Opettajaksi Suomeen (OSU)-hankkeen tavoitteena on tarjota Opetushallituksen ehdolliseen rinnastamispäätöksen mukaisia opettajan pedagogisten opintojen täydentäviä opintoja ja koulutusta. OSU-hanke on Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama. Koulutuksessa suoritetaan didaktisia opintoja ja opetusharjoittelua suomen kielellä rinnastamispäätöksen mukaisesti.
OSU-hankkeeseen määriteltiin kaksi erilaista polkua; A-polku ja B-polku. A-polun sisällöt kukin ammatillinen opettajakorkeakoulu suunnitteli itse. A-polun opiskelijat opiskelivat oppilaitoksesta riippuen verkossa tai monimuoto-opinnoissa. A-polun opiskelijat tutustuivat koulutuksessa oman ryhmänsä muihin opiskelijoihin ja saivat henkilökohtaista ohjausta. Opetusharjoittelu oli pakollinen osa A-polkua. Kokemukset A-polusta ovat olleet positiivisia. Opiskelijat ovat kokeneet opinnot hyödyllisiksi. Suurin osa on heti valmistuttuaan tai jopa opintojen aikana työllistynyt opettajan tehtäviin Suomessa. A-polun merkitys on siten ollut suuri ei ainoastaan yksilöiden kannalta, vaan myös yhteiskunnallisesti. A-polku on tuonut mukanaan onnistumisia, työllistymistä ja osaamisen näkyväksi tuomista.
Uraohjauksen polku, eli B-polku oli Osu-hankkeen toinen laaja työ, jonka tavoitteena oli osallistujan ohjaamista työllistymisen edistämiseksi, sisältäen osaamisen täydentämisen itsenäisesti ja omaehtoisesti verkkokurssilla työskennellen. Tämä siksi, että opettajan työ on hyvin usein itsenäistä ja opettaja joutuu tekemään omaehtoisia päätöksiä arjen työtoiminnassa. Toisaalta samalla verkkokoulutus kertoo millaiset ovat osallistujan digitaidot ja miten osallistuja niitä haluaa kehittää.
Verkkokoulutuksessa oli viisi teemaa, joista osallistuja valitsi itselleen sopivat teemat/aiheet suorittaen nuo valitsemansa aiheet omaehtoisesti ja itsenäisesti. Käytännössä huomasimme kuitenkin pian, että osallistujia ei motivoinut itsenäisesti suoritettavat verkkokurssit, eikä hyväksyttäviä suorituksia syntynyt. Syitä oli varmasti monia. Yksi syy oli juuri omatoimisuus. Vaikka verkkokoulutuksen alussa pidimme yhteisen orientaation ja ohjaajat olivat apuna teeman edetessä, ei se auttanut yksittäistä osallistujaa verkkokoulutuksen edistämisessä. Kielellinen- tai kirjoittamisen haaste ja varsinkin omien tekstien julkaiseminen toisille osallistujille näkyväksi vaatii opiskelijalta valtavasti harjoittelua ja suomen kielen tarpeeksi hyvää hallintaa. Ne opiskelijat, jotka tekivät joitain verkkokoulutuksen tehtäviä, usein eivät olleet ymmärtäneet tehtävänantoa oikein tai vastaukset olivat riittämättömiä ja hyvin pintapuolisia.
Verkkokoulutuksessa olisimme voineet käyttää vertaisoppimista, mutta käytännössä osallistujamäärä ei mahdollistanut tätä suorittamismallia. Koulutus itsenäisesti suoritettavana osoittautui haasteelliseksi suomenkielisten, vaikeasti avautuvien käsitteiden vuoksi. Kielitietoisuus tuleekin tarkemmin huomioida seuraavaa toteutusta tehtäessä.
Opettajaksi Suomeen- hankkeen kouluttajat nostivat tärkeäksi osaksi myöskin onnistuneita prosesseja henkilökohtaisesta ohjauksesta, jota myös verkkokoulutuksessa olisi tarvittu runsaasti per osallistuja.
Kirjoittajat
Riikka Barber Oamk, Anna Leppäkorpi Jamk ja Maiju Kangasaho Haaga-Helia Ammatillisista opettajakorkeakouluista toimivat OSU-hankkeen projektipäällikköinä.