ALL-YOUTH-tutkimushanke on tutkinut usean vuoden ajan 15–29-vuotiaiden nuorten ja nuorten aikuisten kokemuksia ja näkemyksiä yhteiskunnasta ja omasta paikastaan siinä. Olemme koonneet tähän kirjoitukseen keskeisiä havaintojamme. Ne on otettava keskeiseksi lähtökohdaksi tulevissa hallitusneuvotteluissa keskusteltaessa nuorten osallisuudesta, koulutuksesta ja työllisyydestä sekä laajemmin suomalaisen yhteiskunnan kestävyydestä, taloudesta ja tulevaisuudesta. Kirjoituksen lopuksi perustelemme tätä lainsäädäntöön ja kansainvälisiin sopimuksiin nojaten.
Nuorten ja nuorten aikuisten toiveet kestävästä yhteiskunnasta voi tiivistää seuraavasti:
1. Moninaiset reitit opiskeluun, työhön ja aikuisuuteen: valtaosa nuorista haluaa osallistua ja kuulua yhteiskuntaan sen arvostettuina jäseninä. He ovat yhteiskunnallisesti aktiivisia ja haluavat löytää paikkansa koulutuksesta ja työelämästä, sillä se mahdollistaa heille itsenäistymisen, aikuistumisen ja oman elämän suunnittelemisen. Samaan aikaan nuoret toivovat omien elämäntilanteidensa nykyistä parempaa ymmärtämistä koulutukseen ja työhön liittyvissä palveluissa sekä joustoa ja aikaa valintojen ja päätösten tekemiseen. He kaipaavat tukea itsenäistymiseen myös täysi-ikäisyyden jälkeen ja haluavat, että heidän omaa tulevaisuuttaan koskevat toiveet tulevat kuulluiksi. Lisäksi he toivovat, että heillä olisi riittävästi aikaa olla läheistensä kanssa sekä tehdä ja harrastaa asioita, jotka tukevat hyvinvointia ja jaksamista. On tärkeä ymmärtää, että nuorilla on monenlaisia taustoja, toiveita ja resursseja tehdä omaa elämää koskevia päätöksiä ja elää elämäänsä.
2. Kestävät ja oikeudenmukaiset työmarkkinat: nuorten toiveissa on inhimillinen ja oikeudenmukainen työelämä, joka tukee heidän hyvinvointiaan ja on tasapainossa muun elämän kanssa. Nuoret odottavat saavansa työelämässä tukea, arvostusta ja reilua kohtelua. He toivovat sosiaalisesti ja ekologisesti kestävää työelämää, jossa kaikkein epävarmimmat ja epäoikeudenmukaisimmat työt eivät kasaudu nuorille työntekijöille. Nuoria työntekijöitä pitää kohdella yhdenvertaisesti muiden ihmisryhmien kanssa, jotta kaikki nuoret voivat hyödyntää osaamistaan ja tehdä omaan elämään sopivia valintoja.
3. Kestävä ja oikeudenmukainen palvelujärjestelmä: nuorten käyttämiä palveluja ovat muun muassa työllisyys- ja sosiaalipalvelut, Ohjaamo-toiminta sekä terveys- ja mielenterveyspalvelut. Nuoret toivovat tulevansa kohdatuksi palveluissa omana itsenään, erilaisine elämäntilanteineen ja tuen tarpeineen. Nuorten näkökulmasta toimiva palvelujärjestelmässä tunnistaa yhteisöllisyyden ja kuulumisen kokemusten tärkeyden nuorten elämässä. Se kohtaa heidät kokonaisvaltaisesti, ei pelkästään diagnooseina. Nykyisellään tämä ei toteudu, minkä lisäksi järjestelmä on pirstaleinen ja vaikeasti hahmotettava. Palveluiden tehostamisen sijaan palvelujärjestelmässä pitää olla mahdollista nuorten yksilöllinen ja riittävän intensiivinen kohtaaminen. Nuoriso- ja järjestötyön merkitys pitää tunnistaa tällaisten kohtaamispaikkojen luomisessa ja taata niille riittävät resurssit.
