Onko työpaja epäonnistunut, jos nuoret eivät osallistua aikuisten olettamilla tavoilla ja toimi työpajan ennakkoon suunnitellun ohjelman ja tehtävänannon mukaisesti? Mitä trollaaminen ja huumori kertovat nuorten osallisuudesta ja vaikuttamisesta?
Pohdimme tässä kirjoituksessa turvallisen ryhmän ja osallistumisen tilan sekä nuorten aitojen osallistumisen mahdollisuuksien merkitystä. Reflektoimme kokemuksiamme ALL-YOUTH-tutkimushankkeen ja JÄLKES-tutkimushankkeen yhteisestä etätyöpajasta, jonka toteutimme striimauspalvelun kautta osana Tampereen yliopiston Tutkijoiden yötä ja jonka toteuttamiseen saimme kutsun Tampereen yliopiston Juniversityltä.
Työpajan tarkoituksena oli pohtia nuorten kanssa yhdessä nuorten hyvinvointia kestävän hyvinvoinnin näkökulmasta. Tavoitteena oli myös, että nuoret pääsevät itse tuottamaan laadullista aineistoa hyvinvoinnista sekä analysoimaan ja tulkitsemaan sitä. Työpajaan kutsuttiin yhdeksäsluokkalaisia, ammatillisiin opintoihin valmentavien (VALMA) opintojen opiskelijaryhmiä, kuten myös toisen asteen opiskelijoita sekä lukioista että ammatillisista oppilaitoksista. Työpajaan osallistui 24 nuorten ryhmää eri oppilaitoksista eli arviolta jopa yli 300 nuorta. Samaan aikaan, kun osallistujajoukon moninaisuus oli työpajan rikkaus, etätyöskentely ja tehtävänanto saivat osan osallistujista turhautumaan, joka ilmeni yhteisen työskentelyn aikana trollaamisena ja osin myös mahdollisesti loukkaavaksi tulkittavana huumorina. Tarkoituksemme on tässä tekstissä tuoda esiin, miksi näin kävi ja miksi tämänkaltaiseen osallistumisen tapaan ei tule suhtautua aikuiskeskeisesti häiriköintinä. Meille se viestittää, että lyhyt työpaja ei onnistunut turvaamaan kaikille työpajaan osallistuneille nuorille aitoa kokemusta osallisuudesta.
Tavoitteena kanssatutkimuksellinen ja yhteisöllinen aineiston tuottaminen
Lähestyimme työpajan toteuttamista kanssatutkijuuden näkökulmasta eli työpajan tarkoituksena oli luoda pohja yhteiselle dialogille, jossa nuoret pääsisivät itse tekemään tulkintoja toistensa näkemyksistä ja suhtautumaan myös kriittisesti työpajassa esitettyihin ajatuksiin ja osallistumaan työpajan keskusteluun aktiivisina ja tasavertaisina kumppaneina (Meriläinen 2021b; Rättilä & Honkatukia 2021; Mubeen & Tokola 2021; Higgins, Nairn & Sligo 2007). ALL-YOUTH- ja JÄLKES-tutkimushankkeiden tärkeiden toimintaperiaatteiden mukaisesti pyrimme työpajan alkuun luomaan työpajasta turvallisen tilan kaikille osallistujille. Painotimme, että työpajassa ei sallita rasistista, seksististä tai muuten henkilöön ja erilaisuuteen kohdistuvaa loukkaavaa käyttäytymistä. Lisäksi toimme alussa esiin, että työpajan tarkoituksena on, että jokaisen yksittäisen nuoren ajatuksilla on merkitystä ja jokaisella on oikeus osallistua keskusteluun.
