Tällä sivulla kerrotaan opetuksen tuottamiin videoihin liittyviä asioita:
- Videon tarkoitus
- Videon kohderyhmä
- Videon sisällön ja rakenteen suunnittelu
- Luentovideot ja opetusvideot
- Esiintyminen videolla
- Saavutettavuudesta huolehtiminen
- Valmistuvan videon käyttöoikeudet
- Suositellut ja saatavilla olevat videotuotannon sovellukset
- Videotuotannon tekniset ohjeet
Videot ovat erinomainen oppimateriaali asioiden havainnollistamiseen ja monipuolisen oppimiseen eri oppijatyypeille. Videoiden avulla oppijan riippumattomuus ajasta ja paikasta kasvaa, kun sisältöihin tutustuminen ja niiden kertaaminen on mahdollista omatahtisesti. Jos videot ovat käytössä ennen opintojakson ensimmäistä lähitapaamista, opiskelijat voivat perehtyä videoiden avulla oppimateriaaliin jo etukäteen, ja itse tapaaminen voidaan hyödyntää ymmärryksen syventämiseen.
Videon tarkoitus
Aluksi on syytä miettiä, mikä on videon julkaisemisen tarkoitus. Se vaikuttaa moneen ratkaisuun, kuten siihen, miten pitkä video voisi olla, millä tyylillä asia siinä esitetään ja kuinka syvällisesti asioita käsitellään.
Videon kohderyhmä
Kohderyhmä määrittää, kenelle videolla puhutaan ja kuinka syvällisesti ja minkälaisella sanastolla teemaa voidaan käsitellä. Korkeakoulussa tyypillisiä kohderyhmiä ovat tutkinto-opiskelijat, avoimen korkeakoulun opiskelijat, TKI-hankkeiden kohderyhmät ja laaja yleisö.
Tutkinto-opiskelijoiden kohdalla sisällössä voidaan viitata opintojaksoon, aiempaan osaamiseen ja oman korkeakoulun ympäristössä tuttuun terminologiaan, mutta avoimen opiskelijoille tarvitaan usein enemmän sisällön kontekstiin asettamista, taustatietoa ja selkeää kieltä. Tämä on toki eduksi kaikissa videoissa.
Tavoiteltaessa suurta yleisöä eikä tarkkoja kohderyhmiä, korostuu videoilla saavutettavuuteen liittyvät seikat, kielen selkeys ja videon visuaalisuus.
Videon sisällön ja rakenteen suunnittelu
Tärkeintä videolla on se, että se onnistuu tarkoituksenmukaisesti tehtävässään. Yksittäisiä aiheita käsittelevillä (hyvillä) videolla on yleensä jokin ydinviesti, joka katsojan tulisi muistaa videon katsomisen jälkeen. Koska videon tekijä tuntee aiheen ja tekee videon, jotta sillä olisi jokin tarkoitus, pitäisi videon tekijän pystyä sanoittamaan tällainen ydinviesti jopa yhteen lauseeseen. Tämä toimisi tärkeänä ankkurina videon sisältöä suunniteltaessa.
Videon rakenne vaihtelee huimasti sen tarkoituksen mukaan, mutta yksi lähtökohta voisi olla tällainen. Alussa herätä katsojan kiinnostus kontekstiin ja aiheeseen ja kerro, mitä videolla tullaan käsittelemään. Keskiosassa käsitellään aihetta selkeästi jäsenneltynä muutaman pääkohdan avulla. Loppuun voi sisällyttää yhteenvedon ja esittää katsojalle aktivoivan pohdintakysymyksen tai ohjata muuten toivottuun toimintaan. Tämä rakenne voi olla sopiva lähtökohta opetuksen tukemisessa, orientoivassa videossa ja ohjeistusvideossa.
Video tarvitsee myös jonkinlaisen käsikirjoituksen liittyen käsiteltävien asioiden etenemiseen. Se, tarvitaanko tarkka käsikirjoitus vai riittääkö pelkät ranskalaiset viivat, riippuu videon tekijän tottumuksista, kokemuksesta ja luottamuksesta omaan asiantuntemukseensa. Jos video koostuu useista eri videoleikkeistä tai siinä on mukana useita henkilöitä, kannattaa käsikirjoitusta pohtia tarkemmin.
