Klinikkaoppiminen tuo opiskelijoille tilaisuuksia oppia käytännössä ja verkostoitua. Pelkän harjoitustyön sijaan saatetaan toteuttaa vaativiakin toimeksiantoja.
Palasin juuri Mosambikista, jossa olin järjestämässä klinikka-opetusmenetelmään pohjautuvaa kenttäkurssia metsä- ja luonnonvara-alan yliopisto-opiskelijoille. Opiskelijat tulivat kahdesta Mosambikilaisesta yliopistosta (Universidade Eduardo Mondlane ja Universidade Zambeze). Kurssin tarkoitus oli tehdä esitutkimus metsäalan yritysten ja paikallisten yhteisöjen mahdollisuuksista yhteistyön ja konfliktien hallintaan. Tämän esitutkimuksen pohjalta tutkimusta tullaan jatkamaan. Opiskelijat saivat mahdollisuuden oppia käytännössä kuinka tutkimukseen liittyvää laadullista kenttätyötä tehdään.
Itä-Suomen yliopistolla olen toisen klinikka-kurssin vastuuopettaja. Tällä Ihminen ja Ympäristö-kurssilla ALL-YOUTH-tutkimushanke on ollut mukana kehittämässä opetusmenetelmää. Vuoden 2019 kurssilla opiskelijat tuottivat Itä-Suomen yliopiston normaalikoululle seminaarin liittyen energia- ja ruokakysymyksiin sekä nuorten arvoihin ja asenteisiin luontoa kohtaan.
Työelämävalmiuksia oppimassa
Klinikka-oppimisessa keskeistä on, että opiskelijat yhdessä vastuuopettajan kanssa suunnittelevat ja toteuttavat heiltä pyydetyn tiedonhankintatehtävän tai muun hankkeen. Suomen ja Mosambikin kursseissa oli yhteistä se, että kyseessä ei ollut vain harjoitustyö vaan toimijaverkoston kanssa toteutettu tärkeä ja vaativa tehtävä.
Vastuuopettajan kannalta Mosambikin ja Suomen kurssien haasteet olivat erilaisia mutta molemmat vaativat paljon aikaa ja suunnittelutyötä. Ihminen ja Ympäristö-kurssilla opiskelijoita oli 68 ja oli haastavaa suunnitella kurssi niin että ryhmistä ei tullut liian suuria. Oli myös oma haasteensa motivoida kaikkia opiskelijoita panostamaan omien ryhmiensä toimintaan tasapuolisesti ja osa opiskelijoista otti vapaamatkustajan paikan.
”Ryhmät olivat kuitenkin mielestäni aivan liian suuria toimivaan ryhmätyöstelyyn ja nyt työmäärä jakautui todella epätasaisesti. Muutama ei osallistunut millään tavalla ryhmätyöhön, joten he selvisivät kurssista huomattavasti vähemmällä”, eräs opiskelija kuvailee
Monille opiskelijoistani yliopiston ulkopuolella esiintyminen oli uusi ja jännittävä kokemus. Paikalla oli lukiolaisten lisäksi kaupunginvaltuutettuja, YLE Joensuu sekä maakuntalehti Karjalainen. Kurssievaluaatiossa moni opiskelija korosti seminaarin tärkeyttä oppimiskokemuksena.
”Seminaari oli mielestäni mukava. Toteutus sujui hyvin pienistä teknisistä vaikeuksista huolimatta. Seminaari oli myöskin sopivan mittainen, ja keskittyä jaksoi loppuun asti. Oli myös mukavaa huomata, että aiheet herättivät katsojissa keskustelua.”
Mosambikissa opiskelijoita oli viisi ja kaikki olivat hyvin aktiivisia. Kaksi heistä oli väitöskirjantekijöitä, joiden jatkotutkimukseen esitutkimusta tullaan käyttämään.
”Esitutkimuksen ja kurssin aikana koin, että teimme jotain hyödyllistä ja saimme tapaustutkimukseen osallistuvat henkilöt tuntemaan olonsa mukavaksi ja luottamaan meihin. Tämä on tärkeää myöhemmässä tutkimuksessa, jotta voimme keskustella myös arkaluonteisista asioista, kuten laittomasta puukaupasta, metsäpaloista ja ympäristökonflikteista”, toinen väitöskirjantekijöistä kommentoi kurssia.
Luottamusta rakentamassa
Haasteena kurssin aikana olivat vaikeat kenttätyöolosuhteet. Mosambikissa huhtikuussa riehunut Idai-myrsky oli aiheuttanut poikkeuksellisen laajat tuhot. YKn mukaan myrsky oli yksi eteläisen pallonpuoliskon historian pahimmista säähän liittyvistä katastrofeista.
Opiskelijoille haastavia olivat myös haastattelut, joissa omaa tapaansa puhua ja ilmaista itseään ja jopa kieltä piti vaihtaa. Pienissä maaseutuyhteisöissä ei puhuta portugalia vaan paikallisia kieliä. Vaikka puhun yhtä Itä-Afrikan yleisimmästä bantu-kielistä, suahilia, ymmärrän lolo-kielestä vain muutamia sanoja. Mosambikissa opiskelijat olivat taustaltaan aivan toisenlaisista olosuhteista. Ilman sähköä, nettiyhteyttä ja juoksevaa vettä selviäminen oli myös heille uutta. Mutta hyvin nopeasti he löysivät yhteisöstä henkilön, joka latasi heidän älypuhelimensa aurinkokennolla. Ja iltaisin he pääsivät pelaamaan kännykällä. Olitpa nuori Mosambikissa tai Suomessa, älypuhelin on kuin perheen jäsen.
Mosambikilaisille opiskelijoille oli myös haastavaa rakentaa yhteistyötä erilaisten toimijoiden välille. Nuorena opiskelijana ei ole helppoa kävellä lääninhallintoon tai monikansallisen yrityksen toimistoon ja pyytää haastattelulupaa. Hierarkkisessa yhteiskunnassa minun roolini ohjaavana opettajana oli tuoda uskottavuutta ja huolehtia siitä, että yhteistyö opiskelijoiden ja erilaisten toimijoiden välillä pohjautuu molemminpuoliselle luottamukselle ja vuorovaikuttamiselle.
Tutkimusryhmälläni on juuri nyt tutkimusta Suomessa, Venäjällä, Tansaniassa, Mosambikissa, Meksikossa ja Indonesiassa. ALL-YOUTH hankkeessa tutkimme nuorten osallistumista luonnonvarojen hallintaan ja ympäristökonfliktien sovitteluun. Lisäksi tutkimme nuorten mentorointia bio- ja kiertotalousaloilla. Kaikissa hankkeissa olemme vuosien varrella järjestäneet myös kenttäkursseja ja opetusta klinikkaoppimisen keinoin.
Irmeli Mustalahti
Kestävää hyvinvointia luomassa -osatutkimuksen johtaja
Professori, Itä-Suomen yliopisto