Tämä kirjoitus on jatkoa aiemmalle blogitekstilleni Toivo opettajan työvälineenä.
Opettajilla on merkittävä rooli opiskelijoiden minäpystyvyyden ja mielen hyvinvoinnin tukemisessa opintojen kaikissa vaiheissa. Opettajien tapa olla vuorovaikutuksessa ja ohjaussuhteessa voi joko vahvistaa tai heikentää opiskelijoiden uskoa omiin kykyihinsä, mikä vaikuttaa suoraan oppimiseen ja hyvinvointiin. Tämä tekee opettajan työstä paitsi pedagogista niin myös psykologisesti merkityksellistä.
Opettajan positiivinen asenne ja aito kiinnostus opiskelijaa kohtaan voivat rakentaa luottamusta ja vahvistaa opiskelijan itsetuntoa. Usein yksinkertaiset teot, kuten opiskelijan arvostava kohtaaminen, mielekkäät ja sopivasti mitoitetut työtehtävät, palaute, kannustavat sanat tehdystä työstä ja riittävät tukitoimet yksilöllisesti auttavat vahvistamaan minäpystyvyyttä merkittävästi. Kun opiskelija tuntee, että hänestä välitetään ja häntä arvostetaan, hänen uskonsa omiin kykyihinsä kasvaa. Tällaista ohjaussuhdetta ei ole aina helppoa rakentaa sen vuoksi, että mielen hyvinvointiin vaikuttavien tekijöiden tunnistaminen saattaa unohtua.
Opettajan sensitiivisyys opiskelijoiden tunnetiloja kohtaan edistää luottamuksellisen ilmapiirin syntymistä. Tämä luottamus on perusta, jonka avulla opiskelija uskaltaa kohdata haasteita ja kehittää minäpystyvyyttään. Jos opiskelija tuntee olonsa turvalliseksi ja arvostetuksi, hänellä on enemmän rohkeutta yrittää, epäonnistua ja yrittää uudelleen.
Pedagogisilla menetelmillä on suuri merkitys minäpystyvyyden tukemisessa
Monipuolisten opetusmenetelmien käyttö mahdollistaa sen, että opiskelijat voivat löytää omat vahvuutensa ja kehittää itsevarmuuttaan. Opettajalla on vapaus valita, millaisen näkökulman hän opetuksessaan omaksuu. Pedagogiikka on yksinkertaisimmillaan tietoista menetelmien valintaa. Opettajan ei tarvitse eikä kuulu olla terapeutti tai psykiatrinen sairaanhoitaja, vaan hänellä on oma tärkeä roolinsa opiskelijoiden henkisen hyvinvoinnin tukemisessa.
Opiskelijoiden henkisen hyvinvoinnin tukemisessa voi pohtia esimerkiksi seuraavanlaisia kysymyksiä:
- Kuinka aktivoin opiskelijat?
- Miten varmistan, että kaikki tulevat tasapuolisesti kuulluiksi ja näkyviksi?
- Miten vahvistan psykologista turvallisuutta opiskelijaryhmässä?
- Miten järjestän ryhmätyöskentelyn?
- Miten autan opiskelijoita siirtymään kohti dialogia ja avointa vuorovaikutusta?
- Miten luon onnistumisen kokemuksia?
Tällaisten kysymysten huomioiminen pedagogisissa menetelmissä vahvistavat opiskelijan kokemusta siitä, että hän pystyy oppimaan ja selviytymään haasteista. Opettajan usko opiskelijan kykyihin ja potentiaaliin on ratkaisevaa. Kun opettaja osoittaa luottamusta opiskelijan mahdollisuuksiin ja tarjoaa realistista, mutta kannustavaa palautetta, opiskelija kokee itsensä kykeneväksi. Opettajan tulisi nähdä opiskelija kokonaisuutena, jossa oppiminen, tunteet ja hyvinvointi kietoutuvat toisiinsa. Tätä ymmärrystä hyödyntämällä opettaja voi auttaa opiskelijaa löytämään omat vahvuutensa, kehittämään itsetuntoaan ja saavuttamaan oman potentiaalinsa. Hyvinvointia tukevat pedagogiset ratkaisut, kuten stressinhallintakeinot ja oppimisen itsearviointi, voivat vähentää opiskelijoiden kokemusta riittämättömyydestä ja parantaa heidän mielen hyvinvointiaan ja oppimistuloksiaan.