Voisi arvioida, että yli 10-minuuttisissa opetusvideoissa ja etenkin luentovideoissa opettajalle riittää usein suunnitelma ranskalaisilla viivoilla. Suositut 1–3-minuuttiset ohjevideot tai 3–7-minuuttiset opetusvideot voivat vaatia puolestaan tarkemman käsikirjoituksen. Lyhyissä videoissa voi olla syytä tehdä valinta, tulisiko videolla käyttää puheen sijaan tai rinnalla tekstitystä pääasiallisena viestintätapana.
Videoiden pituus
Videoiden pituus mietityttää monia. Ohjenuora on, että yhdestä aiheesta tehdään yksi video, jonka sisältö etenee selkeästi halutulla syvällisyyden tasolla. Näin ollen videoista voi tulla hyvinkin erilaisia kestoltaan. Joskus sopiva kesto on minuutin, joskus tunnin. Mieti siis se taso, miten tarkasti videolla käsiteltävää asiaa on sopivaa käsitellä, ja toteuta video selkeällä kielellä. Näin videoiden pituudeksi muodostuu usein 2–10 minuuttia riippuen opettajan tyylistä ja käsiteltävästä aiheesta.
Kymmenien minuuttien pituiset videot ovat usein luentovideoita, jotka sisältävät useita aiheita. Näitä voi olla syytä jakaa osiin tai videosarjaksi.
Videon visualisointi
Käsikirjoittamisen tulee miettiä pedagogista näkökulmaa, kuten miten video tukee oppimista, eteneekö sisältö ymmärrettävästi ja loogisesti ja onko se saavutettava tavoitelluille eri tasoisille oppijoille. Tässä vaiheessa kannattaa pohtia, onko joitain asioita tarvetta havainnollistaa visuaalisesti kuvin, kaavioin tai sellaisin esimerkein, jotka auttavat ymmärtämään asiaa paremmin.
On myös syytä miettiä, liitetäänkö videoon tehtäviä, ja tarvitaanko niitä varten erillinen tiedosto tai tekstiosuus julkaistuna videon julkaisukanavassa.
Luentovideot ja opetusvideot
Luentovideot vaativat vähemmän käsikirjoittamista kuin opetusvideot, sillä ne ovat usein luentomaisia, yhden ihmisen puheenvuoroja yleisölle. Luentovideoissa voidaan käsitellä useita aiheita ja niiden rakenne muistuttaa usein tyypillistä luentoa. Ne eivät sisällä juuri aktivointia tai tehtäviä.
Ne soveltuvat hyvin tilanteisiin, kun halutaan käsitellä ydinasiat ilman interaktiivisuutta. Tämä voi olla esimerkiksi opintojakson johdantoluento. Toinen yleinen käyttötilanne on asiantuntijapuheenvuoro, joka julkaistaan kurssilla videomuodossa. Nämä puheenvuorot voivat olla esimerkiksi 10–30 minuutin mittaisia, mutta etenkin pidemmissä videoissa tulee huomioida, että katsojan keskittyminen herpaantuu herkemmin pitkissä videoissa. Tästä syystä myös luentovideoiden jakaminen teemojen mukaisiin osiin on suositeltavaa.
Opetusvideolla on usein luentovideota yksilöidympi ja tiiviimpi oppimistavoite. Opetusvideossa esitetään usein katsojalle jotain ajateltavaa pohdittavaksi tai jopa tehtäväksi. Nämä videot sisältävät tiedollista ja taidollista sisältöä, mikä tukee oppimista. Tiivis muoto vaatii enemmän käsikirjoittamista, kuvaustyötä ja editointia kuin luentovideot, mutta opetusvideot ovat monesti parempi tapa oppia jokin asia kuin pidempi luentovideo. Opetusvideoita käytetään ohjeistamiseen, käsitteiden selittämiseen, tehtävän esittelyyn tai oppimisen tukemiseen.
