”[Haaveilen] rauhallisesta tulevaisuudesta, jossa on omat haasteensa joista pystyy kuitenkin pääsemään läpi. Että löytäisin itselleni hyvän paikan tässä yhteiskunnassa.” (Nuoren kyselyvastaus, Tulevaisuus Nyt? -mediataideteos)
Koronakriisin yhteiskunnallisista vaikutuksista käydään tällä hetkellä intensiivistä keskustelua. Poikkeustilanne on heikentänyt työllisyyttä ja vähentänyt työpaikkoja. Vaikutukset ovat olleet toisilla aloilla rajumpia kuin toisilla (esim. Eurofound 2021).
Koronan kielteisistä vaikutuksista myös nuoriin on keskustelu paljon, muun muassa siitä, miten se vaikuttaa nuorten opintoihin ja sosiaalisiin suhteisiin. Erityisesti korona on kiihdyttänyt keskustelua nuorten syrjäytymisestä, joka on aikaisemminkin ollut yksi suurimpia nuoriin liitettyjä huolen aiheita. Koronan nähdään vaikeuttavan nuorten pääsyä työelämään, millä on arvioitu olevan vakavia seurauksia. Kuvaava esimerkki on Ylen 4.3.2021 julkaisema artikkeli, jossa työ- ja elinkeinoministeriön tutkimusjohtaja Heikki Räisänen kommentoi seuraavasti: ”Heidän [nuorten] sijoittumisensa työmarkkinoille pysyvämminkin on iso kysymys, jolla voi olla pitkän aikavälin seurauksia. On erittäin tärkeätä, että saisimme nämä nuoret nopeasti kiinnittymään työmarkkinoille”.
Huoli nuorten pääsystä työelämään kriisiaikoina ja niiden jälkeen saa tukea tutkimuksista. Esimerkiksi Tiina Ristikarin ja muiden (2016) vuonna 1987 syntyneitä koskevassa pitkittäistutkimuksessa selvisi, että kahden taloudellisen laman (1990-luvun ja 2008 vuoden talouskriisit) läpikäymisellä on ollut kauaskantoisia vaikutuksia osan ikäluokan nuorista hyvinvointiin ja työelämään kiinnittymiseen (ks. myös Viljanen 2019). Lisäksi selvisi, että nopealla valmistumisen jälkeisellä työllistymisellä on tärkeä merkitys nuoren myöhemmän taloudellisen tilanteen ja hyvinvoinnin kannalta.
Vaikka huoli nuorten asemasta työmarkkinoilla on perusteltua, keskustelua käydään varsin yksipuolisesti. Syrjäytymiskeskustelun hegemoninen asema voi peittää alleen monia tärkeitä ulottuvuuksia, jotka liittyvät nuorten työelämäsuhteeseen tai laajemmin työn merkityksiin yhteiskunnallisena osallisuutena. On tärkeää pohtia, voivatko vahvistunut syrjäytymispuhe ja sen mukaiset toimenpiteet lisätä nuorten paineita löytää oma työelämäpolkunsa. Riskinä on päätyminen työntämään nuoria yhä pontevammin työmarkkinakansalaisen ja tulevan veronmaksajan rooleihin, vaikka mahdollisuudet saavuttaa niitä ovat heikentyneet esimerkiksi työmarkkinoiden epävarmuuteen ja nuorten toimeentuloon liittyvien yhteiskunnallisten kehityskulkujen seurauksena (esim. Andres & Wyn 2010). Samoin nuorten muunlainen osallistumien yhteiskunnassa uhkaa jäädä syrjäytymispuheen varjoon.
