Digitaalinen kansalaisuus ja erilaisten verkossa tapahtuvien osallistumismahdollisuuksien (digiosallisuuden) kehittäminen on yksi ajankohtaisista nuorisopoliittisista kehittämiskohteista. Mutta mistä digiosallisuudessa on oikein kyse, ja millaisia erityispiirteitä liittyy nuorten digitaaliseen osallistumiseen?
Valtakunnallisessa nuorisotyön ja -politiikan ohjelmassa (2020–2023) korostetaan yhdenvertaisen digitaalisen osallisuuden kehittämistä keinona nuorten ja viranomaisten välisen dialogin laajentamisessa (OKM, 2020). Vastaavia aloitteita esitetään myös Euroopan tasolla. Euroopan Unionin nuorisopoliittisen strategian (2018–2027) yksi ohjaavista periaatteista on tukea nuorten yhteiskunnallista osallisuutta siten, että digitaalisen toimintaympäristön vaikutukset tulevat huomioiduksi. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että jäsenvaltiot kehittävät inklusiivisia digitaalisia demokratiatyökaluja. (EU, 2018.)
Digiosallisuus on keskeinen lähtökohta myös ALL-YOUTH-hankkeessa, jonka puitteissa on kehitetty verkossa toimiva nuorille suunnattu Digiraadin prototyyppi. Digiraadin tavoitteena on mahdollistaa ja edistää nuorten yhteiskunnallista osallistumista. Vuodesta 2022 lähtien Digiraati on siirtynyt osaksi oikeusministeriön demokratiapalveluita. Tässä kirjoituksessa tarkastelen digiosallisuutta osana ALL-YOUTH-hankkeen Digiraatia koskevaa tutkimusta, jossa on selvitetty Digiraadin toimivuutta ja nuorten digiosallisuutta. Blogissa keskityn erityisesti nuorilähtöisen digiosallisuuden muotoutumiseen ja niihin digiosallisuuden tulevaisuutta koskeviin kysymyksiin, joita Digiraadin fasilitaattorien kanssa tehdyissä haastatteluissa ja digiosallisuutta käsittelevässä tutkimuskirjallisuudessa on noussut esille.
Mitä on nuorilähtöinen digiosallisuus?
Digiosallisuus on laaja ja monitulkintainen käsite. Yleisesti digiosallisuudella viitataan laveasti erilaisissa digitaalisissa toimintaympäristöissä tapahtuvaan aktiiviseen osallistumiseen yhteiskunnan eri toimintoihin. Tällöin kyseessä voi olla erilaiset vaikuttamisen kanavat, kuten Digiraati tai Kansalaisaloite.fi-palvelu. Samalla digiosallisuuteen katsotaan kuuluvaksi myös erilaisten asiointipalveluiden käyttö, kuten Verohallinnon OmaVero-palvelu tai yksityisten ja julkishyödyllisten toimijoiden käyttämät tekoälypohjaiset Chat-palvelut. (Kuusisto ym. 2022.) Osallisuuden tavoitteesta riippuen kyse voikin olla yhtäältä yksilöiden ja yhteisöjen omaehtoisesta osallistumisesta eli pyrkimyksestä vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin. Toisaalta osallisuudella voidaan viitata osallistamiseen, jossa painottuu hallinnon alojen ja yhteiskunnallisten toimijoiden sellaisia toimia ja palveluita, jotka edistävät digitaalista osallistumista. (Hänninen ym. 2021.) Käytännössä osallisuuden erilaiset tasot voivat sekoittua. Esimerkiksi Digiraadin kehitystyön lähtökohtana on sekä nuorten omaehtoinen vaikuttaminen (Pietilä ym. 2021) että Digiraadin institutionaalinen toimivuus osana Demokratia.fi-palveluita.
Grassonin (2018) mukaan nuorilähtöistä digiosallisuutta käsittelevän tutkimuskirjallisuuden kautta välittyy kuva nuorista, jotka toimivat aktiivisesti institutionaalisten osallistumistapojen, kuten äänestämisen, ulkopuolella hyödyntäen luovasti digitaalisia osallistumismuotoja. Tämä kuva haastaa Grassonin mukaan usein toistetun ajatuksen politiikkaan välinpitämättömästi suhtautuvista nuorista, joiden yhteiskunnallinen osallistuminen on hälyttävän alhaisella tasolla (Grasson, 2018). Aiemmissa tutkimuksissa onkin kyseenalaistettu yksinkertaistava näkemys nuorten osallistumisesta, jossa nuoret luokitellaan joko yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen aktiivisesti orientoituneisiin tai vaikuttamiseen apaattisesti suhtautuviin (Banaji, 2008). Lisäksi tutkimuksissa on tuotu esille, että nuorten osallistumista koskevassa keskustelussa jäävät usein huomiotta sellaiset nuorten omat vaikuttamisen muodot, jotka eivät edusta yleisesti hyväksyttyjä osallistumisvaihtoehtoja (Lonkila & Jokivuori, 2022).
