Koronakriisiä koskevassa julkisessa keskustelussa ollaan huolissaan pandemian vaikutuksista nuoriin. Hyvin vähän tiedetään kuitenkin siitä, miten nuoret itse kokevat korona-arjen. Tässä kirjoituksessa analysoimme haastattelemiemme nuorten aikuisten kertomuksia siitä, millaista on elää nuoruutta korona-aikana. Nuorten korona-arkea koskeva tutkimuksemme tuo tärkeän ja toistaiseksi puuttuvan näkökulman koronasta käytävään yhteiskunnalliseen keskusteluun, joka perustuu pitkälti määrälliseen tietoon koronan vaikutuksista.
Koronaan liittyvässä yhteiskunnallisessa keskustelussa korostuu huoli pandemian vaikutuksista nuoriin ja nuoriin aikuisiin. Heistä puhutaan jopa menetettynä sukupolvena. Huolta kannetaan erityisesti heidän heikosta työmarkkina-asemastaan ja eriarvoisista mahdollisuuksistaan pärjätä etäopiskelussa. Nuorten aikuisten arki korona-aikana jää tämän valtavirtakeskustelun jalkoihin ja sen merkitykset laajemmin ymmärtämättä. ALL-YOUTHissa olemme tarttuneet tähän tutkimusaukkoon ja analysoineet nuorten aikuisten kertomuksia siitä, millaista on elää nuoruutta korona-aikana.
Tutkimus perustuu yhteistyöhön Suomen Punaisen Ristin Nuorten turvatalotoiminnan kanssa. Olemme haastatelleet turvataloilla asioineita nuoria aikuisia, joista suuren osan tapasimme ensimmäisen kerran keväällä 2019. Haastattelimme heidät uudelleen koronakriisin aikana ja kysyimme, miten kriisi on näkynyt heidän elämässään, sosiaalisissa suhteissa, päivittäisessä toiminnassa ja miten se on vaikuttanut heidän tulevaisuuden suunnitelmiinsa. Lisäksi tiedustelimme haastateltaviemme näkemyksiä rajoitustoimenpiteistä sekä koronaa koskevasta keskustelusta ja uutisoinnista. Mikä on yllättänyt tai ärsyttänyt? Mistä ei heidän mielestään puhuta tarpeeksi? Olemme lisäksi järjestäneet nuorille koronateemaisen Digiraadin ja haastatelleet osaa raatilaisista. Tähän mennessä olemme haastatelleet yhteensä 19 iältään 17–27-vuotiasta nuorta aikuista.
Tutkimukseemme osallistunut ryhmä edustaa nuoria aikuisia, mutta samanaikaisesti he tuovat esille erityisesti itsenäistymisen kysymyksiin tukea tarvinneiden ja hakeneiden kokemuksia. Monet ovat asioineet ennen koronaa eri viranomaisten kanssa ja käyttäneet yhteiskunnan palveluja. Osin he edustavat juuri niitä aikuisia, joiden elämään koronakriisin on julkisissa keskusteluissa arvioitu iskevän rajusti. Samaan aikaan monet heistä kuitenkin kokevat, etteivät heidän kokemuksensa näy julkisissa keskusteluissa. Tutkimuksemme tuo tärkeän ja toistaiseksi puuttuvan näkökulman koronasta käytävään yhteiskunnalliseen keskusteluun, joka perustuu pitkälti kyselytutkimuksiin ja tilastolliseen tietoon koronan vaikutuksista.
Etäopiskelu on vaativaa
Osa tutkimukseen osallistuneista on opiskelijoita, ja osalla etäopiskelu oli kestänyt jo lähes vuoden. Keskittyminen etäopetuksessa on ollut monen mielestä vaikeampaa kuin se olisi ollut oppilaitoksessa. Osa varsinkin kotona viihtyvistä taas kertoi etäopiskelun sujuvan hyvin, vaikka se edellyttää itsekuria ja päivärytmistä huolehtimista. Joillakin taas eristyneisyyden aiheuttama ahdistus ja masentuneisuus olivat vaikeuttaneet merkittävästi opinnoissa edistymistä.
Oppilaitosten sosiaaliset suhteet nousivat haastatteluissa esiin voimakkaasti. Osa piti tärkeänä sitä, että he olivat tutustuneet opiskeluyhteisöönsä jo ennen koronarajoituksia, sillä muutoin ryhmään kiinnittyminen ja yhteisöllisyyden luominen ei olisi onnistunut. Koulussa on monien mielestä arvokasta se, että siellä voi tavata kavereita, saada muilta nopeasti vastauksia kysymyksiin ja päästä hetkeksi ”tuulettumaan” pieneksi käyvästä kodista. Vastaavasti opiskelijatapahtumien peruuntumiset koettiin ainutkertaisten itsenäistymiseen liittyvien merkkipaalujen menettämisenä.
