Kesäinen tuuli pörrötti hiukset ja kumisaappaat olivat tarpeen kivutessamme Ukko-Kolin huipulle. Emme silti olleet Kolilla ainoastaan maisemien takia, vaan osallistumassa Tiede, taide ja metsä -tapahtumaan yhdessä metsästä kiinnostuneiden tieteilijöiden ja taiteilijoiden kanssa. Kolin uljaat kansallismaisemat johdattelivat keskusteluja metsiin ja metsien ajankohtaisiin kysymyksiin. Keskustelu risteili Suomen puuhuollosta hiilinieluihin ja biotaiteesta metsäisiin tietokonepeleihin.
Metsillä on valtavan suuri merkitys ilmastonmuutoksen hillinnässä ja metsiin kohdistuu paineita, toiveita ja odotuksia niin metsäteollisuuden, kansantalouden ja -terveyden kuin suojelun ja virkistyskäytönkin puolelta, tietenkään kulttuurimerkityksiä tai yksilöllisiä metsäsuhteita unohtamatta. Luvassa oli isojen kysymysten käsittelyä.
Erilaista taidetta
”Sää on ikuisesti muuttuva performanssi ja peitteenä päällämme oleva taivas on sen miljöö.”
-Carl Lavery
Lavery kuvaa hyvin taidetta ja taiteen mahdollisuuksia. Taidekin voi olla tilastollisesti pätevää. Järnefeltin maalaamat kansallisromanttiset maisemakuvat Kolin vaarojen huipulta ovat yleisesti kauniiksi miellettyä taidetta, joka välittää Suomen luonnosta idyllisen kuvan ja on ollut rakentamassa suomalaista identiteettiä. Kolin kansallismaisema on ollut merkittävä kansallisen heräämisen suunnannäyttäjä taiteen kultakauden aikaan ja Suomi on kehittynyt metsien hyötykäytön avulla kehitysmaasta hyvinvointivaltioksi. Toisaalta metsä on sisältänyt välinearvon lisäksi myös itseisarvon ja sitä on pidetty jumalallisessa asemassa, ja se on saatettu nähdä pelottavanakin paikkana.
On hurjaa huomata, miten puhutteleva elävästä materiaalista tehty biotaideteos, kuten mikrobien kasvamisesta muovautuva joutsenpatsas, voi olla. Tapahtuman aikana korostui ajatus siitä, ettei taiteen ole tarkoitus olla aina kaunista, vaan herättää ajatuksia ja tarjota tunteita.
Metsäsuhde meissä
Jokaisella on metsäsuhde, vaikka meillä kaikilla se on erilainen, eikä oikeanlaiselle metsäsuhteelle löydy määritelmää. Jollekulle metsä on paikka, jossa voi olla yhteydessä luontoon ja kokea olevansa osa jotain suurempaa, yksi saa työnsä metsästä ja toinen lenkkeilee siellä päivittäin. Metsäsuhdetta kuitenkin muokkaavat vahvasti omat kokemuksemme luonnosta ja metsästä, esimerkiksi juuret.
Tulevaisuuden metsäsuhteesta keskusteltaessa juolahti mieleen monenlaisia visioita. Kohtaammeko ajan, jolloin kaikki ihmiset asuvat Etelä-Suomessa tietyllä alueella ja muu maa on luonnontilaisena hiilivarastona? Pakottaako ekokatastrofi jossain vaiheessa meitä laskemaan elintasoa niin voimakkaasti, että palaamme pakotetusti luontoon mataliin majoihin?
Jo nyt metsä ja luonto ovat nousevia trendejä, kun esimerkiksi kansallispuistot kasvattavat kävijämääriään. Monen metsäsuhteessa myös perinteinen metsätalous näyttelee suurta osaa, vaikka murrosta metsän merkityksessä onkin tapahtunut. Metsä on myös tärkeänä elementtinä taiteessa niin valokuvauksen kuin maisemamaalaustenkin muodossa, unohtamatta puun mahdollisuuksia materiaalina.
Millainen on metsien uusi kultakausi?
Usein metsä- ja ilmastopohdinnan keskiössä on jokaisen oman ekologisuuden tarkastelu ja metsien hoitoon ja hoitamattomuuteen liittyvien arvojen ja käytännön ristiriitojen pohtiminen. Miten ihmisten motivaatiota voitaisiin lisätä ja metsäpohdinta ja ekologiset valinnat tuoda osaksi arkipäivää?
Keskustelu hakkuumääristä on ollut mediassa paljon esillä. Minkä verran puuta voidaan hakata kestävästi? Mitkä ovat hiilinielujen vahvistumisen edellytykset? Onko fossiilisten polttoaineiden korvaaminen puulla hyvä asia? Miten voidaan yhtä aikaa hakata puuta ja vahvistaa hiilinieluja?