Työpaja toteutettiin striimauspalvelun kautta, niin että tutkijat olivat yliopistolla ja nuoret opettajiensa ohjaamina omissa oppilaitoksissaan ympäri Suomea tietokoneiden tai mobiililaitteidensa äärellä. Nuoret toimivat työpajassa nimettöminä eivätkä olleet tietoisia siitä, mistä päin tai keitä muut työpajan osallistujat ovat ja työpajaan osallistuminen tapahtui chatin tai muiden digitaalisten työvälineiden kautta. Työpajan toteutukseen oli varattu aikaa 75 minuuttia ja sitä ennen nuorten oli mahdollista tutustua ennakkotehtävän avulla työpajan aiheeseen sekä siinä hyödynnettävien digitaalisten työkalujen käyttöön. Alkuorientaation jälkeen työpajan työskentelyvaihe oli kaksiosainen, aluksi nuoret kokosivat pienryhmissä (joihin heidät oli heidän opettajansa toimesta jaettu) digitaaliselle Flinga-alustalle kuvia, tekstejä ja meemejä, jotka liittyivät alustalle ennakkoon viemiimme kysymyksiin nuorten hyvinvoinnista. Tästä syntyi yhdessä tuotettu aineisto, josta heillä oli työskentelyn toisessa vaiheessa tehtävänä tehdä pienryhmissä tulkintoja ja koota näitä yhteisiä havaintoja Padlet-alustalle. Sekä Flinga että Padlet ovat digitaalisia ’fläppitauluja’, jotka mahdollistavat kuvien ja tekstin jakamisen muiden nähtäville.
Nuorten antaman palautteen perusteella kokemukset työpajasta olivat hyvin erilaisia: toiset pitivät työpajaa tärkeänä, mielenkiintoisena ja jopa hauskana, toisista työpaja oli liian vaativa, tai turha. Tämä kokemusten erilaisuus näkyi työpajan osallistumisessa. Vaikka työskentely toteutui aluksi suunnitelmamme mukaisesti, jo ensimmäisen työskentelyvaiheen loppupuolella oli havaittavissa osassa nuorista turhautumista. Turhautuminen ilmeni alustalle ilmestyvinä kuvina ja meemeinä, jotka olivat tulkittavissa rasistisiksi tai muulla tavalla loukkaaviksi. Siirryttäessä aineiston tulkintavaiheeseen siirryttäessä ja tehtävän vaikeutuessa, joidenkin nuorten osallistuminen muuttui ”trollaamiseksi”: alustalle ilmestyi muualta internetistä kopioituja tekstejä ja koodeja sekä yllä mainittuja meemejä. Tässä vaiheessa ohjaamisemme keskittyi loukkaavaksi tulkittavan sisällön poistamiseen sekä nuorten turhautuneisiin ja työpajan vaikeutta korostaviin tai merkitystä kyseenalaistaviin kommentteihin vastaamiseen. Vastaavien työpajojen jatkokehityksen vuoksi koemme tärkeäksi reflektoida sitä, miksi emme onnistuneet luomaan näille nuorille kokemusta heille merkityksellisestä osallisuudesta ja vaikuttamisesta (esim. Pyyry 2012).
Turvallisen ilmapiirin merkitys – monenlaiset kokemukset osallisuudesta
JÄLKES-hankkeessa on tutkittu nuorten kanssa ns. tokenism-osallistumisesta eli tilanteesta, jossa nuoria otetaan mukaan kanssatutkijoiksi, mutta aidon osallistumisen sijaan he ovatkin todellisuudessa ainoastaan symbolisen osallistumisen välineitä, josta on merkitystä vain tutkijoille tai hankkeille – ei nuorille. Samoin kuin JÄLKES-hankkeessa, osa työpajamme nuorista tuntui kokevan, ettei heidän työpajaan osallistumisellansa ole mitään merkitystä eivätkä he kokeneet omaa osallistumistaan mielekkääksi. Tämän vuoksi on syytä tuoda esiin nuorten osallisuuden esteitä työpajassa ja sitä, miksi osallistumisen kokemukset olivat nuorilla niin erilaisia.
Toiveenamme oli luoda työpajoihin turvallinen ympäristö, jossa moninaisista taustoista tulevat nuoret uskaltaisivat osallistua sekä kokisivat osallistumisensa merkitykselliseksi. Nämä tekijät ovat tärkeitä myös kuulumisen kokemuksen syntymiselle (Anthias 2006). Näiden toteutuminen ei ole kuitenkaan yhdenvertaisesti mahdollista työpajaan osallistuvien nuorten keskuudessa (Meriläinen 2021a). Työpajassa ilmenneisiin rasistisiin ja provosoiviin kuviin, kommentteihin ja meemeihin ei pidä suhtautua pelkkänä häiriköintinä, vaan ne tuovat esiin monenlaisia osallistumisen ja vaikuttamisen tapoja, tai jopa esteitä, joita nuoret työpajassa kohtasivat.