Työelämä on entistä kauempana
Korona on vaikeuttanut monien tutkimuksen osallistuneiden nuorten aikuisten pääsyä työmarkkinoille ja siellä pysymistä. Heillä on kokemuksia lomautuksista sekä töiden peruuntumisesta. Työ- ja harjoittelupaikkoja on vaikea löytää. Kuntouttavan työtoiminnan lakkaaminen on saattanut viedä nuorelta tärkeän sosiaalisen tuen, mielekkään tekemisen ja elämän sisällön. Yksi haastateltava kiteytti asian näin: “Niin kauan kun mulla on tekemistä, mä pärjään”.
Työhön liittyvien epävarmuuksien vuoksi nuorten tulot ovat vähentyneet, ja he ovat joutuneet neuvotteluihin yhteiskunnan tukijärjestelmien kanssa. Monella työelämään liittyvät hankaluudet vaikeuttavat tulevaisuuden suunnittelua, perheen perustamista ja elämän menemistä eteenpäin. Osa kokee olevansa odotustilassa. Esimerkiksi kumppanin kanssa ei voi muuttaa yhteen, sillä siihen ei ole varaa.
Jotkut taas kertovat korona-ajan tuoneen helpotusta paineisiin, jota oman paikan löytäminen työelämässä synnyttää. Nyt muillakin nuorilla on vaikeuksia päästä työelämään ja monet työssä olevat joutuvat viettämään päivänsä kotona. Tilannetta kuvaa hyvin yhden haastatellun toteamus: ”Olin kaksi vuotta työttömänä ja täällä kotona, nyt kaikki muutkin ovat”.
Sosiaaliset suhteet kannattelevat mutta aiheuttavat myös konflikteja
Yhteydenpito tärkeisiin ihmisiin on auttanut tutkimukseen osallistuneita nuoria aikuisia jaksamaan eristyneisyyden ja epävarmuuden keskellä. Kaverit ovat tärkeitä sosiaalisen ja vertaistuen antajia ja koronaa koskevan tiedon jakajia. Poikkeusaikana nuorten tavanomaiset tapaamispaikat, kuten koulu tai vapaa-ajan ympäristöt, ovat olleet suljettuja, minkä vuoksi he kertovat joutuneensa kehittämään uudenlaisia yhteydenpitotapoja. Digitaaliset välineet auttavat tässä, ja osa on tavannut ystäviään koronarajoituksia noudattaen, esimerkiksi ulkoillen. Yhteydenpito vaatii kuitenkin voimavaroja, ja osalla niiden puute on johtanut eristäytymiseen ja yksinäisyyden kokemuksiin. Toisaalta taas kotona viihtyvät, sosiaalisia tilanteita ja julkisia tiloja välttelevät nuoret kertovat korona-ajan tuomasta helpotuksesta, kun heidän ei tarvitse olla julkisessa tilassa, muiden katseiden alla.
Tutkimukseen osallistuneet nuoret aikuiset suhtautuvat vakavasti sosiaalisten kontaktien rajoittamista koskeviin ohjeisiin, mutta osalle sosiaalisten tilanteiden rajoittaminen on ollut ahdistavaa. Rajoitukset ovat johtaneet toisinaan erimielisyyksiin siitä, miten tiukasti rajoituksia noudatetaan ja millä ehdoilla voidaan kokoontua. Osalla suhteet ovat tämän vuoksi muuttuneet jännitteisiksi tai jopa katkenneet kokonaan.
Oma sairastuminen ei huoleta nuoria aikuisia, mutta he pelkäävät esimerkiksi riskiryhmää olevien vanhempiensa tai isovanhempiensa puolesta. Läheisten suojelemiseksi osa kertoo vetäytyneensä omaehtoiseen karanteeniin ennen tapaamisia heidän kanssaan, vaikka se on tuntunutkin vaikealta. Osa nuorista ikävöi läheisiään, joita he eivät ole tavanneet pitkään aikaan. Perheessä ilmenneet koronatartunnat ovat aiheuttaneet paljon huolta ja surua, ja osa on menettänyt läheisiään. Korona-aikana perhesuhteet ovat kuitenkin voineet myös vahvistua, ja jotkut nuoret ovat esimerkiksi muuttaneet takaisin lapsuudenkoteihinsa. Haastatteluissa he kertoivat toisaalta myös siitä, miten yhdessä asuminen on myös kiristänyt välejä läheisiin.