Nuorten kokemusmaailma ohipuhutaan syrjäytymiskeskustelussa
Nuorten työelämään integroitumista koskevassa huolessa heijastuu palkkatyökeskeinen ajattelu (Ågren, Pietilä & Rättilä 2020). Sen mukaisesti hyvän kansalaisen ajatellaan osallistuvan yhteiskunnan ylläpitämiseen ensisijaisesti palkkatyön kautta. Tämä määrittää hänen oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan yhteiskunnassa (Suikkanen & Viinamäki 1999). Asema työmarkkinoilla on myös keskeinen tapa, jolla nuoret kokevat liittyvänsä yhteiskuntaan aktiivisina kansalaisina (Honkatukia ym. 2020; myös Farrugia 2019). Samoin palkkatyökeskeisyys määrittää, keiden nähdään olevan syrjäytymisvaarassa. Nuorista pyritään kasvattamaan aktivointitoimenpiteillä vastuullisia ja itseohjautuvia toimijoita, jotka samalla sisäistävät työelämäkeskeisen hyvän elämän ideaalin. Syrjäytymisen ehkäisy on myös nuorisopolitiikan fokuksessa juuri koulutukseen ja työhön kiinnittymisen kautta. (Nikunen 2017; Jørgensen, Järvinen & Lundahl 2019.)
Syrjäytymiskeskustelu koskettaa kollektiivisesti kaikkia nuoria viestittämällä, että heidän tärkein tehtävänsä on löytää oma juttunsa ja siirtyä tehokkaasti sitä kohti omalla työelämäpolullaan.
Nuorten näkökulmasta on ongelmallisinta, että syrjäytymiskeskustelussa ohitetaan heidän kokemusmaailmansa. Huoli nuorten työllistymisestä peittää alleen halun ymmärtää, miten nuoret itse haluaisivat kuulua yhteiskuntaan tai mistä he ovat itse huolissaan pohtiessaan omaa tulevaisuuttaan. Kun nuorten yhteiskunnallista osallistumista arvostetaan vain työmarkkinakansalaisuuden kautta, sivuutetaan ne aktiivisen kansalaisuuden monet muodot, joilla he pyrkivät kiinnittymään yhteiskuntaan poliittisina toimijoina, sosiaalisten yhteisöjen jäseninä, vastavuoroisina hoivan ja tuen antajina tai vaikkapa ympäristö- ja kuluttajakansalaisina (Smith ym. 2005). Tästä voidaan puhua ohipuhumisena, jossa ohitetaan nuorten omat ajatukset tulevaisuudesta ja yhteiskunnan epäkohdista (Anttila 2010). Omaksumalla syrjäytymispuheen mukaisen ajattelun oletamme, miten nuoret haluavat osallistua ja kiinnittyä yhteiskuntaan tai kerromme heille, miten heidän pitäisi ajatella ja toimia.
Työn merkitys nuorten näkemyksissä
ALL-YOUTHissa olemme halunneet selvittää nuorten näkemyksiä laajemmin kuin työmarkkinakansalaisuuden kehyksessä. Olemme keskustelleet nuorten kanssa erilaisissa ympäristöissä kuunnellen, mitä he ajattelevat yhteiskunnasta ja tulevaisuudesta, mistä he unelmoivat ja mikä heitä huolestuttaa. Olemme tehneet yhteistyötä nuorten, heidän kanssaan toimivien ammattilaisten sekä esimerkiksi taiteilijoiden kanssa (mm. Rättilä & Honkatukia 2021).
Tulevaisuus nyt -mediataideteos on yksi yhteistyömme tulos. Siinä nuorten tulevaisuutta koskevat ajatukset pääsevät esiin ilman syrjäytymiskeskustelun kaltaista viitekehystä. Se esitettiin Tampereella 2020 osana Finlaysonin Projio-valofestivaalia (lue lisää tästä Tampereen yliopiston uutisesta). Taideteoksen kokosivat taiteilijat Miikka Rekola ja Marko Vierimaa. Lähtökohtana olivat nuorten tulevaisuutta koskevat huolet ja haaveet. Teoksen kommentit ovat vastauksia ALL-YOUTHin vuosina 2018–2019 tekemiin kyselyihin, joihin vastasi 600 16-24-vuotiasta nuorta eri puolilta Suomea.