Nuorilähtöisen digiosallisuuden tarkastelu voikin parhaimmillaan tuoda esille nuorten yhteiskunnallisen osallistumisen moninaisuutta ja sitä kautta tarkentaa ymmärrystä niistä osallistumisen muodoista, jotka nuoret itse kokevat itselleen sopiviksi. Esimerkiksi Lonkila ja Jokivuori (2022) toteavat sosiaalista mediaa koskevassa tutkimuksessaan, että nuoret hyödyntävät erilaisia sosiaalisen median sovelluksia, kuten Facebookia, YouTube, Instagramia ja Snapsahtiä omien näkökulmien ja itselle tärkeiksi pitämiensä asioiden edistämiseen. Tällöin kyseessä on erilaisten viestien jakaminen, aiheista tykkääminen tai erilaisiin ryhmiin kuuluminen. Nuorilähtöisessä digiosallisuudessa voi siis korostua sekä useiden kanavien ja foorumien hyödyntäminen että erilaisten yksityisten ja julkisten virtuaalisten tilojen päällekkäisyys.
Huomioita Digiraati-haastatteluista
ALL-YOUTH-tutkimuksessa Digiraati-palvelua on tutkittu laajasti huomioimalla sekä nuorten käyttäjäkokemukset (Pietilä, 2021) että viranomaistahojen näkökulmat. Tällöin tutkimuksissa on selvitetty Digiraati-palvelun toimivuutta sekä laajemmin nuorten yhteiskunnallista osallistumista virtuaalisessa tilassa. Kesällä ja syksyllä 2022 toteutettujen Digiraatia koskevien haastatteluiden kohderyhmäksi valikoitui Digiraadin fasilitaattorit. Yleisesti ottaen fasilitaattorien tehtävät vaihtelevat Digiraadista toiseen, mutta useimmissa tapauksissa fasilitaattorit vastaavat käytännön toteutuksesta. Tällöin tehtävään sisältyy muun muassa Digiraatiin osallistuvien nuorten rekrytoiminen, keskustelussa esitettävien kysymysten muotoilu, keskustelun moderoiminen ja keskustelun jälkeen koostettavan loppulausuman koostaminen.
Haastatteluihin osallistuneet fasilitaattorit edustivat valtion hallintoa, kuntatason toimijoita ja kansalaisjärjestöjä. Kaikki viisi haastateltavaa olivat toimineet fasilitaattorina oman organisaationsa järjestämässä Digiraadissa kesän tai syksyn 2022 aikana. Tällöin Digiraadeissa oli keskusteltu muun muassa kansallisen ilmastonmuutoksen sopeutumissuunnitelmasta, hyvinvointialueista ja kaupungin turvallisuudesta. Kaikkien edellä mainittujen Digiraatien tavoitteena olikin tukea joko kansallista, alueellista tai paikallista päätöksentekoa.
Haastatteluiden perusteella Digiraadista välittyy kuva pilottivaiheessa olevasta palvelusta, jonka tarjoamat mahdollisuudet ovat herättäneet paljon kiinnostusta valtionhallinnossa, kuntatoimijoissa ja järjestöissä. Haastatteluun osallistuvat pitivät Digiraatia helposti käytettävänä alustana, jossa keskusteluun osallistuminen on verrattain mutkatonta, vaikka palvelun teknistä käyttäjäystävällisyyteen pieniä parannuksia toivottiinkin. Esimerkiksi keskusteluun osallistuminen olisi haastateltavien mielestä sujuvampaa, mikäli Digiraati-palvelu ilmoittaisi uusien keskusteluviestien saapumisesta. Digiraatia toivottiin kehitettävän myös enemmän ”nuorten näköiseksi” esimerkiksi visuaalisia elementtejä lisäämällä.