Toinen näkee puun fossiilisten polttoaineiden korvaajana, toinen lataa akkujaan hakkaamattomassa metsässä. Keskustelimmekin paljon siitä, miten luonnonsuojelua voitaisiin lisätä niin, että se sopisi myös erilaisten metsänomistajien ajatusmaailmaan.
Uusissa metsänkäyttökäyttömuodoissa nähdään mahdollisuus metsien monipuoliseen käyttöön ja metsäluonnonsuojelun edistämiseen. Esimerkiksi sieniympit, mahlankeruu tai virkistyskäytön tuotteistaminen voisivat tuoda metsänomistajille tuloja niin, että metsä pidetään pystyssä. Markkinat ja markkinointi vaikuttavat valtavasti siihen, miten uudet innovaatiot ja suuntaukset pääsevät kehittymään. Tärkeää on konkreettisuus ja se, että asiat koskettavat. Tässä taiteella on suuri rooli, sillä sen avulla tieteen uusia löydöksiä voidaan tuoda ihmisten näkyville. Parhaimmillaan ilmanlaatua kuvaava teknologiaa hyödyntävä visuaalinen teos, kollaasityyppinen valokuvataide tai Muinais-Suomeen sijoittuva tietokonepeli voi herättää meidät ajattelemaan ja sitä kautta saada aikaan halun toimia kestävyyden eteen.
Ilmastonmuutokseen voidaan vastata dialogin keinoin
Luontoympäristö on peruskivi ihmisten sekä muiden eläinten hyvinvoinnille ja hyvälle elämälle. Ilman hyvinvoivaa luontoa ja tasapainossa olevia ekosysteemejä ei ole taloutta, ei koulutusta, ei toimivia yhteiskuntia eikä ihmiskunnan tulevaisuutta.
Tieteilijöiden, taitelijoiden, nuorten ja politiikkojen yhteen saattaminen ja keskustelun syntyminen heidän välilleen on avainasemassa ilmastokriisin kaltaisten laajamittaisten ongelmien ratkaisemisessa. Keskustelun kautta voidaan lisätä ymmärrystä siitä, millaisen linssin läpi toinen osapuoli katsoo maailmaa. Sen kautta voi tulla myös tietoisemmaksi omista ajattelu- ja reaktiotavoistaan. Dialogin avulla voidaan tunnistaa niitä arvoja ja asioita, joita kaikki osapuolet pitävät tärkeinä ja joiden kautta on mahdollista rakentaa yhteisiä unelmia ja tavoitteita.
Katse tulevaisuuteen
Kohtaaminen huipulla oli todella kohtaaminen tieteen ja taiteen välillä. Tavat katsoa metsää monipuolistuivat ja yksilöllisten metsäsuhteiden kirjo oli mahtava. Tapahtuma oli intensiivinen kattaus erilaisista taustoista tulevien toimijoiden vuoropuhelua, yhdessä ideoimista sekä luonnon helmassa rauhoittumista. Tapahtuman tuloksena syntyi paitsi uusia oivalluksia ja ajatuksia, myös uusia tuttavuuksia. Jatkotavoitteina on lähteä kehittämään tapahtumaa yleisöä osallistavaksi ja tuoda puhuttelevaa metsä-, ilmasto- ja ympäristöaiheista dialogia osaksi tapahtumia, kuten vaikka ensi kesän Ilosaarirockia. Tulevaisuutta voidaan rakentaa tieteen ja taiteen dialogin kautta.
Ukko-Kolille kiivetessään tunsi oman pienuutensa. Jalkojen alla kohosi Euroopan vanhin kallioperä ja Pielinen lainehti. Yllättävä sadekuuro muistutti siitä, että olemme edelleen luonnon armoilla. Myöhäisillan auringonlasku sai hymyn huulille. Sen värit olivat kuin taideteoksesta.
Tapahtuma järjestettiin yhteistyössä Itä-Suomen Yliopiston Metsätieteiden osaston, Savonia ammatti-korkeakoulun Human Security Finlandin ja Luova Veto! -hankkeen sekä ALL-YOUTH -hankkeen kanssa.
Elli Hämynen
Kestävää hyvinvointia luomassa -osatutkimus
Kanssatutkija, Itä-Suomen yliopisto
Juni Sinkkonen
Kestävää hyvinvointia luomassa -osatutkimus
Kanssatutkija, Itä-Suomen yliopisto
Venla Siltovuori
Kestävää hyvinvointia luomassa -osatutkimus
Kanssatutkija, Itä-Suomen yliopisto