Ryanin ja Decin (2017) itsemääräämisteorian mukaan yksilön haluun osallistua vaikuttavat kokemus siitä, että hänellä on edellytyksiä toimia tilanteessa, mahdollisuus tehdä omia ja itsenäisiä päätöksiä ja mahdollisuus myös kokea itsensä tärkeäksi osaksi yhteisöä. Siksi on tärkeää ottaa huomioon, että työpajaan osallistuneet olivat moninainen nuorten joukko, joista osa saattaa jo lähtökohtaisesti kokea osallistumisensa ja kuulluksi tulemisensa mahdollisuudet huonoksi. Nuoren kokemus siitä, ettei häntä arvosteta eikä hänen mielipidettään ja kokemuksia pidetä tärkeänä pahimmillaan aiheuttaa osallistumistilanteessa toiseuden ja huonommuuden tunteita. (Meriläinen 2021a ja 2021b.) Jos nuorten osallistumisen edellytyksiä ja legitiimin mukaan ottamisen mekanismeja ei ole tilanteessa varmistettu, nuoret saattavat kokea turhautumista eivätkä pysty tai edes halua sitoutua toimintaan (Ryan & Deci 2017).
Provosoiva toiminta työpajassa viestii tulkintamme mukaan siitä, ettemme onnistuneet lyhyessä aikaraamissa perustelemaan ja ohjeistamaan työskentelyä näiden nuorten kiinnostusta herättävällä tavalla eivätkä he kokeneet työpajaa kiinnostavaksi ja merkitykselliseksi tavaksi osallistua ja vaikuttaa. Provosoiva toiminta tuleekin nähdä nuorten pyrkimyksenä yrittää vaikuttaa työpajan kulkuun ja sisältöön. Pyrimme työpajan aikana reagoimaan nuorten esiin tuomiin kyllästymisen ja turhautumisen tunteisiin kirjoittamalla heille vastauksia, selittämällä työpajan tarkoitusta ja rohkaisemalla keskusteluun osallistumiseen.
Havaintomme kertovat siitä, että yhteiselle keskustelulle ja kohtaamiselle tarvittaisiin paljon enemmän aikaa kuin mitä lyhyessä työpajassa ja etäyhteyksillä nuorille pystyttiin tarjoamaan, jotta nuorille olisi tasavertaisesti muodostunut luottamus osallistumisensa ja vaikuttamisensa mahdollisuuksiin ja haluumme aidosti kuulla heidän ajatuksiaan ja mielipiteitään (Mubeen & Tokola 2021; Rättilä & Honkatukia 2021; Meriläinen 2021a). Vesikansan (1988, 57–59) ajattelua soveltaen, koska vuorovaikutus nuorten kanssa jäi toteutustavasta johtuen hyvin pinnalliseksi ja työpajan kaikki osapuolet jäivät toisilleen vieraiksi, provosoivat viestit ja meemit olivat nuorten tapa tehdä työskentelystä omannäköistään, hakea reaktioita ja tukea muilta nuorilta, toimia itselle mielekkäillä tavoilla ja kyseenalaistaa työskentelytapaa, jonka he kokivat turhauttavaksi ja ehkä myös ylhäältä päin annetuksi ja aikuiskeskeiseksi. Provosoiminen oli osalle nuorista hauskempaa kuin tuntemattomien aikuisten ohjeistusten mukainen osallistuminen. Tämän havainnon perusteella nuorten reaktiot kertovat myös osallisuuden moninaisuuden ymmärtämisen merkityksestä: työpaja tarjosi vain yhden kapean tavan osallistua niille nuorille, jotka kokevat digitaaliset työskentelyalustat ja opiskelupäivän aikana toteutetut työpajat mielekkäiksi tavoiksi osallistua ja vaikuttaa (esim. Lyon & Carabelli 2016; Davidson 2017).