4. Kestävät ja oikeudenmukaiset rakenteet nuorten osallistumiselle ja vaikuttamiselle: yhteiskunnassa osallistuminen on keskeinen hyvinvoinnin ulottuvuus. Monet nuoret haluavat olla mukana edistämässä läheistensä ja yhteiskunnan hyvinvointia ja toivovat tulevaisuutta, joka olisi turvallinen, oikeudenmukainen ja ekologisesti kestävä. Heidän luottamuksensa hyvinvointivaltion ja maapallon tulevaisuuteen on heikentynyt. Nuorille on tärkeää, että heidän esiin tuomansa epäkohdat ja kritiikki kuullaan ja sillä on vaikutusta yhteiskunnan kehittämiseen. On ensiarvoisen tärkeää, että nuoria kuullaan heidän elämäänsä ja tulevaisuuttaan koskevia päätöksiä tehtäessä. Nuorten kuuleminen ei saa olla välineellistä, vaan heille pitää välittyä kokemus siitä, että heidän mielipiteistään ollaan kiinnostuneita ja että heidän osallistumisellaan on merkitystä.
Nuorten ja nuorten aikuisten toiveita murentavat tutkimustemme perusteella yhteiskunnan lisääntyneet vaatimukset ja odotukset, jotka ohittavat nuorten moninaisuuden, erilaiset elämäntilanteet ja erilaiset resurssit tehdä omaa elämää koskevia päätöksiä. Monet heistä kokevat, ettei heidän näkemyksiään oteta vakavasti eikä heidän tarpeitaan ja toiveitaan yhteiskuntaan kuulumisesta tueta riittävästi. Koulutus- ja työvoimapoliittisissa odotuksissa heijastuu kapea aikuistumisen malli, joka ei jousta nuorten tarpeiden ja elämäntilanteiden mukaan. Yhteiskunnassa ei riittävästi tunnisteta, miten erilaisista lähtökohdista ja erilaisin resurssein varustettuina nuoret tekevät esimerkiksi koulutusta ja työelämää koskevia valintoja ja miten osalle heistä kasautuu työelämän epävarmuuksia ja pakkoja tehdä sellaisia valintoja, jotka eivät tue tai vastaa omia haaveita, voimavaroja, osaamista ja elämäntilannetta.
Esimerkiksi:
1) Osa nuorista kokee, ettei heitä kuulla ja kohdata työhön liittyvissä ohjaus- ja palvelujärjestelmissä (TE-palvelut, Ohjaamo-toiminta), vaan sen sijaan heidät pakotetaan esimerkiksi ottamaan vastaan alipalkattua työtä tai nollatuntisopimuksin tai työkokeilujen turvin tehtävää työtä. Heikko toimeentulo ei mahdollista elämän suunnittelemista ja itsenäistymistä. Osa nuorista kokee, että heidän on pakko ottaa vastaan työtä, joka ei vastaa heidän osaamistaan, jonka he kokevat kuormittavaksi, pelottavaksi tai sellaiseksi, joka ei sovi itselle tai omaan elämäntilanteeseen. He joutuvat työskentelemään ilman perehdytystä ja tukea, heihin kohdistuu liian suuria vaatimuksia tai heitä ei nähdä osaavina ammattilaisina, vaan työ on sellaista, josta heille ei kerry heidän tarvitsemaansa työkokemusta. Näissä tilanteissa työllistymiseen liittyvistä ongelmista syytetään yksittäisiä nuoria, vaikka todellisuudessa ongelmat liittyvät työpaikkoihin, työnantajiin ja työmarkkinoihin. Osa kokee, että heidän elämäntilanteensa ja tuen tarpeensa ohitetaan ja sen sijaan heidät ohjataan koulutukseen tai työhön. Palveluissa ja tukitoimissa heitä hoputetaan kohti työelämää, vaikka sekä nuoren kannalta että yhteiskunnan taloudellisten resurssien näkökulmasta nuoren muiden tuen tarpeiden ratkominen olisi ensisijaista. Osalle nuorista onkin kertynyt epäoikeudenmukaisia kokemuksia palvelujärjestelmästä ja työmarkkinoilta, joiden vuoksi he saattavat olla hyvin kriittisiä yhteiskunnan tuki- ja palvelujärjestelmiä ja niiden vaatimuksia kohtaan. Tämä kritiikki tulisi ottaa tosissaan ja hyödyntää palvelujärjestelmän kehittämisessä siten, että se huomioisi yhdenvertaisemmin nuorten erilaiset elämäntilanteet ja tarpeet.