Palvelut eivät aina tunnista nuorten aikuisten hätää
Valtaosalla tutkimukseen osallistuneista nuorista aikuisista on runsaasti kokemuksia yhteiskunnan tukipalveluista. Osa näistä kontakteista on säilynyt koronasta huolimatta, mutta tapaamiset on siirretty sähköisiksi. Vaikka nuoret haluaisivat hoitaa asioitaan mieluiten kasvotusten, monelle on tärkeintä, että apua ylipäätään on mahdollista saada. Osa kokee saaneensa koronatilanteesta huolimatta riittävästi tukea ja sensitiivistä kohtelua. Yksi haastatelluista esimerkiksi kertoi, miten tärkeää hänelle on ollut viikoittainen etäyhteys oman oppilaitoksen kuraattoriin, joka oli antanut hänelle tärkeää tukea.
Osan nuorista palveluiden sulkeminen ja rajaaminen on jättänyt oman onnensa nojaan, avun ja tuen ulkopuolelle, millä voi olla pitkäkestoisiakin vaikutuksia. Yhden haastatellun mukaan ”työkkäri laittoi heti ovet kiinni”, minkä vuoksi hän joutui odottamaan pääsyä kuntouttavaan työtoimintaan yhdeksän kuukauden ajan. Jotkut haastateltavat kertoivat rajuista ja kokonaisvaltaisista kokemuksista mielenterveyspalvelujen ulkopuolelle jäämisessä, palvelujen ruuhkautumisesta ja tilanteista, joissa oma terapiasuhde on muuttunut katkonaiseksi ja epävarmaksi. He kertoivat yrittäneensä päästä aktiivisesti palvelujen piiriin, mutta usein tuloksetta. Jotkut olivat päätynyt äärimmäisiin ratkaisuihin, kuten itsemurhayrityksiin. Toiset taas kertoivat yrittäneensä sinnitellä ilman apua, kun ruuhkautuneita palveluita ei nähty järkeväksi kuormittaa lisää. Nuorten aikuisten painava viesti on, että heidän hätäänsä pitäisi kuulla palveluissa paremmin: “Se ettei kuulla, on merkittävä epäkohta yhteiskunnassa.”
Nuoret aikuiset aktiivisina yhteiskunnallisina toimijoina
Haastatteluissa nuoret esittivät paljon yhteiskuntaa koskevia ajatuksia ja mielipiteitä. Samaan aikaan monet eivät ole varauksetta valmiita vaikuttamaan niihin julkisesti. He pitävät vaikuttamista vaativana tehtävänä, jossa oma persoona pitäisi asettaa alttiiksi saadakseen äänensä kuuluville. Tätä ”psyyke ei kestä”. Vaikuttamista ei pidetä myöskään turvallisena, vaan monet pelkäävät joutuvansa syyllistämisen ja vihapuheen kohteeksi.
Monet kommentoivat koronakriisin virittämää moralistista puhetta yhteiskunnassa. Puheenvuorot nuorten koronarajoituksiin liittyvästä piittaamattomuudesta ovat heille tuttuja, samoin kuin nuorten syyllistäminen. Samalla he löytävät ympäriltään myös muita ryhmiä, erityisesti aikuisia, joiden käyttäytymisessä olisi parannettavaa. Yksi haastatelluista toteaa sääntöjä rikkovien nuorten olevan valtaosin sellaisia, jotka ”ei niin paljoo välitä asioista.”
Tutkimukseen osallistuneet nuoret aikuiset kokevat omaan arkielämäänsä liittyvät rajoitukset ja ohjeistukset tarkoituksenmukaisina ja tärkeinä, kuten maskin käyttöpakon tai ohjeet etäisyyden pitämisestä muihin, vaikka osin ne tuntuvat ”esittämiseltä”. Osan mielestä rajoitukset eivät ole suuremmin vaikuttaneet heidän arkeensa. Osa otti kantaa rajoitustoimien mielekkyyteen oman ammattialansa kannalta: miksi esimerkiksi ravintoloita rajoitetaan, mutta kauppakeskuksia ei? Moni halua kuitenkin noudattaa rajoituksia, koska niin kuuluu tehdä ja jotta korona menisi nopeammin ohitse.
Muutamat kertoivat koronaa koskevista peloistaan, jotka ovat johtaneet hyvin tarkkoihin hygieniasääntöihin sekä arkitoimintojen tarkkaan suunnitteluun. He saattavat välttää julkisia paikkoja ja liikennevälineitä kokonaan tai tarkistaa kauppojen asiakastilanteen etukäteen ruuhka-aikojen välttämiseksi. Osa uskoo jatkavansa maskin käyttöä myös tulevaisuudessa oman turvallisuutensa vuoksi.
Moni nuorista aikuisista seuraa koronauutisointia tiiviisti ja hakee tietoa kriittisellä silmällä eri lähteistä. Osan mielestä tietoa annetaan vaikeaselkoisesti ja uutisointia sekä poliittista puhetta leimaa sensaatiohakuisuus ja yksipuolisuus. Osa kertoi arvostavansa sitä, että koronaan liittyvää tietoa jaetaan kaveripiirissä. Nämä keskustelut auttavat muodostamaan omaa mielipidettä. Koronaa ei kuitenkaan jaksaisi miettiä joka hetki, eikä loputonta uutisvirtaa enää seurata. Osaa jatkuva koronapuhe ahdistaa.