Eräs haastatteluissa esille tullut kehityskohde oli käytettävän kielen ymmärrettävyys ja helppolukuisuus. Tätä pidetiin keskeisenä lähtökohtana kaikessa Digiraatiin liittyvässä viestinnässä. Yhtenä esimerkkinä haastattelijat mainitsivat keskustelussa esitettävien kysymysten muotoilun. Tämä on erityisen tärkeää silloin, kun Digiraati kohdistuu kansallisiin tai alueellisiin strategioihin ja on siten verrattain kaukana Digiraatiin osallistuvien nuorten arjesta. Samalla haastateltavat toivat esille Digiraadin kestoon liittyviä kysymyksiä. Eräs haastatteluun osallistuneista totesikin, että Digiraadissa käytävä keskustelu voi muodostua antoisammaksi, mikäli keskusteluun käytetty aika on lyhyt, mutta intensiivinen, sillä internet-keskustelut ovat luonteeltaan lyhytkestoisia.
Digiosallisuuden näkökulmasta yksi kiinnostavista haastatteluissa esille tulleista huomioista oli läsnäolo ja nuorten kokemus siitä, että osallistumisella on merkitystä. Tällöin haastatteluissa viitattiin fasilitaattorin rooliin tsemppaavana ja kannustavana kommentoijana, joka stimuloi keskustelua eteenpäin. Kuten eräs haastatteluun osallistuneista totesi:
”Et kyl niitten nuorten täytyy saada se tunne siitä, että sä oot läsnä koko ajan, nii se tehään ainoastaan sillai, että sä näytät olevas läsnä”.
Samalla haastatteluissa pohdittiin Digiraadin merkitystä osana laajempaa digiosallisuutta. Tällöin haastatteluissa tuli esille muun muassa Digiraadin profiloituminen yhdeksi väyläksi järjestää kuulemisia, mutta myös Digiraadin kohdentaminen niille nuorille, jotka eivät ole aiemmin löytäneet itselleen sopivaa vaikuttamisen väylää. Tällöin keskeisenä pidettiin nuorille tärkeiden aiheiden valitsemista Digiraatikeskustelun teemaksi. Eräs haastateltavista totesi seuraavasti:
”Että se on ihan ensimmäinen kyllä se aihe mun mielestä, kaikista tärkein, ettei sillä alustalla tai millään oon loppujenlopuksi mitään merkitystä koska, jos se aihe on niin kiinnostava, et sun on pakko sanoo siitä jotain, niin sä tuut vaikka hangen ja lumen läpi kertomaan mielipiteesi.”
Toisaalta haastateltavat mainitsivat, että Digiraadin ohella nuoret hyödyntävät vaikuttamisen kanavina useita muita virtuaalisia sovelluksia. Haastatteluiden perusteella vaikuttaakin siltä, että nuorten hyödyntämät digitaalisen vaikuttamisen foorumit voivat syntyä spontaanisti ja ilman erillistä ohjausta. Kuten yhdessä haastattelussa asiaa kuvattiin:
”Kyllähän nuoret itse käyttää hyvin paljon erilaisia virtuaalisia menetelmiä ihan niin kuin vaikka jostain omasta someaktiivista lähtien ja tavallaan, että nuoret voi myös hyödyntää sitten semmoisia, sanotaanko, että vaikka joku discord tai twitch, jotka on niinku lähtenyt semmoisessa pelimaailmassa.”
Nuorilähtöisen digiosallisuuden tulevaisuus?
Nuorilähtöisen digiosallisuuden edistäminen on oletettavasti tärkeä nuorisopoliittinen lähtökohta myös tulevaisuudessa. Lisääntyvien verkossa toimivien palveluiden ja foorumeiden myötä digiosallisuuden muodot voivatkin olla aiempaa moninaisempia ja muutoksessa olevia. Samalla eri toimijoilla voi olla keskenään ristiriitaisiakin olettamuksia, toiveita ja tavoitteita nuorilähtöiselle digiosallisuudelle (Hänninen ym. 2021). Kysymys osallisuudesta kytkeytyykin paitsi laajoihin institutionaalisiin rakenteisiin (Hänninen ym. 2021; Lonkila & Jokivuori, 2022; Pathak-Shelat & Bhatia, 2019) myös tunteisiin (Lampoltshammer ym., 2021): miltä osallistuminen tuntuu ja millaisia kokemuksia sen myötä syntyy?
