Yksinäisyys koskettaa lukuisia opiskelijoita. Joka neljäs opiskelija kokee pitkittynyttä yksinäisyyttä ja yli puolella opiskelijoista on satunnaisemmin yksinäisyyden kokemuksia. (Korkeakouluopiskelijoiden terveys- ja hyvinvointitutkimus 2022). Koronatilanteen jälkeen yksinäisyyttä koetaan korkeakouluissa edelleenkin hälyttävissä määrin ja yksinäisyyden kokemus vaikuttaisi lisääntyneen: Nyyti ry:n ja HelsinkiMission yhteisen Yksinäisyystyö korkeakouluissa -hankkeen toteuttaman kyselyn mukaan (N=1975) yli puolet (51 %) kyselyyn vastanneista korkeakouluopiskelijoista kokee yksinäisyyttä melko usein tai jatkuvasti. Yksinäisyys voi koskettaa ketä tahansa opiskelijaa, mutta erityisessä riskiryhmässä ovat psyykkisesti kuormittuneet opiskelijat, nuoret naisopiskelijat (18-21 -vuotiaat), vähemmistöryhmiin kuuluvat sekä yksinasuvat opiskelijat (Parikka ym. 2022; Diehl ym. 2018; Hysing ym. 2020).
Yksinäisyys vaikuttaa merkittävällä tavalla opiskelijan fyysisen, psyykkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin, jaksamiseen ja opiskelukykyyn. Yksinäisyys on yhteydessä esimerkiksi heikentyneeseen opiskelumotivaatioon, opinnoissa jaksamiseen, tiedonkäsittelyn haasteisiin, oman asiantuntijuuden kehittymiseen ja kohonneeseen opintojen keskeyttämisriskiin. Yksinäisyys on suurempi riski terveydelle kuin esimerkiksi ylipaino tai tupakointi. (esim. Baarck 2021; Cacioppo ym. 2002; Hawkley & Cacioppo, 2010; Holt-Lunstad ym. 2015; Kraav ym. 2020; Kraav ym. 2021; Bu ym. 2020; Ybarra ym. 2008; Stadtfeld ym. 2019; Lähteenoja 2010; Tinto 1996.)
On tärkeää, että ihan jokainen korkeakoulussa toimiva tekee osansa opiskelijoiden yksinäisyyden vähentämiseksi. Pienetkin teot voivat olla ratkaisevia.