2) Osa nuorista kertoo, ettei heidän toiveitaan kuulla toisen asteen opiskelijavalinnoissa ja peruskoulun arvosanat määrittävät liikaa heidän kouluttautumistaan ja muita tulevaisuuden mahdollisuuksiaan. Arvosanat vaikuttavat myös siihen, miten arvostettuina he kokevat itsensä yhteiskunnassa. Osalla nuoria oppivelvollisuuden laajentaminen helpottaa opiskelua maksuttomuuden vuoksi, toiset taas kokevat jäävänsä ilman riittävää tukea ja ohjausta peruskoulun jälkeisissä opinnoissa. Mahdollisuus vaihtaa tutkintoalaa tai keskeyttää opinnot elämäntilanteen vuoksi ovat nuorten näkökulmasta tärkeää järjestelmän joustamista nuorten tarpeiden ja elämäntilanteiden mukaan. Onkin tärkeää, että nuorten yksilöllisesti vaihteleviin tuen tarpeisiin on tarpeeksi ohjausresursseja sekä oikea-aikaista tukea. Tärkeä viesti monelle nuorelle olisi, että valintoja voi tehdä uudelleen ja että ympärillä on turvallisia aikuisia, jotka tukevat silloin, kun asiat eivät etene alkuperäisten suunnitelmien mukaan.
3) Nuorten toiveita ja mahdollisuuksia rajoitetaan tai ohitetaan yhteiskunnassa heidän taustansa vuoksi. Maahanmuuttajataustaisilla nuorilla on kokemuksia, että heidän osaamistaan, toiveitaan ja pyrkimyksiään ei tunnisteta koulutuksen ja työn ohjaus- ja valintatilanteissa tai työelämässä johtuen heidän taustastaan, huolimatta heidän halustaan osallistua työmarkkinoilla ja suomalaisessa yhteiskunnassa.
4) Nuorten osallisuus yhteiskunnassa tunnistetaan liian kapeasti opintoihin tai työmarkkinoille osallistumisen kautta. Nuoret kuitenkin osallistuvat myös monilla muilla merkityksellisillä tavoilla, mikä tukee heidän hyvinvointiaan ja yhteiskuntaan kuulumisen kokemuksiaan. He kertovat esimerkiksi harrastuksistaan, vapaaehtoistoiminnasta ja pyrkimyksistään vaikuttaa esimerkiksi ilmastopolitiikkaan tai muusta yhteisöllisestä toiminnasta. Tällainen aktiivisuus on hyödyllistä nuorille ja yhteiskunnalle, mutta se jää usein huomaamatta. Nuoret saattavat itsekin vähätellä tällaisten aktiviteettien arvoa suhteessa palkkatyöhön, koska he ovat oppineet, että vain työelämässä mukana oleminen on tärkeää ja merkityksellistä yhteiskunnallista osallistumista. Työ ei ole kuitenkaan ainoa keino nuorten osallistumisen ja hyvinvoinnin tukemiseen yhteiskunnassa.
5) Osa nuorista kokee, ettei heillä ole mahdollisuuksia tehdä sellaisia valintoja ja ratkaisuja, jotka tukevat heidän jaksamistaan ja hyvinvointiaan. Vastaavasti toiset tekevät omaa hyvinvointiaan tukevia valintoja seurauksista, kuten esimerkiksi sanktioista tukijärjestelmissä, huolimatta. Joskus irtisanoutuminen, työpaikan tai alan vaihto tai jopa työstä kieltäytyminen ovat nuoren tärkeitä tekoja oman hyvinvoinnin ja elämäntilanteen näkökulmasta. Nuorilta ei kuitenkaan pitäisi edellyttää, että he ratkaisevat yksilöllisten valintojen avulla työmarkkinoihin, työnantajien vaatimuksiin, perehdyttämiseen, tuen tarpeiden laiminlyöntiin tai palvelujärjestelmän puutteisiin liittyviä kysymyksiä. Sen sijaan nuorten epäoikeudenmukaisuuden kokemukset työelämässä ja omaa hyvinvointia tukevat konkreettiset teot on otettava vakavasti työmarkkinoita ja palvelujärjestelmää kehitettäessä. Poliittisessa päätöksenteossa pitäisi varmistaa, että työmarkkinoilla ja palvelujärjestelmissä on tilaa nuorten hyvinvoinnille, palautumiselle ja jaksamiselle.
6) Nuoret ovat eriarvoisessa asemassa siinä, miten ja millaisilla resursseilla he tekevät aikuisuutta koskevia valintoja ja päätöksiä. Yhteiskunnan vastuulla on varmistaa, että myös täysi-ikäisyyden jälkeen jokaisella nuorella on turvaverkko, joka auttaa aikuisuuden merkkien (pysyvä paikka työelämässä, oma koti, omasta elämästä määrääminen, perheen perustaminen) tavoittelun epävarmuudessa ja itsenäistymisessä. Koska yhteiskunta ja työmarkkinoille kiinnittyminen on epävarmaa ja epävarmuudet herkästi myös kasautuvat, on tärkeää, että ansiotyö ei olisi ainoa tapa ja ratkaisu, jolla nuori voi kokea kuuluvansa yhteiskuntaan. Yhteiskunnan sosiaalisen ja taloudellisen kestävyyden kannalta on tärkeää, että jokainen nuori voi kokea itsensä tärkeäksi ja arvokkaaksi myös silloin, jos hän ei ole työssä tai koulutuksessa. Tämä on tärkeä arvostava yhteiskunnallinen viesti niille nuorille, joilla on vaikeuksia täyttää heihin kohdistettuja odotuksia.
