyvässä yhteiskunnassa, joka tarvitsee ulkomaisia työntekijöitä, ylirajaisen perheyden ja lapsuuden merkitys on otettava huomioon kaikkien Suomeen tulijoiden kohdalla. Jos näitä asioita ei ymmärretä, Suomeen on vaikea saada rekrytoitua ulkomaista työvoimaa.
Tutkimusyhteistyötä pakolaistaustaisten nuorten hyvinvoinnista
Tiina Rättilän (Tampereen yliopisto) ja Olli Sillanpään (Pakolaisnuorten tuki ry) puheenvuorossa esiteltiin ALL-YOUTH-hankkeen ja Pakolaisnuorten tuki ry:n tutkimusyhteistyötä ja tietoja pakolaistaustaisten nuorten hyvinvoinnista ja työllistymisestä Suomessa. Tutkimusyhteistyön tulokset kertovat, että pakolaistaustaisilla nuorilla on muita ryhmiä enemmän vaikeuksia monilla hyvinvoinnin ulottuvuuksilla, niin taloudellisessa toimeentulossa ja terveydessä kuin yhteiskuntaan kuulumisessa ja vaikutusmahdollisuuksissa.
Pakolaisnuorten tuki ry:n Valomo-valmennuksessa on havaittu, että pakolaistaustaisten nuorten kohdalla kotoutumispalvelut eivät ole aina oikea-aikaisia ja nuorten hyvinvointia tukevia, koska heillä on elämässään paljon muitakin kuormittavia asioita, kuten hätä läheisistä, traumaattisia kokemuksia, arjessa koettua rasismia ja yhteiskunnan rakenteellista syrjintää. Näissä olosuhteissa nuorten työkyky ja osaaminen eivät aina edisty niin nopeasti, kuin heidän kotoutumiseltaan odotetaan. Tämä aiheuttaa monille nuorille stressiä ja vaikeuksia selviytyä arjen paineissa.
ALL-YOUTHin ja Pakolaisnuorten tuki ry:n kanssatutkimuksissa on noussut esiin erityisesti kuulumisen tarve (Belonging) hyvinvointia rakentavana tekijänä (ks. Helneen ja Hirvilammen blogi tässä kirjoitussarjassa). Monilla kanssatutkimuksiin osallistuneilla nuorilla oli kokemuksia siitä, ettei heitä hyväksytä suomalaiseen yhteiskuntaan, vaikka he kuinka yrittäisivät.
Pakolaistaustaiset nuoret rakentavat kuulumistaan yhteiskuntaan ensisijaisesti työelämän kautta. He kokevat tämän välttämättömäksi, koska Suomessa arvostetaan palkkatyötä ja annetaan ihmiselle arvo – tai ei anneta – sen mukaan, osallistuuko hän työelämään ja maksaako hän veroja vai ei.
Pakolaistaustaisille nuorille työelämäkansalaisuuden painotus on ongelmallinen siksi, että työn saaminen Suomesta on vaikeaa työelämän syrjivien käytäntöjen (esimerkiksi kielitaitovaatimusten) takia. Heillä on niin ikään vaikeuksia päästä kouluttautumaan aloille, jotka heitä itseään kiinnostavat. Opinto- ja uraohjauksessa pakolaistaustaisia nuoria sysitään helposti aloille, joilla heidän oletetaan pärjäävän, sen sijaan, että heitä kannustettaisiin seuraamaan omia uratoiveitaan.
Pakolaistaustaisilla nuorilla on kuitenkin runsaasti osaamispotentiaalia, voimavaroja ja motivaatiota edetä koulutuksessa ja työelämässä. Rättilä ja Sillanpää ehdottavat, että Suomessa keskityttäisiin ensisijaisesti kouluttamaan osaajia täällä jo asuvista maahanmuuttotaustaisista ihmisistä, sen sijaan että heitä yritettäisiin rekrytoida tänne esimerkiksi Aasian maista.
Ongelmat tunnetaan – nyt niihin on tartuttava!
Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen totesi tutkimuswebinaarin esityksiä kommentoidessaan, että tunnistamme erittäin hyvin, millaisia ongelmia ja vahvuuksia ulkomaalaistaustaisilla lapsilla ja nuorilla on, niin heidän omien kokemustensa kuin eri kysely- ja rekisteritietojenkin valossa.
Pekkarisen mukaan voi olla kiusaus ajatella, että ulkomaalaistaustaisten lasten ja nuorten kokema heikko-osaisuus ja pahoinvointi Suomessa selittyisi jo lähtökohtaisesti heikommalla asemalla. Tähän viittaisi esimerkiksi Kouluterveyskyselyn tieto siitä, että ulkomaalaistaustaisten lasten ja nuorten vanhempien keskuudessa työttömyys on selvästi yleisempää kuin suomalaistaustaisten lasten ja nuorten vanhemmilla. Ilari Ilmakunnas (Eläketurvakeskus) toi lisäksi esiin omassa puheenvuorossaan, että ulkomaalaistausta muodostaa merkittävän köyhyys- ja asumisahtausriskin, eikä tässä ole tapahtunut muutosta 2000-luvulla. Riskiä kasvattavat taustatekijät ovat toisaalta samat myös suomalaissyntyisillä perheillä.
Pekkarinen kuitenkin varoittaa tällaisesta ajattelusta ja huomauttaa, että suomalainen yhteiskunta rakentaa myös itse esteitä ihmisten kotoutumiselle. Hän kehottaa kiinnittämään huomiota esimerkiksi lasten ja nuorten kokemuksiin byrokratiasta, yksinäisyydestä, ristiriidoista ja yhteisön tuen puuttumisesta. Samalla on tärkeää ottaa kiinni syrjäyttävistä mekanismeista, koulutuksen ja työllistymisen vaikeuksista, syrjinnästä ja rasismista.
Pekkarinen toteaa, että ulkomaalaistaustaisten lasten ja nuorten hyvinvoinnin ongelmiin ei ole olemassa yhtä ratkaisua. Sen sijaan ratkaisuja tulee lähestyä kokonaisvaltaisesti: koulutus, asumisen tukeminen, tulonsiirrot, työllistymisen tukeminen, monipuoliset palvelut, ympäristön asenteet ja yhteisöllisyys tukevat kaikki ihmisten hyvinvointia.
Seuraavaksi tulee Pekkarisen mukaan pohtia, miten ongelmiin tartutaan, mitkä ovat niitä politiikkatoimia ja käytännön ratkaisuja, joilla ulkomaalaistaustaisten lasten ja nuorten hyvinvointia edistetään. Hän toteaa, että Suomessa on käynnissä väestörakenteen muutos, jonka vuoksi tarvitsemme jokaisen lapsen ja nuoren suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan jäseneksi. Ulkomaalaistaustasta nousevia vahvuuksia ja niiden tukemista tulisikin nostaa esiin nykyistä enemmän.
Teksti: Tiina Rättilä ja Olli Sillanpää
Viitteet:
(1) Tutkimuswebinaarissa esitellyissä tutkimuksissa ulkomaalaistaustaisuus on määritelty eri tavoin. Esimerkiksi Kouluterveyskyselyssä ulkomaalaistaustaisiksi luokiteltiin ne vastaajat, jotka ilmoittivat, että molemmat vanhemmat tai ainoa vanhempi on syntynyt ulkomailla.