Yhdessä tilaisuuden työpajoista pohdittiin nuorten oikeutta osallisuuteen erityisesti digiympäristöissä. Työpajan järjestivät ALL-YOUTH- ja EduRESCUE-hankkeet. Tarkoituksena oli kartoittaa nuorten e-osallistumisen vahvuuksia, heikkouksia, uhkia ja mahdollisuuksia. E-osallistumisella tarkoitetaan tässä yhteydessä kaikkea osallistumista (esimerkiksi päätöksentekoon, kehittämistyöhön yms.), joka tapahtuu teknologiavälitteisesti.
Nuoren oikeuksien toteutuminen on aikuisten vastuulla
Demokratiasta puhuttaessa on välttämättä huomioitava myös ne ihmisryhmät, jotka eivät ikänsä tai muiden ominaisuuksiensa perusteella ole vaikuttamismahdollisuuksissaan aikuisen keskivertokansalaisen kanssa samalla viivalla. Yksi tällainen ryhmä on lapset ja nuoret. Erityisesti erilaisissa kriiseissä – kenties räikeimpänä viimeaikaisena esimerkkinä koronapandemia – nopean päätöksenteon priorisointi jyrää helposti nuorten kuulemisen ohi.
Kuitenkin jo Suomen perustuslakiin (6.3 §) on kirjattu, että lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti. Samoin perustuslain (14.4 §) mukaan julkisella vallalla on velvollisuus edistää yksilön, eli myös nuorten, mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan ja vaikuttaa häntä itseään koskevaan päätöksentekoon. YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen yhtenä perusperiaatteena on lapsen oikeus osallistua päätöksentekoon (12 art.), mikä on myös edellytyksenä lapsen edun ensisijaisuuden (3 art.) toteutumiselle. Oikeus itseään koskeviin asioihin sisältää sekä nuoren henkilökohtaiset asiat, että myös laajemmin kaikki nuoria koskettavat asiat, aina nuoria koskevien palvelujen järjestämisestä lainvalmisteluun saakka.
Vaikka nuorilla ei ole vaaleissa äänestysoikeutta (perustuslain 14.1 §), on nuorilla muutoin aikuisiin verrattuna yhtäläiset oikeudet tulla kuulluiksi. Oikeudet velvoittavat työssään viranomaistoimijoita, kuten opettajia, kouluterveydenhoitajia, sosiaalityöntekijöitä ja lainvalmistelijoita. Nuoren oikeus ei kuitenkaan toteudu itsestään, vaan toimijoiden on aktiivisesti mahdollistettava nuorten osallistuminen oikeuden toteutumiseksi.
Nuoret paremman yhteiskunnan tasavertaisina rakentajina
Monesti nuorten osallistamisen esteeksi muodostuu prosessin laajuus: se koetaan työlääksi toteuttaa ja vaatii paljon resursseja. Onnistuessaan hyödyt voivat kuitenkin olla huomattavasti panostusta suurempia. Sen lisäksi, että nuorten osallistuminen vahvistaa nuorten oikeuksien toteutumista sekä inklusiivisemman ja kestävämmän yhteiskunnan rakentamista, se myös mahdollistaa toimintojen ja lainsäädännön laadullisen parantamisen. Näin ollen nuorten osallistuminen päätöksentekoon eri tasoilla voi vaikuttaa positiivisesti koko yhteiskuntaan.
Kaikki lähtee liikkeelle asenteista. Monet nuoret ovat kiinnostuneita yhteiskunnallisista asioista ja heillä on usein paljon sanottavaa, kehitysideoita ja käytännön ratkaisuehdotuksia. Heidät tulisikin nähdä aktiivisina yhteiskunnan jäseninä, eikä vain päätösten kohteina. ALL-YOUTH-hankkeen tutkimuksissa on todettu, että nuorille suunniteltujen turvallisten vaikuttamiskanavien puute, riittämätön tiedonsaanti sekä konfliktien pelko nostavat nuorten kynnystä osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun (Pietilä ym. 2019, Pietilä ym. 2021a). ALL-YOUTH hankkeessa oikeusministeriön, eri kansalaisjärjestöjen ja nuorten kanssa yhteistyössä kehitetty Digiraati-alusta (Pietilä ym. 2021b) pyrkii osaltaan edistämään nuorten vaikuttamismahdollisuuksia yhteiskunnalliseen keskusteluun.