Edellä kuvatut nuorten ja nuorten aikuisten toiveet kestävästä yhteiskunnasta ovat oikeudenmukaisuuden, syrjimättömyyden, yhdenvertaisuuden ja demokratian edistämiseen liittyviä kysymyksiä. Oikeudenmukaisten, yhdenvertaisten ja syrjimättömien työmarkkinoiden ja palvelujärjestelmien rakentamiseen velvoittavat mm. perustuslaki (11.6.1999/731) ja yhdenvertaisuuslaki (1325/2014). Nuorten koulutukseen ja työelämään toivomat joustot, kevennykset ja oikeudenmukaisuus liittyvät myös YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmalliseen julistukseen. Julistuksen artikla 23 pohjalta myös nuorilla pitäisi olla vapaus valita omaan elämäntilanteeseen ja voimavaroihin sopiva työpaikka sekä oikeus tehdä työtä itselleen sopivilla tavoilla. Ketään ei pitäisi pakottaa työhön tai opiskelemaan ammattia, joka ei vastaa hänen tarpeitaan ja toiveitaan. Tämän artiklan perusteella on myös epäoikeudenmukaista, että nuorille kertyvät työt, jotka ovat kaikkein epävarmimpia, heikosti palkattuja ja joiden avulla he eivät pysty suunnittelemaan tulevaisuuttaan. 24. artikla takaa nuorille oikeuden lepoon ja vapaa-aikaan, silloin kun he tarvitsevat sitä palautuakseen ja jaksaakseen heihin kohdistuvien velvoitteiden keskellä. 22. artiklan mukaan jokaisella nuorella pitäisi olla tarvittavat taloudelliset ja sosiaaliset oikeudet, eli riittävä toimeentulo ja sosiaaliturva, jotta hän voi elää ihmisarvoista elämää.
Vaikka YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus ei ole valtioita oikeudellisesti velvoittava asiakirja, sillä on voimakas ohjaava vaikutus poliittisiin toimenpiteisiin. Poliittisilla päätöksillä pitää sen vuoksi pyrkiä julistuksen mukaisiin oikeudenmukaisiin työmarkkinoihin myös nuorille. Tutkimustemme perusteella väitämme, että poliittisilla päätöksentekijöillä on moraalinen vastuu varmistaa kaikkien nuorten työelämäkokemusten oikeudenmukaisuus ja reiluus, myös silloin, kun he vasta tutustuvat työelämään. Perustuslakiin (11.6.1999/731, 2§), nuorisolakiin (1285/2016, 24§) sekä esimerkiksi YK:n lapsen oikeuksien yleissopimukseen (12 artikla) perustuen jokaisella nuorella on oikeus kokea itsensä arvokkaaksi suomalaisen yhteiskunnan jäseneksi ja jokaisella heistä tulee olla mahdollisuus vaikuttaa yhteiskunnassa itseään koskeviin asioihin.
Kirjoittajat: Susanna Ågren, Jenni Kallio, Päivi Honkatukia & Reetta Mietola
Lähteenä käytetyt ALL-YOUTH-tutkimukset:
Honkatukia, P., Kallio, J., Lähde, M. & Mölkänen, J. (2020) Omana itsenä osa yhteiskuntaa – Itsenäistyvät nuoret aikuiset kansalaisina. Tampereen yliopisto.
Honkatukia, P. & Lähde, M. (2020) Navigating towards sustainable working life – young people imagining the technologised future of work. Journal of Youth Studies 24 (9). 1199-1214. https://doi.org/10.1080/13676261.2020.1820971
Juusola, H., Ågren, S. & Valtonen, A. (2023, tulossa) Governance of young people’s participation: critical reflections. Teoksessa Rättilä, T. & Honkatukia, P. (toim.) Reclaiming the Future! Young People as Agents of Sustainable Way of Life and Society. Routledge. https://doi.org/10.4324/9781003345114
Kallio, J. (2022) “Siitä tuli ihan hirvee paperisota” – Kansalaispätevyys nuorten aikuisten institutionaalisissa kohtaamissa. Sosiologia 59 (1), 19–34.