Trollaaminen osallistumisen tapana
Ryhmätilanne vaikuttaa siihen, miten ja millaisia ajatuksia nuoret uskaltavat tuoda keskustelutilanteessa esille. Osa saattaa ilmaista tavallista kärkkäämpiä ajatuksia, joita ryhmässä ei välttämättä uskalleta kyseenalaistaa. (Morgan 1997.) Tämä vaatii ryhmää ohjaavalta henkilöltä taitoja turvallisen ja yhteisöllisen ilmapiirin luomiseen sekä nuorten positiivisen osallisuuden kokemusten varmistamiseen (Maunu & Kiilakoski 2017). Työpajan etätoteutus tuo tähän oman haasteensa: kokemustemme mukaan (ks. myös Meriläinen 2021a; Meriläinen ja Piispa 2020) vasta kasvokkain ja muutaman henkilön kesken tapahtuvissa keskusteluissa saadaan keskustelun osapuolten valtasuhteet rikottua, jolloin nuoret ovat keskustelutilanteessa avoimempia. Tämän edellytyksenä on se, että keskustelussa huomioidaan eritaustaisten nuorten erilaiset tarpeet, nuoriin suhtaudutaan tasavertaisina keskustelukumppaneina ja heitä arvostetaan ilman ennakkoasenteita ja tuomitsevia valtasuhteita eikä tämänkaltaisen nuorten osallisuutta arvostavan kokemuksen varmistaminen ole kasvottomalla etäyhdellä yksinkertaista, tai jopa mahdollista (mt.; myös Mubeen & Tokola 2021; Rättilä & Honkatukia 2021). Havaintojemme mukaan työpajan toteutuksessa tulee myös huomioida aikuiskeskeisyyden vaikutukset nuorten osallistumisen mahdollisuuksiin.
Trollaaminen on osallistumista ja vaikuttamista, eikä sitä pidä nähdä negatiivisena. Se voi kertoa nuorten halusta kapinoida aikuiskeskeisyyttä ja työpajan edustamaa koulutuskeskeisyyttä vastaan. Kärkkäillä ja mustaa huumoria sisältävillä sekä sopimattomilla vitseillä pyritään kyseenalaistamaan koulutuksessa ylläpidettyä ihannetta kunnollisesta nuoresta ja toisaalta käsittelemään omaa roolia ja suhdetta työpajankin edustamaan ideaaliin kouluttautumisesta kiinnostuneesta nuoresta (Hokkanen 2014). Omista lähtökohdista riippuen työpajan tehtävänantoon aineiston tulkitsemisesta ja tuottamisesta saatetaan suhtautua itselle kaukaisena asiana. Tällaisessa tilanteessa vertaisryhmän kesken yhteisiksi koetut vitsit ja provosoiminen rakentavat nuorelle kokemusta vastarinnasta, kritiikistä tehtävänasettelua kohtaan sekä vertaisuudesta muiden osallistujien kanssa. Trollaaminen, vitsailu ja huumori ovat nuorten reaktio ulkopuolelle jäämiseen, tapa löytää itselle sopiva keino osallistumiseen, suojella itseään epäonnistumisen ja osaamattomuuden kokemukselta ja erityisesti tapa kapinoida aikuisten edustamaa koulutusjärjestelmää ja sen heille määrittämiä rooleja vastaan. Ne ovat viesti siitä, miksi tämänkaltaisen aikuiskeskeisen työpajan sisältöjen ideointiin, suunnitteluun ja toteutukseen olisi ollut hyvä ottaa eritaustaiset nuoret näkemyksineen ja kokemuksineen mukaan. Ne ovat myös tapa viestiä heidän kokemastaan ohipuhumisesta, jossa osallistumisen tavat ”tarjotaan” heille aikuiskeskeisesti ylhäältä päin (Anttila 2010). Siksi nuorten kapina ja kriittinen ajattelu on tervetullutta ja sen virittämälle keskustelulle ja näkökulmien käsittelylle olisi syytä varata enemmän aikaa.
