Maankäytön suunnittelussa ja rakentamisessa yksityisellä sektorilla on otettu digitalisaation ja tiedon liikkumisen hyödyntäminen tosissaan. Esimerkkejä on automaatiosta, digitaalisista kaksisosta ja alustataloudesta. Keskeistä on, että avoin tiedonjako nähdään innovaatioiden mahdollistajana. Työmaat toimivat tahtituotannossa ja prosesseja on automatisoitu toiminnan tehostamiseksi ja resurssien, myös rahan, säästämiseksi. Tekoäly ja automaatio tuovat tehokkuutta, sillä ne mahdollistavat ihmistyön keskittymisen harkintaa ja suunnittelua vaativiin asiantuntijatöihin. Julkisella sektorilla tiedon ja digitaalisen datan hyödyntämisessä on kuitenkin muutamia hyviä esimerkkejä lukuun ottamatta yleisesti ottaen reilusti tekemistä. Julkisella sektorilla tulostettava, allekirjoitettava ja postimerkin nuolaisun jälkeen postitse lähettävä kaavake on vielä, absurdia kyllä, arkipäivää. Toisaalla digitalisaatiota on ehkä jo tehty, mutta prosessit perustuvat paperikäytäntöihin, kuten sähköpostilla tiedon ja tiedostojen jakoon, eikä tieto siten päädy yhtenäiseen tietovarantoon.
Tarve julkisen maankäytön suunnittelun, kaavoituksen, luvituksen ja kiinteistönhallinnan digitalisaatiolle on tunnistettu. Ympäristöministeriö on käynnistänyt tähän liittyen valtakunnallisen uudistamishankkeen vuosille 2020–2024. Hankkeessa on tarkoitus muun muassa muodostaa rakennetun ympäristön kansallinen tietojärjestelmä, jossa tarkoituksena on keventää ja selkeyttää tiedonhallintaa. (YM 2021). Hanke on merkittävä, ja siitä on Suomessa haaveiltu jo 1990-luvulta alkaen (mm. Hyvönen 2001, 1998).
Rakennetun ympäristön kehittämiseen liittyviä hankkeita on YM:n lisäksi käynnissä myös yksittäisillä kunnilla. Esimerkiksi Vantaan kaupunki on vuodesta 2015 kehittänyt paikkatietopohjaista MATTI-järjestelmää, joka sisältää maankäytön suunnittelun ja kuntateknisen infran elinkaaren sekä kartta- ja paikkatiedon tuotannon ja hallinnan. Parhaillaan Vantaalla laajennetaan järjestelmää myös hankeyhteistyöhön. Tavoitteena on ajantasaisen tiedonhallinnan lisäksi myös parantaa tiedon saatavuutta, palveluja ja yhteistyötä. Kerätystä tiedosta voidaan Vantaallakin tuottaa ja esittää yhä parempia tilannekuvia ja lisätä aitoa ymmärrystä johtamisen tueksi.
Vaikka julkisen sektorin maankäytön prosessien digitalisoituessa rakennetun ympäristön tietoa kertyisikin jatkuvasti yhä enemmän ja tiedon käytön ja sillä johtamisen mahdollisuuksia on loputtomasti, ongelmana on, että potentiaalia ei osata kunnissa hyödyntää. Riittävää osaamista ei välttämättä löydy tai sitä ei ymmärretä käyttää. Mikäli uusista järjestelmistä halutaan paras irti, maankäytön suunnittelun ja rakentamisen toimialoille tarvitaan kipeästi tietoarkkitehtuurin kehittämis-, sekä paikkatieto- ja analytiikkaosaamista. Investointi osaajiin voi tuntua kuntien mittapuussa kalliilta ja myös järjestelmiin investoiminen maksaa. Ajattelumalli ei silti ole oikea, koska kysymys kuuluu, kuinka kalliiksi yhteiskunnalle tulee, jos julkisen sektorin osaamista ja järjestelmiä ei kehitetä ympäröivän maailman vaatimusten mukaisesti vaan se jää tehottomaan paperipohjaiseen tiedonkäsittelyyn.
Rohkeus kehittämiseen kannattaa, koska julkisen sektorin digitalisoinnilla on suuret mahdollisuudet. Esimerkkejä löytyy mm. kaavoituksen ja rakennusvalvonnan kehittämisestä (Sulonen & Vastamäki 2021). Digihankkeilla yhteiskunnan tarpeisiin verorahoilla tuotettua tietoa saadaan virtaamaan avoimesti kohti uusia kansallisia ja kansainvälisiä innovaatiota. Käytännön yhteistyötä yksityisen ja julkisen välillä on mahdollista parantaa, kun järjestelmätasolla tekniikka ja toimintamallit ovat samalta vuosikymmeneltä. Toimivat ja ajantasaiset, jopa edistykselliset järjestelmät voisivat osaltaan parantaa kunnan palvelutasoa, nopeuttaa prosesseja ja toimia jopa kunnan vetovoimatekijänä sekä olla kansallinen ylpeys ja yksi tulevista vientituotteistamme.
Kimmo Sulonen ja Mari Jaakonaho
Lähteitä:
Sulonen, K., & Vastamäki, J. (2022). Improving efficiency in Finnish public land use processes – regulatory change and digitalisation in focus. Nordic Journal of Surveying and Real Estate Research, 16(1). https://doi.org/10.30672/njsr.49388
Hyvönen V,. Kiinteistönmuodostamislaki II. Kiinteistötoimitukset. Jyväskylä 2001.
Silius-Miettinen, P. (2018). Rakennusvalvonta digitaalisen muutoksen pyörteessä. Publication; Vol. 1583). Tampere University of Technology. Doctoral dissertation.
Noardo, F., Wu, T., Arroyo Ohori, K., Krijnen, T., Tezerdi, H., & Stoter, J. (2020). Geobim for digital building permit process: Learning from a case study in Rotterdam. ISPRS Annals of Photogrammetry, Remote Sensing and Spatial Information Sciences, 6(4/W1).
YM Ympäristöministeriö, (2022), https://ym.fi/ryhti