Videoon kerätyt nuorten ajatukset osoittavat, että työllistyminen ja työ ovat tärkeä osa nuorten tulevaisuutta koskevia huolia ja haaveita. Nuoret pohtivat, löytävätkö he itselleen sopivan työn, muuttuuko työelämä liikaa, miten teknologisoituminen ja digitalisaatio vaikuttavat ja pystyvätkö he elättämään itsensä ja perheensä. Osin huolet ja haaveet ovat omakohtaisia, mutta nuoret miettivät tulevaisuutta myös laajemmin yhteiskunnan tai lisääntyvän taloudellisen epävarmuuden näkökulmasta. Monen toiveena on elää rauhallista arkielämää ja tulla toimeen, perustaa perhe, pysyä terveenä ja voida hyvin. Toiveet eivät olleet suurisuuntaisia, tavallinen arki on monen haaveissa, kuten seuraavat vastaukset kysymykseen ”Mistä haaveilet” osoittavat:
”Siitä että voisin joskus olla onnellinen. Olisi kiva, jos kaikki ei tuntuisi koko ajan pahalta.”
”Että pääsen tekemään asioita joista nautin ilman huolta oman turvallisuuteni puutteesta”
”Rakastavasta ja ehjästä perheestä, ja varallisuudesta”
Osan ajatuksissa on myös yhteiskunnan näkökulma ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus: miten työtä riittää kaikille, velkaantuuko Suomi, lisääntyvätkö taloudelliset ongelmat, työttömyys, syrjäytyminen, ja ihmisten välinen polarisaatio ja millaisia vaikutuksia näillä kehityskuluilla on ihmisten hyvinvointiin? Nuoret pohtivat myös, miten teknologia vaikuttaa ihmisten käyttäytymiseen ja työelämään. Joskus nuorten vastauksissa on pessimistisiäkin sävyjä. Esimerkiksi seuraava vastaaja on vakuuttunut siitä, että työelämään liittyvä velvollisuudet vievät yhä suuremman osan ihmisen elämästä. Ainakin implisiittisenä ajatuksena hänellä tuntuu olevan, että tämä tapahtuu ihmisten hyvinvoinnin kustannuksella.
”[20 vuoden päästä] kiireellisyys ja Liukuhihnameininki elämässä lisääntyvät. Sellainen, että virallisuus, työt ja velvollisuudet ottavat liian isoa tilaa jo nuoret opiskelijasta alkaen.”
Nuoret pohtivat suuria kysymyksiä – haluammeko kuulla?
Tulevaisuus Nyt! -mediataideteos ja siitä koostettu video osoittavat, että nuorten työtä koskevat ajatukset kietoutuvat suurempiin kysymyksiin kuin ainoastaan siihen, löytävätkö he oman paikkansa työelämässä. Suhteessa tulevaisuuteen nuorten näkemyksissä korostuvat työelämää vahvemmin yhteiskunnan tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen, vaikuttamiseen ja ilmastonmuutokseen liittyvät haaveet ja huolet. Suuri osa pohtii sitä, miten tasa-arvo kehittyy yhteiskunnassa sekä miten ihmisten käyttäytyminen vaikuttaa ilmastonmuutokseen. Vastausten perusteella nuoret ajattelevat näiden asioiden vaikuttavan keskeisesti sekä heidän omaan hyvinvointiinsa ja jaksamiseensa että laajemmin koko yhteiskunnan mahdollisuuksiin tarjota hyvinvointia kaikille kansalaisille. Seuraavassa on esimerkkejä vastauksista kysymykseen ”Mikä tulevaisuudessa huolestuttaa sinua eniten”:
”ilmastokriisi, talouskriisi, ihmiskuvan muutos individualistiseksi kuluttajaksi, poliittisen ilmapiirin koveneminen ja talouskuripolitiikka”
”työttömyys ja taloudelliset ongelmat se yksilö- että yhteiskunnallisella tasolla.”