Tulevaisuus odotustilassa
Monet nuoret aikuiset kokevat, että heidän elämänsä on koronan vuoksi ”pausella”, odotustilassa. Elämänkulun tärkeitä tapahtumia joutuu odottamaan ja tulevaisuutta on entistä vaikeampi kuvitella. Suunnitelmien aikajänne voi olla ”viikko kerrallaan”.
Tulevaisuudelta toivotaan tavallisia asioita: opiskelu- tai työpaikan saamista, omaa kotia tai muuttamista yhteen kumppanin kanssa, lapsia ja matkustelemista. Korona kuitenkin värittää tulevaisuudesta haaveilemista, sillä moni kokee vaikeaksi esimerkiksi työn löytymisen omalta alalta koronakriisin jatkuessa. Tulevaisuuden visiointi on kuitenkin sävyltään myönteistä: moni uskoo koronatilanteen hellittävän, luottaa omaan pärjäämiseen ja siihen, että omat tavoitteet ja toiveet toteutuvat. Toisin kuin monet nuorista huolissaan olevat keskustelijat, nuoret aikuiset eivät välttämättä pidä koronaa merkittävänä sukupolvikokemuksena. Samaan aikaan moni kuitenkin kertoi havahtuneensa koronan myötä arkisten asioiden, kuten perhe- ja ystävyyssuhteiden tärkeyteen.
Sen sijaan ihmiskunnalle korona voi haastateltujen mielestä olla merkittävä käännekohta, josta on syytä ottaa opiksi. Osalle korona kuvastaa laajoja yhteiskuntaa, ihmiskuntaa tai maailmaa luotaavia kehityskulkuja, jotka uhkaavat ihmisten ja luonnon tulevaisuutta ja elämisen mahdollisuuksia. Ihmiskunta voi olla matkalla kohti tuhoaan, johon ajavat itsekkyys, välinpitämättömyys ja tietämättömyys. Tämä näkyy joillakin myös varovaisuutena omien toiveiden esittämisessä. Ei ole varmaa, millaisia asioita voi toivoa: ”Jos viiden vuoden päästä haaveilisin lapsen saamisesta, olisiko hänellä elämisen mahdollisuuksia?” Muutama nuorista ei ylipäätään ole varma, onko elossa viiden vuoden päästä, tai onko se edes toivottavaa.
Nuorten ja nuorten aikuisten koronakokemuksia on kuunneltava ja tarkasteltava monipuolisesti
Tutkimukseen osallistuneiden nuorten aikuisten kokemus on, ettei heidän erityisiä kokemuksiaan korona-ajasta ole kuunneltu riittävästi eikä otettu huomioon yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Nuoren aikuisuuden elämänvaihe jää monin tavoin lapsia ja aikuisia koskevien koronatoimien väliin, eikä päätöksissä ole otettu huomioon tämän elämänvaiheen erityisyyksiä, kuten sosiaalisten suhteiden merkitystä tai palveluista tarvittavaa tukea itsenäistymiseen. Lisäksi etäopiskeluun tai työelämään kapeasti keskittyvät korona-ajan tarkastelut ja julkiset keskustelut eivät ole tunnistaneet nuorille tärkeitä kysymyksiä arjessa selviämisestä, hyvinvoinnista tai yhteiskunnassa toimimisen mahdollisuuksista.
Tutkimuksemme laajentaa käsityksiä koronan vaikutuksista tuomalla esille nuorten aikuisten kokonaisvaltaisia korona-ajan kokemuksia heidän arkielämänsä ja tulevaisuutta koskevien ajatustensa kautta. Tutkimus tuottaa tietoa sellaisten nuorten aikuisten hyvinvoinnista ja yhteiskunnallisen osallisuuden kokemuksista, joiden ääntä kuullaan harvemmin yhteiskunnassa tai tavoitetaan laajojen survey-kyselyiden avulla. Heidän näkemyksensä ovat kuitenkin olennaisen tärkeitä esimerkiksi suunniteltaessa koronakriisin jälkeisiä nuorten aikuisten palveluita, erityisesti sellaisia, jotka vahvistavat heidän mahdollisuuksiaan osallistua ja toimia yhteiskunnassa.
Jenni Kallio, Annika Valtonen & Päivi Honkatukia,
ALL-YOUTH-tutkimushankkeen tutkijoita
Kirjoitus perustuu ALL-YOUTHissa tehtävään tutkimukseen The impact of Covid-19 on young adults’ life courses and positionalities, jolle Suomen Akatemia myönsi keväällä 2020 Covid19 -rahoituksen.