E-osallistumisen haasteita ja mahdollisuuksia
Digiaika luo osallistumiselle paljon uusia mahdollisuuksia, mutta samalla myös haastaa sitä. Vahvojen nettiyhteyksien, älypuhelimien ja tietokoneiden yleisyyden sekä koulujen ja kirjastojen ansiosta nuorten käytännön mahdollisuudet e-osallistumiseen ovat jo hyvät. Vaikka kaikilla nuorilla ei vieläkään ole samanlaisia valmiuksia ja taitoja käyttää digilaitteita ja internetiä tehokkaasti ja luotettavasti, digiosaamista ja medialukutaitoa opetetaan kouluissa enenevissä määrin. E-osallistumisen vahvuuksia on myös riippumattomuus ajasta ja paikasta sekä mahdollisuus anonymiteettiin, mikä voi osaltaan madaltaa kynnystä sekä parantaa esteettömyyttä ja yhdenvertaisia mahdollisuuksia.
Kehitettävää kuitenkin riittää. Nuorten osallistuminen toteutuu usein muodollisuutena, eikä sen vaikutukset välttämättä näy lopputuloksessa. Tämä voi aiheuttaa turhautumista nuorissa, ja aivan syystäkin. Siksi olisi hyvä, että nuoria ei kuulla vain yksittäisenä osana kokonaisuutta, vaan heidät osallistetaan koko prosessiin. Tällöin päätöksenteko tulee lähemmäs kohderyhmää ja osallistuminen tapahtuu enemmän nuorten omilla ehdoilla. Miten nuoret itse haluaisivat olla mukana? Mikä on heille luonnollisin tapa osallistua ja miten he haluaisivat olla osallisina prosessin aikana ja sen jälkeen? Miten heitä tiedotetaan prosessin lopputulemasta?
Erilaisten nuorten äänet kuuluviin
Vaikka e-osallistuminen lisää osaltaan yhdenvertaisuutta, osallisuutta uhkaa nykypäivänä yhä kiihtyvä polarisaatio. Ne nuoret, joilla on taitoja ja kapasiteettia, löytävät keinoja ja mahdollisuuksia osallistua, kun taas esimerkiksi kieli- tai kirjoitustaidottomilta nuorilta osallistuminen vaatii huomattavasti enemmän. Monesti osallistuvat nuoret ovat myös niitä samoja aktiiveja, jotka muutenkin toimivat esimerkiksi nuorisovaltuustoissa tai muissa päätöksentekoelimissä. Tällaisia nuoria myös usein pyydetään mukaan, koska heitä on helpompi ”löytää” ja heidän aktiivisuudestaan on näyttöä. Nuoret eivät kuitenkaan ole yksi yhtenäinen ryhmä samanlaisine tarpeineen tai näkemyksineen. Kysymys kuuluukin: miten saada kaikenlaisten nuorten ääni kuuluville – ja erityisesti heidän, joiden ääni ei perinteisesti kuulu yhteiskunnassa?
Niin sanottujen hiljaisten äänten esiin saaminen voi onnistua vaikkapa erilaisten järjestöjen kautta. Etujärjestöjen avulla on mahdollista tavoittaa hyvinkin erilaisia, jopa erityistarpeisia ryhmiä. Tätä tavoiteltiin esimerkiksi EduRESCUE-hankkeen Hiljaiset äänet -tutkimuksessa (Panula ym. 2023), jossa koronapandemian vaikutuksia nuorten hyvinvointiin, sosiaalisiin suhteisiin ja oppimiseen selvittävää sähköistä kyselyä jaettiin mm. Autismiliiton, HelsinkiMission, Kuurojen Liiton, Lastensuojelun Keskusliiton, MLL:n, MIELI ry:n, SPR:n, Suomen Vanhempainliiton ja Varsinais-Suomen Lastensuojelujärjestöt ry:n kautta. Myös osallistumistapojen monipuolisuus voi auttaa: yhdelle paras keino osallistua on vastata kyselyyn, toiselle vaikkapa osallistua chat-keskusteluun.