Eräs tulevaisuutta koskeva näkökulma voi olla joidenkin virtuaalitilojen kansalliset rajat ylittävä luonne: digiosallisuus läpäisee paikallisen, kansallisen ja kansainvälisen kontekstin, jolloin osallisuuden tunne ei ole pelkästään kansalaisvaltioihin kytkeytynyttä, vaan globaalia (Pathak-Shelat & Bhatia, 2019). Samalla nuoret ovat heterogeeninen ryhmä, joiden kiinnostukset, elämäntilanteet ja lähtökohdat ovat moninaisia. Tämän tunnistaminen on tärkeää sekä Digiraadin kehitystyössä että laajemmin digiosallisuutta koskevassa nuorisopoliittisessa toiminnassa. Tämä huomioitiin myös haastatteluissa:
”Me ei ehkä aina ihan tarpeeks mietitä oikeesti sitä, että miksi kukaan osallistuu mihinkään ja miksi kukaan haluaa osallistuu mihinkään, että meijän mielestä asiat on hirveen siistei ja ne on, mutta ei välttämättä ihan aina pysähdytä siihen, että onks tää kenenkään nuoren mielestä millään tavalla kiinnostavaa.”
Keskeistä onkin pohtia digiosallisuutta tukevien palveluiden tavoitteita ja tulevaisuutta yhdessä nuorten kanssa. Vain siten nuorilähtöinen digiosallisuus voi aidosti toteutua nyt ja tulevaisuudessa.
Kiitokset kaikille haastatteluihin osallistuneille!
Henna Juusola
Kirjoittaja on työskennellyt tutkijana ALL-YOUTH-hankkeessa.
Lähteet
Banaji, S. (2008). The Trouble with Civic: A Snapshot of Young People’s Civic and Political Engagements in Twenty-First-Century Democracies. Journal of Youth Studies 11 (5): 543–560. doi:https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.1080/13676260802283008.
EU [European Union] )(2018). Official Journal of the European Union, C 456, 18 December 2018. https://eur-lex.europa.eu/legal-content/EN/TXT/?uri=OJ:C:2018:456:FULL
Grasso, M. (2018). “Young People’s Political Participation in Europe in Times of Crisis.” In Young People Re-Generating Politics in Times of Crises, edited by Sarah Pickard and Judith Bessant, 179–196. Palgrave Studies in Young People and Politics. Cham: Springer International Publishing. doi:https://doi-org.libproxy.tuni.fi/10.1007/978-3-319-58250-4_10
Hänninen, R.; Karhinen, J.; Korpela, V.; Pajula, L.; Pihlajamaa, O.; Merisalo, M.; Kuusisto, O.; Taipale, S.; Kääriäinen, J. & Wilska, T-A. (2021). Digiosallisuuden käsite ja keskeiset osa-alueet. Digiosallisuus Suomessa -hankkeen väliraportti. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnann julkaisusarja 2021: 25
Kuusisto, O.; Merisalo, M.; Kääriäinen, J.; Hänninen, R.; Karhinen, J.; Korpela, V.; Pajula, L.; Pihlajamaa, O.; Taipale, S.& Wilska, T-A. (2022). Digiosallisuus Suomessa. Digiosallisuus Suomessa-hankkeen loppuraportti. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnann julkaisusarja 2022:10.
Lampoltshammer, T. J., Zhu, Q., & Parycek, P. (2019). Affective Effect: Issue Engagement on a Youth E-Participation Platform. EJournal of eDemocracy and Open Government, 11(1), 37–58. https://doi.org/10.29379/jedem.v11i1.558
Lonkila, M., & Jokivuori, P. (2022). Sharing and liking as youth nano-level participation. Finnish students’ civic and political engagement in social media. Journal of Youth Studies, ahead-of-print(ahead-of-print), 1–18. https://doi.org/10.1080/13676261.2022.2049731
OKM [Opetus- ja kulttuuriministeriö] (2020). Valtakunnallinen nuorisotyön ja -politiikan ohjelma 2020–2023: Tavoitteena nuoren merkityksellinen elämä ja osallisuus yhteiskunnassa. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2020:2.
Pathak-Shelat, M., & Bhatia, K. V. (2019). Young people as global citizens: negotiation of youth civic participation in adult-managed online spaces. Journal of Youth Studies, 22(1), 87–107. https://doi.org/10.1080/13676261.2018.1483074
Pietilä I, Meriläinen N, Varsaluoma J,Väänänen K (2021) Understanding youths’ needs for digital societal participation: towards an inclusive Virtual Council. Behaviour & Information Technology. 40(5): 483–496. https://doi.org/10.1080/0144929X.2021.1912182