”Ilmastonmuutos, ihmisten välinen polarisaatio ja oma jaksaminen”
Nuorten ajatuksista on luettavissa halu vaikuttaa ja toive, että tulevaisuuden yhteiskunta olisi hyvä kaikille. Nuorten kommenteista huokuu toive tasa-arvoisemmasta, ekologisesti kestävämmästä ja suvaitsevammasta tulevaisuudesta. Seuraavat lainaukset ovat vastauksia kysymykseen ”Miten arvelet ihmisten elämäntavan muuttuvan Suomessa tai maailmassa seuraavan 20 vuoden aikana?”:
”Toivon että ihmiset heräisivät tähän nykyhetkeen ja havahtuisivat että asioille on tehtävä jotain sillä ei tämä näin voi jatkua muuten kellään ei ole hyvä olla”
”Suomessa ja maailmassa on ihmisten vain pakko muuttua. Toivon, että ihmiset ajattelisivat enemmän toisiaan, kannattaisivat demokratiaa, rauhaa ja yhteistä hyvää luonnon, tasa-arvon ja politiikan kanssa.”
”Toivon, että ihmiset alkaisivat ajatella ekologisemmin ja kunnioittamaan muiden oikeuksia enemmän. Uskon että ihmisistä tulee suvaitsevaisempia toisia ihmisryhmiä kohtaan.”
Nämä viestit ja nuorten halu ottaa kantaa on syytä ottaa vakavasti pohdittaessa kestävää tulevaisuutta.
Kestävä tulevaisuus rakennetaan nuorten kokemuksia kuuntelemalla
Julkisessa keskustelussa koronakriisin aiheuttama poikkeustilanne on lisännyt huolta nuorten työelämästä syrjäytymisestä ja vastaavasti vähentänyt kiinnostusta pysähtyä nuorten tulevaisuutta koskevien ajatusten äärelle.
Kestävän hyvinvoinnin rakentaminen edellyttää kuitenkin sen pohtimista, miten hyvinvoinnin perusedellytykset ovat tarjolla tulevaisuuden eri sukupolville (Gough 2017), sekä nuorten kuuntelemisesta siitä, millaisessa yhteiskunnassa he kokevat osallisuutensa ja toimijuutensa merkitykselliseksi (Hirvilammi & Helne 2014). Nuorille on siksi annettava mahdollisuuksia osallistua tulevaisuutta koskeviin keskusteluihin ja tulevaisuuden rakentamiseen. Uudenlaisten osallistumisen mahdollisuuksien kehittämisen lisäksi olisi kuunneltava herkällä korvalla nuorten eri tavoin esille tuomia huolia, toiveita ja ratkaisuehdotuksia. Miten voimme vastata tai antaa vastauksia heidän kysymyksiinsä ja tulevaisuutta koskeviin huoliin ja luoda toivon näkymiä? Mitkä näistä asioista ovat nuorten ”itsensä käsissä”, mihin taas pitäisi vaikuttaa yhteiskuntapoliittisesti?
Koronakriisin synnyttämässä tilanteessa on vaarana, että nuorilta evätään oikeus osallistua tulevaisuuden pohtimiseen ja heidän osansa kapeutuu vastuuseen oman työelämäpolun löytämisestä. Kriisejä ja poikkeustilanteita on varmasti luvassa myöhemminkin, ja myös niiden aikana nuorten on tärkeä kokea olevansa tärkeä osa yhteiskuntaa ja tulevansa kuulluksi omana itsenään – ei pelkästään tulevana työmarkkinakansalaisena. Lisäksi mikäli taloudellisen epävarmuuden lisääntymisen myötä työelämään kiinnittyminen on nuorille yhä hankalampaa, olisi järkevää keskustella siitä, millaisilla muilla tavoin nuorten yhteiskunnallista osallisuutta voitaisiin tukea.
Sen sijaan, että etsitään nuorten moninaisille ryhmille sopivaa yhtä ratkaisua saavuttaa hyvä elämä, on tärkeää kuunnella nuoria siitä, millaisessa yhteiskunnassa ja millaisina kansalaisina he haluaisivat elää ja osallistua.
Susanna Ågren, Päivi Honkatukia ja Jenni Kallio
Kirjoittajat työskentelevät Tampereen yliopistossa ja tekevät tutkimusta Unelmista niiden toteutumiseen -osahankkeessa.