Ajatuksia työpajamallin jatkokehitykseen
Koemme, että nuorten moninainen osallistujajoukko oli työpajalle mahdollisuus ja heidän viestinsä osallisuudesta on tärkeää kuulla. Trollaamisen kautta tapahtunut vaikuttaminen työpajassa olisi tarvinnut enemmän tilaa ja aikaa kuin mitä aikaraamien puitteissa onnistuimme mahdollistamaan. Sen kautta virinneen keskustelun ja vuorovaikutuksen pohjalta olisi ollut mahdollista käydä nuorten kanssa laajemminkin rakentavaa keskustelua hyvinvoinnista ja osallisuudesta. Tästä syystä työpajan kehittäminen vaatisi enemmän aikaa nuorten kohtaamiselle ja omien aikuislähtöisten tarkoitusperien kyseenalaistamista ja nuorten viestien kuuntelemista. Se myös erityisesti edellyttää nuorten mukaan ottamista vastaavien työpajojen suunnitteluun ja toteutukseen. Tämän myötä voisi olla mahdollista rakentaa enemmän vuorovaikutuksellisuutta nuorten kanssa ja vahvistaa heidän kokemustaan heidän osallistumisensa ja vaikuttamisensa arvostamisesta.
Koska työpajan aihe tuntui nuorista liian kaukaiselta tai aikuislähtöiseltä, nuoret etsivät oman tapansa osallistumiselle ja toivat esiin turhautumisensa. Lähtökohtaisesti kaikilla nuorilla pitäisi olla mahdollisuus osallistua työpajan edustamiin keskusteluihin heidän hyvinvoinnistaan, koulutuksesta ja tulevaisuudesta, mutta työpajassa pitäisi huomioida osallistumisen tapojen moninaisuus ja kuulla ja reagoida nuorten mahdollisesti esiin tuomaan kritiikkiin niitä tuomitsematta. Tämänkaltaisissa työpajoissa on tunnistettava vastuu nuorten yhdenvertaisten osallistumisen, vaikuttamisen ja kuulluksi tulemisen mahdollisuuksien edistämisessä, sillä siihen osallistuneet nuoret eivät ole yhdenvertaisessa asemassa siinä, miten he näkevät ja tunnistavat yhteiskunnallisen osallistumisensa mahdollisuudet ja millaisia aitoja mahdollisuuksia heillä on osallistua niistä käytävään keskusteluun (esim. Davidson 2017; Lappalainen ym. 2019). Nuorten omat ja luontaiset osallistumisen ja vaikuttamisen tavat tulee nähdä legitiimeinä tapoina, ei niin että aikuiset laativat osallistumisen ja vaikuttamisen tavat, puitteet ja kielen (Meriläinen 2021a; Meriläinen & Piispa 2020). Parhaimmillaan tämänkaltaisilla työpajoilla luodaan mahdollisuus nuorten kriittiselle ajattelulle. Tällöin niissä pitää olla tarpeeksi aikaa nuorten osallisuuden kokemuksen ja luottamuksellisen ilmapiirin syntymiselle, jotta eritaustaiset nuoret uskaltavat osallistua ja kokevat osallistumisensa tärkeäksi ja jotta voidaan välttää pintapuolisen tokenism-osallistumisen aiheuttama turhautuminen ja kokemus toiseudesta.
Kirjoittajat:
Susanna Ågren, väitöskirjatutkija, YTM, ALL-YOUTH-tutkimushanke, Tampereen yliopisto (työpajan toteuttaja)
Niina Meriläinen, apurahatutkija, FT, JÄLKES-tutkimushanke (työpajan toteuttaja)
Katri-Maria Järvinen, YTT, TAMKin ammatillisten opettajaopintojen opetusharjoittelija Juniversityssa (työpajassa tarkkailija)
Lähteet
Anthias, F. (2006) Belongings in a Globalising and Unequal World: Rethinking Translocations. Teoksessa N. Yuval-Davies (toim.) The Situated Politics of Belonging. London: SAGE Publications, 17–31.
Anttila, A-H. (2010) Ohipuhuminen sukupolvien välisenä kysymyksenä. In: A-H. Anttila, K. Kuussaari & T. Puhakka (eds.) Ohipuhuttu nuoruus? Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto, 6–12.