Kallio, J., & Honkatukia, P. (2022) Everyday Resistance in Making Oneself Visible: Young Adults’ Negotiations with Institutional Social Control in Youth Services. International Journal of Child, Youth and Family Studies, 13(1), 98–123. https://doi.org/10.18357/ijcyfs131202220660
Kallio, J. & Ågren, S. (2023, tulossa) Young adults’ perceptions of citizenship outside and beyond labour market citizenship. Teoksessa Rättilä, T. & Honkatukia, P. (toim.) Reclaiming the Future! Young People as Agents of Sustainable Way of Life and Society. Routledge. https://doi.org/10.4324/9781003345114
Meriläinen, N. & Ågren, S. (2022) Ammattiin opiskelevat ja hyvä elämä: työntekijyyttä vai jotain ihan muuta? Nuorisotutkimus 40 (4), 3–23. https://doi.org/10.57049/nuorisotutkimus.9125701
Mietola, R., Kallio, J. & Honkatukia, P. (2023) Nuoret ja pandemian jälkeistä yhteiskuntaa koskeva päätöksenteko. Teoksessa Markku Oksanen & Henri Vogt (toim.) Huomisen huomaava demokratia: pitkäjänteisen politiikan mahdollisuudet. Tampere: Vastapaino.
Mietola, R., Koskinen, P., Mölkänen, J. & Suni, A. (2023, tulossa) ”Am I not a lovely green-and-red, a watermelon?” Young people negotiating political participation from marginalised positions. Teoksessa Rättilä, T. & Honkatukia, P. (toim.) Reclaiming the Future! Young People as Agents of Sustainable Way of Life and Society. Routledge. https://doi.org/10.4324/9781003345114
Rättilä, T. & Honkatukia, P. (toim., 2021) Tutkien ja tarinoiden kohti pakolaistaustaisten nuorten kestävää hyvinvointia. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 231.
Suni, A. & Mietola, R. (2021) ‘Dear colleagues, I ask you to act like adults’: minority youth and their political participation. Journal of Youth Studies. https://doi.org/10.1080/13676261.2021.2009784
Tokola, N., Rättilä, T., Honkatukia, P., Mubeen, F. E. & Mustalahti, I. (2019) ”Haluan tulla nähdyksi huiviltani” – Nuorten musliminaisten kokemuksia kuulumisesta työelämässä. Nuorisotutkimus 37(2), 21–35.
Tuikkanen, A., Ågren, S., Rättilä, T. & Hakala, K. (2023) Oppivelvollisuuden laajentaminen on lisännyt ongelmia toisen asteen opiskelijoiden ja opettajien arjessa – tukea tarvitaan lisää, mutta resurssit puuttuvat. ALL-YOUTH blogi 25.1.2023. https://www.allyouthstn.fi/oppivelvollisuuden-laajentaminen-on-lisannyt-ongelmia-toisen-asteen-opiskelijoiden-ja-opettajien-arjessa-tukea-tarvitaan-lisaa-mutta-resurssit-puuttuvat/
Valtonen, A., Ågren, S., Kallio, J. & Honkatukia, P. (2021) Avoin kirje työministeri Tuula Haataiselle. ALL-YOUTH blogi 4.6.2021. https://www.allyouthstn.fi/avoin-kirje-tyoministeri-tuula-haataiselle/
Ågren, S., Honkatukia, P. & Kallio, J. (2021) Onko nuorilla oikeus osallistua keskusteluun tulevaisuudesta? ALL-YOUTH blogi 23.3.2021. https://www.allyouthstn.fi/onko-nuorilla-oikeus-osallistua-keskusteluun-tulevaisuudesta/
Ågren, S., Pietilä, I. & Rättilä, T. (2020) Palkkatyökeskeisen ajattelun esiintyminen ammattiin opiskelevien työelämäasenteissa. Teoksessa Haikkola, L. and Myllyniemi, S. (toim.) Hyvää työtä! Nuorisobarometri 2019. Helsinki: Valtion nuorisoneuvosto, Nuorisotutkimusseura, Nuorisotutkimusverkosto, Opetus- ja kulttuuriministeriö, 157–178.
Ågren, S. (2021) Exploring Vocational Education Students’ Visions of a Successful Transition to Working Life from the Perspective of Societal Belonging. Journal of Applied Youth Studies 4(1), 67–81. https://doi.org/10.1007/s43151-021-00037-5
Ågren, S. (2023) Shaping worker-citizenship: Young vocational education graduates’ labour market positionings within new adulthood. Journal of Youth Studies. https://doi.org/10.1080/13676261.2023.2174009