Lähteet
Andres, L., & Wyn, J. (2010). The making of a generation: The children of the 1970s in adulthood. Toronto: University of Toronto Press.
Anttila, A-H. (2010) Ohipuhuminen sukupolvien välisenä kysymyksenä. Teoksessa Anttila, A-H., Kuussaari, K. & Puhakka, T. (toim.) Ohipuhuttu nuoruus? Nuorten elinolot -vuosikirja. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL ja Valtion nuorisoasiain neuvottelukunta Nuora, 6-12. http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201205085227
Gough, I. (2017) Heat, Greed and Human Need: Climate Change, Capitalism and Sustainable Wellbeing. Cheltenham, Gloucestershire: Edward Elgar Publishing Limited.
Farrugia, D. (2019) How youth become workers: Identity, inequality and the post-Fordist self. Journal of Sociology 55 (4), 708–723.
Hirvilammi, T. & Helne, T. (2014) Changing Paradigms: A Sketch for Sustainable Wellbeing and Ecosocial Policy. Sustainability 6 (4), 2160–2175.
Holte, B. (2017) Counting and Meeting NEET Young People: Methodology, Perspective and Meaning in Research on Marginalized Youth. YOUNG 26 (1), 1-16.
Honkatukia, P., Kallio, J., Lähde, M. & Mölkänen, J. (2020) Omana itsenä osa yhteiskuntaa – Itsenäistyvät nuoret aikuiset kansalaisina. ALL-YOUTH-tutkimushanke, Punaisen Ristin Nuorten turvatalo: Tampereen yliopisto. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1731-7
Jørgensen, C. H., Järvinen, T. & Lundahl, L. (2019) A Nordic transition regime? Policies for school-to-work transitions in Sweden, Denmark and Finland. European Educational Research Journal 18 (3), 278 -297.
Järvinen, T. & Jahnukainen, M. (2001) Kuka meistä onkaan syrjäytynyt? Marginalisaation ja syrjäytymisen käsitteellistä tarkastelua. Teoksessa Suutari, M. (toim.) Vallattomat marginaalit. Yhteisöllisyyksiä nuoruudessa ja yhteiskunnan reunoilla. Nuorisotutkimusverkosto. Nuorisotutkimusseuran julkaisuja 20, 125–151.
MacDonald, R. (2011) Youth transitions, unemployment and underemployment: Plus ca change, plus c’est la meme chose? Journal of Sociology, 47 (4), 427–444.
Nikunen, M. (2017) Young people, future hopes and concerns in Finland and the European Union: classed and gendered expectations in policy documents, Journal of Youth Studies 20 (6), 661-676.
Rättilä, T. & Honkatukia, P. (2021) toim. Tutkien ja tarinoiden kohti pakolaistaustaisten nuorten kestävää hyvinvointia. Helsinki: Nuorisotutkimusseura/Nuorisotutkimusverkosto.
Smith N., Lister R., Middleton S. & Cox L. (2005) Young People as Real Citizens: Towards an Inclusionary Understanding of Citizenship. Journal of Youth Studies 8 (4), 425-443.
Suikkanen, A. & Viinamäki, L. (1999) Life paths and labour market citizenship. Teoksessa Christiansen, J., Koistinen, P & Kovalainen, A. (toim.) Working Europe. Reshaping European employment systems. Aldershot: Ashgate, 189-209.
Ågren, S., Pietilä, I. & Rättilä, T. (2020) Palkkatyökeskeisen ajattelun esiintyminen ammattiin opiskelevien työelämäasenteissa. Teoksessa Lotta Haikkola & Sami Myllyniemi (toim.) Hyvää työtä! Nuorisobarometri 2019. Valtion nuorisoneuvosto, Nuorisotutkimusseura, Nuorisotutkimusverkosto & opetus- ja kulttuuriministeriö, 157-178. https://tietoanuorista.fi/wp-content/uploads/2020/04/Nuorisobarometri_2019-netti.pdf