Mitä metsänomistajuus nuoren suomalaisen todellisuudessa on? ALL-YOUTHin kanssatutkija haastatteli joukon nuoria metsänomistajia ja selvää on ainakin se, että metsänomistajuus on isossa muutoksessa.
On kiinnostavaa huomata, kuinka paljon nuoret metsänomistajat arvostavat vanhemmiltaan tai isovanhemmiltaan saatua ylisukupolvista metsätietoa ja yrittävät samalla ujuttaa mukaan uutta tietoa. Tieto kulkee molempiin suuntiin.
ALL-YOUTH hanke on tutkinut nuorten metsänomistajien näkemyksiä metsien käytöstä sekä heidän arvojaan metsäomistajina. Metsätalous on Suomessa tärkeä osa suomalaista bio- ja kiertotaloutta ja siksi tulevat metsänomistajat ovat tärkeitä toimijoita vihreässä taloudessa. Haastattelimme Pohjois-Karjalassa, Pohjois-Savossa ja pääkaupunkiseudulla kirjoilla olevia 16-30-vuotiaita metsänomistajia. Yhteystiedot saimme käyttöömme Suomen metsäkeskukselta. Aluksi ajattelimme, ettei monikaan metsää omistava nuori suostuisi haastateltavaksi. Päinvastoin, useimmat puhelimitse tavoitetut nuoret metsänomistajat lähtivät avoimin mielin mukaan tutkimukseemme.
Kotoa tietoa on saatu erityisesti metsänhoidosta ja -käytöstä. Monet nuoret kertoivat saaneensa neuvoja ja tukea vanhemmiltaan sekä keskustelevansa vanhemman henkilön kanssa metsänhoidollisista ja puun myyntiin liittyvistä kysymyksistä. Ylisukupolvisen metsätiedon siirtyminen vanhemmalta nuoremmalle näyttäytyy tärkeänä, sillä yksityisomistuksessa Suomessa on noin 60 prosenttia metsäalasta. Metsänomistajia on yhteensä noin 630 000 ja heidän keski-ikänsä on yli 60 vuotta.
Metsäasioissa paljon epävarmuutta
Useimpien haastateltujen mielipiteet ja näkemykset erosivat jonkin verran vanhempien näkemyksistä, mutta aina vanhempien päätäntävaltaa ei tohdita vastustaa. Omaa tietoaan ja kokemustaan metsäasioista useat nuoret pitivät puutteellisena verrattuna vanhempiin henkilöihin. Myös metsäyhtymässä, jossa kaksi tai useampi henkilöä omistaa yhdessä metsää, oman näkemyksen esille tuomista pidettiin haasteellisena. Nuori mieshenkilö totesi:
”Sillon kun mie perin sen niin halusin pitää kaikki vaihtoehdot auki… Sitten jatkuva kasvatus tuli tuossa puoli vuotta sitten mulle esille ja vähän innostuin siitä… Ja pyysin siitä tai tilasin sellasen hoitosuunnitelman, mutta sitä ei ikinä jostain syystä tullut… Mun isä vähän rivien välistä niin kun ilmaisi, ettei itse kannata jatkuvaa kasvatusta… Ja tietysti se isän mielipide vaikuttaa tosi paljon sillä tavalla, kun ei minulla ole sellaista omaa vahvaa näkemystä.”
Jokaisen nuoren mielipide on tärkeä – riippumatta siitä, miten paljon heillä on tietoa ja kokemusta metsäasioista. Haastattelut saivat pohtimaan mitä nuorten metsänomistaminen todellisuudessa on? Omistavatko nuoret metsäkiinteistönsä vain paperilla vai tekevätkö he päätöksensä itse pohjautuen omiin arvoihinsa ja kiinnostuksiinsa?
