Korkeakouluyhteisön opetussuunnitelmatyö perustuu osaamisperustaiseen ajatteluun, joka tarkoittaa sitä, että opetuksen suunnittelussa lähdetään liikkeelle eri tieteenaloille erityisen sekä niille yhteisen akateemisen ja yleisen osaamisen hahmottamisesta. Osaamisperustaisesti toteutetussa koulutuksessa pääpaino on opiskelijassa ja hänen oppimistyössään sekä osaamisen kehittymisessä. Keskiössä on opiskelijan oma aktiivinen tekeminen ja tiedonrakentaminen; opiskelija hyödyntää jo olemassa olevaa ymmärrystään ja osaamistaan uuden tietämyksen ja osaamisen integroimiseksi ja näiden vuoropuhelun kautta muokkaa aikaisempaa ymmärrystään sekä rakentaa uutta tietoa, toimien sekä yksin että ryhmässä. Opiskelija on siis aktiivinen tiedonrakentaja (tiedon konstruoija), jolloin pohdittavaksi nousee kysymys, millä tavalla sitouttaa opiskelijoita aktiiviseen tiedonrakentamiseen.
Yksi keskeinen keino tähän on konstruktiivisen linjakkuuden (=linjakas koulutus) varmistaminen. Konstruktiivisuudella viitataan opiskelijan tapaan oppia sekä rakentaa tietoa ja linjakkuudella opetuksen suunnitteluun tavalla, joka tukee opiskelijoita tiedon rakentamisen prosessissa. Kun oppimisprosessista saadaan rakennettua linjakas kokonaisuus, tuetaan syväoppimista pintaoppimisen sijaan sekä sitoutetaan oppija aktiiviseen tiedon rakentamiseen. (esim. Ruhalahti 2019; Biggs & Tang 2011.)
Linjakkuus tarkoittaa sitä, että
- tunnistetut osaamistarpeet ja niistä muodostetut osaamistavoitteet,
- osaamisen arviointimenetelmät ja -kriteerit,
- opetuksessa hyödynnettävät opetus- ja oppimismenetelmät ja erilaiset opetusta tukevat aktiviteetit sekä
- opiskeluilmapiiri
muodostavat eheän kokonaisuuden. Opiskeluilmapiiri on keskeisessä roolissa muun muassa siinä, miten opettaja tai korkeakouluyhteisö laajemminkin kykenevät tukemaan psykologista turvallisuutta, joka on kaiken oppimisen edellytys ja millaiseksi rakentuu opettajan ja opiskelijoiden välinen sekä keskinäinen vuorovaikutus. Kun osaamistavoitteiden, arvioinnin, aktiviteettien ja opiskeluilmapiirinkautta rakentuu selkeä ja linjakas, toisiaan tukeva ja opiskelijalle merkityksellinen kokonaisuus, on opiskelijan helpompaa ohjata omaa oppimistaan ja saavuttaa asetetut osaamistavoitteet.
Sen lisäksi, että yksittäisen opintojakson kohdalla varmistetaan linjakkuus, täytyy linjakkuus varmistaa myös opintokokonaisuuksien ja tutkinto-ohjelman tasolla niin, että tutkinnon kokonaisuus ei rakennu irrallisista palasista vaan oppiminen ja osaaminen kehittyvät loogisena jatkumona koko opintojen ajan. Tässä on keskeisessä roolissa yhteistyössä tehtävä ja yhteisesti suunniteltu opetussuunnitelmatyö. Yhteisen suunnittelun kautta tullaan tietoiseksi siitä, millaista osaamista opintokokonaisuuksien ja tutkinto-ohjelman (koulutuksen) halutaan kokonaisuudessaan tuottavan, millä tavalla yksittäiset opintojaksot tukevat tutkinto-ohjelman alaspesifien ja korkeakouluyhteisön määrittämien yhteisten osaamistavoitteiden saavuttamista, sekä millä tavalla opintojaksot ovat liitoksissa toisiinsa. Yhteissuunnittelun avulla varmistetaan myös, ettei opinnoissa ole päällekkäisyyksiä tai ettei opinnoista tule liian kuormittavia opiskelijalle tai opettajille (työmäärien laaja-alainen tarkastelu). Linjakkuuden varmistaminen, päällekkäisyyksien poistaminen ja kuormittavuuden huomioiminen vaikuttavat vahvasti opiskelijoiden motivaatioon ja opintoihin sitoutumiseen, ollen näin myös merkittävässä asemassa opiskeluhyvinvoinnin tukemisessa.