Osallisuutta yhteistyön ja dialogisuuden kautta
Yhteistyön ja kumppanuuksien avulla olisi mahdollista ylipäätään lisätä nuorten osallisuutta: paitsi tavoittaa erilaisia ryhmiä, myös luoda kosketuspintoja sekä lisätä molemminpuolista ymmärrystä. Nuoret tarvitsevat lisää tietoa päätöksenteosta ja siihen liittyvistä prosesseista, kun taas päättäjät ja kehittäjät lisää tietoa nuorten intresseistä ja tarpeista. Yksi haaste on nimittäin myös aikuisten ja nuorten erilaiset näkemykset esimerkiksi ajan suhteen: pitkiin vaikuttamisprosesseihin sitoutuminen voi tuntua nuorista epämotivoivalta, jos osallistumisen vaikutukset ovat tiedossa ”sitten joskus”. Aikuiset ovat myös tottuneita osittain eri digiympäristöihin (mm. eri sosiaalisen median sovellukset, käsitteistö, kieli ja toimintakulttuurit) kuin nuoret. Iso kysymys on se, miten nämä saadaan kohtaamaan niin, että osallistuminen olisi myös nuorille houkuttelevaa, turvallista, tehokasta ja mahdollisimman helppoa.
Olennaista on se, että kaikilla nuorilla olisi ymmärrys siitä, miten he voivat osallistua päätöksentekoon ja miten se vaikuttaa heidän elämäänsä. Nuoret tarvitsevat myös riittävät pohjatiedot käsiteltävästä asiasta sekä riittävät taidot ja yhdenvertaiset mahdollisuudet osallistua. Osallistumisen mahdollistaminen on meidän kaikkien aikuisten vastuulla.
Petra Heikkinen, Virve Valtonen, Jari Varsaluoma ja Eija Pakarinen
Blogiteksti pohjautuu ALL-YOUTH- ja EduRESCUE-hankkeiden tutkimukseen sekä Demokratiakorjaamo 2023 työpajaan 1, jota vetivät Jari Varsaluoma ja Guna Spurava ALL-YOUTH-hankkeesta sekä Virve Valtonen ja Eija Pakarinen EduRESCUE-hankkeesta. Kiitos kaikille työpajaan osallistuneille!
Lähteet:
Panula, V., Kiuru, N., Pöysä, S., Junttila, N., Sorkkila, M., Lerkkanen, M.-K. & Pakarinen, E. (2023). Hiljaisia ääniä: nuorten kokemuksia koronapandemian vaikutuksesta hyvinvointiin, sosiaalisiin suhteisiin ja oppimiseen. Opetushallitus, Raportit ja selvitykset 2023:2. https://www.oph.fi/fi/tilastot-ja-julkaisut/julkaisut/hiljaisia-aania
Pietilä, I., Meriläinen, N., Varsaluoma, J., & Väänänen, K. (2021a). Understanding the youths’ user needs for inclusive eParticipation. In European Conference on Cognitive Ergonomics 2021 (ECCE 2021). Association for Computing Machinery, New York, NY, USA, Article 38, 1–5. https://doi.org/10.1145/3452853.3452873
Pietilä, I., Meriläinen, N., Varsaluoma, J. & Väänänen, K. (2021b): Understanding youths’ needs for digital societal participation: towards an inclusive Virtual Council, Behaviour & Information Technology, https://doi.org/10.1080/0144929X.2021.1912182
Pietilä, I., Varsaluoma, J. & Väänänen K. (2019) Understanding the Digital and Non-digital Participation by the Gaming Youth. In: Lamas D., et al. (eds) Lecture Notes in Computer Science vol 11747. Paper presented at INTERACT 2019 (Part 2, pp. 453-471). Springer, Cham.