Nuoret kertoivat haastatteluissa ajatuksistaan siitä, miten he haluavat metsäänsä käytettävän. Esille nousivat metsien tarjoamat virkistysarvot, kuten retkeily, marjastus ja sienestys. Usean haastateltavan ensimmäinen kosketuspinta omaan metsäänsä oli ollut lapsuudessa. Vanhempien tai isovanhempien kanssa oli marjastettu, retkeilty tai kerätty rankoja polttopuuksi. Hyvin usein metsä liittyi omaan elämään lapsuuden leikkien kautta. Myös aiempien, esimerkiksi Anna-Kaisa Rämön tutkimusten valossa nuoret arvostavat metsäluontoa
Kestävä metsänhoito kiinnostaa
Metsänhoitoon ja käyttöön haastatellut nuoret liittivät erilaisia ja omasta mielestään moninaisempia arvoja ja toiveita kuin heidän vanhempansa tai isovanhempansa. Monet nuoret metsänomistajat korostivat haastatteluissa luonnon monimuotoisuutta. Avohakkuisiin suhtauduttiin varauksella, monet hyvinkin kielteisesti.
Monella nuorella ajatukset ja toiveet liittyvät kestävään metsänhoitoon. Esimerkiksi hakkuita omassa metsässä haluttiin tehdä ”kevyin menetelmin” ja monimuotoisuus säilyttäen. Metsän jatkuvasta kasvatuksesta menetelmänä oltiin kiinnostuneita. Nuorten tietoisuus ja myös huoli metsäluonnon monimuotoisuudesta näyttäisi olevan kasvussa.
Nuoret metsänomistajat tarjosivat kehitysideoita kestävän hyvinvoinnin lisäämiseksi. Haastateltavat toivovat nuorille suunnattuja metsänomistamisen viestintäkanavia (ks. Uuden metsänomistajan tietopaketti), metsäalan mentorointiohjelmia ja vastuullisen metsänkäyttäjän oppaita sekä verkkokursseja ja muita matalan kynnyksen foorumeita metsätiedon oppimiselle.
Nuoret antoivat ymmärtää, että vertaisoppiminen saattaisi olla heille sopiva työtapa. Nuorille naismetsänomistajille toivottiin omia koulutustilaisuuksia.
Lisätieto voimaannuttaisi
Metsänomistajuus on selvästi murroksessa. Usean nuoren metsänomistajuus on jossakin määrin vain paperilla omistamista, mutta omia näkemyksiä yritetään hivuttaa varovasti metsiä koskevaan päätöksentekoon. Nuoret yrittävät tuoda uutta tietoa vanhemmilleen metsien vastuullisesta hoidosta ja virkistysarvoista.
Vanhemmalta saatu ylisukupolvinen metsätieto toisaalta pohjustaa nuoren tietoa ja kykyä muodostaa näkemyksiään metsänhoidosta, mutta toisaalta kunnioitus vanhemman auktoriteettia kohtaan alentaa monen uskallusta tehdä omia päätöksiä.
Nuorille suunnattujen tiedotuskanavien ja räätälöityjen kurssien lisäämisellä heitä tulisi kannustaa itsenäisesti tekemään päätöksiä metsäänsä koskien. Näin nuoret voimaantuisivat tietoon perustuen kyseenalaistamaan heille esitettyjä ylisukupolvisia näkemyksiä.
Anna-Maija Tuunainen
Kestävää hyvinvointia luomassa -osatutkimus
Kanssatutkija, Itä-Suomen yliopisto
Nina Tokola
Kestävää hyvinvointia luomassa -osatutkimus
tutkijatohtori, Itä-Suomen yliopisto
Lähteet:
Rämö, Anna-Kaisa, Mäkijärvi, Liisa, Toivanen, Ritva, Horne, Paula. (2009): Suomalaisen metsänomistajan profiili vuonna 2030 – Asenteiden ja näkemysten muutokset yhdensukupolven aikana. Pellervon taloudellisen tutkimuslaitoksen raportteja N:o 221. Helsinki.