Esiintyminen videolla
Opiskelijat arvostavat asiantuntevaa ja ymmärrettävällä tavalla asiat esittävää puhujaa. Ystävällisen opettajan asiantuntemus tuo uskottavuutta ja sitouttaa katsojaa. Ylimääräinen jaarittelu ja jargon ei syvennä katsojan osaamista, vaan on tärkeää käyttää selkeää ja ymmärrettävää kieltä. Tärkeimpiä asioita on syytä korostaa visuaalisesti esittäen tai sanallisesti niitä painottaen.
Visualisoinnit voivat myös häiritä. Monimutkaiset grafiikat tai epäselvät ja rauhattomat taustat häiritsevät oppijaa. Niin sanotuissa arkisissa käyttötilanteissa kannattaa hyödyntää korkeakoulun graafisen ohjeistuksen mukaisia värejä, fontteja ja logoja. Kun tehdään videoita korkeakoulun ulkopuoliselle yleisölle, olisi hyvä, että video aloitetaan korkeakoulun logolla, ja videon tekijöiden tiedot ja mahdolliset hankkeen vaatimat rahoittajatiedot löytyvät videon lopusta.
Videolla puhumisessa tärkeintä on selkeys ja luonteva rytmitys. Liian nopea tai laahaava puhe ei toimi, ja monotonisuudella saa karkotettua katsojat kiinnostavankin aiheen parista. Myös valmiin tekstin lukemista tulee välittää, joten kerro asioista muistiinpanojesi tukemana. Puheen aikana kannattaa katsoa kameraan kuin kertoisit asian opiskelijalle kasvotusten.
Oman puheen kuuluminen kannattaa testata lyhyellä testivideolla, sillä monella on kotona ja työpisteellä käytössä erilaiset mikrofonilaitteet. Kannattaa puhua luontevasti ja riittävän kovaan ääneen. Tämä onnistuu helposti, jos käytössä on erillinen mikrofoni tai kuulokkeisiin kytköksissä olevaa mikrofoni. Huono äänenlaatu heikentää videon vaikuttavuutta.
Videolla kannattaa esiintyä luontevasti ja läsnä ollen. Sopiva ilmeikkyys ja elehtiminen on tervetullutta sen sijaan, että olisi jähmeästi paikallaan tai jatkuvasti levottomasti liikehtimässä. Jos ole innostunut, näytä se. Tallennustilanteeseen kannattaa valmistautua niin, että tallennuksen aikana on fyysisesti mukava olla. Jos näyt itse videolla, kannattaa vilkaista peiliin ennen tallennusta, jotta oma hahmosi näyttää sopivan videon visuaaliseen kokonaisuuteen.
Saavutettavuudesta huolehtiminen
Videoiden osalta keskeinen saavutettavuusvaatimus on tekstitys. Tekstivastineen tarjoaminen on pakollista, ellei oppimateriaalia käytetä vain rajatussa ryhmässä määräaikaisesti. Rajattu ryhmä on esimerkiksi yhden kurssin opiskelijat, jotka katsovat Moodlen kautta videon. Muista, että saavutettava oppimateriaali hyödyttää kaikkia opiskelijoita, eikä vain heitä, joilla on esimerkiksi jokin aistivamma.
Valmistuvan videon käyttöoikeudet
Jos video tuotetaan hyödyntäen visualisoinnissa itse tuottamia, vapaasti käytettävissä olevaa tai asianmukaisesti hankittua materiaaleja, on video lähtökohtaisesti käytettävissä opetuksessa ja julkisessa käytössä. Tällöin tekijän tulee varmistua myös kuvien, äänten ja grafiikoiden ja muun aineiston käyttöoikeudesta.
Jos videolla esiintyy henkilöitä tai kyseessä on ulkopuolisen asiantuntijan puheenvuoro, tulee näiden henkilöiden suostumus esiintyä videolla olla dokumentoitu erityisesti, jos video julkaistaan avoimesti. Joskus voi olla tarpeen sopia, kuinka kauan asiantuntijapuheenvuoroa voidaan pitää julkisena.
