Itsenäistä asumista yhteisöllisesti

Yhteisöllinen asuminen synnyttää parhaimmillaan esimerkiksi naapuriapua ja ystävyyssuhteita asukkaiden välille. Kuva: Unsplash.

Juuri ennen kesää valmistunut diplomityö ikääntyneiden yhteisöasumisesta sai nyt rinnalleen parannellun arviointikehyksen ikääntyneiden asumisen ikäystävällisyyden arvioinnista. Arviointikehys on osa Tulevaisuuden senioriasuminen TULE -hankkeen loppuraporttia.

Veronika Haukelandin diplomityö ”Itsenäistä asumista yhteisöllisesti: Yhteisöasuminen ikääntyneiden asuinvaihtoehtona ja sen tilalliset tarpeet” julkaistiin toukokuussa ja se on nyt luettavissa Tampereen yliopiston avoimessa julkaisuarkistossa Trepossa.

Haukelandin diplomityö ja sen sisältämä arviointikehys toteutettiin osana TULE-hanketta. Diplomityön kirjallisuuskatsaus kartoitti yhteisöasumisen hyötyjä ja haittoja ikääntyneille sekä ikäystävällisen yhteisöasumisen tilallisia vaatimuksia. Haukeland muodosti kirjallisuuskatsauksen ja case-analyysin pohjalta suunnitteluohjeistuksen, jossa esitetään konkreettisia ehdotuksia ikäystävällisen yhteisöasumisen tilojen suunnittelun tueksi.

Yhteisöasumisessa tilojen tulisi tukea vuorovaikutusta

Ikäystävällisyys tulisi huomioida kaikilla tasoilla naapurustosta yksittäisten tilojen yksityiskohtiin. Yhteisöasumisessa painopiste keskittyy siihen, miten suunnitteluratkaisuilla voidaan tukea ikääntyneiden osallisuutta asuinyhteisön arjessa. Yhteisöasumisen merkittävimmät hyödyt ikääntyneille ovat sen tarjoamat sosiaaliset resurssit. Tilallisen rakenteen tulisi pyrkiä tukemaan niiden muodostumista.

Rakennuksen pohjakerroksen hahmottelu. Yhteiset tilat, kuten ruokasali, leikkihuone ja kirjasto on aseteltu keskelle rakennusta ja kulkureittien varrelle. Viherhuone ja kuntosali ovat erillään muusta yhteisestä tilasta, mutta kuitenkin kulkureittien varrella asuntoihin tai varastotiloihin.
Yhteisien tilojen suunnittelussa on tärkeää huomioida toiminnallisuus ja keskeinen sijainti, jotta ne kannustavat aktiiviseen tekemiseen ja vuorovaikutukseen. Kuva: Veronika Haukeland (2024).

– Yhteisöllisyys vaatii ihmisten välistä vuorovaikutusta, se ei synny itsestään.  Tilat eivät myöskään synnytä yhteisöllisyyttä, mutta ne voivat tarjota mahdollisuuksia vuorovaikutukseen, Haukeland pohtii.

Kun asukkaat näkevät ja kohtaavat toisiaan arjessa positiivisesti, muodostuu tutkimuksesta löydettyjen hyötyjen mukaisia sosiaalisia resursseja. Tällaisia ovat esimerkiksi vastavuoroinen naapuriapu ja ympäröivästä yhteisöstä saatu tuki. Niiden esiintymisessä auttaa, kun asuinyhteisössä jaetaan arkea naapureiden kanssa, mikä voi johtaa ystävyyssuhteiden luomiseen.

– Yhteisöasumisen tarjoamat olosuhteet voivat myös kannustaa aktiiviseen ja terveelliseen elämäntapaan sekä edistää ikääntyneen aktiivista toimijuutta omassa ikääntymisprosessissa ja asuinympäristössään. Yhteisöasumista ei voida kuitenkaan pitää kaikille sopivana asumismuotona. Nykyisessä muodossaan yhteisöasuminen ei myöskään voi korvata ympärivuorokautisen asumisen kaltaisia palveluasumisen muotoja, Haukeland kertoo.

Arviointikehys analysoimassa ikäystävällisyyttä

Asuinyhteisöjen ikäystävällisyyden arvioimisen tueksi koottu arviointikehys oli suunnitteluohjeistusten lisäksi tutkimuksen toinen tulos.  Kirjallisuuskatsauksen pohjalta muodostunut arviointikehys analysoi ikäystävällisyyttä neljän pääteeman kautta, joita olivat:

  • Sosiaalisia kontakteja ja yhteisöllisyyttä tukeva tila
  • Aktiivisuutta ja terveyttä tukeva tila
  • Toimijuutta ja autonomiaa tukeva tila
  • Ikäneutraali tila

– Kehyksen avulla voidaan tunnistaa sekä hyviä että parannusta vaativia suunnitteluratkaisuja ikäystävällisyyden näkökulmasta, Haukeland esittelee.

Koska analyysikehyksen sisältö on monelta osin hyödynnettävissä myös muuhun ikääntyneiden asumiseen, on arviointikehyksestä nyt muokattu versio, jota voidaan hyödyntää yleisesti ikääntyneiden asumisen ikäystävällisyyden arviointiin.

– Diplomityössäni arviointikehys toimi case-tutkimuksen arviointityökaluna. Sen avulla arvioin olemassa olevien asuinyhteisöjen ikäystävällisyyttä. Arviointikehyksen erityispiirteenä voi pitää sitä, että siinä huomioidaan myös tilaratkaisujen vaikutukset sosiaaliseen kontekstiin ja yhteisöllisyyteen. Yhteisöllisiä asuinratkaisuja suunniteltaessa tällainen informaatio voi olla arvokasta, Haukeland kertoo.

Arviointikehys on nähtävissä täältä: Arviointikehys_2024

Lisätietoja:

Veronika Haukeland, Arkkitehti
Vieraileva tutkija, Tulevaisuuden senioriasuminen
Rakennetun ympäristön tiedekunta
veronika.haukeland@tuni.fi

Lisätietoja TULE-hankkeesta:

Jaana Vanhatalo, HTM
Projektipäällikkö, Tulevaisuuden senioriasuminen TULE
jaana.vanhatalo@tuni.fi
040 849 0426

Teksti:

Veronika Haukeland

Alisa Hakola, YTM
Tiedottaja ja tutkija, CoreLab
Rakennetun ympäristön tiedekunta
alisa.hakola@tuni.fi

TULE-hankkeessa rahoittajina ja yhteistyökumppaneina toimivat Tampereen yliopisto, Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus (ARA), Ympäristöministeriö, Ara-Asuntojen Tuotanto Arttu Oy, De Gamlas Hem i Tammerfors r.f. – Vanhain Koti Tampereella r.y., ES-Laatuasunnot Oy, Hailuodon kunta, Helsingin kaupunki, HEKA, Iisalmen kaupunki, Jyväskylän kaupunki, Järvenpään kaupunki, Keski-Suomen Jaso Asunnot Oy, Kiinteistö Oy Haapajärven Vuokratalot, Kiinteistö Oy Kärrykartano, Kiinteistö Oy Vetelinraitti, Kirkkonummen Vuokra-asunnot Oy, Lahden kaupunki, Lahden vanhusten asuntosäätiö sr, Savonlinnan Vuokratalot Oy, Setlementtiasunnot Oy, Turun kaupunki, Tuusulan kunta, Tyvene Oy, Vaasan kaupunki sekä Yrjö ja Hanna -säätiö. Lisäksi yhteistyötahona toimii Vanhustyön keskusliitto.