Uudistavan ajattelun ja rakentamisen äärellä Uumajassa

Elokuussa osallistuin Uumajan yliopistolla järjestettyyn REGEN|ED 2026 -symposiumiin CircBuild-hankkeen kautta. Tapahtuma kokosi yhteen Västerbottenin museolle uudistavan eli regeneratiivisen ajattelun professoreita, tutkijoita, opettajia ja käytännön toimijoita eri puolilta maailmaa. REGEN|ED-yhteisössä on mukana edustajia 15 eri kansallisuudesta, ja tällä kertaa Uumajaan saapui osallistujia erityisesti eri puolilta Eurooppaa sekä Yhdysvalloista.

REGEN|ED on kansainvälinen yhteisö, joka tutkii ja kehittää uudistavaa koulutusta, yhteisöllisyyttä, paikkalähtöistä ajattelua sekä käytäntöjä, joiden avulla voidaan kuvitella ja rakentaa elämää vahvistavia tulevaisuuksia. Yhteisön toiminnan ytimessä on ajatus siitä, että valmiiden vastausten tarjoamisen sijaan kokoonnutaan oppijoina, tutkijoina, opettajina, taiteilijoina ja yhteisöjen jäseninä tutkimaan yhdessä merkityksellisiä kysymyksiä. Symposiumi tarjosi tilan kokemusten, pedagogisten käytäntöjen, tutkimuksen ja erilaisten viitekehysten jakamiseen. Viikon aikana rakennettiin yhteisöä, jonka perustana olivat uteliaisuus, välittäminen, vastavuoroisuus ja herkkyys ympäröivälle paikalle.

Yksi symposiumin keskeisistä teemoista oli siis paikan merkitys. Uudistavassa ajattelussa paikkaa ei nähdä pelkästään sijaintina kartalla, vaan elävänä kokonaisuutena, johon liittyvät ihmiset, yhteisöt, historia, kulttuuri ja paikalliset ekosysteemit. Tämä näkökulma herätti pohtimaan myös rakentamista ja rakennettua ympäristöä uudesta näkökulmasta. Miten uudistava ajattelu sitten näkyy rakentamisessa? Kansainvälisessä keskustelussa korostuu yhä vahvemmin ajatus siitä, että uudisrakennus- ja korjausrakennuskohteiden lähtökohtana tulisi olla paikka ja sen potentiaali.

Tapahtuma järjestettiin Västerbottenin museolla.

Tärkeässä roolissa ovat ne ihmiset, jotka alueella elävät, työskentelevät ja muodostavat yhteisön. Aiemmin rakentamisessa on saatettu keskittyä ensisijaisesti itse rakennukseen, mutta nykyään keskustelu on siirtymässä siihen suuntaan, että alueen asukkaiden näkemykset ja kokemukset tulisi ottaa huomioon jo suunnittelun alkuvaiheessa. Kun paikallisia ihmisiä kuullaan ennen rakentamisen aloittamista, saadaan esille paikan tarina, historia ja erityispiirteet. Tämä tarjoaa suunnittelijoille ja arkkitehdeille mahdollisuuden luoda ratkaisuja, jotka kytkeytyvät aidosti ympäröivään paikkaan ja sen identiteettiin. Rakennuksesta tulee osa laajempaa kokonaisuutta sen sijaan, että se olisi vain irrallinen kohde maisemassa.

Uudistavassa rakentamisessa kiinnitetään huomiota myös luonnon prosesseihin. Rakennusten suunnittelussa huomioidaan esimerkiksi auringon kierto, tuulensuunnat ja paikalliset olosuhteet. Kierrätysmateriaalien käyttö lisääntyy, sadevesiä kerätään hyötykäyttöön ja hulevesiä pyritään pidättämään tonteilla niiden pois johtamisen sijaan. Kansainvälisesti yhä enemmän keskustellaan myös niin sanotuista nettopositiivisista rakennuksista.

Tavoitteena ei ole pelkästään vähentää haitallisia vaikutuksia, vaan pohtia, miten rakennukset voisivat tuottaa enemmän hyötyä kuin ne kuluttavat esimerkiksi energian, luonnon monimuotoisuuden tai yhteisöllisen hyvinvoinnin näkökulmasta. Samalla pohditaan, miten tällaisia vaikutuksia voidaan mitata ja millä aikajänteellä niitä tulisi arvioida.

Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä uudistavan rakentamisen periaatteista, mutta ne havainnollistavat hyvin paikan merkitystä. Rakennus ei ole vain rakennus. Parhaimmillaan se toimii osana paikallista luontoa, vahvistaa alueen identiteettiä ja tukee ihmisten sekä yhteisöjen hyvinvointia monin eri tavoin.

Seminaarin keskusteluissa nousi luonnollisesti esiin myös koulutuksen rooli muutoksen mahdollistajana. Uudistavaa ajattelua ei nähdä vain uutena oppisisältönä, vaan ennen kaikkea uudenlaisena tapana oppia, opettaa ja toimia maailmassa. Oppiminen tapahtuu suhteessa toisiin ihmisiin, yhteisöihin ja ympäröivään luontoon. Juuri tästä syystä kansainväliset kohtaamiset, kuten REGEN|ED-symposiumi, ovat arvokkaita: ne tarjoavat mahdollisuuden oppia erilaisista kulttuureista, näkökulmista ja käytännöistä sekä rakentaa yhteistä ymmärrystä siitä, millaista tulevaisuutta haluamme yhdessä luoda.

Uudistava ajattelu yhdistää ihmisiä tieteenalojen, ammattien ja maiden rajojen yli. Samalla se muistuttaa siitä, että kestävän tulevaisuuden rakentaminen ei ole yksittäisten asiantuntijoiden tehtävä, vaan yhteinen oppimisprosessi, johon meillä kaikilla on mahdollisuus osallistua.

Rakennetun ympäristön näkökulmasta tämä tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että opimme katsomaan rakennuksia osana laajempia elollisia järjestelmiä. Kun paikka, luonto ja ihmiset asetetaan suunnittelun lähtökohdiksi, voidaan parhaimmillaan luoda ympäristöjä, jotka eivät ainoastaan vähennä haittoja, vaan aktiivisesti uudistavat ja vahvistavat elämää niiden ympärillä.

Sanna-Maaria Siintoharju

Kirjoittaja on osa Kiertotaloudesta liiketoimintaa KIRA-alalla (CircBuild) -hankkeen projektitiimiä. Hanke toteutetaan Tampereen yliopiston ja Hämeen ammattikorkeakoulu HAMKin yhteistyönä ja se on saanut Euroopan unionin osarahoitusta Elinvoimakeskukselta (entinen Etelä-Savon ELY -keskus). Lisäksi rahoittajia ja yhteistyökumppaneita ovat A-Kruunu Oy, Hartela-Yhtiöt Oy, Helsingin seudun opiskelija-asuntosäätiö sr (Hoas), Kiinteistöalan Koulutuskeskus Oy (Kiinko), Saint-Gobain Finland Oy ja Y-Säätiö.

 

Euroopan unionin osarahoittama logo

 

Elinvoimakeskus logo