Opettajan hyvinvointi tukee myös opiskelijaa
Opettajan oman jaksamisen ja työn sujuvuuden kannalta opettajan pitäisi kiinnittää jatkuvasti huomiota myös omiin tuntemuksiinsa ja mahdollisiin varoitusmerkkeihin, jotka ennakoivat tulevaa stressiä. Opettajan olisi hyvä pitää viikoittain reflektiivinen hetki, jossa hän pohtii omaa vointiaan ja työn sujumista. Omien tunteiden tunnistaminen ja nimeäminen auttavat ymmärtämään, mikä aiheuttaa iloa tai stressiä työssä. Myös fyysisiin oireisiin (päänsärky, lihasjännitys, univaikeudet tai vatsavaivat) kannattaa kiinnittää huomiota. Ne voivat olla merkkejä, että tarvitsee taukoa tai muutosta työtapoihin. Kannattaa myös ottaa kalenteriin säännölliset, lyhyet tauot työpäivän aikana.
Hyvä työtehtävien suunnittelu yhdessä, realistiset tavoitteet ja aikataulut lisäävät joustavuutta ja tekevät oppimisympäristöstä sellaisen, jossa mahdollistuu osallisuus ja syvällinen oppiminen. Työtehtävät tulisi priorisoida niiden tärkeyden ja kiireellisyyden mukaan. Työstä pitää palautua päivittäin. Kun varaa aikaa myös itselleen ja harrastuksille, saa vastineeksi iloa ja rentoutumista. Omia tuntemuksia ja ajatuksia kannattaa jakaa kollegoiden, ystävien tai perheen kanssa. Sosiaalinen tuki auttaa lievittämään stressiä ja parantamaan hyvinvointia. Itseään kannattaa kohdella myötätuntoisesti ja hyväksyvästi – erityisesti silloin, kun on vaikeaa. Opettajan hyvinvointi on tärkeää sekä opettajalle itselleen että opiskelijoille. Vain hyvinvoiva opettaja pystyy tukemaan opiskelijoiden hyvinvointia ja oppimista.
Opiskelijan hyvinvoinnin tukeminen ei ole kuitenkaan yksin opettajan vastuulla, vaan se kuuluu koko oppilaitosyhteisölle. Moniammatillinen yhteistyö muun henkilökunnan ja opiskeluhuollon kanssa luo kokonaisvaltaisen tukiverkoston opiskelijan ympärille. Kun kaikki toimivat yhdessä opiskelijan parhaaksi, voidaan tarjota laaja-alaista ja vaikuttavaa tukea.
Hankkeen aikana Väestöliitto julkaisi Viisi askelta tasapainoisempaan työelämään verkkokurssin. Verkkokurssin on tarkoitus tukea nuorten psyykkisiä työelämävalmiuksia ja kokonaisvaltaista hyvinvointia sekä auttaa heitä tunnistamaan omia voimavarojaan. Kurssi on suunnattu työuran alussa oleville nuorille, nuoria työllistäville työnantajille sekä oppilaitoksille, jotka kouluttavat nuoria. Kurssin ideat sopivat kuitenkin kaikenikäisille.
Jukka Kemppi, lehtori, TAMK ammatillinen opettajakorkeakoulu
Mielihyvin duunissa -hanke kasvattaa työnantajien, oppilaitosten ja työterveyshuollon osaamista nuorten työntekijöiden mielenterveyden ja työkyvyn tukemisessa erilaisin menetelmin. Hanke on Euroopan Unionin rahoittama ja TAMK on yksi sen osatoteuttajista.
