Tervehdys kaikille!
Tämä on ensimmäinen blogikirjoitukseni CoreLabin projektipäällikön roolissa. Paras tapa kertoa tarina on aloittaa alusta, joten haluan ensimmäisessä blogissani kertoa CoreLabin toiminnan perusajatuksesta eli yhteiskehittämisestä.
Yhteiskehittämiselle löytyy varmasti hienoja akateemisia määritelmiä, mutta itse ymmärrän sen kaikessa yksinkertaisuudessaan toimintana, jossa joukko ihmisiä kokoontuu yhteen pohtimaan tiettyä aihepiiriä ja yrittää yhdessä keksiä erilaisiin ongelmiin ratkaisuja.
Kiinteistö- ja rakennusalalla kaikki toimijat painivat lopulta samojen ongelmien ja kysymysten parissa. Sen sijaan että jokainen yrittää keksiä ratkaisun omillaan, voimme ratkaista haasteet yhdessä.
Kuten hyvä ystäväni kerran sanoi, kun painiskelin erään tietokoneongelman kanssa: ”Googleta ongelmasi hyvä mies, joku toinen jossain toisaalla on jo miettinyt samaa kysymystä”. Tämä ohje on säästänyt minulta valtavan määrän aikaa ja vaivaa.
CoreLabissa yhteiskehittämiseen osallistuvat alan yritykset, organisaatiot, opiskelijat ja tutkijat. Suhteiden luominen ja oikeiden ihmisten löytäminen vaatii aktiivista otetta ja myös vanhanaikaista jalkatyötä. Verkoston luomisessa riittää työtä myös oman organisaatiomme sisällä eli Tampereen yliopistolla.
Kuten kaikissa suurissa organisaatioissa myös yliopiston sisällä tieto ei aina kulje kovinkaan tehokkaasti. Samalla käytävällä työskentelevillä ihmisillä ei välttämättä ole juurikaan käsitystä kollegan tekemisistä. CoreLab on se väline, jolla poistumme siiloistamme yliopiston sisällä ja tarjoamme kaikille uusia mahdollisuuksia yhteistoimintaan.
Tampereen yliopistossa löytyy huippuosaajia laajasti eri tieteenaloilta. CoreLabin kotipesä sijaitsee rakennetun ympäristön tiedekunnassa, mutta teemme jo yhteistyötä tutkijoiden kanssa useammassa eri tiedekunnassa. Insinöörien lisäksi tarvitsemme koodauksen ja koneoppimisen osaajia, yhteiskuntatieteiden ammattilaisia ja luonnontieteiden tutkijoita.
Oman työni parhaita puolia on tutustua eri alojen ihmisiin ja kulkea ristiin rastiin kampuksen eri puolilla (koronan aikana tämä reissaaminen tosin tapahtuu virtuaalisesti). Saamani palaute on ollut pelkästään positiivista: yliopistoväki on luonteeltaan uteliasta porukkaa, joka etsii aina uusia mielenkiintoisia haasteita ja tilaisuuksia. CoreLabin kaltaiselle yhteiskehittämisalustalle on siis tilausta yliopistomaailmassa!
Tämän viikon aikana olen keskustellut kansainvälisen suuryrityksen kanssa kiertotaloudesta, valmistellut webinaarisarjaa koronan jälkeisestä työmaailmasta ja kampuksesta kansainvälisen tutkijajoukon kanssa, ideoinut VR- ja AR-teknologian hyödyntämistä ja kehitystä tutkijaporukan kanssa Sorsapuistossa istuskellen, kuunnellut koneoppimisen asiantuntijan näkemyksiä data-analytiikan hyödyntämisestä kira-alalla ja kutsunut mukaan CoreLabin toimintaan kiertotalouden liiketoimintamalleja tutkivan ryhmän oman tiedekuntamme naapuritalosta.
Viimeksi mainittu esimerkki on hyvä osoitus siitä, että uudet yhteistyökumppanit löytyvät usein aivan nurkan takaa.
Itseni kaltaiselle innostujalle ja pohjattoman uteliaalle persoonalle yhteiskehittäminen on erityisen antoisa tapa työskennellä. Vetäiskää hihasta kampuksella tai pistäkää sähköistä viestiä, jos haluatte olla mukana CoreLabin verkostossa!
Jaakko Kinnunen, CoreLabin projektipäällikkö