Davidson, E. (2017) Saying It Like It Is? Power, Participation and Research Involving Young People. Social Inclusion 5 (3), 228–239. DOI: 10.17645/si.v5i3.967
Higgins, J. & Nairn, K. & Sligo, J. (2007) Peer Research with Youth. Negotiating (sub)cultural capital, place and participation in Aotearoa/New Zealand. Teoksessa S. Kindon, R. Pain & M. Kesby (toim.) Participatory Action Research Approaches and Methods. Connecting people, participation and place. Abingdon: Routledge, 104–111.
Hokkanen, L. (2014) Sairaan hauskaa! Nuorten kasvatuksellinen kapina folkloressa. Kasvatus & Aika 8 (3), 7–22.
Lappalainen S., Nylund M. & Rosvall P-Å. (2019) Imagining societies through discourses on educational equality: A cross-cultural analysis of Finnish and Swedish upper secondary curricula from 1970 to the 2010s. European Educational Research Journal 18 (3), 335–354.
Lyon, D. & Carabelli, G. (2016) Researching young people’s orientations to the future: the methodological challenges of using arts practice. Qualitative Research 16 (4), 430–445. DOI: 10.1177/1468794115587393
Maunu A. & Kiilakoski T. (2017) Ohjausta osallisuuteen? Sosiaalinen ja poliittinen osallisuus ammattiin opiskelevien nuorten arjessa. Aikuiskasvatus 2018 (2), 112–129.
Meriläinen, N. & Piispa, M. (2020) “Antaa isojen herrojen ja rouvien päättää” – Ammattikoulunuorten osallisuus ja vaikuttaminen ilmastonmuutoksen ajassa. Teoksessa E. Pekkarinen & T. Tuukkanen (toim.) Maapallon tulevaisuus ja lapsen oikeudet. Maapallon tulevaisuus ja lapsen oikeudet. Lapsiasiavaltuutetun julkaisuja 4/2020, 124–137.
Meriläinen, N. (2021a) “My Participation is Often Dismissed”: How Vocational School Students Participate in Society. In Teaching Civic Engagement Globally. Eds. Matto, E., C., McCartney, A, R, M., Bennion, E, A., Blair, A., Sun, T. & Whitehead, D, M. American Political Science Association, New Hampshire: Washington, 359–373.
Meriläinen, N. (2021b) ”Ajelehtivat nuoret ja heidän ongelmansa”- miten media kehystää ammattiin opiskelevia? Alusta! 12.8.2021. Luettavissa:
https://www.tuni.fi/alustalehti/2021/08/12/ajelehtivat-nuoret-ja-heidan-ongelmansa-miten-media-kehystaa-ammattiin-opiskelevia/.
Morgan, D. L. (1997) Focus Groups as Qualitative Research. Thousand Oaks: SAGE Publications, Inc.
Mubeen, F. E. & Tokola, N. (2021) Kanssatutkimus ja vertaishaastattelut tutkimusmenetelmänä – pohdintoja toimijuudesta ja vallasta. Teoksessa T. Rättilä & P. Honkatukia (toim.) Tutkien ja tarinoiden. Kohti pakolaistaustaisten nuorten kestävää hyvinvointia. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, 107–123.
Pyyry, N. (2012) Nuorten osallisuus tutkimuksessa Menetelmällisiä kysymyksiä ja vastausyrityksiä. Nuorisotutkimus 1/2012, 35–53.
Ryan, R. R. & Deci, E. L. (2017) Self-Determination Theory: Basic Psychological Needs in Motivation, Development, and Wellness. New York: Guilford Publications.
Rättilä, T. & Honkatukia, P. (2021) Johdanto: Tutkimusyhteistyön lähtökohtia ja tavoitteet. Teoksessa T. Rättilä & P. Honkatukia (toim.) Tutkien ja tarinoiden. Kohti pakolaistaustaisten nuorten kestävää hyvinvointia. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, 9–28.
Vesikansa, S. (1988) Toimintaan nuorten kanssa 2. Perustietoa nuorisotyöntekijöille. Helsinki: Kansalaiskasvatuksen keskus.